MURHA.INFO

Maybrick kirjoitti:Avomies voi olla huonompi tai parempi lasten isä kuin aviomies, mutta onko hänen helpompi kääntää selkänsä ja lähteä suhteesta, jos alkaa mennä huonosti?

Eiköhän se nykyään ole yhtä helppoa lähteä ja hävitä avioliitostakin? Se riippuu millainen mies on itse. Eräs kaverini on kuitenkin avoliitossa ja sillä on alakoululainen poika tämän avovaimon kanssa. Ei lapsi sitä mitenkään hämmästele, että millaisessa siviilisäädyssä lapsen vanhemmat elää.

Minusta siinä olisi jotakin mieltä, että avoliitossa asuvat saisivat 10 vuoden yhteiselon jälkeen samat oikeudet kuin aviopareillakin on ilman maistraattia tai "papin aamenia".

Maybrick kirjoitti:Mitä itse olen nähnyt, avoliitto ei ole mikään varsinainen liitto, vaan kahdenkeskinen tilapäinen mukavuussopimus, joka ei velvoita mihinkään. Kun kantapäät menevät vastakkain, mikään ei estä lähtemästä. Olen nähnyt useampia hajonneita avoliittoja kuin avioliittoja.
Rakkaudella ei ole muuta virkaa kirkollisen avioliiton solmimisessa, kuin että se on tahtotila, ei tunne. "Tahdotko rakastaa..." ei niin että "lupaatko rakastaa ikuisesti".

Sano se niille avopareille, jotka ovat eläneet tilapäisesti 20-30 vuotta avoliitossa, että he ovat tilapäisesti toistensa kanssa yhdessä. Seuraavaksi kysyt varmasti "miksei ole mennyt naimisiin, jos kerran ovat olleet 20-30 vuotta yhdessä?". Ehkä se ei ole ollut heidän juttunsa.

Maybrick kirjoitti:Omasta puolestani lupasin, että tahdon rakastaa, ja olen tahtonut nyt 21 vuotta. Väitän että myös lapsillamme, joita meille on "siunaantunut", on turvallinen koti. He tietävät yhtä varmasti kuin se olisi "kirkossa kuulutettu" että me emme eroa nyt eikä vastaisuudessa. Koska emme menneet avioon romanttisesta päähänjohtumasta, vaan vapaasta tahdosta ja vakaasta harkinnasta...

Miksei avopuolisoa "voi TAHDOTA rakastaa" ilman kolmatta osapuolta...pappia, lakimiestä jne. En vain ymmärrä sitä, että sen "tahtomisen" tulee sanoa jonnekin. Eikö se riitä että sanoo avopuolisolle rakastavansa tätä!! Onko avioliitto sinulle jokin rakkauden mittari, jota ilman ei ole rakkautta?

Pikku-my on tässä suhteessa oikeassa. Eihän "papin aamenella" vielä virallisesti ketään ole avioliittoon vihkitty vaan sitten vasta kun maistraatti saa ne paperit papilta haltuunsa. Pappiko sinulle on lakimies!? Minusta on liian aikaista suudella morsianta kirkon alttarilla tai portailla ja mennä hääyönä toisen kanssa sänkyyn, jos kerran tahtoo niissä kaikessa olla niin äärettömän "virallinen"!!

Jotkut pariskunnat on niin pöllöjä, että eivät tahdo pussailla toisiaan seurustelun aikana tai puhumattakaan harrastaa seksiä ennen hääyötä "ennen kuin on virallistanut suhteensa". Voi voi, papin aamen ei ole sama kuin "virallistaminen" eli virallistaminen on se kun maistraatista tulee tietoo: "Olette tehneet avioliittosopimuksen" tms. Sitten vasta pitäis pussata ja mennä vällyjen alle. Moni tekee tämänkin liian aikaisin, eikä tiedä että papiltakin voi mennä paperit sekaisin tai unohtua laittaa postiin.

Avoliitossa voi pussailla vapaammin ja mennä vällyjen alle paljon aikaisemmin.

Sano se niille avopareille, jotka ovat eläneet tilapäisesti 20-30 vuotta avoliitossa, että he ovat tilapäisesti toistensa kanssa yhdessä. Seuraavaksi kysyt varmasti "miksei ole mennyt naimisiin, jos kerran ovat olleet 20-30 vuotta yhdessä?". Ehkä se ei ole ollut heidän juttunsa.

En tunne yhtään 20-30 vuotta avoliitossa ollutta paria, ainoastaan max.10 vuotta yhdessä olleita, joten ei ole tarvetta sanoa mitään asiasta. Minusta myös avioliiton kannalla olevilla tulisi olla sama vapaus valita siviilisäätynsä, koska kärkkäästi sitä vapautta vaaditaan avopareille. Avioliittoa kannattavia vain ei tahdota suvaita, se valinnanvapaus päättyy siinä.

Miksei avopuolisoa "voi TAHDOTA rakastaa" ilman kolmatta osapuolta...pappia, lakimiestä jne. En vain ymmärrä sitä, että sen "tahtomisen" tulee sanoa jonnekin. Eikö se riitä että sanoo avopuolisolle rakastavansa tätä!! Onko avioliitto sinulle jokin rakkauden mittari, jota ilman ei ole rakkautta?

Kyllähän sitä toki voi kahden kesken peittojen alla supattaa mitä tahansa pötyä vaikka siitä ikuisesta rakkaudesta, jota ei kai olekaan, jos ei mies uskalla sitä ääneen sanoa muiden kuullen, mutta toista on uskaltaa sanoa se todistajien läsnäollessa kaikkien kuullen. Tällaisia supatteluja sanottiin muinoin maailmassa "varmoiksi puheiksi", joilla ei liene todellisuudessa ollut mitään painovoimaa. Itse en olisi vilkaissut kahdesti miestä, joka olisi vain salassa uskaltanut minulle kuiskata jotain roskaa rakkaudesta ja muusta. Vaadin avoimia puheita ja tekoja, en hiirimäisen miehen pakoilua. Onko minulla oikeus käsitykseeni, vai onko oikeus vain avoliiton kannattajilla? Jos Mikko82 vastaat suoraan, että minullakin on oikeus mielipiteeseeni, keskustelu voi osaltani jatkua. Jos minulla ei tätä oikeutta mielestäsi ole, keskustelu ei voi järkevässä mielessä osaltani jatkua.
Sanoin jo yllä, että rakkaudella ei ole avioliiton solmimisessa mitään virkaa muuta kuin että se on tahtotila, jolla voi vaikuttaa omaan asenteeseensa.

Vastataan tuohon alkuperäiseen kysymykseen, että kahdeksan vuotta yhdessä, likimain saman verran saman katon alla ja nyt kaksi vuotta naimisissa. Yksi lapsi.
Ja olen erittäin tyytyväinen tähän "elinkautiseeni"

^ Nyt pitää tietysti tämän palstan "hengen" mukaisesti kysyä miinushkalta, miksi menitte avioon, kun niin monta vuotta onnellisesti avossa ehti kulua? Eikai vain lapsen tulevan aseman takia?

Ja vielä kertoo olevansa tyytyväinen... voi voi kyllä nyt muutamat halkeavat kiukusta, kun avio ei osoittautunutkaan orjuuttavaksi ja pahaksi virheeksi! Sitä ne eivät voi suvaita

Maybrick kirjoitti:Kyllähän sitä toki voi kahden kesken peittojen alla supattaa mitä tahansa pötyä vaikka siitä ikuisesta rakkaudesta, jota ei kai olekaan, jos ei mies uskalla sitä ääneen sanoa muiden kuullen, mutta toista on uskaltaa sanoa se todistajien läsnäollessa kaikkien kuullen. Tällaisia supatteluja sanottiin muinoin maailmassa "varmoiksi puheiksi", joilla ei liene todellisuudessa ollut mitään painovoimaa. Itse en olisi vilkaissut kahdesti miestä, joka olisi vain salassa uskaltanut minulle kuiskata jotain roskaa rakkaudesta ja muusta. Vaadin avoimia puheita ja tekoja, en hiirimäisen miehen pakoilua. Onko minulla oikeus käsitykseeni, vai onko oikeus vain avoliiton kannattajilla? Jos Mikko82 vastaat suoraan, että minullakin on oikeus mielipiteeseeni, keskustelu voi osaltani jatkua. Jos minulla ei tätä oikeutta mielestäsi ole, keskustelu ei voi järkevässä mielessä osaltani jatkua.
Sanoin jo yllä, että rakkaudella ei ole avioliiton solmimisessa mitään virkaa muuta kuin että se on tahtotila, jolla voi vaikuttaa omaan asenteeseensa.

Oletko sinä joku lahkoon kuuluva kiihkouskovainen, jolle kaikki avioliittoa ennen oleva parisuhde saman katon alla elämisineen on joku hiivatin synti?

Sano nyt vaan suoraan, että tarkoitat ettet hyväksy "susipareja". Olen minäkin vanhollinen, mutta eri asioista.

En ole mitään pakoillut. Kihlajaiset ollaan aikoinaan pidetty ja se saa nyt tällä hetkellä luvan riittää. Minä en vaan ymmärrä, mitä järkeä avioliitossa on tai sen muutakaan merkitystä? Eikö se nyt lopulta ole ihan täysin sama miten pariskunta tahtoo jakaa yhteisen elämän ja olla toistensa kanssa onnellisia ketään tai mitään asiaa pakoilematta.

Se on kaikkien oma valinta, meneekö naimisiin mutta niin kauan on hyvä kunhan minua ei pyydetä moisiin pippaloihin mukaan? En vain jaksa kuunnella/kattella sitä papin kaavamaista lässytystä ilman, etteikö korvissani olisi tulppia tai lappuja silmissäni.

Olen tahtonut avovaimoni ja hän on minun "virallinen avovaimo" kelan, asunnon ja yhteisen kodinvakuutuksen nimeen, vaikket sinä sitä voi hyväksyä. Aamen!

Me mentiin naimisiin (7 vuoden avoliiton jälkeen) ihan käytännön syistä,lapsia ei ole sotkeentunut siihen asiaan,sen enempää kuin kirkkokaan tai uskonto. Kuusi onnellista vuotta avioliittoa takana,maistraatin vihkimänä.

^ Ai jai, lisää onnellisia avioliittoja!

Mikko82

En ole mitään pakoillut. Kihlajaiset ollaan aikoinaan pidetty ja se saa nyt tällä hetkellä luvan riittää. Minä en vaan ymmärrä, mitä järkeä avioitumisessa on tai sen muutakaan merkitystä? Eikö se nyt lopulta ole ihan täysin sama miten pariskunta tahtoo jakaa yhteisen elämän ja olla toistensa kanssa onnellisia ketään tai mitään asiaa pakoilematta.

Miksi ihmeessä halusit pitää KIHLAJAISET? Itse en tiedä mitään naurettavampaa ja vanhoillisempaa kuin kihlajaiset (sana jo yksin hymyilyttää). Itse en olisi ikinä edes uneksinut kihlajaisista enkä mennyt kihloihin. Että sinulla on ollut oikein kihlattu morsian, voi jestas sentään, ja sinä tietysti olit "ylkä"? Tapansa kullakin, mutta tuohan on joku ikivanha KRISTILLINEN tapa. Minä en vaan ymmärrä, mitä järkeä kihlautumisessa on tai sen muutakaan merkitystä? Sillähän vain kai halutaan kuuluttaa kaikille, että ollaan nyt sitten virallisesti yhdessä, vai miten se menee? Kerropa Mikko82, kihla-asiantuntija, meille tyhmille...

Edelleenkään en voi sietää hiirimäisiä miehiä, ne saavat minun puolestani olla

Taidatkin olla oikeasti kaappiluterilainen...

Maybrick kirjoitti:Miksi ihmeessä halusit pitää KIHLAJAISET? Itse en tiedä mitään naurettavampaa ja vanhoillisempaa kuin kihlajaiset (sana jo yksin hymyilyttää). Itse en olisi ikinä edes uneksinut kihlajaisista enkä mennyt kihloihin. Että sinulla on ollut oikein kihlattu morsian, voi jestas sentään, ja sinä tietysti olit "ylkä"? Tapansa kullakin, mutta tuohan on joku ikivanha KRISTILLINEN tapa. Minä en vaan ymmärrä, mitä järkeä kihlautumisessa on tai sen muutakaan merkitystä? Sillähän vain kai halutaan kuuluttaa kaikille, että ollaan nyt sitten virallisesti yhdessä, vai miten se menee? Kerropa Mikko82, kihla-asiantuntija, meille tyhmille...

Edelleenkään en voi sietää hiirimäisiä miehiä, ne saavat minun puolestani olla

En minä halunnut pitää kihlajaisia. Avovaimoni vanhemmat tahtoivat ne pitää. Useimmat avoparit menevät kihloihin ja menit sinäkin?

En minäkään miehistä pidä, jotka pitävät avioliittoa ainoa tapana virallistaa parisuhde.

En ole mitään niin naurettavaa kuullut kuin se että joku viitsii mennä avioon.

Olen ateisti.

Mikko82 kirjoitti:

Maybrick kirjoitti:Miksi ihmeessä halusit pitää KIHLAJAISET? Itse en tiedä mitään naurettavampaa ja vanhoillisempaa kuin kihlajaiset (sana jo yksin hymyilyttää). Itse en olisi ikinä edes uneksinut kihlajaisista enkä mennyt kihloihin. Että sinulla on ollut oikein kihlattu morsian, voi jestas sentään, ja sinä tietysti olit "ylkä"? Tapansa kullakin, mutta tuohan on joku ikivanha KRISTILLINEN tapa. Minä en vaan ymmärrä, mitä järkeä kihlautumisessa on tai sen muutakaan merkitystä? Sillähän vain kai halutaan kuuluttaa kaikille, että ollaan nyt sitten virallisesti yhdessä, vai miten se menee? Kerropa Mikko82, kihla-asiantuntija, meille tyhmille...

Edelleenkään en voi sietää hiirimäisiä miehiä, ne saavat minun puolestani olla

En minäkään miehistä pidä.

Eikö ole ihan sama, miten se suhde virallistaa?
En ole mitään niin naurettavaa kuullut kuin se että joku viitsii mennä avioon.

Olen ateisti.

kihlaus ei ole virallinen suhde. Ja Herra ateisti,sillä uskomisella ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa. Jossain viestissä mainitsit ettet jaksa kuunnella niitä papin höpinöitä;mene maistraattiin,ei oo yhtään ylimääräistä höpinää. Koko toimitus ohi 3 minuutissa

pikku-my kirjoitti:kihlaus ei ole virallinen suhde. Ja Herra ateisti,sillä uskomisella ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa. Jossain viestissä mainitsit ettet jaksa kuunnella niitä papin höpinöitä;mene maistraattiin,ei oo yhtään ylimääräistä höpinää. Koko toimitus ohi 3 minuutissa

Mitä se avioliitto käytännöllisesti katsoen parisuhteessa muuttaa? Sukunimen? Heh. Ei sukunimeä välttämättä edes tarvitse vaihtaa? Lain määritykset...kuten olen sanonut lakia voidaan muuttaa.

Minulle se on suhteen virallistaminen ja yhtä pitävä kuin avioliittokin, vaikkei avoliittoa nyt Suomen laki virallisena pitäisikään. Näin se vaan menee.

En mene naimisiin. Se ei todellakaan tarkoita sitä, etten luottaisi tai rakastaisi avovaimoani. Minulle se avioliitto on "kirkollinen toimitus" oli se sitten maistraatissa tai kirkossa. Minulta on järjetöntä "tahdonko minä ottaa X:n aviovaimoksi ja elää tämän X:n kanssa, kunnes kuolema teidät erottaa " ...pälä pälä. Jollen ois tahtonut elää nykyisen avovaimoni kanssa (ylipäättänsä), kunnes kuolema meidät erottaa, niin en varmasti eläisi hänen kanssaan nytkään.

Jos avioliittosopimuksen voisi tehdä lomakkeella ja allekirjoittaen sen ja lähettää maistraattiin voisin ehkä mennä naimisiin. Kuitenkin siellä tarkistettaisi ne esteellisyydet yms.

Siis se kysymys "tahdotko..." on tyhmä ja naurettava kysymys, jos on elänyt 10 vuotta avoliitossa.

Onhan niitä naimisissakin olleita jotka yhtäkkiä todennet illalla vaimonsa/miehensä vieressä,et mä en muuten tahdo enää. Ja sama pätee siihen avoeroon. Avioerossa vaan se ero joudutaan hakemaan oikeudelta,kun "sun" tilanteessa riittää ilmoitusasia.

Eikä siinä maistraatin kaavassa noin kysytä =)

pikku-my kirjoitti:Onhan niitä naimisissakin olleita jotka yhtäkkiä todennet illalla vaimonsa/miehensä vieressä,et mä en muuten tahdo enää. Ja sama pätee siihen avoeroon. Avioerossa vaan se ero joudutaan hakemaan oikeudelta,kun "sun" tilanteessa riittää ilmoitusasia.

Eikä siinä maistraatin kaavassa noin kysytä =)

So? Eroaminenhan on vain "nilkkien hommaa" oli sitten avio- tai avoliitosta, jollei siihen liity ESIM. naisen hakkaamista niin sen tietenkin hyväksyn?

Oli se sitten ilmoitusasia tai hakemus, niin eihän se tarkoita sitä, ettet saa lähteä välittömästi.

Se olisikin hienoa, että avioliittoon voisi hakea vähän niin kuin erotilanteessakin.

Se, mitä ylipäätänsä kysytään niin vastaus ei kuulu kolmannelle osapuolelle..ja mä vastaisin niin, joten se ei hyödyttäisi ollenkaan! Ei se mikään "parisuhde" silloin ole, jos se kuuluu jollekin muulle!

Avioliittoon mennään, jotta saa yhteisen nimen hautakiveen ja muuta hyötyä siinä ei sit pitäisi ollakaan. Minut haudataan kuitenkin uurnalehtoon.

Avioliitto on liikaa sanottaisiko "monopoliasemassa" maailmalla ja sillä saa vain valtaa ja muita etuja (vähän kuin Valion monopoliasema maidon suhteen Suomessa) ja sellaista mä halveksun.

Mikko82:

Minulta on järjetöntä "tahdonko minä ottaa X:n aviovaimoksi ja elää tämän X:n kanssa, kunnes kuolema teidät erottaa " ...pälä pälä. Jollen ois tahtonut elää nykyisen avovaimoni kanssa (ylipäättänsä), kunnes kuolema meidät erottaa, niin en varmasti eläisi hänen kanssaan nytkään.

Nykyään kai suurin osa avioliittoon menevistä valitsee sen toisen sanamuodon, jossa ei puhuta lainkaan "kunnes kuolema erottaa jne". Niitä kaavojahan on vaihtoehtoisia. Ylpeänä voin todeta, että en ole koskaan mennyt kihloihin/kihlautunut, koska vierastin koko juttua jo nuorena. En vain voinut käsittää sen tarkoitusta. Tiedän monta paria, jotka ovat pitäneet kihlautumista hienona asiana, vaikka minulle se ei aukea eikä varmaan tule aukeamaan koskaan.
Mielestäni Mikko82 olet jo menettänyt pelin ja tavallaan uskottavuutesi ateistinakin (hienon kuuloinen sana), kun olet avo-appivanhempien (vai mitä ne on) painostuksesta mennyt kihlautumaan

Kuten yllä todettiin (by pikku-my), uskomisella ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa.

Miksi sinun Mikko82 ylipäänsä tarvitsi "virallistaa" suhdetta tuollaisella naurettavalla tavalla kyselemättä sen merkitystä sen kummemmin? Senhän piti olla vain kahdenkeskinen asia, josta voi ujostellen supatella peiton alla? Teitkö senkin avoappivanhempien painostuksesta? Mitähän muuta ne vielä panevat sinut tekemään? Varmaan kastattavat lapsesikin vielä jonain päivänä...

Taloudellisestihan avioliitto rakastavan parin välillä on järkevää, esim: leskeneläke toisen kuollessa. Ja onhan tuo avoliitto ja kihlaus muutenkin vähän sellaista lapsellista touhua, "leikitään kotia" meininkiä...

^ Päivän paras määritelmä tuo jälkimmäinen lause