Kovan onnen kulkurit
Lähetetty: Ke Elo 29, 2007 2:03 pm
Kulkurit ja kiertävät sekatyömiehet ovat hävinneet maanteiltä, mutta puoli vuosisataa sitten heitä kulki maaseudulla yleisesti. Kulkurin kadotessa kylän maisemasta ei moni osannut huolestua, koska hänen tiedettiin yleensä palaavan.
ROOPELTA HENKI OMALLA PUUKOLLA
Metsätyömies Robert Paananen lähti lauantaina 3. elokuuta vuonna 1957 Emil Väisäsen talosta Sumiaisten Raikkaudenkylästä kertoen menevänsä viikonlopuksi Rautiomäelle Juhannusmäen taloon. Paluun piti tapahtua maanantai-iltana. "Roopea" ei kuulunut takaisin, mutta omaperäisen ja sulkeutuneen miehen arveltiin vain lähteneen pidemmälle reissulle.
Paanasesta tehtiin katoamisilmoitus lopulta helmikuussa 1958, mutta miestä ei senkään perusteella löytynyt. Syyskuun 27. päivänä vuonna 1960 maanviljelijä Jaakko Liimatainen käveli pientä metsäpolkua Liimataisen kaupan lähistöllä Rautiomäen kylällä. Hän huomasi jotakin polun vieressä olevassa kuopassa. Liimatainen meni lähemmäs, nosti kuopan päältä oksia ja näki osin jo luurangoksi muuttuneen miehen ruumiin, jonka niskassa oli pystyssä puukko.
Paananen oli löytynyt.
Löydöstä alkoi hankala poliisitutkinta. Hankala siksi, että kolmessa vuodessa kaikki jäljet olivat kadonneet ja kuulustelut perustuivat muisteluun. Puhutteluja tapauksen tutkinnassa kirjattiin 92 kappaletta ja varsinaisia kuulusteluja 62. Vaikka tapauksen tutkinta siirtyi lääninrikospoliisille Jyväskylään, ihmisiä kuulusteltiin usein heidän kotonaan ja puhutteluja tehtiin jopa kylällä tavatessa.
Yksi ja toinen kertoi humalapäissään olevansa surman takana. Näiden puheiden pohjalta lopulta tehtiin kaksi pidätystä. Varsinaisia todisteita ei kuitenkaan löytynyt, ja viinanhuuruiset tunnustukset kiellettiin poliisin niitä vaatiessa.Ihmismuistin oikkujen lisäksi kuulusteluja vaikeutti ajan kostea elämäntyyli. Viinaa käytettiin paljon, ja ihmisten tarinat muuttuivat humalan noustessa ja haihtuessa.
Paananen itse ei ollut ryyppymies, eikä hänellä tiedetty olevan vihamiehiäkään. Oliko syy surmaan Paanasen repussa?
Reissumiehen reppu kiinnosti rahanahneita
Lähes erakkoluonteeksi kuvattu Paananen ei omista asioistaan juuri puhunut eikä koskaan näyttänyt kenellekään, mitä hän kuljetti repussaan, joka oli aina visusti hänen mukanaan. Lähtiessään Väisäseltä hän puki päälleen paremmat vaatteensa ja laittoi työvaatteet reppuun. Ruumiin luota reppua ei enää löytynyt. Paananen tiedettiin innokkaaksi veikkaajaksi. Hänen huhuttiin ennen surmaansa saaneen veikkausvoiton ja kuljettavan rahoja mukanaan. Alibi-lehden mukaan pieni voitto olisi tullutkin. Raha olisi siis voinut olla motiivi miehen omalla puukolla tehtyyn surmaan.
Tutkinnassa aikanaan suuren työn tehnyt ylikonstaapeli Toivo Suurmunne kirjoitti eläkkeelle jäädessään vuonna 1974 eräänlaisen "testamentin" tapahtumasta. Siinä todettiin, että huhujen perusteella ei tutkintaa ole enää syytä jatkaa, jos keneltäkään ei tule täyttä tunnustusta.
Viimeinen kuulustelu tapauksen tutkinnassa on tehty vuonna 1985. Tunnustajaa ei kuitenkaan ole löytynyt, joten metsätyömies Robert Paanasen surma on edelleen sovittamatta.
* * * *
MITEN VAIKENI KANSANSOITTAJA SAVILEKUN VIULU
Haapamäen kylä Keuruulla eli 1960-luvun alussa vireää aikaa. Rautatie leimasi vilkkaiden reittien risteysaseman ympäröivän kylän elämää. Kuin asema, kuului katukuvaan myös kansansoittaja Leo Savioja.
Koko pitäjä tunsi hyväntahtoisen ja iloisen kulkurin, joka elätti itsensä kulkurina soittamalla viuluaan kylällä, kahviloissa, kapakoissa ja joskus jopa junassa. Viinaan menevällä Saviojalla oli pieni tila Keuruun Suojärvellä, mutta kirkonkylällä hän kuitenkin aikansa vietti.
"Savileku" soitti viimeiset sävelensä torstaina 9. elokuuta vuonna 1962. Asemamies näki Saviojan vaeltavan viuluineen läpi ratapihan kello 3.30. Seuraava, joka hänet näki, oli ojankaivaja Tauno Lampinen lauantaiaamuna 11. elokuuta. Tuolloin Savioja makasi kuolleena Haapamäen terveystalon viereisessä metsikössä, Keuruulle johtavan maantien varressa.
Saviojan ruumis oli ruhjeilla, kylkiluita oli poikki ja kaulaan oli isketty puukko. Viulu ja muut tavarat olivat hujan hajan ympärillä.
Kummallista oli kuitenkin se, että puukoniskusta ei ollut valunut juurikaan verta. Miten Savioja siis oli kuollut?
Löytöpaikalla suoritettiin tutkintaa ja läheisistä puista löytyi hiuksia sekä ruumiin läheltä kivi, joka sopi pään vammojen aiheuttajaksi. Ruumiille suoritettiin myös normaali avaus. Alkoi näyttää ilmeiseltä, että Savioja oli jo kuollut tai kuolemankielissä puukoniskun tapahtuessa ja se oli tehty vain jonkinlaiseksi hämäykseksi. Poliisi alkoi tutkia oletusta, että Savioja olisi joutunut yliajetuksi ja sen jälkeen viety metsään sekä lavastettu henkirikoksen uhriksi.
Toinen vaihtoehto oli ryyppyporukassa syntynyt riita, joka olisi johtanut veritekoon. Tämän puolesta puhui Saviojan veren alkoholipitoisuus löydettäessä, mikä oli yli 2 promillea. Hän ei ollut kuitenkaan lähipäivinä juopotellut paikallisessa ravintolassa, joten humala johtui pitkästä ryyppyputkesta tai hänen oli pitänyt saada joltakulta viinaa ennen kuolemaansa.
Poliisi alkoi etsiä rattijuoppoja sekä erityisesti ulkopaikkakuntalaisia, jotka olisivat voineet olla tapahtuma-aikana Haapamäellä. Yöllä lähteneiden junien matkustajia kuultiin, matkaliikkeiden matkustajalistat tutkittiin ja kierrettiin läpi läheiset metsätyömaat tivaten, oliko joku ollut työmaalta pois.
Ensimmäinen varsinainen löytö oli kuitenkin ilmiantaja, joka kertoi olleensa taksin kyydissä, kun kuljettaja oli ajanut Saviojan päälle. Tarina oli selkeä ja yksityiskohtainen tukien poliisin teoriaa yliajosta ja sen peittelemisestä puukolla. Ratkaisu tuntui hetken olevan jo käsissä.
Tarina taksin yliajosta osoittautui kuitenkin heti tekaistuksi. Kyseisellä kuljettajalla ei ollut ollut enää aikoihin kuvatunkaltaista autoa, eikä hän ollut koskaan kuljettanut ilmiantajaa. Näin ollen ratkaisu kääntyikin ilmoitukseksi perättömästä ilmiannosta.
Yllättävä käänne tapaukseen tuli vuonna 2000, kun surmaan liittyen kuultiin erästä miestä Haapamäen lähiseudulta. Kuuleminen liittyi muistikuviin, jotka olisivat voineet tukea erästä poliisin tutkinta-ajatusta siitä, että luvatta otetulla autolla liikkunut ryyppyporukka olisi vahingossa ajanut Saviojan yli.
Tämän uuden avauksenkin jälkeen Savilekun tapaus jää edelleen arvoitukseksi. Kuka halusi surmata harmittoman miehen, jolla ei ollut muuta kuin viulunsa?
lähde: keskisuomalainen - O.Ristimäki Keski-Suomen murhamysteerit
ROOPELTA HENKI OMALLA PUUKOLLA
Metsätyömies Robert Paananen lähti lauantaina 3. elokuuta vuonna 1957 Emil Väisäsen talosta Sumiaisten Raikkaudenkylästä kertoen menevänsä viikonlopuksi Rautiomäelle Juhannusmäen taloon. Paluun piti tapahtua maanantai-iltana. "Roopea" ei kuulunut takaisin, mutta omaperäisen ja sulkeutuneen miehen arveltiin vain lähteneen pidemmälle reissulle.
Paanasesta tehtiin katoamisilmoitus lopulta helmikuussa 1958, mutta miestä ei senkään perusteella löytynyt. Syyskuun 27. päivänä vuonna 1960 maanviljelijä Jaakko Liimatainen käveli pientä metsäpolkua Liimataisen kaupan lähistöllä Rautiomäen kylällä. Hän huomasi jotakin polun vieressä olevassa kuopassa. Liimatainen meni lähemmäs, nosti kuopan päältä oksia ja näki osin jo luurangoksi muuttuneen miehen ruumiin, jonka niskassa oli pystyssä puukko.
Paananen oli löytynyt.
Löydöstä alkoi hankala poliisitutkinta. Hankala siksi, että kolmessa vuodessa kaikki jäljet olivat kadonneet ja kuulustelut perustuivat muisteluun. Puhutteluja tapauksen tutkinnassa kirjattiin 92 kappaletta ja varsinaisia kuulusteluja 62. Vaikka tapauksen tutkinta siirtyi lääninrikospoliisille Jyväskylään, ihmisiä kuulusteltiin usein heidän kotonaan ja puhutteluja tehtiin jopa kylällä tavatessa.
Yksi ja toinen kertoi humalapäissään olevansa surman takana. Näiden puheiden pohjalta lopulta tehtiin kaksi pidätystä. Varsinaisia todisteita ei kuitenkaan löytynyt, ja viinanhuuruiset tunnustukset kiellettiin poliisin niitä vaatiessa.Ihmismuistin oikkujen lisäksi kuulusteluja vaikeutti ajan kostea elämäntyyli. Viinaa käytettiin paljon, ja ihmisten tarinat muuttuivat humalan noustessa ja haihtuessa.
Paananen itse ei ollut ryyppymies, eikä hänellä tiedetty olevan vihamiehiäkään. Oliko syy surmaan Paanasen repussa?
Reissumiehen reppu kiinnosti rahanahneita
Lähes erakkoluonteeksi kuvattu Paananen ei omista asioistaan juuri puhunut eikä koskaan näyttänyt kenellekään, mitä hän kuljetti repussaan, joka oli aina visusti hänen mukanaan. Lähtiessään Väisäseltä hän puki päälleen paremmat vaatteensa ja laittoi työvaatteet reppuun. Ruumiin luota reppua ei enää löytynyt. Paananen tiedettiin innokkaaksi veikkaajaksi. Hänen huhuttiin ennen surmaansa saaneen veikkausvoiton ja kuljettavan rahoja mukanaan. Alibi-lehden mukaan pieni voitto olisi tullutkin. Raha olisi siis voinut olla motiivi miehen omalla puukolla tehtyyn surmaan.
Tutkinnassa aikanaan suuren työn tehnyt ylikonstaapeli Toivo Suurmunne kirjoitti eläkkeelle jäädessään vuonna 1974 eräänlaisen "testamentin" tapahtumasta. Siinä todettiin, että huhujen perusteella ei tutkintaa ole enää syytä jatkaa, jos keneltäkään ei tule täyttä tunnustusta.
Viimeinen kuulustelu tapauksen tutkinnassa on tehty vuonna 1985. Tunnustajaa ei kuitenkaan ole löytynyt, joten metsätyömies Robert Paanasen surma on edelleen sovittamatta.
* * * *
MITEN VAIKENI KANSANSOITTAJA SAVILEKUN VIULU
Haapamäen kylä Keuruulla eli 1960-luvun alussa vireää aikaa. Rautatie leimasi vilkkaiden reittien risteysaseman ympäröivän kylän elämää. Kuin asema, kuului katukuvaan myös kansansoittaja Leo Savioja.
Koko pitäjä tunsi hyväntahtoisen ja iloisen kulkurin, joka elätti itsensä kulkurina soittamalla viuluaan kylällä, kahviloissa, kapakoissa ja joskus jopa junassa. Viinaan menevällä Saviojalla oli pieni tila Keuruun Suojärvellä, mutta kirkonkylällä hän kuitenkin aikansa vietti.
"Savileku" soitti viimeiset sävelensä torstaina 9. elokuuta vuonna 1962. Asemamies näki Saviojan vaeltavan viuluineen läpi ratapihan kello 3.30. Seuraava, joka hänet näki, oli ojankaivaja Tauno Lampinen lauantaiaamuna 11. elokuuta. Tuolloin Savioja makasi kuolleena Haapamäen terveystalon viereisessä metsikössä, Keuruulle johtavan maantien varressa.
Saviojan ruumis oli ruhjeilla, kylkiluita oli poikki ja kaulaan oli isketty puukko. Viulu ja muut tavarat olivat hujan hajan ympärillä.
Kummallista oli kuitenkin se, että puukoniskusta ei ollut valunut juurikaan verta. Miten Savioja siis oli kuollut?
Löytöpaikalla suoritettiin tutkintaa ja läheisistä puista löytyi hiuksia sekä ruumiin läheltä kivi, joka sopi pään vammojen aiheuttajaksi. Ruumiille suoritettiin myös normaali avaus. Alkoi näyttää ilmeiseltä, että Savioja oli jo kuollut tai kuolemankielissä puukoniskun tapahtuessa ja se oli tehty vain jonkinlaiseksi hämäykseksi. Poliisi alkoi tutkia oletusta, että Savioja olisi joutunut yliajetuksi ja sen jälkeen viety metsään sekä lavastettu henkirikoksen uhriksi.
Toinen vaihtoehto oli ryyppyporukassa syntynyt riita, joka olisi johtanut veritekoon. Tämän puolesta puhui Saviojan veren alkoholipitoisuus löydettäessä, mikä oli yli 2 promillea. Hän ei ollut kuitenkaan lähipäivinä juopotellut paikallisessa ravintolassa, joten humala johtui pitkästä ryyppyputkesta tai hänen oli pitänyt saada joltakulta viinaa ennen kuolemaansa.
Poliisi alkoi etsiä rattijuoppoja sekä erityisesti ulkopaikkakuntalaisia, jotka olisivat voineet olla tapahtuma-aikana Haapamäellä. Yöllä lähteneiden junien matkustajia kuultiin, matkaliikkeiden matkustajalistat tutkittiin ja kierrettiin läpi läheiset metsätyömaat tivaten, oliko joku ollut työmaalta pois.
Ensimmäinen varsinainen löytö oli kuitenkin ilmiantaja, joka kertoi olleensa taksin kyydissä, kun kuljettaja oli ajanut Saviojan päälle. Tarina oli selkeä ja yksityiskohtainen tukien poliisin teoriaa yliajosta ja sen peittelemisestä puukolla. Ratkaisu tuntui hetken olevan jo käsissä.
Tarina taksin yliajosta osoittautui kuitenkin heti tekaistuksi. Kyseisellä kuljettajalla ei ollut ollut enää aikoihin kuvatunkaltaista autoa, eikä hän ollut koskaan kuljettanut ilmiantajaa. Näin ollen ratkaisu kääntyikin ilmoitukseksi perättömästä ilmiannosta.
Yllättävä käänne tapaukseen tuli vuonna 2000, kun surmaan liittyen kuultiin erästä miestä Haapamäen lähiseudulta. Kuuleminen liittyi muistikuviin, jotka olisivat voineet tukea erästä poliisin tutkinta-ajatusta siitä, että luvatta otetulla autolla liikkunut ryyppyporukka olisi vahingossa ajanut Saviojan yli.
Tämän uuden avauksenkin jälkeen Savilekun tapaus jää edelleen arvoitukseksi. Kuka halusi surmata harmittoman miehen, jolla ei ollut muuta kuin viulunsa?
lähde: keskisuomalainen - O.Ristimäki Keski-Suomen murhamysteerit