Tulilahti 1959 (ketju 2)

[ABC]

Siivoilin kirjakaappejani ja käsiin osui Jermon kirja Murha ei vanhene koskaan. Silmäilin Tulilahden kaksoismurhaa käsittelevää osiota. Löytyi semmoinen tieto siinä alussa, että tyttöpareja oli liikenteessä todella paljon tuona kesänä 1959. Joten ei ole ihme, että Eineä ja Riittaa oli "nähty" niin kovin monessa paikkaa. - Jotenkin tuo kirja on pitkälti "runoilua", mutta siinä on muutama valokuva mm tyttöjen haudan sijantikuva, otettu järveltä päin. Kuvaan on merkitty tyttöjen telttapaikka ja sen lähellä oleva laituri sekä Koikkalaisen vaja ja sitten hautapaikka. Haudasta on myös kuva (otettu sen jälkeen kun hauta oli jo tyhjennetty).

Kirjan tietojen mukaan hauta oli 215 metriä laiturilta ja 2,5 metrin päässä vesijättömaan rantapenkereestä.

Ranta-alue (se 215 ! metriä) näyttäisi olevan metsäistä, siis vaikeakulkuista, ainakin kuljetuksiin..

Nuo tiedot luettuani - ja kuvista nähtyäni - pidän melko varmana, että tyttöjen ruumiit on kuljetettu veneellä sinne hauhautapaikkaan. Ja mukana on melko varmasti tarvinnut olla kaksi henkilöä. Kahden ruumiin kuljettaminen sinne hautaan (kuljetettiin ne joko maitse tai vesitse) vaatii kyllä neljä kättä. - Ja fyysisesti kevyempää olisi tosiaan ollut rahdata ruumiit vesiteitse sinne hautaan.

Pidän itse myös kahta tekijää todennäköisimpänä. Jos ajatellaan miten tapahtumat ovat paikalla edenneet, on ensimmäinen asia murhien tapahduttua ollut viedä ruumiit pois näkyviltä siksi aikaa, kun hauta kaivetaan. Mutta tytöt eivät oman käsitykseni mukaan kuolleet molemmat samassa paikassa rannalla, vaan teltanpohjaa on käytetty heidän siirtämiseensä ensin siten, että molemmat "kerättiin" sen päälle ja vedettiin sitten kai johonkin pusikkoon odottamaan hautausta. Tekijä on joutunut etsimään sopivaa kaivuupaikkaa, sillä hiekkamaa oli liian tiivistä ja muuuten ranta erittäin kivikkoinen ja pusikkoinen. Hän on varmaankin edennyt rantaa pitkin ensin jalan kunnes saavutti jättömaan ja totesi että aivan rantaan saa jonkin kuopan aikaiseksi. Samalla hän on havainnut veneen rannalla. Uskon että tässä vaiheessa toinen tekijä siivosi jo leiriä pois täyttä päätä, kun toinen etsi hautapaikkaa ja kaivoi haudan. Sitten ruumiit siirrettiin veneellä teltanpohjan päällä haudalle. Lopuksi upotettiin pyörät. Ruumiiden upottamista on varmasti harkittu, mutta ei ollut tarpeeksi köyttä painojen kiinnittämistä varten.

[Firefox69]

Ylen dokkarissa tutkijamuijat sanoivat Teuvo Kauhasesta "neitseellisen näköinen" siinä valokuvassa. Eivätkö tienneet mukulasta, jonka Teukka oli ehtinyt siittää jo aiemmin?!
Kova saavutus, kun kaveri sydän-Savosta pistää ruotsittaren paksuksi, vai oliko se suomenruotsalsinen nainen joka muutti sittemmin Ruotsiin? Täältä luin tästä yksityiskohdasta joskus muinoin.

Minulle tulee tästä sanonnasta "neitseellisen näköinen" mieleeni puhtaan tai viattoman näköinen. Eli hän ei vaikuttanut teon tekijältä.

[Renault]

^ Miten usein lossi kulki? Mietin nyt lähinnä sitä, olisiko tekijä voinut tulla aiemmalla lossilla ja ollut jossain tienvarressa väliajan.

Sitä en tiedä miten usein lossi kulki, vai vain tarpeen mukaan kuinka paljon kulkijoita tielle sattui, mutta oliko lossivahti oikeudessa tunnistamassa Runaria ylipäätään valan velvoittamana vai ei?
Jos ei ollut, niin miksei puolustusasianajaja ottanut tätä seikkaa erityisesti huomioon. Onhan tuo nyt aivan oleellinen seikka, tuliko Holmströn Heinävedelle siltä suunnasta minkä itse oli sen ns. tunnustanut.

[L'amourha]

Jos Käsämän lossivahti sanoi ettei sinä iltana viimeisenä tullut yli muut kuin Riitta ja Eine, niin sitten ei tullut muita kuin Riitta ja Eine. Hänellä ei ole mitään syytä valehdella, eli se sulkee kokonaan pois seuraileva mopomies -teorian ja itse asiassa Runar Holmströmin itsensä antaman todistuksen itsestään poliiseille sillä automatkalla.
Ei mulla muuta tässä...

Lossari kertoili että tyttöjen kanssa samalla kyydillä olisi ollut joku mopedisti, mutta ei nimennyt Holmströmiä.
En tiedä kelpuutettiinko lossimiestä oikeuteen saakka.
HS 10.02.1960

[Firefox69]

En ole omaa kirjaston varausta vieläkään käsiini saanut, mutta kirjakaupassa pikaisen vilkaisun perusteella Elinan kertomuksesta ei Keskisarjan mukaan ilmene tulivatko ne öiset keskustelijat järveltä vai maitse. Niillä hänen aamulla näkemillään mopedisteilla oli jonkinlainen säkki mukanaan. Keskisarja näyttää kyseenalaistavan Elinan havaintojen merkitystä -tässä en ole hänen kanssaan lainkaan samaa mieltä.

Tästä on muistaakseni tarkemmin täällä ketjussa ja taisi olla myös muuallakin netin keskusteluissa. Luin yhteen aikaan kaiken mahdollisen tähän Tulilahden tapaukseen liittyen. Elina oli muistaakseni ollut teltassa hereillä hänen miehensä nukkuessa. Hän oli kuullut järveltä veneellä soutamisen ääntä. Vettä pitkinhän ääni kantautuu kauempaakin selkeänä ja etenkin yön hiljaisuudessa. Nämä nuoret miehet olivat kävelleet teltan läheltä niin, että Elina oli kuullut heidän keskustelunsa sanatarkasti. Veneellä oli soudettu järvellä. Silloin ei siis kuulunut moottorin ääntä, johon Elina olisi herännyt.

Kävin tekemässä etsintää Hejacin puolelta ja törmäsin Härän vuoden 2012 viestiin: Miksei helsinkiläisen Elina Haaviston todistusta, jonka hän antoi 4.8.1959 Vallilan poliisiasemalla otettu vakavasti? Kyse oli siis siitä keskustelusta, jonka Haavisto oli kuullut käydyn tapahtumapaikalla. Tämän todistuksen Haavisto antoi noin kaksi viikkoa ennen kuin tyttöjen ruumiit löytyivät. Tosin todistus kaiketi sitoi Tulilahden katoamiseen ja oli sinänsä eräs avaintodisteista paikan suhteen. Miksi kuitenkin poliisi syytti ainoastaan yhtä miestä (Holmströmmiä), jos ääniäkin oli ollut kaksi ? Haavistohan kuuli kahden miehen keskustelevan ikäänkuin joidenkin asioiden peittelemisestä. Kuultuaan tyttöjen katoamisesta, oli kertonut kuulleensa.

En tiennyt sitä, että Elina Haavisto oli käynyt antamassa lausunnon 4.8.1959 Vallilan poliisiasemalla tästä Tulilahden leirintäalueella yöllä teltassa kuulemastaan keskustelusta. Muistin itse vain tästä keskustelusta sanat: "Voihan paukku!"


Ravadas oli kirjoittanut Tulilahden ensimmäiseen ketjuun täällä Minfossa elokuussa 2009 sivulla 42:

Tämän vuoksi tuo helsinkiläisen Elina Haaviston antama todistus, jonka hän antoi Vallilan poliisilaitoksella heti sen jälkeen kun tyttöjen katoamisesta tiedotettiin 4.8.1959, on niin tärkeä. Siis tuo kuultu keskustelunpätkä pari yötä murhien jälkeen:

"Eikö siihen jäänyt jotain puun juurelle?"
"Minä peitin ne."
"Mennäänkö tuonne?"
"Ei mennä, siinä on miesten pyörä."
"Etkö sinäkin ole jo saanut tarpeeksi tällä kertaa?"
"Tulee kestämään kauan ennen kuin niitä osataan edes kaivata."
"Ei kai poliisi näin pian."

Se tieto sitoi ensimmäisen kerran Tulilahden katoamispaikaksi – ja antoi viitteitä myös tapahtuneesta rikoksesta. Hän kertoi tuon tapauksen pari viikkoa ENNEN kuin ruumiit edes löydettiin. Ja lisäksi nyt jälkikäteen tiedetään, että tyttöjen tavaraa oli kätketty nimenomaan ”puun juurelle”, kaatuneen puun alle. Mutta juuri tämä todistajanlausunto ei poliisia kiinnostanut, Haavistoa kuultiin uudestaan tapauksen tiimoilta vasta vuosi tapauksen jälkeen, ja silloinkin oikeudenkäynnissä puolustuksen todistajana.

[Firefox69]

Katsoin eilen sen Teemu Keskisarjan neliosaisen ohjelmasarjan Tulilahden kirjansa tekemisestä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että Kyllikki Saaren ja Tulilahden murhat muistuttavat toisiansa suohaudan naamiointipaikan suhteen. Turpeen suikaleet oli leikattu samalla tavoin. Pidin aikaisemmin tekijänä Hans Assmannia ja hänen apulaisenaan autokuskiansa Anttia. Haudat oli rantamaan ja suoalueen välissä rajamaastossa. Hans Assmann oli saanut koulutusta alueiden naamioimiseen ja työskenteli muutoinkin soilla mittaamassa mm. niiden syvyyttä.

Runar Holmström ei mielestäni voi olla Tulilahden murhaaja, koska hän oli sen verran heikkolahjainen reppana ja myös lyhyempi pituudeltansa. Hän oli jo valmiiksi altavastaajan roolissa ja tavallaan Tulilahden kolmas uhri, jolla ei ollut mahdollisuutta puolustautua.

Keskisarjan ohjelmasarjasta tuli murhaajaehdokkaana mieleeni Teuvo Kauhanen vaaleana mieshenkilönä Hans Assmannin tavoin. Pitäisi lukea uudelleen molemmat Tulilahden ketjut. Niiden lukemisesta on vierähtänyt jo pidempi aika. Tulilahdella oli nähty vieraannäköinen vaalea mies seisomassa sivummalla metsänlaidassa. Luulisi,että jos kyseessä olisi ollut paikkakuntalainen Teuvo Kauhanen, niin hänet olisi tunnistettu.

Miettiessäni Hans Assmannia, niin mieleeni tulee kolme murhatapausta Jorma Palon muiden Assmannin tekosiksi väitettyjen murhien sijaan: Kyllikki Saari, Tulilahti ja Bodom. Näissä kolmessa tapauksessa on samankaltaisuuksia. Neljäs Assmannin tekemä telttamurha voisi olla Appojauressa Ruotsin lapissa vuonna 1984. Ruotsista oltiin oltu yhteydessä Suomeen Bodomin tapauksen tiimoilta Hansin tuolloin asuessa Ruotsissa.

Kyllikki Saaren, Tulilahden ja Bodomin tapauksia yhdistävät kellojen katoaminen. Kyllikin, kuten ei myöskään Einen ja Nilsin kelloja koskaan löydetty. Tavaroita löytyi myös levällään ja etenkin uhrien kenkiä. Bodomin tapauksessa kenkäparit olivat niin kuluneita, että niiden pohjissa oli reiät. Kengät oli kätketty lähellä sijaitsevaan Oittaan kartanoon johtavan tien varteen noin 600 metrin päähän surmapaikasta, kumpikin kenkäpari eri puolille tietä syystä, jonka tietää vain murhaaja. Tyttöjen kenkiä ei ollut piilotettu. Kengät näyttelevät näkyvää roolia useammassakin tapauksessa.

Muistan lukeneeni jostain naisen kertomuksen. Hän kirjoitti isästänsä, jolla oli ollut Tulilahdesta kadonnut kamera heillä kotona. Hänen isänsä oli myöhemmin teettänyt kameran kuvat, joissa oli ollut kuvia murhatuista tytöistä rannalla. Kamera oli ilmestynyt heille kotiin Tulilahden murhien jälkeen ja aikanaan myös hävinnyt heiltä. Tässä Iltasanomien uutisessa on tästä kadonneesta kamerasta kuvineen: Mustan, Atissa-merkkisen kameran Riitta saa matkalle lainaksi veljeltään Veikolta. Murhaaja vie kameran ja sen taltioimat muistot.

Eine, 21, ja Riitta, 23, löytyivät murhattuina suohaudasta vuonna 1959 – aiemmin salattu poliisin materiaali paljastaa, miten tapahtumat oikeasti etenivät

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006076780.html

[Firefox69]

Laitan tähän jotain seikkoja Jorma Palon kirjasta Luottamus tai kuolema!, hänen Hans Assmannin luona vierailuun ja kertomaan liittyen. Tästä ensimmäisestä kappaleesta näkee, ettei kaikkea hänen kertomaansa pidä ottaa kirjaimellisesti, vaan on osattava poimia valikoidusti keskeiset asiat rivien välistä. Hansin kertomaa ei siis voi ottaa sellaisenaan. Alkaisin itse katsomaan kerrottuja tapahtumia vasta hänen koulutuksestansa agentiksi sotavuosien jälkeen.

"Äänityslaitetta et saa käyttää. Sinun on muistettava, mitä sanon. Saat merkitä muistiin vain nimiä, vuosilukuja ja paikkakuntia. En toista mitään. Odotat tietenkin, että kertoisin niistä teltta- ja puukkojutuista ja muista sellaisista, mutta tuotan sinulle pettymyksen. Yksityiskohdista en puhu, enkä myönnä enkä kiellä mitään. Sinun on vain tajuttava asiat puheestani tai käsitettävä ne muuten. Et saa mainita sanallakaan, että olisin tunnustanut jotain. Totuus löytyy tarrinastani ja sen rivien välistä. Jos nämä ehdot sopivat, niin sitten passaa kuunnella."

"Yhden asian voin kuitenkin kertoa heti', Assmann jatkoi, 'koska se on vanhin ja tavallaan vahinko, joka piti peittää. Muuten retkemme olisi paljastunut. Vaikka ystäväni oli hyvä ajaja, vahinkoa ei voinut välttää. Tietänet, mitä meinaan."

Paloaro päätti, että kysymys oli Isojoen pitäjässä Pohjanmaalla surmatusta Kyllikki Saaresta, jonka kuolemaa on tutkittu murhana tai tappona melkein puoli vuosisataa. Vain Assmann tiesi, mihin kaikkeen oli sekaantunut!

Assmann tarttui mehukannuun vasemmalla kädellä ja otti siitä kulauksen. Vasta silloin Paloaro tiedosti hänen vasenkätisyytensä: yöpöytä lääkepurkkeineen ja aikakauslehtineen oli vasemman käden puolella, vaikka vanhuksen oikeakin käsi näytti toimivan normaalisti.

Heinäveden Tulilahdella kesällä 1959 riehunut murhaaja oli todettu vasenkätiseksi. (s. 19 - 20)


KOTIUTTAMISLEIRI

"Suurin osa Königsbergistä lähteneistä sotilaista tapettiin tai kuoli matkalla nälkään ja uupumukseen." (s. 77)

Vain harvat selvisivät hengissä ja päätyivät Vologdan alueella sijaitsevaan Tšerepovetsin kotiuttamisleiriin asti.

"Leirissä oli suomalaisia, unkarilaisia, romanialaisia ja muita Saksan rinnalla taistelleita sotilaita. Saksalaisia oli 3000 - 5000 miestä. Suomalaiset olivat pääasiassa jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944 Viipurissa, Siiranmäessä ja Ihantalassa vangittuja, mutta heistä lähes kaikki kotiutettiin jo marras-joulukuussa. Näin suomalaiset tuskin tapasivat Hansia ja hänen Königsbergistä lähtenyttä kolonnaansa." (s. 78)

"Tšerepovetsin kotiuttamisleirissä jokainen vanki yritettiin värvätä yhteistyöhön - eli vakoojaksi - neuvostoliittolaisten kanssa. Jos vanki suostui, hänelle luvattiin hyvä sairaanhoito ja pikainen kotiinpääsy. Useimmat suomalaiset kieltäytyivät tarjouksesta, mutta muutamat suostuivatkin." (s. 80)


KOULUTUS

Hans tarttui yhteistyötarjoukseen kuin hukkuva oljenkorteen. Mitä muuta hänellä oli elämältä odotettavissa? Vaikka sota oli loppunut, hänellä ei ollut ammattia eikä perhettä.

Hans oli käynyt Saksassa vain keskikoulun, mutta hänet huomattiin pian kielellisesti lahjakkaaksi. Jo koulussa hän oli opiskellut hiukan venäjää, joskin se oli ehtinyt melkein tyystin unohtua. Uuden koulutuksen jälkeen hän puhui kieltä sujuvasti, minkä lisäksi hän oppi sujuvan suomen kielen. Oppipa hän myöhemmin vähän englantiakin, ja aikanaan hänen oli käytännön syistä pakko opetella vielä ruotsi. Hän oppi nopeasti myös vakoojien tarvitsemat tiedot ja taidot, joiden omaksumisessa auttoivat osaltaan Hitler Jugendissa vietetyt partiopoikamaiset vuodet.

Tämä hyvin suunniteltu ja määrätietoinen vakoojakoulutus kesti kolme ja puoli vuotta. (s. 82)

Hans Assmann' -niminen henkilö syntyi tässä koulutuskeskuksessa. Asiaa ei kuitenkaan kerrottu vielä Suomeen lähetetylle yhdyshenkilölle, joka käytti Inga Stenin nimeä. Hansin motivaatiota työtään kohtaan haluttiin nimittäin lisätä hankkimalla hänelle Suomen matkaa varten henkilöpaperit Max Haasen nimellä. Mitä vaativampi tehtävä, sitä useampi peitenimi.

Vakoojan erikoiskoulutus alkoi peruskoulutusjakson jälkeen. Siihen kuului salakielisten sanomien laatiminen ja lukeminen, vastustajien surmaaminen, jälkien hävittäminen, ruumiiden kätkeminen, ihmisiin vaikuttaminen sekä kansalaisten mielialojen ja moraalin tarkkailu. Suppeampia aiheita olivat peitepiirrosten laatiminen, muona- ja asevarastojen rakentaminen, naamiointi ja liikkuminen maastossa jälkiä jättämättä.


Hans Assmann tuli Helsinkiin Max Haase -nimisenä heinäkuussa 1952. Hän saapui laivalla Lyypekistä Olympia-terminaalin passintarkastukseen muiden saksalaismatkustajien joukossa kenenkään kiinnittämättä häneen erityistä huomiota. (s. 23)


TEHTÄVÄT SUOMESSA

Hans Assmann ilmoittautui paikkakunnalta toiselle kiertäväksi kirkkomaalariksi, jonka tehtävänä vakoojana oli suorittaa tärkeitä sotilaallisia mittauksia: siltojen leveys ja pituus, tierumpujen sijainti ja teiden painorajoitukset, soiden kunto kesällä ja jäätymissyvyys talvella, sekä selvittää kaikki muukin sotajoukoille tärkeä tieto. Koska mittauksia ei pystytty suorittamaan vielä ilmakuvista, jonkun piti suorittaa ne paikan päällä ja "kiertävä kirkkomaalari" sopi tehtävään erinomaisesti.


KYLLIKKI SAAREN MURHA

Vieno Assmannin mieleen tuli usein eräs toukokuinen ilta vuonna 1953, jolloin hän oli vieraillut Hansin kanssa vanhempiensa luona Kauhajoen Päntäneellä. Sinne he olivat tulleet Hansin autolla, jota Hans ja usein autonkuljettajana ennenkin toiminut Antti ajoivat vuorotellen.

Vieno oli tarkistanut almanakasta, että kyseessä oli todellakin toukokuun 17. päivä. Päivämäärästä oli tullut kohtalokkaalla tavalla tärkeä, koska Isojoella, Kauhajoen naapuripitäjässä, oli kadonnut tuona päivänä tuntemattomalla tavalla nuori nainen. (s. 91)

"Hans lähti tiettävästi Antin kanssa iltapäivällä autoajelulle. Kun Vieno luki sanomalehdestä Kyllikin katoamisesta, epäilys miesten osuudesta tapahtumaan alkoi kalvaa häntä. Hän kuitenkin torjui sen, sillä miehet olivat kertoneet menevänsä katsomaan Isojoen, Karijoen, Karvian ja Kauhajoen kirkkoja ja suunnittelemaan niiden maalausurakoita. Kirkkojen maalaaminen piti aloittaa parin viikon kuluttua, joten oli jo hiukan kiire.

Antti toi Hansin kotiin aamuyöstä ja pyysi yösijaa Vienon vanhempien luota. Se oli poikkeuksellista, sillä hän oli kertonut hankkivansa vierailun ajaksi itse oman asuntonsa. Toinen outo piirre miesten tekemässä retkessä oli se, että Hans oli kadottanut sen aikana toisen sukkansa ja että hänen kenkänsä olivat märät. Vieno kuitenkin unohti nämä pikkuseikat nopeasti, sillä miehillä oli usein työmenoiksi kutsuttuja matkoja, jotka kestivät aamuun saakka.

Eräänä iltana muutaman päivän kuluttua miehet lähtivät taas ajelulle määränpäätään kertomatta. Kun he ottivat mukaansa rautalapion, Vieno pyysi selitystä.

"Sillä voi tarkastella kirkonseinän maalia korkeammalta kuin seisten", Hans selitti. "Näkee, kuinka herkästi maali irtoaa."

Auton vieressä juteltaessa Vieno oli huomaavinaan sen etuosassa pieniä lommoja kuin se olisi törmännyt johonkin. Auton liikkumiseen ne eivät näyttäneet vaikuttavan, ja niin Hans ja Antti lähtivät matkaan lapioineen. (s. 92 - 93)


Hansin vaimoa vaivasi miehensä poissaolo juuri tuona toukokuisena yönä. Häntä vaivasi myös puuttuvan sukan mysteeri. Vieno otti sukan puheeksi Hansin kanssa pariinkin otteeseen, mutta sai vain selkäänsä molemmilla kerroilla.

Hans tunnusti Matti Paloarolle Kyllikin kuoleman vahingossa tapahtuneeksi yliajoksi. Tunnetuista syistä hän ja Antti eivät voineet ilmoittaa sitä poliisille, joten he lavastivat sen rikokseksi. Vahinkoon sopivat autossa havaitut lievät peltivauriot, polkupyörän vääntynyt ohjaustanko ja Kyllikin murtunut poskiluu. Lisäksi miehet olivat retkellä katoamisiltana, ja sen jälkeisenä iltana he tekivät vielä uuden retken varustettuina lapiolla. Heidän autoaan ei tunnistanut kukaan, eikä tiettävästi kukaan verrannut tieltä löytyneitä auton jarrutus- ja kääntämisjälkiä heidän autonsa renkaiden kuviointiin.

Hansin sukan löytöpaikalle on vaikeampi keksiä järkevää selitystä. Ehkä hänen jalkansa on vajonnut Lellunnevaan, ja kun märkä sukka on tuntunut epämukavalta, hän on kiskonut sen pois ja työntänyt Kyllikin kenkään. (s. 101)


TULILAHDEN MURHAT

Kylmä sota jatkui, joten suurvallat jatkoivat myös keskinäistä vakoiluaan.

Hans Assmann hoiti Suomessa omia tehtäviään. Pari vuotta sitten hän oli saanut urakan kirkon maalaamisesta Etelä-Savossa, missä on runsaasti kauniita rantoja. Hän ihastui seutuun niin paljon, että vietti pari kesää Heinäveden pitäjässä. Siellä hän tutustui myös Tulilahden leirintäalueeseen, joka oli Kermajärven rannalla kävelymatkan päässä pitäjän kirkosta.

Kesä 1959 oli harvinaisen kaunis ja lämmin. Kaksi parikymmenvuotiasta jyväskyläläistä neitosta, sairaanhoitajaoppilas Eine Nyyssönen ja konttoristi Riitta Pakkanen, olivat päättäneet tehdä polkupyörillään pitkän kesälomamatkan, vaikka kauniita maisemia oli Jyväskylän lähelläkin. He lähtivät kohti itää ja lupasivat pitää omaisensa ajan tasalla retken edistymisestä. Yhden postikortin he lähettivät Kolilta, mistä he kääntyivät kohti Heinävettä. Kortissa he kertoivat yöpyneensä kerran sateen takia polvijärveläisessä matkustajakodissa, mutta muuten he pystyttivät pienen telttansa leirintäalueille ja viettivät yönsä siinä. Tulilahdelle heidän arvellaan saapuneen sunnuntaina heinäkuun 27. päivän illansuussa. Tarkka ajankohta on epävarma, koska leirintäalueella ei ollut kirjanpitoa siellä käyneistä vieraista, eikä siellä ollut vartijaakaan.

Kolin postikortti jäi Einen ja Riitan viimeiseksi, sillä he katosivat viikon kuluttua sen lähettämisestä. (s. 103 - 104)

Moni alkoi pelätä yöpymistä koko leirintäalueilla. Tälläistä pelkoa Suomessa tuskin oli aiemmin esiintynyt.

Hansin vaimokin pelkäsi, mutta pelon syy oli toinen.

Vieno pelkäsi, koska Hansilla saattoi olla tekemistä tapauksen kanssa. Hän oli ollut päiväkausia poissa kotoa olinpaikkaansa ilmoittamatta, arvattavasti kirkkoja maalaamassa. Vieno soitteli eri pitäjiin, mutta yhdenkään maalausurakkaa ei pitänyt olla Heinäveden suunnassa työn alla. Hänen pelkonsa kasvoi sitä mukaa kuin tyttöjen etsinnät tiivistyivät." (s. 105)

Lehdistö seurasi tarkasti etsintöjä. Vihdoin elokuussa lehdet pääsivät uutisoimaan murhattujen tyttöjen löytymisestä. Kouvolan Sanomat otsikoi uutisensa seuraavasti:

NEITOSET MURHATTIIN TULILAHDEN LEIRIALUEELLA

IRRALLINEN KUUSENTAIMI PALJASTI MURHENÄYTELMÄN

Tytöt olivat haudattu lähelle vesirajaa, märkään paikkaan tehtyyn suohautaan, joka oli noin 20 metrin päässä teltasta raskaan ja upottavan taipaleen takana. Nyt tutkimuksia hoitamaan kutsuttiin jo Mikkelin lääninrikospoliisi. Se totesi, että toista uhria oli lyöty päähän jollakin tylpällä esineellä ja toista hakattu puukolla kuin raivon vallassa. --

Hauta oli naamioitu taitavasti. Sen päällä oli lapiolla erikseen irrotettuja turpeen palasia, jotka oli asetettu samaan järjestykseen kuin niiden ollessa paikoillaan ja kiinni maassa. Haudan päällä oli Kouvolan Sanomien mainitsema kuusentaimi. Se oli katkaistu puukolla, jonka terästä siihen oli jäänyt mikroskooppisen pienet naarmut. Niiden perusteella on päätelty, että puukko oli ollut risun katkaisijan vasemmassa kädessä.

Tyttöjen polkupyörät löydettiin Kermajärven pohjasta. Etsinnöissä löydettiin myös heidän telttansa, huopansa, kenkänsä ja joukko tarve-esineitä. Kateissa ovat heidän kellonsa, Riitan kamera ja molempien rahat.

Vieno Assmann huolestui nyt entisestään, sillä Tulilahden veriteoissa suohautoineen ja polkupyörineen oli liikaa Lellunnevan tapausta muistuttavia piirteitä. Lisäksi Hans oli ollut poissa sen sattuessa - ja hänkin oli vasenkätinen. (s. 106 - 107)


BODOMIN MURHAT

Lukuisiin veitsen- tai puukoniskuihin kuolivat 15-vuotiaat Maili Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Antero Boisman, toinen heidän poikaystävistään. Boismanin ikäinen Nils Wilhelm Gustafsson pääsi raahautumaan haavoittuneena osittain teltan ulkopuolelle, missä surmaaja iski häntä vielä kivellä tai muulla painavalla esineellä leukaan ja takaraivoon, niin että hän menetti tajuntansa.

Alueella oli veren tahrimia papereita, joihin surmaaja oli pyyhkinyt surma-aseen terää; poliisin mukaan niistä ei löytynyt sormenjälkiä. Kenkäparit olivat niin kuluneita, että niiden pohjissa oli reiät. Kengät oli kätketty lähellä sijaitsevaan Oittaan kartanoon johtavan tien varteen noin 600 metrin päähän surmapaikasta, kumpikin kenkäpari eri puolille tietä syystä, jonka tietää vain murhaaja - ja murhasta tässä teossa oli kyse. Tyttöjen kenkiä ei ollut piilotettu. (s. 119)

Bodominjärven surmatekojen uhrit haudattiin yleisen myötätunnon ja suuren julkisuuden myötä. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan heidän etsintänsä olisi kestänyt, ellei aamuvarhaisella ongelle saapunut Olavi Kivilahti tai joku muu ohikulkija olisi sattunut paikalle, sillä yhtä uhreista oli jo raahattu vesirajaa kohti. (s. 134)

"Hansin apulainen Antti puolestaan hukuttautui 1969, joskin hänen tehtäviään tunteneet pitivät mahdollisena myös 'vakuutusyhtiön' osallisuutta tapahtuneeseen. Hän saattoi olla sama henkilö kuin julkisuudessa usein mainittu paikallinen helposti suuttuva kioskinpitäjä" (s. 134)


Tämä on Wikipediasta:

Useiden silminnäkijöiden mukaan kaksi saksaa puhuvaa miestä oli hakenut hieman ennen kaksoismurhia punkaharjulaiselta kioskilta Tulilahden leirintäalueen kartan. Toinen miehistä olisi sopinut tuntomerkkien perusteella Hans Assmanniksi. Miehet olivat liikkeellä kuplamallisella Volkswagen-henkilöautolla. Punkaharju sijaitsee lähellä Heinävettä. Assmannin vaimo kertoi vuosia myöhemmin, että hänen miehensä ja tämän autonkuljettaja olivat automatkalla Heinäveden suunnalla murhien aikaan. Kertomuksen mukaan Hans Assmann oli viettänyt aiemmin pari kesää Heinäveden pitäjässä, jossa hän oli tutustunut myös Tulilahden leirintäalueeseen.


Jokatapauksessa kirkkojen maalausurakat olivat vain pelkkä peitetarina. Hansin tehtävänä vakoojana oli suorittaa tärkeitä sotilaallisia mittauksia: siltojen leveys ja pituus, tierumpujen sijainti ja teiden painorajoitukset, soiden kunto kesällä ja jäätymissyvyys talvella, sekä selvittää kaikki muukin sotajoukoille tärkeä tieto. Koska mittauksia ei pystytty suorittamaan vielä ilmakuvista, jonkun piti suorittaa ne paikan päällä ja "kiertävä kirkkomaalari" sopi tehtävään erinomaisesti. He eivät siis autokuskinsa Antin kanssa maalanneet oikeasti mitään kirkkoja.

Jostain uutisjutusta luin, että heidät olisi nähty tulevan lapion kanssa metsästä Kyllikki Saaren hautausretkeltä Isojoella. Hans Assmannilla oli useita peitenimiä (henkilöllisyyksiä), jolloin olettaisin hänen olleen Suomessa Kyllikin kuoleman aikaan. Hän ei ollut Saksan poliisin mukaan Suomessa omalla nimellään. Heillä oli myös vuokrattuna vaja, jossa säilyttivät tarvikkeitansa Isojoella. Tästä vajasta oli myös jossain uutisjutussa enemmän.

Assmannin kertomuksesta vielä sen verran, että jättäisin ja karsisin suoraan siitä pois kaikki SS-miehen ja keskitysleirivartijan tarinat. Hänen kertomuksensa tekee juuri mielenkiintoiseksi se, ettei siitä saa ottaa kaikkea, vaan ainoastaan kaikkein oleellisimmat tiedot ikään kuin vinkkeinä (vihjeinä) käyttämällä päätänsä, leikkaako lanttu kuinka hyvin hoksaamalla rivien välistä asioita. Kaikkea ei ole kerrottu suoraan. Puukotukset Saksassa ja Ruotsissa voisivat osittain olla myös hänen tekosiansa. Hänhän oli pelotellut sairaalassa Bodomin murhien jälkeen hoitajia, että hänkin on puukolla leikannut ihmisiä, jotka ovat kaikki kuolleet.


Tämä asia on mainittu niin Wikipediassa kuin Jorma Palon kirjassakin: Kertomuksen mukaan Hans Assmann oli viettänyt aiemmin pari kesää Heinäveden pitäjässä, jossa hän oli tutustunut myös Tulilahden leirintäalueeseen. Aloin miettimään, oliko Tulilahden leirintäalue valmistunut vasta samana vuonna kuin tytöt murhattiin. Leirintäalue oli kuitenkin uusi, mutta kuinka monta vuotta vanha? Oliko leirintäalue ollut jo olemassa parina aiempana kesänä?

[Firefox69]

Täällä on joskus puhuttu kirkkomaalarista, jonka on epäilty liittyneen Einen ja Riitan surmiin. Vanhasta Alibista referoin omin sanankääntein pitkän jutun liittyen, joka kuitenkin lähetysvaiheessa katosi. Muutama esimerkki, mitä muistan: Mopolla liikkui, ja parina kesänä oli Tulilahden kirkkoa, sekä muita kylän kohteita, maalaamassa. Kortteerasi kahdessa eri talossa maalaustöiden aikana. Harrasti kalastusta ja maisemamaalausta. Kävi Tulilahden surmien aikaan maalaamassa maisematauluja -(signeeraustenkin mukaan) mm. Kerman kuohuja -Tulilahdella. Aiemmin maisemamaalauksissa 1957-58 ja kalastuksen aikana mukanaan oli Lyytikäisten koira.
Naimisissa, asui Sotkamossa. Sotkamon maalausliikkeen palveluksessa oli. Toinen puolisko otti eron -60- luvulla. Alkkoholiongelmaa löytyi. Bodomin murhien aikoihin Hesassa maisenamaalaamassa taulujaan.
Mopon maalasi Tulilahden surmien jälkeen, piilotti, kunnes lopulta purki sen piiloon.

Minua kiinnostaa erityisesti tämä vanhan Alibin juttu. Pystyisitkö kopioimaan sen jutun tai vaikkapa kuvaamaan lehden sivut tänne meille luettavaksi?

[L'amourha]

Tämä asia on mainittu niin Wikipediassa kuin Jorma Palon kirjassakin: Kertomuksen mukaan Hans Assmann oli viettänyt aiemmin pari kesää Heinäveden pitäjässä, jossa hän oli tutustunut myös Tulilahden leirintäalueeseen. Aloin miettimään, oliko Tulilahden leirintäalue valmistunut vasta samana vuonna kuin tytöt murhattiin. Leirintäalue oli kuitenkin uusi, mutta kuinka monta vuotta vanha? Oliko leirintäalue ollut jo olemassa parina aiempana kesänä?

Keskisarjan mukaan leirintäalue oli perustettu 1958, kunnan rahoittamalla raivauksella ja tietyöt talkoilla.
Leirialue ei ehtinyt olla olemassa kuin pari vuotta, 12.06.1960 uutisoitiin että camping-alue siirretään Karvion kanavan varrelle kunnanvaltuuston päätöksellä, Tulilahden alueen tienviitta oli jo poistettu tuon uutisen aikaan.

[Firefox69]

Tämä asia on mainittu niin Wikipediassa kuin Jorma Palon kirjassakin: Kertomuksen mukaan Hans Assmann oli viettänyt aiemmin pari kesää Heinäveden pitäjässä, jossa hän oli tutustunut myös Tulilahden leirintäalueeseen. Aloin miettimään, oliko Tulilahden leirintäalue valmistunut vasta samana vuonna kuin tytöt murhattiin. Leirintäalue oli kuitenkin uusi, mutta kuinka monta vuotta vanha? Oliko leirintäalue ollut jo olemassa parina aiempana kesänä?

Keskisarjan mukaan leirintäalue oli perustettu 1958, kunnan rahoittamalla raivauksella ja tietyöt talkoilla.
Leirialue ei ehtinyt olla olemassa kuin pari vuotta, 12.06.1960 uutisoitiin että camping-alue siirretään Karvion kanavan varrelle kunnanvaltuuston päätöksellä, Tulilahden alueen tienviitta oli jo poistettu tuon uutisen aikaan.

Tällä senaikaisella videolla on uusi tiekyltti Tulilahteen.

Tulilahden kaksoismurha

https://www.youtube.com/watch?v=Nh8lQUbVeHA

[Firefox69]

Tässä mielenkiintoinen Ylen tekemä juttu Tulilahden murhista, jossa paljon kuvia tapahtumapaikasta ja tapauksen tutkintamateriaalista.

Kaksoismurhaajan jahtaaminen oli viedä poliisin epätoivoon – suohon kätketty salaisuus raottuu Tulilahden tutkintamateriaalista

https://yle.fi/a/3-10881289

[Renault]

Jos Käsämän lossivahti sanoi ettei sinä iltana viimeisenä tullut yli muut kuin Riitta ja Eine, niin sitten ei tullut muita kuin Riitta ja Eine. Hänellä ei ole mitään syytä valehdella, eli se sulkee kokonaan pois seuraileva mopomies -teorian ja itse asiassa Runar Holmströmin itsensä antaman todistuksen itsestään poliiseille sillä automatkalla.
Ei mulla muuta tässä...

Lossari kertoili että tyttöjen kanssa samalla kyydillä olisi ollut joku mopedisti, mutta ei nimennyt Holmströmiä.
En tiedä kelpuutettiinko lossimiestä oikeuteen saakka.
HS 10.02.1960

Ai siellä sitten olikin joku mopomies samalla lautalla? Täällä puhuttiin tuolla sivuilla 84-94, että tytöt olivat ne ainoat ja viimeiset jotka tulivat lossin kyydissä yli.
Onko tuo mopedisti tunnistettu? Kaikki muut mopolla liikkujat liikkujat saatiin jäljitettyä; se kaksikko sekä rikkinäisellä mopolla liikkunut autokauppias...

[Firefox69]

Jos Käsämän lossivahti sanoi ettei sinä iltana viimeisenä tullut yli muut kuin Riitta ja Eine, niin sitten ei tullut muita kuin Riitta ja Eine. Hänellä ei ole mitään syytä valehdella, eli se sulkee kokonaan pois seuraileva mopomies -teorian ja itse asiassa Runar Holmströmin itsensä antaman todistuksen itsestään poliiseille sillä automatkalla.
Ei mulla muuta tässä...

Lossari kertoili että tyttöjen kanssa samalla kyydillä olisi ollut joku mopedisti, mutta ei nimennyt Holmströmiä.
En tiedä kelpuutettiinko lossimiestä oikeuteen saakka.
HS 10.02.1960

Ai siellä sitten olikin joku mopomies samalla lautalla? Täällä puhuttiin tuolla sivuilla 84-94, että tytöt olivat ne ainoat ja viimeiset jotka tulivat lossin kyydissä yli.
Onko tuo mopedisti tunnistettu? Kaikki muut mopolla liikkujat liikkujat saatiin jäljitettyä; se kaksikko sekä rikkinäisellä mopolla liikkunut autokauppias...

Rikospostimies: Tulilahden kaksoismurha 1959. Sotkamolaiset mopedimiehet Oskari ja Uolevi.

https://www.youtube.com/watch?v=b6hmsv4yDc4

[ABC]

Hansin sukan löytöpaikalle on vaikeampi keksiä järkevää selitystä. Ehkä hänen jalkansa on vajonnut Lellunnevaan, ja kun märkä sukka on tuntunut epämukavalta, hän on kiskonut sen pois ja työntänyt Kyllikin kenkään. (s. 101)

Käsittääkseni sukkaa on ajateltu käytetyn Kyllikillä suukapulana. Mikäli Assman todella oli tämän tapauksen takana, uskon heidän joka tapauksessa tappaneen Kyllikin. Eikä siitä ole kaukana ajatus, että yliajokin olisi ollut tahallinen, raiskausta ja murhaa edeltänyt teko.

Tämä ei kylläkään tarkoita, että pitäisi Assmannin puheita noin ylipäätään minkään arvoisina.

[ABC]

Täällä on joskus puhuttu kirkkomaalarista, jonka on epäilty liittyneen Einen ja Riitan surmiin. Vanhasta Alibista referoin omin sanankääntein pitkän jutun liittyen, joka kuitenkin lähetysvaiheessa katosi. Muutama esimerkki, mitä muistan: Mopolla liikkui, ja parina kesänä oli Tulilahden kirkkoa, sekä muita kylän kohteita, maalaamassa. Kortteerasi kahdessa eri talossa maalaustöiden aikana. Harrasti kalastusta ja maisemamaalausta. Kävi Tulilahden surmien aikaan maalaamassa maisematauluja -(signeeraustenkin mukaan) mm. Kerman kuohuja -Tulilahdella. Aiemmin maisemamaalauksissa 1957-58 ja kalastuksen aikana mukanaan oli Lyytikäisten koira.
Naimisissa, asui Sotkamossa. Sotkamon maalausliikkeen palveluksessa oli. Toinen puolisko otti eron -60- luvulla. Alkkoholiongelmaa löytyi. Bodomin murhien aikoihin Hesassa maisenamaalaamassa taulujaan.
Mopon maalasi Tulilahden surmien jälkeen, piilotti, kunnes lopulta purki sen piiloon.

Sotkamolainen, kuten mopedilla liikkunut työmiesparikin. Mikä ihmeen kansainvaellus Sotkamosta oli Heinävedelle ja nimenomaan Tulilahdelle (koska toinen työmiehistä olisi voinut olla Karvisen sukua)? Ja miten tämä kirkkomaalari olisi sotkamolaisena sama kuin Assman, ei kai?