MURHA.INFO

Siinä on henkilökunnalla varmaan keinot vähissä, jos lapsi ei syö. Jokaisen lapsenhan pitäisi saada monipuolinen ruoka päiväkodissa ja nälkäisenä sitten kiukuttelevat siellä päivän mittaan. Vanhemmat hyväksyvät liikaa lapsen syömättömyyden ja ruokitaan sitten lapsen herkuilla, jotka eivät ole terveellisiä ja monipuolisia.

Ihme juttu kyllä, ettei tuomiota tullut, mutta hehän ovat olleet irtisanottuina tapauksen johdosta ilmeisesti, joten siinä on rangaistusta. Tuskin samalla paikkakunnalla töihin enää päiväkoteihin pääsevät.

Mua oli joskus lapsena syötetty väkisin ja inhosin syömistä pitkä aikaa. Se oli ollu päiväkodissa ja 1.luokalla.
Esim. ihnoan maitoa, munia, puuroa, kaikki valkoiset keitöt koko elämänsä.

^Kylläpä sinulla on varaa olla hemmoteltu. Mitä suvaitset syödä? Pääskysenpesiä, kaviaaria, puna-ahventa, sammakonreittä?

Maybrick kirjoitti:^Kylläpä sinulla on varaa olla hemmoteltu. Mitä suvaitset syödä? Pääskysenpesiä, kaviaaria, puna-ahventa, sammakonreittä?

Eiköhän Tirskis hakenut pointtinaan sitä, että tuon pakko syöttämisen seuraus oli tuo...

Jos sulle pakko syötettäis vuosi pelkkää banaania, niin alkaisi varmaan etomaan jo kun näkisi keltaisen hedelmänkin...

^Joo sori. Minä en tajunnut että hänelle oli vuosi syötetty pelkästään sitä...mitä se olikaan. Luin huonosti

Maybrick kirjoitti:^Joo sori. Minä en tajunnut että hänelle oli vuosi syötetty pelkästään sitä...

Mistäpä minä sen tiedän onko, onko olematta syötetty vuosi tms. jotain, mutta sain sen käsityksen, että noista safkoista on ollut hiukan riitaa silloin aikoinaan...

^^^^ ja siitä alaspäin. Eipä sitä tarvitse kuin yhden kerran kokea se inho, niin se on koko loppuiän. Nimimerkillä Kokemusta on.

Meikäläisen se ruoka, jota mulle tuputettiin minkä aina oksensin ulos oli veteenkeitetty mannapuuro... Sellaista paksua, kuivaa kitalakeen kiinni tarttuvaa, jonka kaveriksi tarjoiltiin mukillinen mehua. Ei mitkään ruuat kotona kettuilleet koskaan, mutta tuon puuronsyönnin pakottamisen ja oksennuttamisen jälkeen ei maistunut enää mitkään muutkaan ruuat kyseisessä hoitopaikassa. Ei se ollut sitä, että olisin ollut nirso (jota kyllä kaikki lapset on enemmän tai vähemmän) tai etten olisi tykännyt ruuan mausta... Olen aina tykännyt ruuasta ja syönyt paljon, mutta kyseenä lienee se pakottaminen vaikka ei olisikaan ollut nälkä. Mikä muu syy on se, että kotona pystyy syömään ja hoitopaikassa se aiheuttaa kamalat itkut ja oksennutrefleksit?

Se ruoka oli ehkäpä 98% todennäköisyydellä sitä mannapuuroa ja todennäköisesti halvinta markkinoilta löytyvää mehua. Vaikka mokomakin tiesi, että oksennan sen ulos niin siltikin piti tuputtaa ja pakottaa... Harvassa on pienessä kieroutuneessa mielessä ne kerrat, että mokomus olisi antanut nousta pöydästä syömättä lautasta tyhjäksi (= sama kuin oksentaa parin ekan lusikallisen jälkeen.)

Insneaker kirjoitti:Meikäläisen se ruoka, jota mulle tuputettiin minkä aina oksensin ulos oli veteenkeitetty mannapuuro... Sellaista paksua, kuivaa kitalakeen kiinni tarttuvaa, jonka kaveriksi tarjoiltiin mukillinen mehua.

Hyi helkkari. Veteen? Veikkaan ettei hoitotäti olisi pystynyt sitä itsekään irvistelemättä syömään..

loneliness kirjoitti:Siinä on henkilökunnalla varmaan keinot vähissä, jos lapsi ei syö. Jokaisen lapsenhan pitäisi saada monipuolinen ruoka päiväkodissa ja nälkäisenä sitten kiukuttelevat siellä päivän mittaan.

En silti näe mitään järkeä pakkosyötössä, jos lapsi ei vain syö. Olkoot nälissään. Päiväkodissa on kuitenkin ruokaa tarjolla aamulla, päivällä ja iltapäivällä välipala, vai olenko ihan hakoteillä? Ei siinä nälkään ehdi nääntyä.

Muistakaa kuitenkin, että jos lapsi ei syö päivähoidossa, se on USEIN, lähes AINA merkki lapsen huonosta olosta kys.paikassa. Miksi muuten perhepäivähoitajat ja tarhantädit aina korostavat ja kehuvat, kuinka hyvin lapsi on taas tänään syönyt?

Olen kokenut tämän myös oman lapseni kohdalla. Aina oli syönyt niin p...n hyvin, että se ei voinut pitää paikkaansa. En selitä nyt tarkemmin tätä.

Tarkoitan usein toistuvaa huonoa syöntiä, en yhden päivän nuivuutta. Usein toistuva syömättömyys on merkki jostakin. Ja ammattilaiset sen tietävät.

Bambinos kirjoitti:

loneliness kirjoitti:Siinä on henkilökunnalla varmaan keinot vähissä, jos lapsi ei syö. Jokaisen lapsenhan pitäisi saada monipuolinen ruoka päiväkodissa ja nälkäisenä sitten kiukuttelevat siellä päivän mittaan.

En silti näe mitään järkeä pakkosyötössä, jos lapsi ei vain syö. Olkoot nälissään. Päiväkodissa on kuitenkin ruokaa tarjolla aamulla, päivällä ja iltapäivällä välipala, vai olenko ihan hakoteillä? Ei siinä nälkään ehdi nääntyä.

Joo voi olla tarjolla, mutta kuten kouluissakin, täytyy jonkinlainen kuri pitää yllä. Ei voida antaa yhden aina jättää syömättä, ja antaa sitten kun maistuu niin jotain omenaa tms..muuten ilmiö yleistyisi ja ruokailuista tulisi yhtä kaaosta. Kouluissa ja päiväkodeissa on omat päiväohjelmansa, joiden mukaan pääsääntöisesti pitää mennä ja erivapauksien antaminen on kaksiteräinen miekka. Jo pienetkin lapset ymmärtävät sen, milloin esim. vanhemmat antavat periksi ja aloittavat kiukuttelun ja poraamisen aina, kun ei saa sitä suosikkiruokaansa. Ex-tyttöystävä näitä juttuja manaili aina välillä minulle. Jos sitten yhtäkkiä iskeekin kauhea nälkä lapselle kesken ulkoilujen, ei sieltä noin vaan pienissä paikoissa lähdetä sisälle hakemaan ruokia ja jätetä muita valvomatta. Nälkäinen lapsi voi olla myös kiukkuinen ja aiheuttaa riitoja muiden lasten kanssa.

^ Mutta sepä juuri, että se kurikin voi mennä yli.

Tuosta tuli mieleen... Muistan vieläkin ala-asteella, kun ruokailuun mentiin niin itse saatiin laittaa ruokamme lautaselle, niin paljon kuin aikoi syödä (keittäjä kylläkin huomautti jos liian vähän ruokaa otti) ja se sitten piti syödä, muistaakseni kuitenkin oli mahdollisuus myös heittää ruoan jämät pois, mutta silloin ei saanut purkkaria ruoan jälkeen. Eli siinä oli ns. palkinto, jos söi lautasen tyhjäksi.

Se oli veteenkeitettyä puuroa... halvinta mitä on saatavilla tietenkin.
Faija ja mutsi joskus yrittivät, että toivat voita, sokeria tai jotakin muuta härpäkettä (maitoa kenties?) hoitoon ja selittivät, että ne on sitten kaikille lapsille puurojen päälle (Hitsi kerroinko tämän jo vai oliko tarkoitus?)
Koskaan mitään höystettä puuron maustamiseksi ei ollut tarjolla siitäkään huolimatta, mutta niinä päivinä hoitotäti leipoi leivoksia kylläkin.... Niin itselleen tai tuttavilleen, koska lapset eivät koskaan niitä saaneet.

Tämän vanhemmat huomasivat aika nopeasti ettei sen alta kymmenen tuodun sokerikilon sokerista lautaselle päätynyt yhtään ja lopettivat sitten höysteiden ostelun hoitopaikkaan.

Suakelin pihi akka se siis oli ja meni sieltä mistä aita oli matalin... Muistelen tosissaan paikkaa kehutun ammattitaitoiseksi ja hyväksi ja näin ollen se palkkakin oli hieman korkeampi kuin muilla perhepäivähoitajilla...

Mutta itse aiheeseen... kurikin voi tosissaan mennä ylitse, kun laitaselle lapottiin meilläkin ala-asteella ruokaa... aika sama mitä sanoit, kun keittäjä antoi isommille lapsille pari kauhallista enemmän vaikka ei ollutkaan nälkä ja sitten opettaja sanoi, että kun itse saa vaikuttaa minkä verran lautaselle ruokaa laitetaan niin se pitää kaikki myöskin jaksaa syödä.
Natsitoimintaa tuo lapsien ruokinta on ja siitä tehdään aivan liian suuri numero. Ei vika ole vain nirsoissa lapsissa vaan siinä koulujen ja hoitopaikkojen toiminnassa... Se on normaalia, että huonoissa oloissa kapinoidaan. Ei alistuta vaan pistetään vastaan näinkin pienissä asioissa.

Se on normaalia, että huonoissa oloissa kapinoidaan. Ei alistuta vaan pistetään vastaan näinkin pienissä asioissa

Muistan omasta perhepäivähoitopaikastani, että se rouva siellä oli olevinaan kovasti parempi kuin meidän perhe, kun meidän äidinkin piti käydä töissä kodin ulkopuolella ja se frouva vain hoiti kotona omiensa ohella minua ja veljeäni. Muistan että siellä oli aina aamulla puuroa, paistettuja lenkinkappaleita ja jotain peruskasvista. Kieltäydyin ajoittain kokonaan syömästä niitä eväitä, koska tunsin selvästi sen halveksunnan omaa äitiäni kohtaan. Annoin ymmärtää, etten syö tuollaista sotkua. Se myös tehosi. Muistan kuinka leuhka hoitotäti oli tyrmistynyt että "köyhemmän lapsi" on niin itsepäinen ja olevinaan. Veljeni oli sopeutuvaisempi eikä juonitellut.

Ihmeelllistä, ylläoleva lainattu viesti toi sen tunteen elävästi mieleeni vuosien jälkeen!

Mullakin on noussut selvästi esille tuntemuksia, joita koin jo ennen ala-asteelle menoa, kun tähän olen yrittänyt muistella tuota ruokailupuolta... Siellä ne on vielä jossakin mielen sopukoissa tallella kaikki kura.

Ala-asteelle mentäessä muistan vieläkin paremmin mikä on homman nimi vaikkakin siellä ei enää lusikalla väkisin suuhun lapottu, jonka takia sieltä ne tuntemukset ovat paljon löyhempiä...

Se olisi kiva tietää, että mitä kaikkea tuollainen pakkosyöttö ihmisessä tekee, kun pystyykin niin elävästi muistamaan asioita joita tapahtui ollessani jotakin 3-6 vuoden välimaastossa.