Tuhansia suomalaisia teloitettiin eläimeen sekaantumisesta
Lähetetty: Ti Syys 13, 2011 1:12 pm
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011091 ... 4_uu.shtml
Tuhansia suomalaisia teloitettiin eläimeen sekaantumisesta
1600-1700 -luvuilla yleisen rikoksen seurauksena eläin menetti aina henkensä, usein myös ihminen.
Muutama sata vuotta sitten Suomessa oli yleistä sekaantua kotieläimiin.
Limingan pitäjän Kempeleen kylä 19. marraskuuta 1754 Junttilan talon piha. Piika Margareta Heikintytär kiirehtii hoitamaan sairasta lehmää, kun hän näkee yllätyksekseen paljaiden jalkojen jäljet lumessa. Ne johtavat navettaan, jossa Margaretaa kohtaa hätkähdyttävä näky...
Kyse oli tuohon aikaan yleisestä seksuaalirikoksesta, eläimeen sekaantumisesta. Tekoon syyllistyi piian isäntä talollinen Antti Junttila. Isäntää vastaan nostettu oikeusjuttu kuitenkin lykättiin tulevaisuuteen Jumalan tuomittavaksi eli hän vältti maallisen rangaistuksen. Ainoa henkensä heittänyt oli lehmä, joka oli hävitetty oitis.
Eläimeen sekaantuminen oli Ruotsissa, johon siis Suomikin tuolloin kuului, yleinen ja erittäin ankarasti rangaistu rikos 1600-1700-luvulla. Tuhansia valtakunnan alamaisia tuomittiin siitä teloitettavaksi tai pakkotyörangaistukseen.
- Paljastuneet tapaukset ovat kuitenkin vain ihan pieni murto-osa (kaikista tapauksista), kertoo filosofian tohtori Teemu Keskisarja.
Keskisarjalta on juuri ilmestynyt teos Kyynelten kallio (Siltala), jossa on kertomuksia seksistä ja väkivallasta.
Ankarien rangaistusten takana pelko sekasikiöistä
Eläimeen sekaantumisen yleisyyttä selittää Keskisarjan mielestä osittain kriminaalipolitiikan epäonnistuminen. Rikos alkoi kiinnostaa murrosikäisiä poikia, kun siitä alinomaa varoiteltiin. Mielenkiintoa herättivät myös eläimiin sekaantuneiden julkiset rangaistukset, joihin kutsuttiin pitäjän koko väki.
- 1700-luvun ihmisen maailmankuvassa miehen ja naisen roolit olivat hyvin jämäkät. Sen sijaan ihmisen ja eläimen ero ei ollut lainkaan itsestään selvä asia. Talvet asuttiin samoissa kämpissä lämpöä jakaen. Ihminen ja hevonen vieläpä söivät samaa ravintoa, pettupitoisia leivän kannikoita, Keskisarja kuvaa.
Olipa hyvä lehmä tai hyvä hevonen tuolloin taloudellisesti jopa arvokkaampi kuin renki.
- Siitäkään syystä eläimet eivät olleet alempia luontokappaleita.
Keskisarja painottaa, että 1600-1700-luvun eläimeen sekaantuneet eivät olleet mielisairaita, vaan aivan tavallisia ihmisiä, renkejä ja isäntiä, joilla ei ollut mitään muita rikosrekistereitä.
- Kyse oli aivan toisesta maailmasta, jota on mahdotonta nykyajan näkökulmasta tulkita järjettömäksi tai irvokkaaksi.
Sen sijaan lainsäätäjä luokitteli eläimeen sekaantumisen ankaraksi rikokseksi. Olihan se yksiselitteisesti kolmeen kertaa kielletty Raamatussa.
- Lisäksi silloin uskottiin ihmisen ja eläimen sekasikiöiden syntymään.
Mielenkiintoista on, että muualla Euroopassa eläimeen sekaantumiseen ei juuri kiinnitetty huomiota.
Kurikampanja 1600-luvun tapaan
Kaiken kaikkiaan 1600-luvulla yhteiskunta aloitti ihmisten sukupuolielämää koskevan kurikampanjan. Aiemmin tämän elämänalueen katsottiin kuuluvan ihmisten yksityiselämään, mutta puhdasoppisuuden aika toi tähän muutoksen.
- Nyt valtio alkoi kaikin tavoin ottaa haltuunsa suomalaista maalaiskylää. Kiristettiin korkeampia veroja ja enemmän sotaväenottoja. Osaksi tätä yhteiskunnan haltuunottoa sopi aika hyvin yhtenä osana sukupuolielämän kurikampanja, Keskisarja huomauttaa.
Mikäpä olisikaan parempi keino ihmisten kontrolloimiseksi, kuin määrätä miten he harjoittavat sukupuolisuuttaan.
STT
Tuhansia suomalaisia teloitettiin eläimeen sekaantumisesta
1600-1700 -luvuilla yleisen rikoksen seurauksena eläin menetti aina henkensä, usein myös ihminen.
Muutama sata vuotta sitten Suomessa oli yleistä sekaantua kotieläimiin.
Limingan pitäjän Kempeleen kylä 19. marraskuuta 1754 Junttilan talon piha. Piika Margareta Heikintytär kiirehtii hoitamaan sairasta lehmää, kun hän näkee yllätyksekseen paljaiden jalkojen jäljet lumessa. Ne johtavat navettaan, jossa Margaretaa kohtaa hätkähdyttävä näky...
Kyse oli tuohon aikaan yleisestä seksuaalirikoksesta, eläimeen sekaantumisesta. Tekoon syyllistyi piian isäntä talollinen Antti Junttila. Isäntää vastaan nostettu oikeusjuttu kuitenkin lykättiin tulevaisuuteen Jumalan tuomittavaksi eli hän vältti maallisen rangaistuksen. Ainoa henkensä heittänyt oli lehmä, joka oli hävitetty oitis.
Eläimeen sekaantuminen oli Ruotsissa, johon siis Suomikin tuolloin kuului, yleinen ja erittäin ankarasti rangaistu rikos 1600-1700-luvulla. Tuhansia valtakunnan alamaisia tuomittiin siitä teloitettavaksi tai pakkotyörangaistukseen.
- Paljastuneet tapaukset ovat kuitenkin vain ihan pieni murto-osa (kaikista tapauksista), kertoo filosofian tohtori Teemu Keskisarja.
Keskisarjalta on juuri ilmestynyt teos Kyynelten kallio (Siltala), jossa on kertomuksia seksistä ja väkivallasta.
Ankarien rangaistusten takana pelko sekasikiöistä
Eläimeen sekaantumisen yleisyyttä selittää Keskisarjan mielestä osittain kriminaalipolitiikan epäonnistuminen. Rikos alkoi kiinnostaa murrosikäisiä poikia, kun siitä alinomaa varoiteltiin. Mielenkiintoa herättivät myös eläimiin sekaantuneiden julkiset rangaistukset, joihin kutsuttiin pitäjän koko väki.
- 1700-luvun ihmisen maailmankuvassa miehen ja naisen roolit olivat hyvin jämäkät. Sen sijaan ihmisen ja eläimen ero ei ollut lainkaan itsestään selvä asia. Talvet asuttiin samoissa kämpissä lämpöä jakaen. Ihminen ja hevonen vieläpä söivät samaa ravintoa, pettupitoisia leivän kannikoita, Keskisarja kuvaa.
Olipa hyvä lehmä tai hyvä hevonen tuolloin taloudellisesti jopa arvokkaampi kuin renki.
- Siitäkään syystä eläimet eivät olleet alempia luontokappaleita.
Keskisarja painottaa, että 1600-1700-luvun eläimeen sekaantuneet eivät olleet mielisairaita, vaan aivan tavallisia ihmisiä, renkejä ja isäntiä, joilla ei ollut mitään muita rikosrekistereitä.
- Kyse oli aivan toisesta maailmasta, jota on mahdotonta nykyajan näkökulmasta tulkita järjettömäksi tai irvokkaaksi.
Sen sijaan lainsäätäjä luokitteli eläimeen sekaantumisen ankaraksi rikokseksi. Olihan se yksiselitteisesti kolmeen kertaa kielletty Raamatussa.
- Lisäksi silloin uskottiin ihmisen ja eläimen sekasikiöiden syntymään.
Mielenkiintoista on, että muualla Euroopassa eläimeen sekaantumiseen ei juuri kiinnitetty huomiota.
Kurikampanja 1600-luvun tapaan
Kaiken kaikkiaan 1600-luvulla yhteiskunta aloitti ihmisten sukupuolielämää koskevan kurikampanjan. Aiemmin tämän elämänalueen katsottiin kuuluvan ihmisten yksityiselämään, mutta puhdasoppisuuden aika toi tähän muutoksen.
- Nyt valtio alkoi kaikin tavoin ottaa haltuunsa suomalaista maalaiskylää. Kiristettiin korkeampia veroja ja enemmän sotaväenottoja. Osaksi tätä yhteiskunnan haltuunottoa sopi aika hyvin yhtenä osana sukupuolielämän kurikampanja, Keskisarja huomauttaa.
Mikäpä olisikaan parempi keino ihmisten kontrolloimiseksi, kuin määrätä miten he harjoittavat sukupuolisuuttaan.
STT