10-vuotiaan "Somosierran pojan" katoaminen (Espanja 1986)
Lähetetty: Ke Kesä 13, 2012 12:03 am
Noin 90 kilometriä Madridista pohjoiseen Eurooppatie 5 kulkee Sierra de Guadarraman vuoriston läpi Puerto de Somosierra-nimisessä solassa. Paikka on tuttu historiasta. Siellä Napoleonin joukot mursivat marraskuussa 1808 viimeisen vastarinnan ennen Madridin valtausta. Siellä tapahtui myös Espanjan nykyhistorian kummallisin katoaminen kesäkuun 25. päivänä vuonna 1986. Kymmenvuotias poika, Juan Pedro Martínez Gómez, haihtui kirjaimellisesti jäljettömiin tuhoisassa liikenneturmassa, jossa hänen vanhempansa saivat surmansa. El niño de Somosierra (Somosierran poika) on jo neljännesvuosisadan ajan ruokkinut espanjalaisten mielikuvitusta, mutta kansainvälistä kuuluisuutta tapaus ei kumma kyllä ole lainkaan saanut.
Kesäkuun 24. päivän iltana 36-vuotias rekkakuski Andrés Martínez Gómez nousi Volvo F-12-merkkiseen ajokkiinsa Las Cánovasissa, joka sijaitsee lähellä Cartagenaa Välimeren rannikolla. Autoon astuivat myös hänen vaimonsa Carmen ja 10-vuotias poikansa Juan Pedro. Andrésin piti kuljettaa säiliöllinen (20.000 litraa) oleumia, eli savuavaa rikkihappoa, Bilbaoon - siis koko Espanjan halki. Koska vaimo ja poika eivät olleet ennen käyneet siinä osassa maata, hän otti heidät matkalle mukaan.
Lähtö tapahtui noin iltaseitsemältä. Andrés ajoi koko yön, pitäen muutamia taukoja matkan varrella. Puoli kuuden aikaan seuraavana aamuna seurue saapui Cabanillas de la Sierraan, noin 50 kilometriä Madridista pohjoiseen, missä he pitivät viimeisen tauon Aragón-nimisessä majatalossa. Todistajien mukaan kaikki perheenjäsenet olivat iloisen ja pirteän näköisiä. Pikku Juan Pedro oli pukeutunut punaiseen puseroon ja punaisiin housuihin.
Mutta jonkin ajan kuluttua lähdöstä tapahtui jotain outoa. Rekka kiihdytti vauhtia. Se pyyhkäisi Somosierran kylän läpi 140 kilometrin tuntivauhtia. Solassa rekka luisui väärälle kaistalle, törmäsi kolmeen vastaantulevaan autoon, sinkoutui tieltä ja murskaantui. Rikkihapposäiliö kaatui ohjaamoa vasten ja halkesi. Syövyttävää nestettä tulvi maastoon ja alas rinnettä Duratón-jokea kohti.
Pelastustyöntekijät löysivät hylystä Andrésin ja Carmenin ruumiit, joita happo oli polttanut pahasti. Heille ei enää ollut mitään tehtävissä, joten keskityttiin liikenteen ohjaamiseen ja ympäristövahinkojen torjumiseen. Vielä ei tiedetty, että myös Juan Pedro oli ollut mukana ajoneuvossa. Kun sitten siviilikaartilaiset soittivat Andrésin vanhemmille kertoakseen onnettomuudesta, nämä kysyivät heti järkyttyneinä: Entä poika? Hyvänen aika, kertokaa että lapsenlapseni on kunnossa! Hämmentynyt virkavallan edustaja vastasi: Mikä poika? Rakas rouva, siinä kuorma-autossa ei ollut muita matkustajia!
Nyt onnettomuuspaikan ympäristöä ryhdyttiin tutkimaan, mutta mitään poikaa ei näkynyt. Ainoastaan hänen toinen kenkänsä löytyi ohjaamosta. Oliko syövyttävä neste tuhonnut hänen ruumiinsa täysin? Ei, asiantuntijoiden mukaan ihmisruumis ei voi hävitä olemattomiin happokylvyssä - siitä jää aina jäljelle hampaita, luita ja muita jäännöksiä. Tämä varmistettiin myöhemmin kokeiden avulla.
Seuraavien päivien ja viikkojen aikana koko lähitienoo haravoitiin tarkoin. Kadonneen pojan kuva julkaistiin lehdissä ja pantiin julisteisiin teiden varsille. Mutta oli kuin maa olisi niellyt Juan Pedro Martínez Gómezin.
Kun ruvettiin rekonstruoimaan rekan viimeistä matkaa ja kuulemaan todistajia, arvoitus syveni entisestään. Ajopiirturin mukaan Andrés oli pysähtynyt kaksitoista kertaa viimeisen tunnin aikana, Cabanillasista lähdön jälkeen. Miksi? Ja miksi hän sitten oli painanut kaasua ja ryhtynyt epätoivoiseen surmanajoon - ihan kuin olisi ajanut jotakuta takaa? Tai halunnut päästä jotakuta karkuun?
Ne todistajat, jotka olivat nähneet rekan ennen onnettomuutta, kertoivat valkoisen Nissan Vanette-pakettiauton ajaneen sen edellä. Tämäkin auto oli käyttäytynyt kummallisesti, äkillisin kiihdytyksin ja jarrutteluin. Merkillisimmät havainnot oli tehnyt pari turmapaikan lähellä ollutta paimenta. Heidän mukaansa valkoinen pakettiauto oli välittömästi onnettomuuden jälkeen pysähtynyt hylyn vierelle. Kaksi huomattavan pitkäkasvuista ja kalpeaihoista henkilöä, pukeutuneina pitkiin valkoisiin takkeihin, oli noussut ulos. He olivat menneet rekan ohjaamoon, nostaneet sieltä suuren mytyn, pistäneet sen autoonsa ja ajaneet tiehensä.
Oliko Juan Pedro siepattu? Oliko uskonnollinen kultti tai pedofiilikopla vienyt hänet? Oliko isä tiennyt sieppausaikeista, ja yrittänyt karistaa seuraajat kannoiltaan?
Vai oliko Andrés sekaantunut johonkin laittomaan - ehkä huumeiden salakuljetukseen? Oliko hän kenties yrittänyt huijata työnantajiaan jollakin lailla? Nämä olisivat sitten lähteneet takaa-ajoon ja aiheuttaneet hänen kuolemansa. Mutta mitään todisteita tälle teorialle ei saatu.
Arveltiin myös, että vanhemmat olisivat jostakin syystä alkaneet tappelemaan ohjaamossa, ja että poika olisi menettänyt siinä rytäkässä henkensä. Epätoivoinen pariskunta olisi jättänyt ruumiin tienposkeen, ja sitten tehnyt itsemurhan yhdessä. Mutta tienvarresta ei löytynyt mitään epäilyttävää. Ja mikä tuon valkoisen auton osuus olisi sellaisessa tapauksessa?
Tieto kadonneesta pojasta levisi ympäri Espanjaa, ja eri puolilla maata hänestä tehtiin seuraavien kuukausien ja vuosien aikana runsaasti "havaintoja". Kaksi vuotta myöhemmin kerrottiin Extremaduran Badajozissa, lähellä Portugalin rajaa, että punaisiin vaatteisiin pukeutunut poika oli havaittu seudulla. Vastaavanlaisia raportteja on tullut senkin jälkeen.
Interpol alkoi myös tutkimaan tapausta, mutta vailla menestystä. Siellä Juan Pedron katoamista todettiin Euroopan kaikkein arvoituksellisimmaksi.
Juan Pedron katoamisesta on kaikesta päätellen tullut Espanjan kansallismysteeri, vähän kuin Kyllikki Saaren tapaus meillä päin. Mielikuvituksellisia teorioita tietenkin riittää - avaruusolennot kaappasivat pojan, hän siirtyi toiseen ulottuvuuteen jne. Mutta tosiasioissa on kyllä ihan tarpeeksi ihmettelemistä.
Verkossa tapausta käsitellään lukuisilla sivuilla, melkein yksinomaan espanjaksi. Näiden verkkosivujen ulkoasu ei aina ole kovin luottamusta herättävä. Lisäksi löytyy hiukan eriäviä tietoja onnettomuuspäivästä. Mutta YouTube-pätkissä on kuvia sekä vanhempien hautakivestä että katoamisilmoituksesta, ja niiden mukaan 25. kesäkuuta 1986 on oikea päivämäärä. Tutkimalla eri sivut ja soveltamalla normaalia lähdekritiikkiä tapauksesta saa ihan hyvän kokonaiskuvan.
http://www.crimenycriminologo.com/2012/ ... o-mas.html
http://labitacoradelmiedo.wordpress.com ... omosierra/
http://www.desahogate.net/el_original/m ... 31463.html
http://tejiendoelmundo.wordpress.com/20 ... omosierra/
http://www.nosvisitan.com/el-misterio-d ... ierra.html
http://www.burbuja.info/inmobiliaria/te ... 986-a.html
http://blog.strangenewsdaily.net/2010/0 ... omosierra/ (englanniksi)
http://www.lugares-abandonados.com/rep020.htm
http://www.rtve.es/alacarta/videos/te-a ... 6/1138013/ (Espanjan valtiollisen television juttu)
http://www.youtube.com/watch?v=Rc1nERkG ... re=related
http://www.youtube.com/watch?v=0btMckGMq1k
http://www.youtube.com/watch?v=c54Dg72jWAY
http://www.youtube.com/watch?v=F-fHdwnW ... re=related
http://www.youtube.com/watch?v=mQ2L5pE6L4c
Kesäkuun 24. päivän iltana 36-vuotias rekkakuski Andrés Martínez Gómez nousi Volvo F-12-merkkiseen ajokkiinsa Las Cánovasissa, joka sijaitsee lähellä Cartagenaa Välimeren rannikolla. Autoon astuivat myös hänen vaimonsa Carmen ja 10-vuotias poikansa Juan Pedro. Andrésin piti kuljettaa säiliöllinen (20.000 litraa) oleumia, eli savuavaa rikkihappoa, Bilbaoon - siis koko Espanjan halki. Koska vaimo ja poika eivät olleet ennen käyneet siinä osassa maata, hän otti heidät matkalle mukaan.
Lähtö tapahtui noin iltaseitsemältä. Andrés ajoi koko yön, pitäen muutamia taukoja matkan varrella. Puoli kuuden aikaan seuraavana aamuna seurue saapui Cabanillas de la Sierraan, noin 50 kilometriä Madridista pohjoiseen, missä he pitivät viimeisen tauon Aragón-nimisessä majatalossa. Todistajien mukaan kaikki perheenjäsenet olivat iloisen ja pirteän näköisiä. Pikku Juan Pedro oli pukeutunut punaiseen puseroon ja punaisiin housuihin.
Mutta jonkin ajan kuluttua lähdöstä tapahtui jotain outoa. Rekka kiihdytti vauhtia. Se pyyhkäisi Somosierran kylän läpi 140 kilometrin tuntivauhtia. Solassa rekka luisui väärälle kaistalle, törmäsi kolmeen vastaantulevaan autoon, sinkoutui tieltä ja murskaantui. Rikkihapposäiliö kaatui ohjaamoa vasten ja halkesi. Syövyttävää nestettä tulvi maastoon ja alas rinnettä Duratón-jokea kohti.
Pelastustyöntekijät löysivät hylystä Andrésin ja Carmenin ruumiit, joita happo oli polttanut pahasti. Heille ei enää ollut mitään tehtävissä, joten keskityttiin liikenteen ohjaamiseen ja ympäristövahinkojen torjumiseen. Vielä ei tiedetty, että myös Juan Pedro oli ollut mukana ajoneuvossa. Kun sitten siviilikaartilaiset soittivat Andrésin vanhemmille kertoakseen onnettomuudesta, nämä kysyivät heti järkyttyneinä: Entä poika? Hyvänen aika, kertokaa että lapsenlapseni on kunnossa! Hämmentynyt virkavallan edustaja vastasi: Mikä poika? Rakas rouva, siinä kuorma-autossa ei ollut muita matkustajia!
Nyt onnettomuuspaikan ympäristöä ryhdyttiin tutkimaan, mutta mitään poikaa ei näkynyt. Ainoastaan hänen toinen kenkänsä löytyi ohjaamosta. Oliko syövyttävä neste tuhonnut hänen ruumiinsa täysin? Ei, asiantuntijoiden mukaan ihmisruumis ei voi hävitä olemattomiin happokylvyssä - siitä jää aina jäljelle hampaita, luita ja muita jäännöksiä. Tämä varmistettiin myöhemmin kokeiden avulla.
Seuraavien päivien ja viikkojen aikana koko lähitienoo haravoitiin tarkoin. Kadonneen pojan kuva julkaistiin lehdissä ja pantiin julisteisiin teiden varsille. Mutta oli kuin maa olisi niellyt Juan Pedro Martínez Gómezin.
Kun ruvettiin rekonstruoimaan rekan viimeistä matkaa ja kuulemaan todistajia, arvoitus syveni entisestään. Ajopiirturin mukaan Andrés oli pysähtynyt kaksitoista kertaa viimeisen tunnin aikana, Cabanillasista lähdön jälkeen. Miksi? Ja miksi hän sitten oli painanut kaasua ja ryhtynyt epätoivoiseen surmanajoon - ihan kuin olisi ajanut jotakuta takaa? Tai halunnut päästä jotakuta karkuun?
Ne todistajat, jotka olivat nähneet rekan ennen onnettomuutta, kertoivat valkoisen Nissan Vanette-pakettiauton ajaneen sen edellä. Tämäkin auto oli käyttäytynyt kummallisesti, äkillisin kiihdytyksin ja jarrutteluin. Merkillisimmät havainnot oli tehnyt pari turmapaikan lähellä ollutta paimenta. Heidän mukaansa valkoinen pakettiauto oli välittömästi onnettomuuden jälkeen pysähtynyt hylyn vierelle. Kaksi huomattavan pitkäkasvuista ja kalpeaihoista henkilöä, pukeutuneina pitkiin valkoisiin takkeihin, oli noussut ulos. He olivat menneet rekan ohjaamoon, nostaneet sieltä suuren mytyn, pistäneet sen autoonsa ja ajaneet tiehensä.
Oliko Juan Pedro siepattu? Oliko uskonnollinen kultti tai pedofiilikopla vienyt hänet? Oliko isä tiennyt sieppausaikeista, ja yrittänyt karistaa seuraajat kannoiltaan?
Vai oliko Andrés sekaantunut johonkin laittomaan - ehkä huumeiden salakuljetukseen? Oliko hän kenties yrittänyt huijata työnantajiaan jollakin lailla? Nämä olisivat sitten lähteneet takaa-ajoon ja aiheuttaneet hänen kuolemansa. Mutta mitään todisteita tälle teorialle ei saatu.
Arveltiin myös, että vanhemmat olisivat jostakin syystä alkaneet tappelemaan ohjaamossa, ja että poika olisi menettänyt siinä rytäkässä henkensä. Epätoivoinen pariskunta olisi jättänyt ruumiin tienposkeen, ja sitten tehnyt itsemurhan yhdessä. Mutta tienvarresta ei löytynyt mitään epäilyttävää. Ja mikä tuon valkoisen auton osuus olisi sellaisessa tapauksessa?
Tieto kadonneesta pojasta levisi ympäri Espanjaa, ja eri puolilla maata hänestä tehtiin seuraavien kuukausien ja vuosien aikana runsaasti "havaintoja". Kaksi vuotta myöhemmin kerrottiin Extremaduran Badajozissa, lähellä Portugalin rajaa, että punaisiin vaatteisiin pukeutunut poika oli havaittu seudulla. Vastaavanlaisia raportteja on tullut senkin jälkeen.
Interpol alkoi myös tutkimaan tapausta, mutta vailla menestystä. Siellä Juan Pedron katoamista todettiin Euroopan kaikkein arvoituksellisimmaksi.
Juan Pedron katoamisesta on kaikesta päätellen tullut Espanjan kansallismysteeri, vähän kuin Kyllikki Saaren tapaus meillä päin. Mielikuvituksellisia teorioita tietenkin riittää - avaruusolennot kaappasivat pojan, hän siirtyi toiseen ulottuvuuteen jne. Mutta tosiasioissa on kyllä ihan tarpeeksi ihmettelemistä.
Verkossa tapausta käsitellään lukuisilla sivuilla, melkein yksinomaan espanjaksi. Näiden verkkosivujen ulkoasu ei aina ole kovin luottamusta herättävä. Lisäksi löytyy hiukan eriäviä tietoja onnettomuuspäivästä. Mutta YouTube-pätkissä on kuvia sekä vanhempien hautakivestä että katoamisilmoituksesta, ja niiden mukaan 25. kesäkuuta 1986 on oikea päivämäärä. Tutkimalla eri sivut ja soveltamalla normaalia lähdekritiikkiä tapauksesta saa ihan hyvän kokonaiskuvan.
http://www.crimenycriminologo.com/2012/ ... o-mas.html
http://labitacoradelmiedo.wordpress.com ... omosierra/
http://www.desahogate.net/el_original/m ... 31463.html
http://tejiendoelmundo.wordpress.com/20 ... omosierra/
http://www.nosvisitan.com/el-misterio-d ... ierra.html
http://www.burbuja.info/inmobiliaria/te ... 986-a.html
http://blog.strangenewsdaily.net/2010/0 ... omosierra/ (englanniksi)
http://www.lugares-abandonados.com/rep020.htm
http://www.rtve.es/alacarta/videos/te-a ... 6/1138013/ (Espanjan valtiollisen television juttu)
http://www.youtube.com/watch?v=Rc1nERkG ... re=related
http://www.youtube.com/watch?v=0btMckGMq1k
http://www.youtube.com/watch?v=c54Dg72jWAY
http://www.youtube.com/watch?v=F-fHdwnW ... re=related
http://www.youtube.com/watch?v=mQ2L5pE6L4c



Romuks se ainakin män...