MURHA.INFO

Muita asioita netin syövereistä etsiskellessäni törmäsin tällaiseen herraan, jonka nimi on tosin muutamaan kertaan Minfossa vilahtanut, mutta joka minusta kyllä ansaitsee ihan oman threadinsa.

Johann "Jack" Unterweger syntyi 16.8.1950 Itävallassa wieniläisen ilotytön ja amerikkalaisen sotilaan lapsena. Kun eivät biologiset vanhemmat häntä voineet tai halunneet kasvattaa, hän vietti varhaislapsuutensa isoisänsä hoteissa. Isoisä oli köyhä, mutta oliko hän myös väkivaltainen juoppo, siitä on ristiriitaisia tietoja. Joka tapauksessa herra Jack ajautui jo nuorena pikkurikollisen uralle. Vuonna 1973 häntä jo epäiltiin erään 23-vuotiaan naisen taposta Salzburgissa, mutta varmuutta tästä ei saatu. Vuonna 1974 hän sitten epäonnistuneen murtoyrityksen yhteydessä tappoi 18-vuotiaan saksalaisen Margaret Schäferin. Teko oli julma, Unterweger kuristi uhrin tämän omilla rintaliiveillä ja tekoon sisältyi myös seksuaalista väkivaltaa. Seurauksena tuli sitten elinkautistuomio itävaltalaiseen tyyliin, mikä tarkoitti 25:ttä vuotta josta mahdollisuus ehdonalaiseen 15 vuoden jälkeen.

Vankilassa ollessaa Unterweger alkoi kirjoittaa novelleja, runoja ja näytelmiä. Lisäksi häneltä ilmestyi omaelämäkerrallinen Fegefeuer – eine Reise ins Zuchthaus (Kiirastuli - matka vankilaan), joka oli menestys niin kriitikoiden kuin yleisönkin keskuudessa. Häntä pidettiin todisteena siitä, että paatunutkin rikollinen voi muuttua ja mm. tuleva Nobel-palkinnon saaja Elfriede Jelinek puolsi hänen vapauttamistaan. Kuudentoista vankeusvuoden jälkeen hän pääsikin ehdonalaiseen 23.5.1990 ja esiintyi mm. Itävallan television rikollisuutta käsittelevissä ohjelmissa.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet ihan varmoja siitä, että vankila olisi parantanut Unterwegerin. Vuoden sisällä hänen vapautumisestaan Itävallassa tapahtui kuusi prostituoidun murhaa, joista myös Unterwegeriä epäiltiin. Poliisi pisti hänet erityistarkkailuun, mutta tuloksetta. Vuonna 1991 Unterweger matkusti toimittajan ominaisuudessa USA:an tekemään juttua amerikkalaisten ja eurooppalaisten erilaisesta suhtautumisesta prostituutioon. Ja kuinka ollakaan, hänen Los Angelesissa ollessaan sattui siellä kolme prostituoidun murhaa, jossa uhrit oli kuristettu omilla rintaliiveillään ja heille oli tehty seksuaalista väkivaltaa mm. puun oksilla.

Unterwegeriä vastaan näytti nyt olevan riittävästi todistusaineistoa, mutta mies ehti livahtaa pidättäjien nenän edestä. Häntä etsittiin niin Euroopan kuin Amerikankin mantereella. Pakomatkansa aikana Unterweger otti itse yhteyttä Itävallan mediaan ja vakuutti syyttömyyttään, mutta toisin kävi: hänet pidätettiin Floridassa 27.2.1992, palautettiin Itävaltaan, asetettiin syytteeseen 11 murhasta ja todettiin syylliseksi niistä yhdeksään. 29.6.1994 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen pääsyyn. Mutta vielä kerran Unterweger yllätti: tuomion julistamispäivän iltana hän riisti itseltään hengen hirttäytymällä sellissään kengännauhoista ja vaatteistaan improvisoimaansa köyteen. Juridisena kuriositeettina mainittakoon, että koska Unterweger kuoli ennen tuomion valitusajan umpeutumista, häntä on silloisen Itävallan lain mukaan pidettävä muodollisesti syyttömänä.

***

Ylläoleva alustus on lähinnä tiivistelmä erikielisistä Wikipedioista. Nykyisin aktiivisista minfolaisista ainakin ABC ja Valdovas tietänevät miekkosesta enemmänkin; jatkakaapa kaikin mokomin tästä!

http://www.dunkletage.de/serienkiller/i ... unterweger

Tuossa on linkki Unterwegeristä kertovaan juttuun, se on saksankielinen ja tuolla dunkletage.de sivustolla on varmaan satoja tarinoita sarjamurhaajista ja muista, jos vain kieli on hallussa.

Ei tuolla kovin ihmeitä uusia tietoja ollut, paitsi että palattuaan Amerikoista työmatkalta, hän meni Prahaan, jossa myös murhasi prostituoidun. Hänet oli surmattu samalla tavalla kuin muutkin aiemmin surmatut. Tutkijat kuitenkin epäilivät häntä, ja Unterweger teki pahan virheen, sillä hän pakeni Schweitsin kautta Pariisiin ja sieltä Miamiin, jonka johdosta hänestä annettiin kansainvälinen etsintäkuulutus. Miamissa FBI-agentit pidättivät hänet, ja sen jälkeen hänet toimitetiin Itävaltaan.

Hän tosiaankin surmasi itsensä eikä koskaan istunut tuomiotaan. Solmu, jonka hän teki hirttovälineeseensä, oli identtinen niiden solmujen kanssa, jotka olivat naisten alusvaatteisiin solmittu kuristamisen takia. Tuo solmuhan oli yksi tutkijoiden löytämä todiste näiden murhien tutkinnassa. Syyllinen hän oli.

Muoks. Pari kirjoitusvirhettä korjaten.

Unterwegeristä löytyy aika paljon tekstiä netistä, mikä ei tietysti ole ihmekään noinkin prominentin henkilön kohdalla. Kääntelin vapaasti melko kattavan selostuksen Crime & Investigation Networkista. Hiukan on toistoa avausviestiini mutta haitanneeko tuo.

Taustaa

Jack Unterweger oli Itävallan tunnetuin sarjamurhaaja joka istuessaan tuomiotaan ensimmäisestä murhastaan kirjoitti runoja, romaanin ja omaelämäkerran. Hän saavutti menestystä ja mainetta kirjoittajana ja pääsi aikanaan ehdonalaiseen vuonna 1990. Vapautumisensa jälkeen hän jatkoi prostituoitujen tappamista sekä kotimaassaan että Yhdysvalloissa. Lopulta Unterweger pidätettiin ja palautettiin Itävaltaan, jossa hänet todettiin syylliseksi yhdeksään murhaan. Tarinalle antaa oman lisämausteensa se, että hän onnistui pakenemaan lopullista tuomiota hirttäytymällä sellissään ennen kuin vuorokautta oli kulunut hänen toisen elinkautisensa julistamisesta.

Unterwegerin taustoja jälkeenpäin tarkastellessa on helppo nähdä yhteys hänen varhaisen kasvuympäristönsä ja mahdollisen prostituoituihin kohdistuvan vihansa välillä. Hän oli itsekin itävaltalaisen prostituoidun ja (niin oletetaan) amerikkalaisen sotilaan jälkeläinen.

Unterweger ei koskaan tullut tietämään mitään isästään ja seitsemän lapsuusvuottaan hän eli alkoholisoituneen isoisänsä kanssa. Hän osoitti jo varhain rikollisia taipumuksia ja jo 16-vuotiaana hänet pidätettiin prostituoidun pahoinpitelystä. Hän itsekin paritti erästä naista, jonka pakotti kadulle myymään itseään.

Vuosien 1990-91 murha-aalto

Tsekkoslovakiassa, syyskuun 15. päivänä 1990 muuan ohikulkija löysi Vltavan rannalta läheltä Prahaa nuoren naisen ruumiin. Blanka Bockova oli Unterwegerin ensimmäinen uhri vankilasta vapautumisen jälkeen. Ruumis oli jätetty hyvin epäkunnioittavalla tavalla, alastomana selälleen, haarat levitettyina ja harmaat sukkahousut kaulan ympäri solmittuina. Ruumis oli peitelty lehdillä.

Bockova oli edellisiltana lähtenyt ystäviensä seurassa huvittelemaan Wenceslasin aukiolle ja oli jäänyt baariin toisten poistuessa noin kello 23.45. Hänet nähtiin viimeksi juttelemassa noin nelikymppisen miehen kanssa, mutta sen tarkempaa tietoa hänen vaiheistaan ei ollut. Blanka tykkäsi käydä ulkona mutta prostituoitu hän ei ollut.

Useita viikkoja tämän jälkeen ilmoitettiin kadonneeksi Brunhilde Masser, grazilainen prostituoitu. Itävallassa prostituutio aiheuttaa harvoin isompia ongelmia, joten viranomaiset huolestuivat. Kaksi kuukautta myöhemmin, joulukuussa, myös Heidemarie Hammerer -niminen prostituoitu katosi. Retkeilijät löysivät hänen ruumiinsa metsästä kaupungin ulkopuolelta vajaata kuukautta myöhemmin, uudenvuodenaattona.

Kuten edellinenkin uhri, ruumis oli jätetty selälleen makaamaan ja peitelty lehdillä. Kävi ilmi, että uhri oli kuoleman jälkeen puettu ja raahattu sitten metsään. Vaikkei hän siis ollut täysin alaston, alaraajat olivat paljaana ja kappale alushameesta oli tungettu suuhun. Kuten Bockova, myös Hammerer oli kuristettu sukkahousuilla ja hänessä oli myös ranteissaan merkkejä sitomisesta. Vaatteista löytyi punaisia kuituja, jotka eivät olleet peräisin mistään hänen yllään olleesta vaatetuksesta, joten ne saattoivat olla peräisin tappajalta.

Vain muutaman päivän kuluttua löytyi aiemmin kadonneen Masserin jo pahasti lahonnut ruumis metsästä Bregenzistä. Kuolintapa oli samanlainen kuin kahdella edelliselläkin uhrilla eikä nytkään ollut mitään merkkejä ryöstöstä.

Tapauksia tutkiva Itävallan poliisi ei saanut selville juuri mitään uhrien asiakkaista. Todistajia ei ollut eikä johtolankoja liioin. Tässä vaiheessa Itävallan poliisilla ei ollut tietoa Prahassa tehdystä Bockovan murhasta, joten he eivät osanneet arvata olevansa tekemisissä sarjamurhaajan kanssa.

Kuva alkoi kuitenkin muuttua kun taas uusi prostituoitu, Elfriede Schrempf, katosi Grazissa 7. maaliskuuta 1991. Schrempfin vanhemmat ilmoittivat poliisille, että mieshenkilö oli soittanut heidän kotiinsa useita kertoja ja piikitellyt heitä tyttären ammatin johdosta. Puhelinnumero oli kuitenkin salainen, joten oli syytä epäillä, että soittaja oli saanut sen tytöltä ja oli tämän katoamisen takana oleva henkilö.

Schrempfin ruumis löytyi, kuten edellisetkin, metsästä Grazin liepeiltä 5.10.1991. Ruumis oli jo muuttunut lähes luurangoksi ja oli jälleen peitelty lehdillä. Ellei poliisi vielä ymmärtänyt sarjamurhaajan olevan liikkeellä, niin viimeistään sen jälkeen, kun neljä wieniläistä prostituoitua (Silvia Zagler, Sabine Moitzi, Regina Prem ja Karin Eroglu) katosi jäljettömiin kuukauden sisällä.

Moitzin ruumis löydettiin 20. toukokuuta 1992, Eroglu tämän jälkeen. Molemmat oli kuristettu ja hylätty Wienin ympäristön metsiin. Tappajan modus operandi oli jälleen sama: uhrit oli tukehdutettu omilla vaatekappaleillaan.

Jatkuu...

Vanhan vainukoiran paluu

Yllättävä läpimurto tapahtui, kun eläkkeellä oleva 70-vuotias rikostutkija August Schenner sattui muistamaan rikossarjan, jota oli 70-luvulla joutunut selvittelemään. Rikospaikat ja uhrien kuolintavat nykyisessä murhasarjassa olivat hämmästyttävän samankaltaiset kuin tuolloisessakin. Syyllinen, Johann "Jack" Unterweger, oli aikanaan saatu kiinni ja tuomittu.

Noita kahta vanhaa murhaa tutkiessaan Schenner oli haastatellut prostituoitu Barbara Scholzia, joka myönsi olleensa Unterwegerin mukana sieppaamassa toista uhreista, 18-vuotiasta Margaret Schäferiä. He olivat vieneet tämän metsään, sitoneet ja pahoinpidelleet. Unterweger oli vaatinut seksiä ja kun uhri kieltäytyi, hän hakkasi Margaretin hengiltä rautaputken pätkällä. Sen jälkeen hän vielä kuristi tyttöä ja jätti sitten ruumiin lehdillä peiteltynä selälleen makaamaan.

Oikeudenkäynnissä Unterweger tunnusti teon. Hän kertoi, että hän uhria lyödessään näki hänessä oman äitinsä mikä sai hänet raivon valtaan ja hän jatkoi uhrin hakkaamista kunnes tämä kuoli.
Unterweger todettiin mieleltään sairaaksi. Psykologin lausunnossa hänen kuvaillaan olleen "seksuaalisesti sadistinen psykopaatti jolla on narsistisia ja teatraalisia piirteitä ja taipumus vihan ja raivon puuskiin. Hän on parantumaton rikoksentekijä."

Toisen löytyneen ruumiin, Salzburgin läheltä Salzachsee-järven luota kuristettuna löytyneen Marcia Horvethin osalta Unterweger kielsi syyllisyytensä. Hänet oli tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Tarkastaja Schenner tiesi, että Unterweger oli äärimmäisen taitava manipuloimaan ympärillään olevia ihmisiä. Asiaa tutkiessaan Schenner sai tietää että Unterweger oli onnistunut vakuuttamaan ehdonalaislautakunnan ja päässyt vankilasta viisitoista vuotta istuttuaan. Eikä siinä vielä kaikki, hänestä oli myös tullut huippusuosittu kirjailija ja julkkis.

Jouduttuaan vankilaan vuonna 1976 sivistymätön ja kouluja käymätön Unterweger käytti aikaansa opiskelemalla. Hänestä ei tullut vain laajalti lukenut vaan hän panosti myös omaan kirjoittamiseensa ja onnistui ällistyttävästi tekemään bestsellerin omaelämäkerrastaan Fegefeuer (Kiirastuli). Sen jälkeen hän julkaisi toisen itsetutkiskelun nimellä Endstation Zuchthaus (Pääteasema vankila) jolla voitti arvostetun kirjallisuuspalkinnon.

Kirjoissaan hän viljeli sellaisia tunnustuksellisia lausahduksia kuin esimerkiksi: "Riehuin terästankoni kanssa prostituoitujen joukossa niin Hampurissa, Münchenissä kuin Marseilles'ssakin. Minulla oli vihollisia ja minä voitin heidät sisäisen vihani voimalla."

Muistelmissaan Unterweger piehtaroi itsetyytyväisissä selostuksissa oman häiriintyneen mielensä tilasta ja omasta tappamisen himostaan. Ei ole epäilystäkään etteikö tekstin runollisuus ja lyyrisyys yhdessä hänen "vammautuneen tappajan" maineensa kanssa olisi vedonnut yhtä lailla kustantajiin kuin ehdonalaislautakuntaan. Unterwegerin kirjalliset ponnistelut eivät tuoneet hänelle vain mainetta ja kunnia, ne myös varmistivat hänelle vapautumisen, sillä viranomaiset olivat liiankin halukkaita uskomaan että hän oli taiteellaan lunastanut entiset tekonsa.

Kuuluisaksi tulleesta entisestä elinkautisvangista tuli nyt malliesimerkki siitä, kuinka pahantekijä, ja Unterwegerin tapauksessa myös sadistinen tappaja, voi muuttua paremmaksi ja tulla yhteiskuntakelpoiseksi. Lukemattomien lehtijuttujen ja haastattelujen myötä muuttuneen miehen roolia esittävä Unterweger oli nyt huomion ja vapauttamista vaativan kampanjoinnin keskipisteenä. Toukokuun 23. päivänä 1998 hän oli taas vapaa mies.

Eräs koko tapahtumasarjan ironisimpia piirteitä on varmastikin se, että samaan aikaan kun Unterweger nautti maineestaan ja oli vakiovieras monissa hienoissa juhlissa, häneltä myös tiedusteltiin mielipiteitä ja neuvoja meneillään olevan prostituoitujen murhasarjan suhteen - jonka takana juuri hän itse oli. Tätä uutta, tuntematonta murhaajaa oli alettu nimittää "Kuriiriksi". Unterweger ei ainoastaan osallistunut asiaa käsitteleviin talk show'hun vaan jopa itsekin haastatteli ihmisiä kadulla.

Tosiasiassa samaan aikaan kuin Unterweger paistatteli julkisuuden valokeilassa ja hänen kirjansa kohosivat myyntilistoilla, hän kaikessa hiljaisuudessa toteutti puistattavaa pakkomiellettään pahoinpidellä ja tappaa naisia.

Poliisin tutkijat olivat alkaneet haistaa palaneen käryä, mutta heidän täytyi toimia varovasti sillä ex-tappaja Unterweger oli nyt suosittu kirjallinen hahmo ja liberaalin yhteiskunnan eräänlainen synnistä vapautumisen symboli.

Alustavat tutkimukset

Itävallan liittovaltion poliisin etsivä Ernst Geiger ei koskaan ollut ollut vakuuttunut Unterwegerin muuttumisesta kunnon kansalaiseksi. Häntä pidettiin huomaamattoman tarkkailun alla. Kun Unterweger kutsuttiin Los Angelesiin tekemään artikkelia, myös moni muu kuin Geiger huomasi, että viimeaikainen murhasarja yhtäkkiä katkesi. Oli selvää, että Unterwegerin liikkeet oli nyt tutkittava perusteellisesti ja hänet oli joko voitava sulkea pois tai pidätettävä. Kysymys oli todistusaineiston löytämisestä.

Poliisi alkoi jäljittää Unterwgerin edesottamuksia luottokorttien, kuittien ja autovuokraamoiden avulla. Kuukausien ajan he keräsivät yhteyksiä miehen liikkeiden ja murhapaikkojen välillä. Osoittautui, että Unterweger oli Grazissa kun Brunhilde Masser oli kuristettu ja että hän oli Bregenzissä kun Heidemarie Hammerer katosi näkyvistä. Eräs silminnäkijä todisti myös, että Unterweger sopi ulkonäkönsä puolesta mieheksi joka oli nähty Hammererin seurassa ennen tämän katoamista, ja että miehellä oli ollut ruskea nahkatakki ja punainen kaulaliina. Unterweger oli myös nähty yhdessä Wienissä kadonneiden uhrien kanssa.

Palattuaan Itävaltaan Unterweger tajusi olevansa epäilysten alla. Hän kirjoitti artikkeleja joissa kritisoi poliisin toimia tappajan kiinnisaamiseksi. Hän sai poliisinvastaisella ristiretkellä tukea monilta henkilöiltä, jotka olivat ottaneet suuren riskin uskoessaan Unterwegerin parannukseen.

Nyt oli tärkeää, että Ernst Geiger keräisi mahdollisimman paljon aihetodisteita, joita hän saikin monilta itävaltalaisilta prostituoiduilta joiden luon Unterweger oli vieraillut lehtimiesroolinsa turvin.

Geigerin onnistui tehdä teknisiä tutkimuksia Unterwegerin vapautumisensa jälkeen ostamassa BMW:ssä. Autosta löytyi hiuksenpätkä, joka DNA-testien mukaan kuului ensimmäiselle uhrille, prahalaiselle Blanka Bockovalle. Tällä perusteella heltisi kotietsintälupa epäillyn Wienin-asuntoon, josta löytyi ruskea nahkapusakka ja punainen kaulaliina. Löytyi myös ruokalista ja kuitteja Malibussa sijaitsevasta ravintolasta sekä valokuvia Unterwegeristä poseeraamassa Los Angelesin poliisin naispuolisten työtekijöiden kanssa. Geiger aavisteli, että jotain saattaisi löytyä myös LA:n suunnalta. Hän otti yhteyttä sikäläisiin virkaveljiinsä saaden kuulla näiden painiskelevan kolmen prostituoidun murhan kanssa.

...jatkuu...

Los Angelesin murhat ja pako

Geiger totesi että kaikki kolme Los Angelesin murhaa olivat täysin Itävallassa tehtyjen kaltaisia. Ja ne kaikki oli tehty aikana, jolloin Unterweger oli kaupungissa journalistin ominaisuudessa ja LA:n poliisilta työhönsä apua vaatien. Mikä tärkeintä, Unterwegerin asunnosta löytyneet kuitit sopivat murhapaikkojen lähistöllä oleviin hotelleihin.

Poliisia huolestutti, että Unterwegerillä oli hyväuskoinen tyttöystävä nimeltä Bianca Mrak, jonka nyt ilmoitettiin kadonneen. Unterweger oli nyt löydettävä nopeasti, ennen kuin mitään ehtisi tapahtua.

Saatuaan ystäviltään vihjeen että poliisi oli nyt hänen kannoillaan Unterweger lähti Mrakin kanssa Itävallasta ja onnistui pääsemään Yhdysvaltoihin. Sieltä käsin hän aloitti Itävallan lehdistössä kampanjan jossa esiintyi poliisin vainoamana viattomana uhrina. Manipulatiivinen Unterweger sai lehdistön puolelleen. Poliisin kostonhimon uhrin roolia esittäen hän onnistui jopa myymään joillekin lehdille juttuja yksinoikeudella.

Mrak puolestaan kertoi olevansa onnellinen Unterwegerin kanssa ja syntyi kuva pakolaisista, joita Itävalan poliisi vainosi, koska Unterwegeristä haluttiin tehdä syntipukki.

Unterweger oli antanut maahan tullessaan vääriä tietoja, joten teknisesti hänet voitaisiin pidättää Yhdysvalloissa jo pelkästään sen perusteella. Amerikkalaispoliisit näkivät tilaisuutensa tulleen, kun pariskunta meni South Beachissa Kaliforniassa Western Unionin konttoriin noutamaan Mrakin äidin lähettämiä rahoja.

Mrakin nostettua rahat hän ja Unterweger kävelivät rakennuksesta poliisin seuraamina. Mutta Unterweger vaistosi jotain olevan tekeillä ja pinkaisi juoksuun. Häntä ajettiin takaa erään ravintolan läpi ja onnistuttiin lopulta saartamaan parkkipaikalle. Hänet pidätettiin ja pantiin käsirautoihin. Puhutaan, että poliisien kertoessa pidätyksen syynä olevan Itävallassa tehdyt murhat, Unterweger olisi murtunut ja purskahtanut itkuun.

Jatkotutkimuksia ja profilointia

Unterwegerin ja Mrakin asunnossa Malibussa tehty etsintä toi esiin monia raskauttavia kytkentöjä Los Angelesin prostituoitujen murhiin. Poliisi löysi myös Unterwegerin pitämän päiväkirjan, jossa oli viitteitä hänen aikeistaan hankkiutua eroon myös Mrakista.

Unterweger halusi ensin, että hänet asetettaisiin syytteeseen Kaliforniassa, jossa häntä syytettäisi vain kolmesta murhasta Itävallan paljon useamman sijasta. Tajuttuaan voivansa joutua kaasukammioon hän kuitenkin muutti mieltään ja suostui kotimaahan palauttamiseen. Hänet karkotettiin 28. toukokuuta 1992.

Unterweger puolustautui vetoamalla järkeen. Miksi hän, jonka asiat olivat nyt niin hyvin ja jolla oli mainetta ja rahaa, haluaisi yhtäkkiä vaarantaa etuoikeutetun elämänsä ryhtymällä murhaamaan?

Mutta ennen oikeuskäsittelyn alkamista Geiger matkusti USA:an hankkiakseen kaiken mahdollisen tiedon pakkomielteisten sarjamurhaajien psykologiasta. Mukaansa hän otti Itävallan sisäministeriön Kriminaalipsykologian laitoksen päällikön Thomas Müllerin.

Quanticossa Virginiassa sijaitsevan käyttäytymistieteiden yksikön (Behavioral Science Unit, BSU) antamasta selonteosta he saivat tietää, että Unterwegerin kaltaisilla murhaajilla on tiettyjä vakiintuneita käyttäytymismalleja. Unterweger osoitti poikkeavaa seksuaalista pakkomiellettä joka yleensä noudatti määrättyä kaavaa. Vaikka sarjamurhaajat harvoin siirtyvät maasta toiseen, Los Angelesin prostituoitujen murhat olivat liian samankaltaisia Itävallassa tehtyihin nähden ollakseen pelkkää sattumaa.

Vielä sitovampaa todistusaineistoa saatiin tutkimalla Los Angelesin tappajan käyttämiä solmuja. Ne olivat samanlaiset kuin Itävallan uhrien kuristamiseen käytetyt.

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynti alkoi Grazissa kesäkuussa 1994. Itävallan kansalaista Unterwegeriä syytettiin murhista niin Los Angelesissa, Prahassa kuin kotimaassaankin. Hän pyrki esiintymään edukseen ja käytti kaikki manipuloimistaitonsa vedotakseen lautamiesten ja yleisön oikeudenmukaisuuden tunteisiin. Kun hän myönsi olleensa "rotta" ja "parantumaton valehtelija" joka "pikemminkin käytti kuin rakasti naisia", niin kuinka kukaan voisi epäillä noin itsestään ruoskivan rehellistä ihmistä?

Puolustus ei osannut odottaa, että syyttäjäpuoli vastaisi tähän sanahelinään psykiatrien ja FBI:n tutkijoiden analyysillä, joiden mukaan Unterwegerin kaltainen ihminen ei toimi rationaalisesti. Kun henkilö kärsii hallitsemattomista pakkomielteistä ja fetisseistä, hänen elämäntilanteellaan ei lopultakaan ole mitään merkitystä. Hän tappaa joka tapauksessa, sillä se on hänelle addiktio.

Tekniset todisteet, kuten solmuista tehdyt analyysit, autosta löytynyt Blanka Blokovan hius ja Brunhilde Massarin ruumiista löytyneet, Unterwegerin punaisesta kaulaliinasta peräisin olleet kuidut käänsivät näytöt lopulta armottomasti Unterwegeriä vastaan.

Mutta Unterweger ei hätkähtänyt. "Olen varma, että vapautatte minut", hän sanoi, "sillä olen syytön. Teidän päätöksenne ei vaikuta ainoastaan minuun, vaan myös oikeaan tappajaan, joka nauraa jossain partaansa."

Kahdessa ja puolessa kuukaudessa kaikkein vahvimminkin Unterwegerin puolella olleet lehdet käänsivät kelkkansa. Vilpillinen sosiopaatti menetti myös vähitellen kirjallisuuspiirien ja tyttöystävänsä Bianca Mrakin tuen.

Jack Unterweger todettiin syylliseksi yhdeksään murhaan: yhteen Prahassa tehtyyn, kaikkiin kolmeen Los Angelesissa sekä viiteen Itävallassa. Hänelle langetettiin elinkautinen vankeustuomio.

Enää on jäljellä tämän makaaberin tarinan loppuhuipennus. Unterwegerillä, kuten monilla sarjamurhaajilla, oli pakkomielle hallinnan tunteesta. Hän ei voinut kestää tilannetta, jossa hän itse ei heiluttanut tahtipuikkoa. Ollessaan hetken pois vartijoiden näköpiiristä hän hirttäytyi vankilan verryttelypuvusta saamaansa narunpätkään. Hän käytti samanlaista solmua kuin oli käyttänyt uhrejaankin kuristaessaan.

Uhrit

1974: Margaret Schäfer ja Marcia Horveth

1990-1992:
Blanka Blokova (Praha)
Brunhilde Masser
Heidemarie Hammerer
Elfriede Schrempf
Silvia Zagler
Sabine Moitzi
Regina Prem
Karin Eroglu
Shannon Exley (Los Angeles)
Irene Rodriguez (Los Angeles)
Sherri Long (Los Angeles)

***

Sen pituinen sitten se. Olisi mielenkiintoista kuulla josko joku on lukenut Unterwegerin tuotantoa, tai nähnyt hänestä kertovan esityksen, jossa pääroolin näyttelee John Malkovich.

Edit: Tuosta prahalaistytön sukunimestä näyttää olevan eri lailla kirjoitettuja versioita. Googlen perusteella "eniten oikein" vaikuttaisi olevan Blanka Blokova.

Jim-kanavalta tulee huomenna Jack Unterwegerista kertova dokkari klo 21.00.

Eikö tuo ole hyvin harvinaista, että sarjamurhaaja tekee itsemurhan? Minä olen ollut siinä uskossa, että he yleensä nimenomaan välttelevät kuolemaa kaikin mahdollisin keinoin.

Oli hyvä ohjelma, kiitos vinkistä. Kun nuoren pojan kotona ramppas kevyitä naisia isoisän seurana Jack päästi prostituoituja hengiltä aikuisena. ...

Tuomion Pasuuna kirjoitti:Eikö tuo ole hyvin harvinaista, että sarjamurhaaja tekee itsemurhan? Minä olen ollut siinä uskossa, että he yleensä nimenomaan välttelevät kuolemaa kaikin mahdollisin keinoin.

On joku kuitenkin sortunut tuohonkin, Jack Unterwegerin lisäksi:

http://en.wikipedia.org/wiki/Category:S ... ed_suicide

Oikeus vapautti teinitytön murhaajan – seuraukset olivat hirveät

Jack Unterweger murhasi ensimmäisen uhrinsa vuonna 1974. 15 vuoden ajan Unterweger julkaisi vankilasta lastensatuja, menestysteoksia ja hänestä tehtiin elokuva. Mies jätti jälkeensä kaikkien huomaamatta myös yhdeksän naisen ruumiit.

Jack Unterweger aloitti rikoskierteen jo teini-ikäisenä. Vankilassa hän alkoi kirjoittamaan kirjoja ja nousi menestyksekkääksi toimittajaksi ja kirjailijaksi. Oikeus päätti armahtaa kohteliaan oloisen miehen, ja sitten tapahtui jotain kammottavaa.

– Emme ole koskaan nähneet näin valmista vankia vapautumiseen, itävaltalaisen vankilan johtaja julisti, kun lähes 15 vuotta vankilassa murhasta istunut Jack Unterweger armahdettiin ja vapautettiin ennenaikaisesti vuonna 1990.

Unterweger astui 26-vuotiaana vuonna 1976 Steinin vankilaan Itävallassa jäätyään kiinni murhasta. Vankilaan joutuminen ei ollut hänelle ensimmäinen, sillä Unterweger oli istunut pienempiä tuomiota jo teini-iästä lähtien. Rikokset liittyivät usein väkivaltaan, ja väkivalta kohdistui prostituoituihin.

– Heilutin terässauvaani Hampurin, Münchenin ja Marseillesin prostituoitujen keskuudessa. Minulla oli vihollisia ja voitin heidät sisäisellä vihallani, Unterweger kirjoitti myöhemmin nuoruudestaan.

Eräänä yönä vuonna 1974 hän meni pahoinpitelyjä pidemmälle houkuttelemalla saksalaisen 18-vuotiaan teinitytön, Margaret Schäferin, tyttöystävänsä Barbara Scholzin kanssa ensin mukaansa ja lopulta tappoi Schäferin kuristamalla tytön tämän omilla rintaliiveillä. Barbara oli Margaretin ystävä, mutta ei ollut itse murhaamisessa mukana. Hänen kerrotaan kuitenkin nähneen, kun Unterweger palasi metsiköstä verinen teräsputki mukanaan.

Vuonna 1975 Jack ja Barbara jäivät kiinni Baselissa Sveitsissä tehtyään pikkurikoksia. Poliisit huomasivat, että Unterwegerillä oli kontollaan useita naisiin kohdistuvia väkivaltarikoksia, ja että Barbara asui samalla kadulla entisen ystävänsä, kuolleena löydetyn Margaretin kanssa. Kaksikko jäi kiinni rikoksistaan ja Margaretin murhasta.

Unterweger yritti pelastaa oikeudenkäynnissä nahkansa sanomalla nähneensä tytön silmissä oman äitinsä, joten hänen oli pakko tappaa Schäfer. Oikeus ei välittänyt lausunnosta, vaan tuomitsi Unterwegerin elinaikaiseen vankeuteen.

Johann Jack Unterweger syntyi vuonna 1950 alaikäiselle, myös prostituoituna työskennelleelle, äidilleen Theresia Unterwegenille tämän lyhyestä suhteesta amerikkalaissotilaaseen. Jackin isä ei koskaan ollut poikansa elämässä mukana eikä epäilyjen mukaan edes tiennyt tämän olemassaolosta.

Äiti joutui virkavallan kanssa ongelmiin ja vankilaan, kun Jack oli vain 2-vuotias. Äiti ei vankilatuomionsa jälkeen kyennyt hoitamaan lastaan, joten hän hylkäsi Jackin. Poika muutti asumaan alkoholisoituneen ja väkivaltaisen isoisänsä kanssa. Unterwegerin kerrotaan muodostaneen syvän vihan prostituoituja kohtaan äitinsä vuoksi, ja isoisä opetti pojalle laittomuuksia, kuten varastamista.

Jack ajautui jo teini-ikäisenä rikosten pariin. 16-vuotiaana hän hyökkäsi seksityöläisen kimppuun ja sai ensimmäisen väkivaltatuomionsa. Vain 24-vuotiaana Jackilla oli rekisterissään jo 16 eri pituista vankeusrangaistusta erilaisista rikoksista.

Kun elinkautinen napsahti, Jack löysi kirjoittamisen. Hän alkoi kirjoittamaan kovaan tahtiin runoja, novelleja ja näytelmiä. Unterwegerin teokset olivat usein omaelämäkerrallisia, joissa hän käsitteli rikollista minuuttaan. Unterweger kirjoitti satuja myös lapsille.

Kolmen vuoden istumisen jälkeen hän lähetti satujaan Itävallan yleisradiolle, ja kanava otti satuja erääseen lapsille suunnattuun radio-ohjelmaan. Jackin harrastus ja teokset keräsivät kunnioitusta, ja esimerkiksi vanginvartijat pitivät Jackia muita vankeja älykkäämpänä.

Unterweger siirtyi lopulta lastensaduista aikuismaisempiin teoksiin. Vuonna 1982 hän alkoi kirjoittamaan elämäkertateostaan nimeltä Fegefeuer (engl. Purgatory). Vuonna 1983 julkaistusta teoksesta tuli varsinainen bestseller ja siitä tehtiin myös elokuva.

Hänen kirjansa Endstation Zuchthaus (engl. Terminal Prison) vuodelta 1984 sai jopa Itävallan kirjallisuuspalkinnon. Kirjojensa myötä Unterwegeristä tuli julkisuuden henkilö ja hänen kuntoutumisestaan ja edistymisestään kirjoitettiin ylistävästi mediassa.

Jack sai järjestettyä itselleen jopa kirjansa lukutilaisuuden televisioinnin suoraan vankilasta. Vuonna 1985 hän kirjoitti näytelmän ja sai poikkeusluvalla mennä katsomaan sen ensi-iltaa.

Jack Unterwegerin menestys sai kirjallisuus- ja taiteilijapiirit vaatimaan Jackin vapauttamista, sillä hänen katsottiin tehneen parannuksen elämässään ja olevan vankilaan lukittu lahjakkuus.

Tässä vaiheessa Unterweger oili istunut tuomiostaan vain noin kymmenen vuotta. Anomus vietiin Itävallan presidentille saakka, mutta Unterweger määrättiin silti odottamaan armahduksen anomista 15 vuoden määräaikaan saakka, kuten muutkin elinkautisvangit tekivät Itävallassa.

Odottaessaan oikeutta pyytää armahdusta myös useat jopa ministeritason poliitikot vierailivat Unterwegerin luona, ja häntä pidettiin eräänlaisena ”kuntoutuksen mallioppilaana”. Myös Unterwegerin fanit pääsivät tapaamaan kirjailijaa ja kertoivat innokkaasti medialle tämän kohteliaasta luonteesta.

Vuonna 1990 Jack sai hakea armahdusta. Vankilapsykiatri Gerhard Kaisen mukaan Unterweger oli parantanut tapansa ja hän kanavoi väkivaltaisen energiansa nyt kirjoihinsa, ei todennäköisesti ihmisiin. Hänen mukaansa riski rikoksen uusimiseen olisi hyvin pieni.

Jack Unterweger armahdettiin 23. toukokuuta vuonna 1990, kun hän oli istunut tuomiostaan juuri ja juuri 15 vuotta.

Vapautumisensa jälkeen Unterweger löysi itsensä Wienistä menestyksekkäältä media-alan uralta. Hänellä oli omia radio- ja tv-ohjelmia ja hän kirjoitti artikkeleita eri lehtiin. Jackista tehtiin myös paljon henkilöjuttuja eri medioihin. Monissa itävaltalaisissa peruskouluissa Jackin kirjat otettiin oppimateriaaleiksi.

Jack sai erikoistehtäväkseen usein raportoida erityisesti seksityöntekijöistä ja heihin kohdistuvista rikoksista. Lopulta Itävallan yleisradio palkkasi Jack Unterwegerin töihin toimittajaksi.

Toukokuussa 1991 Wienin poliisi teki järkyttävän löydön.

Kaupungin laitamilta löytyi nuoren naisen ruumis, joka oli jo hajoamistilassa. Naisen kaulan ympäriltä löytyivät sukkahousut, ja ruumiinavauksen mukaan hänet oli kuristettu niillä kuoliaaksi. Oikeuspatologin mukaan tappaja oli leikkinyt uhrillaan hellittämällä välillä kuristusotettaan ja kuristaen taas tiukemmin uhrin kuolemaan saakka.

Nainen tunnistettiin paikalliseksi 25-vuotiaaksi Sabine Moitziksi, jonka aviomies oli aiemmin ilmoittanut kadonneeksi. Aviomiehellä ei ollut tietoa, mihin vaimo oli kadonnut, mutta Moitzin ystävä paljasti lopulta lisää naisen katoamisesta. Hänen mukaansa Moitzi oli jäänyt jokin aika ennen katoamistaan vaikeasti koukkuun huumeisiin, ja hän työskenteli seksityöläisenä rahoittaakseen huumeidenkäyttönsä.

Vain pari päivää Moitzin löytymisen jälkeen löytyi toinen ruumis. Wieniläinen 25-vuotias seksityöntekijä Karin Eroglu katosi toukokuussa 1991. Myös Karin oli kuristettu ja häntä oli pahoinpidelty tylpällä esineellä. Poliisi huomasi, että molempien naisten kuristukseen käytettävät välineet oli solmittu täysin samalla, erikoisella tavalla. Poliisi sai murhien paljastumisen jälkeen myös kaksi uutta seksityöläisen katoamisilmoitusta.

Jossain vaiheessa poliisiin otti yhteyttä toimittaja nimeltä Jack Unterweger. Hän halusi tehdä Itävallan yleisradiolle jutun tuoreista seksityöntekijöiden murhista ja katoamisista. Poliisit ottivat toimittajan vastaan ja vastasivat tämän kysymyksiin, miten tutkinnan puitteissa pystyivät.

Jutun julkaisun jälkeen tutkintaryhmälle selvisi, kuka Unterweger oli. Poliisit kiinnostuivatkin itse miehestä, ja pian eräs salzburgilainen mies ottikin poliisiin yhteyttä ja totesi, että heidän tulisi tutkia Unterwegerin mahdollista osallisuutta naisten murhiin ja katoamisiin.

Poliisit eivät uskoneet, että tapansa parantanut ja suurta suosiota nauttiva Jack voisi liittyä tapauksiin mitenkään, mutta he laittoivat miehen seurantaan. Tarkkailussa ei kuitenkaan selvinnyt mitään kahvilakäyntejä kummempaa, joten se lopetettiin. Yllättäen Unterweger oli kuitenkin uudestaan yhteydessä poliisiin.

Hän kertoi olevansa lähdössä Los Angelesiin tutkimaan seksityöntekijöiden arkea ja kirjoittamaan aiheesta artikkelia. Hän halusi vertailla Itävallan ja LA:n poliisien asennoitumista seksityöläisiin.

Jack kirjautui kuuluisaan Cecil-hotelliin, johon on liitetty lukuisia itsemurhia ja epäilyttäviä kuolintapauksia. Jack on myöhemmin kertonut, että häntä hotelli kiinnosti siksi, että sarjamurhaaja Richard Ramirez asui siellä ennen kiinni jäämistään. Hotelli oli lähellä sekä tunnettua seksityöläisten aluetta että Los Angelesin poliisilaitosta.

Samaan aikaan Jackin majoittumisen aikaan Los Angelesissa tapahtui kolme murhaa. Kaikki naiset tekivät seksityötä, ja kaikki olivat ensin pahoinpidelty ja sitten kuristettu kuoliaaksi. Poliisit epäilivät murhien takana olevan sarjamurhaaja, mutta murhat loppuivat kuin seinään heinäkuussa 1991.

Samanaikaisesti Wienissä julkaistiin lehtijuttu, jossa Jack Unterwegeriä ei mainittu nimeltä, mutta jossa hänen epäiltiin hyvin tunnistettavasti liittyvän jotenkin nuorten naisten murhiin ja katoamisiin. Wienin poliisi otti Jackin uudelleen tarkkailuun.

Jack palasi Wienin poliisilaitokselle haastattelemaan poliiseja uusiin juttuihinsa, ja silloin poliisipäällikkö kertoi hänelle poliisin epäilyksistä häntä kohtaan. Poliisipäällikkö ei kuitenkaan maininnut, että Jackia oltiin vastikään myös seurattu. Jack vastasi häkeltyneenä poliisille, ettei missään nimessä uhraisi vapauttaan.

Poliisi halusi kuitenkin tietää, missä Jack oli ollut uusien murhien aikaan. Hänellä ei ollut esittää vedenpitävää alibia. Murhatutkinnat junnasivat paikallaan vuoteen 1992 saakka, kunnes Grazin poliisi otti Wienin poliisiin yhteyttä. Eräs seksityöntekijä oli ottanut vuonna 1990 yhteyttä poliisiin ja tehnyt rikosilmoituksen miehestä, joka vei hänet metsään ostaakseen naiselta seksityötä.

Mies sitoi naisen, ja hän lupasi maksaa siitä naiselle suuren palkkion. Mies alkoi kuitenkin kovakouraiseksi, jolloin nainen alkoi huutaa peloissaan. Mies vapautti tämän ja ajoi hänet takaisin kaupunkiin. Nainen teki miehestä samantien rikosilmoituksen.

Vuonna 1992 naiselle näytettiin Jack Unterwegerin kuvaa, jonka nainen tunnisti välittömästi. Wienin poliisille tuli yllätyksenä, että Grazin poliisi epäili Jackia myös kahden muun naisen murhasta. Molempien naisten kuolinsyy oli todennäköisesti kuristaminen.

Poliisin jututtaessa useita seksityötä tekeviä naisia, he tunnistivat Jack Unterwegerin nimenomaan siitä, että hän halusi ostaa naisilta seksiä. Poliisi määräsi Unterwegeristä pidätysmääräyksen, mutta etsintäkuulutus vuoti mediaan, ja Jack pakeni maasta Sveitsiin ja sieltä Miamiin, Yhdysvaltoihin.

Pakomatka ei kuitenkaan kestänyt pitkään, ja Jack Unterweger jäi poliisille kiinni 27. helmikuuta vuonna 1992.

Eri maiden poliisiyhteistyön myötä saatiin selville, että Jack Unterweger oli todennäköisesti murhannut vierailunsa aikana kyseiset kolme naista myös Los Angelesissa. Jack yhdistettiin myös Tshekissä vuonna 1990 tapahtuneeseen Blanka Bockovan murhaan.

Jack Unterwegerin oikeudenkäynti oli yksi Itävallan suurimmista ja ensimmäisiä, joissa esiteltiin DNA-todisteita. Jack Unterweger todettiin lopulta syylliseksi yhdeksään murhaan. Kahden uhrin ruumiit olivat niin pahasti hajonneita, ettei kuolinsyytä ja tekijää voitu niiden kohdalla määrittää tarpeeksi tarkasti.

Jack Unterweger tuomittiin jälleen, 17 vuotta edellisen tuomionsa ja vain kolme vuotta vapautumisensa jälkeen, elinkautiseen vankeuteen. Tuomion jälkeen Jack kyynelehti ja totesi valittavansa tuomiosta.

Seuraavana yönä Jack Unterweger hirttäytyi selliinsä käyttäen kengännauhojaan. Hän oli solminut kengännauhat täysin samalla erikoisella tavalla, miten hän oli tehnyt uhreilleenkin.

– Unterweger edusti älymystön suurta toivoa siitä, että ongelmien sanallistamisen kautta voisi jotenkin päästä niihin käsiksi, kirjailija ja radiojuontaja Peter Huemer totesi tapauksesta myöhemmin.

– Halusimme kovasti uskoa häntä.

https://www.is.fi/viihde/art-2000009483 ... t=promobox