MURHA.INFO

Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin, ettei tälle mystiselle kaksoismurhalle, "Ruotsin Bodomille", ollut avattu omaa ketjua. Tai en ainakaan sellaista täältä löytänyt. Aihetta on toki sivuttu mm. Bodom-keskustelussa.

Teen paremmalla ajalla paremman alustuksen, mutta perustiedot ovat nämä:

Hollantilainen pariskunta Jannie Stegehuis, 34 ja Martinus Stegehuis, 39 olivat kesällä 1984 reissaamassa autollaan Pohjois-Euroopassa. Heidän oli kokea Ruotsin, Norjan ja Suomen kauniit suvet, mutta heidän retkensä ja samalla koko maallinen taivalluksensa päättyi eräänä kesäyönä Ruotsin Lapissa Jällivaaran liepellä sijaitsevan Appojauren leirintäpaikalla. Tuntemattomaksi jäänyt mielipuoli puukotti pariskunnan kuoliaaksi telttaan 12. heinäkuuta 1984. Tekijää ei koskaan löydetty. Murha-aseita oli kaksi; pariskunnan oma fileerausveitsi ja murhaajan mukanaan tuoma jykevämpi ja leveäteräisempi veitsi. Naisuhrin käsilaukku löytyi tienposkesta 20 kilometrin päästä. Mitään motiivia teolle ei näyttänyt olevan. Murhaaja oli vain puukottanut silmittömästi telttakankaan läpi ja poistunut paikalta vähin äänin.

Ruotsalainen ammattitunnustaja Thomas Quick otti teosta syyt niskoilleen vuonna 1995 ja pilasi tempauksellaan lopullisesti mahdollisuudet tapauksen selvittämiseen. Vaikka Quick tuomittiinkin skandaalinomaisesti kyseisestä kaksoismurhasta vuonna 1996, hän kiisti myöhemmin asian ja perui tunnustuksen. Sittemmin Quickin saama tuomio kumottiin, mutta rikos oli ehtinyt jo Ruotsin lain mukaan vanhentua ja sen tutkinta lopetettiin.

Tämän ketjun avaaminen tuli ajankohtaiseksi, kun satuin näkemään FST5-kanavalla juuri näytetyn ohjelman, jossa ruotsalainen kriminologian professori ja rikoskirjailija Leif Persson tutki kyseistä mysteeriä. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa kuukauden ajan:

http://areena.yle.fi/tv/1557765

Persson kuvaili tekijän profiilia seuraavalla tavalla: noin 30-vuotias, mielenterveys- ja päihdeongelmainen poliisin vanha tuttu. Lupaavimpana epäiltynä Persson pitää erästä kehonrakentajaa, joka harrasti murhan aikoihin ilkivaltaa mm. turmelemalla autoja. Mies oli taipuvainen väkivaltaan ja ilmeisen sekaisin päästään. Kehonrakentaja teki itsemurhan pian sen jälkeen kun Quick sai tuomion kaksoismurhasta. Itsemurhatapa oli hyvin poikkeuksellinen, sillä mies oli hakannut itseltään vasemman käden irti kuollen näin ollen verenhukkaan. Thomas Quickia Persson kuvailee harmittomaksi hyypiöksi, joka olisi tällaista tekoa yrittäessään todennäköisesti kompastunut teltannaruihin ja loukannut itsensä.

Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että joku suomalainen mies oli tunnustanut Espanjan lomakohteessa eräälle naiselle tehneensä Appojauren murhan ja sen lisäksi kaksi murhaa Suomessa. Lisäksi poliisi sai toisenkin suomalaisvihjeen, jossa epäiltiin kahta alueella murhan aikaan liikkunutta suomalaismiestä. Läpimurtoa eivät tuoneet nämäkään vihjeet. Niin ikään vahvojen epäilyjen kohteeksi joutui saksalaismies, joka oli pyöräillyt Appojauren seudulla murhan aikaan. Poliisi kuvaili miestä epämiellyttäväksi ja oudoksi, mutta todisteita häntä vastaan ei saatu.

Uhrien teltta ja muuta omaisuutta on edelleen tallessa ja niitä olisi mahdollista tutkia nykymenetelmin. Teltasta saattaisi hyvinkin löytyä vaikka tekijän DNA:ta. Tapauksen tutkinta on kuitenkin lopetettu.

Ihan löyhänä assosiaationa tulee mieleen Toni Alldén, joka tappoi Jällivaarassa Carolin Stenvallin 2008. Stenvallin murha on kai tähän päivään saakka pysynyt motiivin osalta täytenä mysteerinä. Alldén oli tuomion saadessaan 2009 51-vuotias eli nyt suunnilleen 54-vuotias. Vuonna 1984 hän on ollut siis 26-vuotta vanha.

Alldénilla ei ollut mitään merkittävää rikoshistoriaa, mutta muistelen lukeneeni hänen päihdeongelmistaan. Hän oli erämies ja liikkui ympäri Ruotsin Lappia. Stenvallin murha oli kaikkine outoine piirteineen niin käsittämätön, että miehen voisi kuvitella syyllistyneen aikaisemminkin yhtä käsittämättömään murhaan.

Quick on todellakin häpeätahra Ruotsin oikeuslaitoksen historiassa. Hän oli nimenomaan ammattitunnustuja, joka tuomittiin hänen omien kertomustensa perusteella. Quickin tuomioita on voimakkaasti arvosteltu Ruotsissa viime vuosina ja tosiaan niitä on alettu kumota. Ihmettelen Ruotsin poliisia, koska ammattitunnustajat kuuluvat kuvaan kaikissa vähänkään huomiota saaneissa pimeissä henkirikoksissa.

Tässä linkki Carolinen murhakeskusteluun: http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=3&t=5313

HS 23.5.1985

Lapseton hollantilaispariskunta oli kiinnostunut matkustelemisesta. Erityisen kiehtovina he kokivat pohjoismaat ja varsinkin niiden tunturimaisemat. Matkaa Suomeen helpotti se, että Stegehuisit olivat tutustuneet Vaasassa asuvaan suomalaispariskuntaan ja nämä olivatkin vierailleet Hollannissa Stegehuisien vieraina kesällä 1983.

Elettiin kesää 1984, pitkään suunnitelmissa ollut matka Suomen ja Ruotsin Lappiin oli toteutumassa. Stegehuisien Toyota Carinaan oli pakattu tavarat ja matka heidän kotikaupungistaan Almelosta kohti Skandinaviaa alkoi torstaina 28. kesäkuuta. Reitti kulki Länsi-Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta - jossa he kävivät kyläilemässä rouva Stegehuisin sukulaisten luona - laivalla Suomeen, jossa rantauduttiin Turkuun. Sieltä jatkettiin Vaasaan Fränt -nimisen tuttavapariskunnan luokse, jossa Stegehuisit olivat tiistaina 10. heinäkuuta.
- Tässä on mielenkiintoinen ristiriita, sillä Nykyposti -lehden mukaan Stegehuisit saapuivat Vaasaan jo 3. heinäkuuta! He olivat kuitenkin olleet kyläilemässä Etelä-Ruotsissa, jossa rouva Steghuisilla oli sukulaisia. No, ehkä he eivät siellä kauaa viihtyneet...

Vaasasta he lähtivät 12. heinäkuuta kello 10 aikoihin. Tarkoituksenaan heillä oli olla yötä Iissä leirialueella ja matkaa luonnonpuistojen kautta Hammarfestiin.

Suurina luonnonystävinä Stegehuisit pyrkivät yöpymään luonnonläheisesti – teltassa.
- Esko Fränti kummeksui sitä, miksi Steghuisit pystyttivät teltan Jällivaarassa metsätien varteen, kun he yleensä olivat yötä leirintäalueella!

Viimeinen havainto elossa olevasta hollantilaispariskunnasta tehtiin perjantaina 13. heinäkuuta Jällivaarassa Ruotsissa eräällä huoltoasemalla. Seuraavana päivänä heidät löydettiin teltastaan surmattuina. Heidät oli puukotettu telttakankaan läpi. Oli ilmeistä, että Stegehuisit eivät koskaan nähneet surmaajaansa. Surma-ase, puukko, löytyi murhapaikan läheisyydestä.

Sikäläisten iltapäivälehtien mukaan poliisi sai kritiikkiä, kun he noudattivat työaikalakia eivätkä voineet tutkia edes rouva Stegehuisin käsilaukkua heti sen löydyttyä. Oli miten oli, mutta kuitenkin, 27 poliisia tutki aluetta, kuulusteli mahdollisia silminnäkijöitä, haastatteli paikallisia asukkaita, selvitteli taustoja yms.

Erään teorian mukaan pariskunta surmattiin koska otaksuttiin heidän olevan harvinaisten lintujen munarosvoja. Tämä teoria kuitenkin tyrmättiin mm. vaasalaispariskunnan taholta.

Todettiin, että Stegehuisien pariskunnan tavaroita oli viety. Kateissa oli mm. käsilaukku, matkashekkejä ja koruja.

Rouva Stegehuis oli kuitenkin pitänyt matkastaan tarkkaa päiväkirjaa. Tuo päiväkirja oli ensin kadonneiden tavaroiden joukossa, mutta löytyi myöhemmin. Se ei kuitenkaan ole se, mikä unohtui Vaasaan Fränteille, vaan toinen päiväkirja. Mistä se löytyi, sitä tarina ei kerro. Tutkijat odottivat löytyiskö päiväkirjan kautta ratkaisu murhin, vaikkapa sormenjälkien avulla. Mutta ei. Päiväkirjan aiheena oli Loma 1984. Sen viimeinen merkintä oli tehty torstaina 12. heinäkuuta: ”Kello on 17.30. Olemme juuri pystyttäneet teltan. Alue on hiljainen metsämaisema…”

Päiväkirjassa oli merkintöjä mm. auton käyttämisestä korjaamolla, hyttysistä ja poroista.

Toki surmista oli olemassa epäiltyjä. Yksi heistä oli Volvo-mies, joka ei kuitenkaan koskaan ilmoittautunut. Pidätetyksi joutui varattomana liikkunut kulkija, jonka oletettiin elättävän itseään varkauksilla, mutta poliisi ei hänen syyllisyyteensä uskonut.

Voisiko Jällivaaran puukottaja olla sama henkilö kuin Bodomilla 1960? Olemme olleet yhteyksissä myös Suomen poliisin, sanoi jutun tutkija Sixten Sköndahl. Yhtäläisyyksiä jutuissa toki on, mm. yksinäinen leiripaikka, puukotus telttakankaan läpi ja selkeän motiivin puuttuminen.

”Jospa Bodominjärven surmaaja oli vajaat 25 vuotta sitten uhriensa ikäinen, ehkä uhriensa tavoin ruotsinkielinen ja tuolla seudulla asuva. Rikoksensa jälkeen hän on saattanut muuttaa Ruotsiin ja elellä siellä tavallista elämää murhiensa varjossa? Jospa tuo salaperäinen Volvo-kuljettaja onkin nyt surmannut telttaan viisi ihmistä. Jospa hän tälläkin kertaa iski ikäisiinsä uhreihin?”

Toukokuussa 1985 Ruotsin poliisi pidätti alueella aikoinaan asuneen ruotsalaismiehen, jonka tiedettiin aiemmiin syyllistyneen henkirikokseen.

------------------------------

Toki voi olla joku linnunmunien varjelija/suojelija ylireagoinut. Miksei, onhan vastaavia tapauksia käynyt ennenkin, mm. Kytäjällä vuonna 1971, jolloin leirialueen omistaja paheksui jyrkästi nuorten tekemiä tihutöitä luonnolle. Bodom-kytkös on kuitenkin mielenkiintoinen, joskin sillä haetaan lähinnä myyvää lööppiä telttailijoiden pelotteluun, hulluna riehuvaan sarjamurhaajan olemassaoloon sekä mystiseen Bodomiin.

Kertomuksessa on ristiriitaisuuksia: jossain on mainittu, että uhrit löydettiin 12. heinäkuuta, mutta todistajien mukaan heidät on nähty 13. heinäkuuta ja viimeinen merkintä tarkasti pidetyssä päiväkirjassa on 12.7. kello 17.30. Outoa on se, että siinä ei ole minkäänlaista merkintää 13.7. jolloin he ovat asioineet ainakin huoltoasemalla. Luulisi, että vaimo olisi kertonut jotain 13. päivän aamun sekä etenkin päivän koosteesta tms. Surmat oli kaiketi tehty 12. ja 13.7 välisenä yönä ja tuon todistajan on täytynyt tehdä havainto 12.7. Joko lehdessä on pvm väärin tai todistaja muistaa sen väärin.

Mutta menivätkö Stegehuisit kuitenkin laivalla Uumajaan, vai ajoivatko Iin kautta Ruotsiin? Mutta entä sen jälkeen? Oletetaan, että ajamalla Tornion kautta ja sieltä Jällivaaraan? Ja onko matkareitillä merkitystä, sillä tuskin heitä oli matkalla seurattu ja valittu uhreiksi. Ovat kuitenkin melko suoraan siirtyneet Vaasasta Jällivaaraan.

Tappaja vain tuli ja tappoi.


Jannie ja Martinus Stegehuis Vaasassa 10.7.1984. Kolme päivää tämän kuvanoton jälkeen heidät surmattiin. Miksi?

Lähteenä mm. Alibi 9/1984, Nykyposti 9/1984

Dagens Nyheter -lehdessä oli tästä surmasta taannoin juttua, mutta se linkki ei enää toimi.

Tässä Leif Persson -sarjassa on se vika, että puoli tuntia on aivan liian lyhyt aika minkään monitahoisemman rikosasian käsittelyyn etenkään, kun välillä pitää olla kerronnallisista syistä syrjäteillä autoilua ja maisemien kuvaamista. Tunnin kestoaika olisi paikallaan, kuten usein vastaavissa amerikkalaisissa dokumenteissa.

Nyt mm. kehonrakentajateoria jäi aika niukasti käsitellyksi. Henkilön taustaa käsiteltiin vain pinnallisesti eikä asiassa selvitetty sitä, miten hänen olinpaikastaan tapahtumahetkellä tiedettiin ym. Samoin suomalaista tunnustajaa käsiteltiin vain muutamalla sanalla.

"Linnunmunateorian" osalta voi todeta, että sellainen ihminen, joka kiivastuu linnunmunien keräämisestä, ei lähtökohtaisesti kuulosta sellaiselta, joka surmaisi yhtään mitään elollisia olentoja.

Thomas Quickin kuva pitäisi tosiaan naulata jokaisen poliisiaseman ja tuomioistuimen seinälle muistutukseksi siitä, miten voi käydä, kun päätetään kirjata ratkaisemattomat murhat ratkaistuiksi. Q saattaa maailman parhaiten menestynyt valetunnustaja.

Quickin ansiosta tätäkään murhaa ei tutkita enää virallisesti, koska vuoteen 2010 saakka Ruotsissa murhat ovat vanhentuneet 25 vuodessa. Rikosharrastajan kannalta hyvä puoli on tietysti se, että ne kuuluisat tutkinnallisista syistä salaiset tiedot tulevat julkisiksi. Mutta Quick on antanut monen tappajan jatkaa elämäänsä kaikessa rauhassa.

Leif GW tuntui kovasti fiksoituneen tuohon kehonrakentajaan. Lueskelin ruotsalaisia uutisia vuosien varrelta, niiden perusteella kehonrakentajan syyllisyys ei tuntunut mitenkään niin selvältä. Kyseessä oli seudulla yleisesti tunnettu raivopää, jolta saattoi odottaa mitä tahansa, mutta esimerkiksi tuttavien kertomukset tyypin liikkeistä murhan tapahtuma-aikaan menivät ristiin. Persson on ruotsalaisessa kriminologiassa jonkinlainen puolijumala, mutta ainakin tämän ensimmäisen jakson hän teki laiskasti.

Itsemurhatapa oli hyvin poikkeuksellinen, sillä mies oli hakannut itseltään vasemman käden irti kuollen näin ollen verenhukkaan.

No kieltämättä tuo on erikoinen tapa tappaa itsensä, mutta luulen ukon nähneen mitä lie tonttuja, jotka on käskeny sahaa sitä kättä. Jotenkin itse epäilen ettei henkilö sillee ollu itteensä tappamassa, mutta nuppi oli nii sekasin, että ei oikee pää toiminu, mutta otappa noista nyt selvä...

Jotakin yhteistä voi huomata myös tähän tapaukseen:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... t&start=60

Mitä muuten tapahtui Suomessa ja Ruotsissa tapahtuma aikaan? Ainakin yksi tulee mieleen:
http://www.lyrs.fi/puheet/puheet.php?kategoria=7

Vähän jopa hymähdin kun aloin vertailemaan Appojauren ja Bodomin telttamurhia. Niin paljon löytyy yhtäläisyyksiä ihan jo näiden epäiltyjen tyyppien kohdalla. Bodomilla aluetta terrorisoi sodassa seonnut ja telttailijoita uhkaillut kioskinpitäjä. Appojauressa tätä virkaa toimitti väkivaltaan taipuvainen kehonrakentaja, joka tärveli autoja ja polkupyöriä. Bodomiin liitettiin vastenmielinen saksalaishyypiö Hans Assmann, joka käyttäytyi sekavasti sairaalassa ja puheli mitä sattui. Appojaurestakin löytyi epämiellyttävä saksalainen, joka liikkui polkupyörällä murhaseudulla. Bodomilla polun varteen nakattiin kengät, Appojauressa naisen käsilaukku kiikutettiin vähän kauemmas tienposkeen.

Ennen kaikkea tässä teossa kiinnostaa psykologinen puoli. Millainen ihminen voi syyllistyä täysin mielipuoliseen ja motiivittomaan puukotusmurhaan? Perssonin heittämä profilointi paikkakuntalaisesta, päihderiippuvaisesta, väkivaltaiseksi tunnetusta poliisin vanhasta tutusta saattaa osua hyvin lähelle oikeaa. Ehkä Appojauren kaksoismurha tehtiin huumehöyryissä? Samaa vaihtoehtoa olen pohtinut Bodominkin tapauksessa. Appojauren telttamurha rikkoo osaltaan monia Bodom-keskustelussa esitettyjä väitteitä: "Kuka hyökkää ilman syytä telttaan, jossa on myös mies/miehiä", "mikä motiivi ulkopuolisella tekijällä olisi ollut", "tällainen teko kiinnittää huomiota hiljaisella seudulla yöaikaan - tappaja olisi kyllä nähty", "miksei kukaan havainnut yltä päältä veren peitossa ollutta tappajaa", "miksi ulkopuolinen olisi ottanut uhreiltaan mitätöntä omaisuutta". Ja niin edelleen.

Onko muita vastaavia telttasurmia, joissa uhrit tapetaan puukottamalla telttakankaan läpi tiedossa ennen, välissä tai jälkeen näiden surmien? Jos on, missä ja milloin nämä ovat tapahtuneet? Vaikka kysymys ei liity suoraan tähän tapaukseen, niin kiinnostaisi kovasti tietää. Voi olla, että tämänkin tekijä on saanut vaikutteita Bodomista tai jostain toisesta vastaavasta tapauksesta.

observer kirjoitti:Onko muita vastaavia telttasurmia, joissa uhrit tapetaan puukottamalla telttakankaan läpi tiedossa ennen, välissä tai jälkeen näiden surmien? Jos on, missä ja milloin nämä ovat tapahtuneet? Vaikka kysymys ei liity suoraan tähän tapaukseen, niin kiinnostaisi kovasti tietää. Voi olla, että tämänkin tekijä on saanut vaikutteita Bodomista tai jostain toisesta vastaavasta tapauksesta.

Bodom ja Tulilahti tulevat äkkiseltään mieleen. Suomessa ei ainakaan taida olla muita vastaavia tapauksia.

Olipa mukava huomata, että jotkut muutkin potevat mielenkiintoa Perssonin "Kesämurhiin". Sarjahan ilmeisesti jatkuu koko kesän? Puolituntia on tosiaan melko lyhyt aika spekulaatiolle. Pitää olla aika vankat pohjat tutkimuksille jos tulos on valmis tuossa ajassa.

Itselläni vaivaa Merja Vaaran katoamisessa se, että poliisi julkisti aikanaan etsintäkuulutuksen myös Pohjois-Ruotsissa. Joku Jällivaaran murhaaja saattoi tappaa hänetkin; Ruotsin raja ei ole niin kaukana Rovaniemeltäkään.

Ja mihin joutuivat nämä nuoret:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=7&t=9536

Juttua Norrländska Socialdemokraten -lehdessä (vuodelta 2007 jolloin tapaus ei ollut vielä vanhentunut):
http://www.nsd.se/nyheter/artikel.aspx? ... ID=3563002

Keskittyy paljolti Quickin osuuteen tutkimuksen haittaamisessa mutta kuvituksena on myös itse teltta ja Toyota Carina:


Paikalta oli myös löytynyt yhdeksän (tyhjää) purkkia 5-prosentista olutta, mutta murhatuilla ei ollut veressään vastaavaa määrää alkoholia.

Taisivat saada vieraan. Ehkä tapaaminen on alkanut sopuisissa merkeissä...

strangelove kirjoitti:Vähän jopa hymähdin kun aloin vertailemaan Appojauren ja Bodomin telttamurhia. Niin paljon löytyy yhtäläisyyksiä ihan jo näiden epäiltyjen tyyppien kohdalla. Bodomilla aluetta terrorisoi sodassa seonnut ja telttailijoita uhkaillut kioskinpitäjä. Appojauressa tätä virkaa toimitti väkivaltaan taipuvainen kehonrakentaja, joka tärveli autoja ja polkupyöriä. Bodomiin liitettiin vastenmielinen saksalaishyypiö Hans Assmann, joka käyttäytyi sekavasti sairaalassa ja puheli mitä sattui. Appojaurestakin löytyi epämiellyttävä saksalainen, joka liikkui polkupyörällä murhaseudulla. Bodomilla polun varteen nakattiin kengät, Appojauressa naisen käsilaukku kiikutettiin vähän kauemmas tienposkeen.

Ennen kaikkea tässä teossa kiinnostaa psykologinen puoli. Millainen ihminen voi syyllistyä täysin mielipuoliseen ja motiivittomaan puukotusmurhaan? Perssonin heittämä profilointi paikkakuntalaisesta, päihderiippuvaisesta, väkivaltaiseksi tunnetusta poliisin vanhasta tutusta saattaa osua hyvin lähelle oikeaa. Ehkä Appojauren kaksoismurha tehtiin huumehöyryissä? Samaa vaihtoehtoa olen pohtinut Bodominkin tapauksessa. Appojauren telttamurha rikkoo osaltaan monia Bodom-keskustelussa esitettyjä väitteitä: "Kuka hyökkää ilman syytä telttaan, jossa on myös mies/miehiä", "mikä motiivi ulkopuolisella tekijällä olisi ollut", "tällainen teko kiinnittää huomiota hiljaisella seudulla yöaikaan - tappaja olisi kyllä nähty", "miksei kukaan havainnut yltä päältä veren peitossa ollutta tappajaa", "miksi ulkopuolinen olisi ottanut uhreiltaan mitätöntä omaisuutta". Ja niin edelleen.

Hans Assmann asui Ruotsissa (Tukholman lähellä) vuonna 1984. Eräiden tietojen mukaan (joita en pysty juuri nyt tarkistamaan) hän retkeili Pohjois-Suomessa ja -Ruotsissa saksalaisen sukulaisensa kanssa noihin aikoihin.

Ihan OTnä voin kertoa, että yövyimme teltassa mieheni ja poikani kanssa melkeinpä samassa paikassa Appojaurella 1983. Kesällä !984 olimme jo muuttaneet pohjoisesta noin 1000 kilsan päähän etelään päin.