MURHA.INFO

Matkatoimistovirkailija Helena Korlin surmattiin Helsingissä (Temppelikatu, Etu-Töölö) kesällä 1979. Pilkottu ruumis löytyi säkeissä kaatopaikalta tekijän, "Ceeli" Björkqvistin, tunnustuksen jälkeen. Perimmäisenä motiivina oli Korlinin kieltäytyminen seksistä.

Tapauksesta on juttua sekä Markkulan kirjassa että Sjöberg & Nykäsen teoksessa Rööperi. Viimemainittu kirja valottaa kiinnostavasti Bjökqvistin persoonaa. Kyseessä oli vallan mahdoton panomies, jolla oli jatkuvasti useampi nainen kierrossa. Surmatyön jälkeen ja kuullusteluissa käytyään Bjökqvist "nussi muina miehinä menemään". Lopulta tunnontuskat painoivat ja mies tunnusti osin äitinsä painostuksesta teon. Björkqvistin suvulla oli vaikutusvaltaa ja he pystyivät vaikuttamaan poikansa vankilaoloihin. Björkqvist vapautui vuonna 1990 ja asuu nykyään Englannissa. Hän meni naimisiin rikkaan lesken kanssa ja on tätänykyä hyvin äveriäs mies.

Tapauksen tutkinta oli ilmeisesti hyvin leväperäistä, lomien aikaan vaihtui tutkija eikä tieto siirtynyt edelleen jne. Tapaus oli uskoakseni suuresti julkisuudessa, joten pyytäisin kokeneempien kirjoittajien (Urho, Peräkylän Maigret jne) muistijälkiä tapahtumasta.

Paljonko "Ceeli" sai tästä murhasta tuomioksi? Muistan ainoastaan, että "Ceeli" oli täyttä ymmärrystä vailla sekä sen, että "Ceeli" suljettiin vaarallisena rikoksenuusijana pakkolaitokseen.

McAbre kirjoitti:Björkqvist vapautui vuonna 1990 ja asuu nykyään Englannissa. Hän meni naimisiin rikkaan lesken kanssa ja on tätänykyä hyvin äveriäs mies.

Mistä nuo tiedot on peräisin?

No jos oli pakkolaitoksessa ja pääsi 11 vuoden päästä pois, niin ei se paljon tahtia hidastanut.

McAbre kirjoitti:Matkatoimistovirkailija Helena Korlin surmattiin Helsingissä (Temppelikatu, Etu-Töölö) kesällä 1979. Pilkottu ruumis löytyi säkeissä kaatopaikalta tekijän, "Ceeli" Björkqvistin, tunnustuksen jälkeen. Perimmäisenä motiivina oli Korlinin kieltäytyminen seksistä.

Tapauksesta on juttua sekä Markkulan kirjassa että Sjöberg & Nykäsen teoksessa Rööperi. Viimemainittu kirja valottaa kiinnostavasti Bjökqvistin persoonaa. Kyseessä oli vallan mahdoton panomies, jolla oli jatkuvasti useampi nainen kierrossa. Surmatyön jälkeen ja kuullusteluissa käytyään Bjökqvist "nussi muina miehinä menemään". Lopulta tunnontuskat painoivat ja mies tunnusti osin äitinsä painostuksesta teon. Björkqvistin suvulla oli vaikutusvaltaa ja he pystyivät vaikuttamaan poikansa vankilaoloihin. Björkqvist vapautui vuonna 1990 ja asuu nykyään Englannissa. Hän meni naimisiin rikkaan lesken kanssa ja on tätänykyä hyvin äveriäs mies.

Tapauksen tutkinta oli ilmeisesti hyvin leväperäistä, lomien aikaan vaihtui tutkija eikä tieto siirtynyt edelleen jne. Tapaus oli uskoakseni suuresti julkisuudessa, joten pyytäisin kokeneempien kirjoittajien (Urho, Peräkylän Maigret jne) muistijälkiä tapahtumasta.

Kas kas. Rööperi-kirja täytyy laittaa hakuseen. Tapauksesta on myös PPK-kirjassa, (minulla nyt luvussa tämä sinikantinen erikoispainos -ainakin tässä kirjassa on ao. juttu ja itse asiassa luin sen toissapäivänä.)

Murhaajaa kutsuttiin kirjassa nimellä "Keeli". Korlinin ilmoitti kadonneeksi hänen sisarensa 2.4.-79. Helena Korlin asui äitinsä ja kuusivuotiaan poikansa kanssa Hgin Pihlajamäessä ja hänellä oli jonkinlainen suhde tämän "Keelin" kaverin "Kuprun" kanssa.

Eräässä illanvietossa Helena kiinnostui Keelistä Kuprun jäädessä taka-alalle. Helena innostui lopulta saattamaan Keelin bussipysäkille. Ikkunastaan äiti näki Helenan menevän asunnon likellä olevaan puhelinkoppiin ja katoavan sieltä jonnekin. Tämän jälkeen äiti ei enää nähnyt Helenaa.

Kuprun kautta poliisille selvisi Keelin henkilöllisyys ja vyyhti alkoi purkautua. Keeli, lempinimeltään "Punavuoren pukki" kiemurteli alkuunsa keksien mitä erilaisia versioita heidän yhteisestä illanvietosta. Kertomukset eivät vakuuttaneet, mutta poliisilla ei ollut juurikaan mihin tarttua, epäiltiin sitäkin, että Helena olisi jäänyt jonkun rattijuopon alle ja tämä olisi raijannut Helenan ruumiin jonnekin.

Keelin suvulla/perheellä oli huvila Sipoossa, sekin tutkittiin -ei jälkiä ja kun selvisi, että hänen käytössään -ei nimissään, oli kaksikin autoa, niin niiden tutkinnassa selvisi, että toisessa autossa oli Helenan verta.

Keeli pidätettiin 30.5.-79 ja viimein hän tunnusti. Helenan kahtia sahattu ruumis löytyi Huopalahden kaatopaikalta jätesäkeistä 26.6.-79.

Motiivina oli, että Helena antoi ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa. Keeli ei ilmeisesti ollut tottunut kuulemaan sanaa ei eikä myöskään ymmärtänyt, että naisella on täysi oikeus päättää ihan itse kenelle antaa ja kenelle ei.

Kiitos sinulle McAbre, kun muistutit myös tästä järjettömästä surmasta ja annoit tekijästä enemmän tietoja kuin mitä saa näistä PPK-kirjoista.

Jäiköhän Helenan poika äitinsä hoiviin ja mitenkä he jaksoivat ja mitä heille kuuluu nykyään?

Tekijälle itselleen taitaa kuulua liian hyvää. Olisi joutanut istua loppuikänsä.

Mutta lisää tuon ajan muistikuvia tästä jutusta olisi hyvä saada.

Azeri -> tieto on nimenomaan tuosta Nykäsen & Sjöbergin kirjasta. Sjöbergin mukaan Björkqvist oli esim tarjonnut muutama vuosi sitten ravintolaillan vanhoille Punavuoren kavereilleen, lasku oli tehnyt kolmisen tuhatta euroa.

Erittäin hyvä palauttaa tämä tapaus mieliin. Olen henk.kohtaisesti samaa mieltä siitä, että olisi saanut istua lopun ikäänsä tuo tekijä.

En ole tapauksesta koskaan lukenut PKK:sta tai alibeista. Muistan jonkin seuralehden artikkelin "Mihin katosi (kaunis/nuori?) matkatoimistovirkailija?" Melko pian artikkelin jälkeen tapaus sitten selvisi. Ruumis löytyi tosiaan vielä silloin käytössä olleelta Huopalahden kaatopaikalta, mitä ei pidä sekoittaa Huopalahden aseman sijaintiin. Kyseessä on Vermon raviradan ja merenrannan väliin jäävästä alueesta, joka on nykyisin ulkoilupuisto. Siellä on esim. agility- sekä frisbeegolf-rata.

Tutkittiinkohan Ceelin mieltymyksiä erityisesti kauniisiin matkatoimistovirkailijoihin? Vrt. Susanne Lindholm... Hmm.

Hannes Markkulan Suomalainen murha"-kirjan mukaan, Korliinin ja Susanna L.. surmia tutkittiin aluksi nimenomaan yhdessä, oli viitteitä samasta tekijästä. Myöhemmin tästä käsityksestä luovuttiin.

Susannan murhailtana olin Interkontimal-diskossa, Hesperian naapurissa.
Murhasta luin seuraavalla viikolla.

Minkälaisia viitteitä samasta tekijästä oli? (Siis muita kuin että molemmat uhrit olivat kauniita matkatoimistovirkailijoita). Ja millä perusteilla epäilyistä luovuttiin?

Taisi olla peräti niin, että Korlin ja Lindholm tunsivat töidensä kautta toisensa, näin olen jossain yhteydessä lukenut.

Ensimmäistä kertaa kirjoittajana näille sivustoille...

Tuon Korlinin tapauksen muistan henkilökohtaisesti erittäin hyvin.
Asuimme silloin samaisessa kaupunginosassa kuin Geelin silloinen naisystävä. Helenan pieni poika kävi kanssani samaa koulua.
(Aikaa pian 30v sitten)

Joissan viesteissä oli mainittuna Pihlajanmäki, väärin. Korlinin asuinpaikka oli Pihlajisto.

Muutama muu fakta muistin sopukoista:

Geelillä oli oma, jo tuolloin lähes täysi-ikäinen tytär joka joutui kutsumaan isäänsä ehddottomasti sedäksi, ei isäksi.
Tytär kävi vain harvoin isänsä luona kylässä.

Geeli paloitteli Korlinin käyttäen silloiselta naisystävältään lahjaksi saamaansa "viidakkoveistä", ei ainoastaan "sahaa".

Korlinin pieni poika oli tapauksen jälkeen luonnollisesti sekaisin ja sanoi mm pihan lapsille "Että nythän saa olla ulkona myöhempään kun äitiä ei enää ole"

Mukavaa saada faktatietoa, eikä pelkästään kirjoista luettua.
Tervetuloa mukaan Mandy!

Mielenkiintoista tietoa sinulla Mandy. Juttujen taustatiedot ovat aina ajankohtaisia. Tuon Pihlajamäen otin juttuun suoraan PPK-kirjasta.

Tervetuloa mukaan!

Tervehdys kaikille:muutaman faktan korjaus kai paikallaan,ensinnäkin Joni oli teon tapahtuessa 10 eikä 6 vuotias,myöskään hän ei ole pihalla sanonut saavansa olla myöhempään ulkona sillä pahemmin ei saanut ulkona olla kun mummo ja täti pelkäsivät että jos pojallekin sattuu jotain.Kyseisenä iltana Jono oli myöskin pelannut shakkia murhaajan kanssa ennen kuin helena poistui asunnosta.Joni kohtalosta kiinnostuneille:asui jonkun aikaa mummonsa kanssa pihlajistosta josta siirtyi asumaan isänsä luokse.tuolloin alkoivat myös purkautua pojan tunteet varastamisen ja väkivältaisuuden tavalla.isä muusikko kalervo oli aina poissa ja äitipuoli (joka tuolloin itsekin vasta 23-vuotias)ei saanut poikaa otetta.seuraava osoite oli tampereen lastenkoti pispalassa jossa n.3 kuukautta josta siirto lastenlinnaan helsinki liki 2-vuodeksi.tuona aikana poika sai alkoholimyrkytyksen 12-vuotiaana ja oli kuolla jolloin isä otti pojan lastenlinnasta pois.keskeytti koulunsa 7- luokalla ja siitä alkoi jatkuva sekakäyttö päihteitten parissa.tuomittii keravan nuorisovankilaan jonne oli reilu 12 kuukauden tuomio erilaisista omaisuus ja väkivalta rikoksista.tuomiot yhdistyivät ja poika istui n 4 kk ja pääsi pois päivä sen jälkeen kun täytti 18 jos en väärin muista.kävi na ja aa ryhmissä ja yritti selvitä pois kierteestä vanhat rötökset kuitenkin seurasivat ja joutui vielä suomenlinnan työsiirtolaan maksamaan sakkonsa pois vankeutena.

jatketaan vielä vähän.tapasi katko käynnin yhteydessä naisen jos tuli myöhemmin hänen vaimonsa jonka kanssa heillä 4 lasta.kävivät yhdessä akodilla k:päässä perheenä kuntoutuksen jonka Joni lopetti kesken mutta vaimo kävi loppuun.ovat vieläkin avioliitossa mutta asuvat erillään.yhteisiä aviovuosia takana 12.tässä lyhyt tiivistelmä mitä pojalle tapahtui,täyttä raittiutta ei saanut mut jättänyt huumeet n 4-5 vuotta sitten ja alkoholia ottaa suht useasti mutta ei enää jatkuvasti n kerta/viikossa,tuokin vaati 13 hoitokertaa ennen kuin onnistui,mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan