http://mysteriebloggen.wordpress.com/20 ... gnas-1974/
Käännös yo.blogista, josta löytyy hyvä kuva pojasta
12-vuotias Paul katosi Strängnäsissä Ruotsissa 1974
Päivä oli 16.maaliskuuta 1974. Vain muutaman viikon kuluttua tästä päivästä Abba voittaisi Euroviisu-laulukilpailut Brightonissa Englannissa ”Waterloo” -kappaleellaan, ja muutaman kuukauden kuluttua Watergate-skandaali puhkeasi Washingtonissa. Oli lauantaipäivä kevättalvella, sää oli melko kylmä. Tuona päivänä Paul Virtanen poistui ulko-ovesta ja katosi. Hän olisi viikon kuluttua täyttänyt 13 vuotta.
Tapauksesta on nyt kulunut vajaat 40 vuotta, ja Paul on edelleen kateissa. Hänestä ei ole löytynyt jälkeäkään näinä kuluneina vuosina. Hänen perheensä on saanut elää pahimmanlaatuisen epätietoisuuden kanssa: he eivät tiedä, mitä heidän lapselleen tapahtui.
Ruotsin valtionrikospoliisin rekisterissä on 1 200 selvittämätöntä katoamistapausta. Hyvin harvat niistä ovat lasten katoamisia. Paul Virtanen on yksi näistä kadonneista ruotsalaislapsista, mutta hänen tapauksensa on jostain syystä päässyt melko lailla unohtumaan. Edes sarjamurhaajana ja -tunnustajana tunnettu Thomas Quick ei ole huomannut tunnustaa tätä katoamista omaksi työkseen.
Virtasen perheeseen kuului Pirkko-äiti, Erpo-isä ja kolme lasta; Paul, joka olisi täyttänyt 13 kymmenen päivän kuluttua, Petri, joka pian täyttäisi 12 ja vasta muutaman kuukauden ikäinen Pia-vauva. Perheessä oli myös koira, Raisa-bokseri, vasta hankittu pentu, joka oli Paulin silmäterä.
Tuona lauantaina perhe lähti ajamaan autolla kotoaan Tukholman Skärholmenin kaupunginosasta kohti lännempänä sijaisevaa Vingåkeria, jossa he aikoivat käydä katsastamassa mökkiä, jonka he suunnittelivat vuokraavansa kesäksi. Kun he lähestyivät Strängnäsiä, pikku-Pia olisi tarvinnut vaipanvaihtoa. Koska perheellä oli tuttuja Strängnäsin seudulla, he päättivät poiketa ohimennessään, vain moikatakseen heitä mutta samalla voidakseen vaihtaa vauvalle kuivaa ylle lämpimissä sisätiloissa auton sijasta.
Tuttavat olivat kotosalla. Kun aikuiset porisivat ja vaihtoivat pikku-Pialle kuivaa ylle, pojat löysivät jalkapallon ja katosivat sen kanssa puutarhaan. Poikien välille kehkeytyi kuitenkin enemmän suunsoittoa kuin jalkapallon peluuta. Pojilla ei ollut vuottakaan ikäeroa, ja heillä oli keskenään jatkuvaa valtataistelua ja voimainmittelöä, niinkuin usein on sisarusten välillä, jos heillä on vain vähän ikäeroa.
Poikien riita kuului sisälle taloon. Vanhemmat ärtyivät ja ehkä vähän häpesivätkin poikiaan, jotka eivät ymmärtäneet käyttäytyä kunnolla vieraiden luona. Kun pojat sitten tulivat eteiseen pelaamisesta hikisinä ja vieläkin toisiaan nälvien, vieläpä riitaa jatkaen, Erpo-isä sai tarpeekseen. Hän karjaisi raivoissaan että nyt sai riittää. Paul reagoi kuin ainakin teini-ikäinen, jollainen hän pian olisikin. Hän ryntäsi uudelleen ulos ja paiskasi oven kiinni perässään. Pirkko-äiti näki ikkunasta kuinka poika katosi mökin nurkan taakse, koiranpentu hyppeli hänen peräänsä. Kymmenen minuutin kuluttua Raisa-koira palasi. Kaikki odottivat Paulinkin ilmestyvän pian takaisin, pakkohan pojan olisi lopettaa mökötys ennemmin tai myöhemmin...
Mutta tunnit kuluivat. Perhe ja ystävät etsivät yhä epätoivoisempina, he kuljeksivat maastossa ja huutelivat saamatta mitään vastausta. Pimeyden jo laskeuduttua heidän oli pakko antaa periksi. Virtaset istuivat autoonsa ja ajoivat sadan kilometrin matkan kotiinsa Skärholmeniin. Paulhan oli seikkailunhaluinen, temperamenttinen kaveri, joka oli joskus aiemminkin hävinnyt kotoaan. Yhden kerran hän oli painunut Ahvenanmaalle asti kaverinsa kanssa ja viipynyt poissa kokonaisen vuorokauden. Pirkko ja Erpo toivoivat että tällä kertaa olisi sama juttu, että poika olisi hankkiutunut isolle tielle ja liftannut kotiin, että hän olisi jo kotona muun perheenväen saapuessa.
Paul ei kuitenkaan ollut kotonakaan. Kotiväki soitti poliisille. Paulista tehtiin katoamisilmoitus, ja tuttavien mökkiä ympäröivä seutu Logarnissa haravoitiin perusteellisesti. Poikaa etsittiin myös Suomesta, siltä varalta että hän olisi yrittänyt hankkiutua sinne mummonsa luokse. Mutta kukaan ei ollut nähnyt 148-senttistä farkkuihin ja päällyspusakkaan pukeutunutta poikaa. Tähän päivään mennessä ei Paul Virtasesta ole löytynyt yhtään ainutta jälkeä.
Perheen sekaantuminen Paulin katoamiseen voidaan katsoa poissuljetuksi. Sellainen skenaario edellyttäisi, että niin Paulin koko perhe kuin tutut, joiden luona perhe kävi, olisivat mukana murhasalaliitossa, mitä on vaikea uskoa. Lähtökohtana voidaan pitää, että kaikki tapahtui niinkuin omaiset ovat kuvanneet.
Eksyikö Paul metsään ja kuoliko hän elintarpeiden puutteeseen tai onnettomuuden seurauksena? Alue, jolla tuttavien mökki sijaitsee, on lähellä Strängnäsin taajamaa. On vaikea kuvitella että ihminen voisi kadota niin jäljettömiin siellä, että kaikkien kuluneiden vuosien aikana ei olisi löydetty mitään.
Lähtikö Paul jäälle? Mökki on sadan metrin päässä Mälarenin vesistöstä, ja hukkumisteoria on todennäköisin. Mälaren on kuitenkin sisäjärvi. On aina vain vaikea uskoa että mitään ei olisi löytynyt, edes kenkää, jos Paul todella katosi sillä tavalla.
Vai joutuiko Paul kuitenkin rikoksen uhriksi? Yrittikö hän liftata kotiin ja hyppäsi autoon, jonka ratin takana istui väärä ihminen?
Paul Virtasen omaisten vuoksi olisi toivottavaa, että tapaus joskus vielä selviäisi. On kuitenkin kulunut niin monta vuotta, että luultavasti ei koskaan saada tietää, mitä todella tapahtui.