MURHA.INFO

Kulkurit ja kiertävät sekatyömiehet ovat hävinneet maanteiltä, mutta puoli vuosisataa sitten heitä kulki maaseudulla yleisesti. Kulkurin kadotessa kylän maisemasta ei moni osannut huolestua, koska hänen tiedettiin yleensä palaavan.

ROOPELTA HENKI OMALLA PUUKOLLA

Metsätyömies Robert Paananen lähti lauantaina 3. elokuuta vuonna 1957 Emil Väisäsen talosta Sumiaisten Raikkaudenkylästä kertoen menevänsä viikonlopuksi Rautiomäelle Juhannusmäen taloon. Paluun piti tapahtua maanantai-iltana. "Roopea" ei kuulunut takaisin, mutta omaperäisen ja sulkeutuneen miehen arveltiin vain lähteneen pidemmälle reissulle.
Paanasesta tehtiin katoamisilmoitus lopulta helmikuussa 1958, mutta miestä ei senkään perusteella löytynyt. Syyskuun 27. päivänä vuonna 1960 maanviljelijä Jaakko Liimatainen käveli pientä metsäpolkua Liimataisen kaupan lähistöllä Rautiomäen kylällä. Hän huomasi jotakin polun vieressä olevassa kuopassa. Liimatainen meni lähemmäs, nosti kuopan päältä oksia ja näki osin jo luurangoksi muuttuneen miehen ruumiin, jonka niskassa oli pystyssä puukko.

Paananen oli löytynyt.

Löydöstä alkoi hankala poliisitutkinta. Hankala siksi, että kolmessa vuodessa kaikki jäljet olivat kadonneet ja kuulustelut perustuivat muisteluun. Puhutteluja tapauksen tutkinnassa kirjattiin 92 kappaletta ja varsinaisia kuulusteluja 62. Vaikka tapauksen tutkinta siirtyi lääninrikospoliisille Jyväskylään, ihmisiä kuulusteltiin usein heidän kotonaan ja puhutteluja tehtiin jopa kylällä tavatessa.

Yksi ja toinen kertoi humalapäissään olevansa surman takana. Näiden puheiden pohjalta lopulta tehtiin kaksi pidätystä. Varsinaisia todisteita ei kuitenkaan löytynyt, ja viinanhuuruiset tunnustukset kiellettiin poliisin niitä vaatiessa.Ihmismuistin oikkujen lisäksi kuulusteluja vaikeutti ajan kostea elämäntyyli. Viinaa käytettiin paljon, ja ihmisten tarinat muuttuivat humalan noustessa ja haihtuessa.

Paananen itse ei ollut ryyppymies, eikä hänellä tiedetty olevan vihamiehiäkään. Oliko syy surmaan Paanasen repussa?

Reissumiehen reppu kiinnosti rahanahneita

Lähes erakkoluonteeksi kuvattu Paananen ei omista asioistaan juuri puhunut eikä koskaan näyttänyt kenellekään, mitä hän kuljetti repussaan, joka oli aina visusti hänen mukanaan. Lähtiessään Väisäseltä hän puki päälleen paremmat vaatteensa ja laittoi työvaatteet reppuun. Ruumiin luota reppua ei enää löytynyt. Paananen tiedettiin innokkaaksi veikkaajaksi. Hänen huhuttiin ennen surmaansa saaneen veikkausvoiton ja kuljettavan rahoja mukanaan. Alibi-lehden mukaan pieni voitto olisi tullutkin. Raha olisi siis voinut olla motiivi miehen omalla puukolla tehtyyn surmaan.
Tutkinnassa aikanaan suuren työn tehnyt ylikonstaapeli Toivo Suurmunne kirjoitti eläkkeelle jäädessään vuonna 1974 eräänlaisen "testamentin" tapahtumasta. Siinä todettiin, että huhujen perusteella ei tutkintaa ole enää syytä jatkaa, jos keneltäkään ei tule täyttä tunnustusta.
Viimeinen kuulustelu tapauksen tutkinnassa on tehty vuonna 1985. Tunnustajaa ei kuitenkaan ole löytynyt, joten metsätyömies Robert Paanasen surma on edelleen sovittamatta.

* * * *


MITEN VAIKENI KANSANSOITTAJA SAVILEKUN VIULU

Haapamäen kylä Keuruulla eli 1960-luvun alussa vireää aikaa. Rautatie leimasi vilkkaiden reittien risteysaseman ympäröivän kylän elämää. Kuin asema, kuului katukuvaan myös kansansoittaja Leo Savioja.
Koko pitäjä tunsi hyväntahtoisen ja iloisen kulkurin, joka elätti itsensä kulkurina soittamalla viuluaan kylällä, kahviloissa, kapakoissa ja joskus jopa junassa. Viinaan menevällä Saviojalla oli pieni tila Keuruun Suojärvellä, mutta kirkonkylällä hän kuitenkin aikansa vietti.

"Savileku" soitti viimeiset sävelensä torstaina 9. elokuuta vuonna 1962. Asemamies näki Saviojan vaeltavan viuluineen läpi ratapihan kello 3.30. Seuraava, joka hänet näki, oli ojankaivaja Tauno Lampinen lauantaiaamuna 11. elokuuta. Tuolloin Savioja makasi kuolleena Haapamäen terveystalon viereisessä metsikössä, Keuruulle johtavan maantien varressa.

Saviojan ruumis oli ruhjeilla, kylkiluita oli poikki ja kaulaan oli isketty puukko. Viulu ja muut tavarat olivat hujan hajan ympärillä.

Kummallista oli kuitenkin se, että puukoniskusta ei ollut valunut juurikaan verta. Miten Savioja siis oli kuollut?

Löytöpaikalla suoritettiin tutkintaa ja läheisistä puista löytyi hiuksia sekä ruumiin läheltä kivi, joka sopi pään vammojen aiheuttajaksi. Ruumiille suoritettiin myös normaali avaus. Alkoi näyttää ilmeiseltä, että Savioja oli jo kuollut tai kuolemankielissä puukoniskun tapahtuessa ja se oli tehty vain jonkinlaiseksi hämäykseksi. Poliisi alkoi tutkia oletusta, että Savioja olisi joutunut yliajetuksi ja sen jälkeen viety metsään sekä lavastettu henkirikoksen uhriksi.
Toinen vaihtoehto oli ryyppyporukassa syntynyt riita, joka olisi johtanut veritekoon. Tämän puolesta puhui Saviojan veren alkoholipitoisuus löydettäessä, mikä oli yli 2 promillea. Hän ei ollut kuitenkaan lähipäivinä juopotellut paikallisessa ravintolassa, joten humala johtui pitkästä ryyppyputkesta tai hänen oli pitänyt saada joltakulta viinaa ennen kuolemaansa.

Poliisi alkoi etsiä rattijuoppoja sekä erityisesti ulkopaikkakuntalaisia, jotka olisivat voineet olla tapahtuma-aikana Haapamäellä. Yöllä lähteneiden junien matkustajia kuultiin, matkaliikkeiden matkustajalistat tutkittiin ja kierrettiin läpi läheiset metsätyömaat tivaten, oliko joku ollut työmaalta pois.

Ensimmäinen varsinainen löytö oli kuitenkin ilmiantaja, joka kertoi olleensa taksin kyydissä, kun kuljettaja oli ajanut Saviojan päälle. Tarina oli selkeä ja yksityiskohtainen tukien poliisin teoriaa yliajosta ja sen peittelemisestä puukolla. Ratkaisu tuntui hetken olevan jo käsissä.
Tarina taksin yliajosta osoittautui kuitenkin heti tekaistuksi. Kyseisellä kuljettajalla ei ollut ollut enää aikoihin kuvatunkaltaista autoa, eikä hän ollut koskaan kuljettanut ilmiantajaa. Näin ollen ratkaisu kääntyikin ilmoitukseksi perättömästä ilmiannosta.

Yllättävä käänne tapaukseen tuli vuonna 2000, kun surmaan liittyen kuultiin erästä miestä Haapamäen lähiseudulta. Kuuleminen liittyi muistikuviin, jotka olisivat voineet tukea erästä poliisin tutkinta-ajatusta siitä, että luvatta otetulla autolla liikkunut ryyppyporukka olisi vahingossa ajanut Saviojan yli.
Tämän uuden avauksenkin jälkeen Savilekun tapaus jää edelleen arvoitukseksi. Kuka halusi surmata harmittoman miehen, jolla ei ollut muuta kuin viulunsa?

lähde: keskisuomalainen - O.Ristimäki Keski-Suomen murhamysteerit

blackwidow kirjoitti: ROOPELTA HENKI OMALLA PUUKOLLA

Raha olisi siis voinut olla motiivi miehen omalla puukolla tehtyyn surmaan.

Aika mielenkiintoista sinänsä. Vaikuttaa siltä, että uhri olisi mahdollisesti tuntenut murhaajan, koska puukko oli kuitenkin uhrin. Vai mitenkä murhaaja olisi puukon saanut käsiinsä.

Motiivista, raha on helppo motiivi. Valitettavaa.

Luin myöskin nämä ja muutaman muun jutun k.o. sivuilta.

Sotien jälkeen oli melkotavalla väkivallantekoja. Sota raaistaa ja alkoholin käyttö lisääntyi. Oli monenlaista traumaa, joihin ei minkäänlaista hoitoa annettu.

Omaakin isoisää seuratessa mietin, että sota oikein todella tuhosi monen ihmisen henkisen tasapainon. Ja ymmärrystä sekä apua olisi ehkä pitänyt jostakin saada.

Tampereen Tyttö kirjoitti:Omaakin isoisää seuratessa mietin, että sota oikein todella tuhosi monen ihmisen henkisen tasapainon.

Erich Maria Remarque omisti ensimmäisestä maailmansodasta kertovan kirjansa Länsirintamalta ei mitään uutta "sukupolvelle, jonka sota tuhosi vaikka säästi hengissä".

Ihan täysin offtopiccina; olen monesti miettinyt miten ihmeessä meidän mummomme ja vaarimme, isämme ja äitimme, voivat olla niin normaaleja. Kun edes yrittää ajatella, minkälainen koettelemus on ollut monen vuoden sota, köyhyys, evakko, kuolema, perheiden hajoaminen...ei sitä pysty nykyajan pulliainen edes ymmärtämään! Saati sitä, miten ihmeessä vanhempi polvi pysyy järjissään näiden muistojen kanssa. Respect.

Ja anteeksi, rankka offtopic todellakin.

Katsa kirjoitti:Ihan täysin offtopiccina; olen monesti miettinyt miten ihmeessä meidän mummomme ja vaarimme, isämme ja äitimme, voivat olla niin normaaleja. Kun edes yrittää ajatella, minkälainen koettelemus on ollut monen vuoden sota, köyhyys, evakko, kuolema, perheiden hajoaminen...ei sitä pysty nykyajan pulliainen edes ymmärtämään! Saati sitä, miten ihmeessä vanhempi polvi pysyy järjissään näiden muistojen kanssa. Respect.

Ja anteeksi, rankka offtopic todellakin.

Ehkä esivanhempiemme raskaat kokemukset ovat syynä nykyisiin sairaisiin tekoihin. Raamatussakin sanotaan, että vanhempien pahat teot (ja kokemukset?) kostautuvat kolmanteen ja neljänteen polveen.

Lisää offtopicia:
Oli hauskaa kuunnella mummon tarinoita lapsuudestaan, kun kulkurit ja jätkät olivat arkipäivää 20-30-luvuilla.
Aamulla löytyi tuvan penkiltä isän majoittamia kulkureita tämän tästä.
He tekivät yösijaa ja ruokaa vastaan pieniä töitä ja jatkoivat taas matkaa.
Kiehtova elämäntapa, joka ei taitaisi tänä päivänä oikein onnistua.

skoone kirjoitti:Ehkä esivanhempiemme raskaat kokemukset ovat syynä nykyisiin sairaisiin tekoihin. Raamatussakin sanotaan, että vanhempien pahat teot (ja kokemukset?) kostautuvat kolmanteen ja neljänteen polveen.

Järjettömintä mitä olen vähään aikaan lukenut. Tuntuu ihmeelliseltä, että joku voi olla noin pahasti sekaisin kuin sinä. Se mitä jossakin raamatussa kerrotaan ei välttämättä pidä paikkaansa, ja tässä tapauksessa on juuri niin ettei sepustus pidä paikkaansa.

Sota luo varmasti traumoja kuten köyhyys, elämä ja liikennekolarit ym. Siitä huolimatta sodasta selviää yllättävän moni henkisestikin. Kaupungissa kasvanut nykyajan nuori on kuitenkin jo niin vieraantunut luonnosta, ettei sellainen osaa enää edes mato-ongella onkia tai ymmärrä edes sen funktiota. Puhumattakaan metsästämisestä, joka on käytännössä tappamista, ja monelle jonkinlaista saalistusviettinsä tyydyttämistä.

Ihminen on pohjimmiltaan hyvin raaka ja sotaisa olento. Usein itsetuhoinen käyttäytyminen on meille ominaista. Tästä hyvänä esimerkkinä liikenteessä liian kovat ajonopeudet ja ahtaat turvavälit yli 80km/h nopeusrajoitusalueilla. Itsemurha on valitettavan usein tyhmän yksilön ratkaisu ongelmiinsa. Ehkä em asiat ovat kuitenkin mielestäni enemmän sitä luonnon hoitamaa karsintaa kyvyttömiä yksilöitä kohtaan. En siis itse pistä pahakseni jos joku kuolee tieliikenteessä omaan tyhmyyteensä tai tekee itsemurhan esim. talousongelmien vuoksi, antaa palaa.

Tyhmintä on kuitenkin ajatella meidän ihmisten olevan mukamas jotenkin mukavia elukoita jotka eivät tapa, ja pukeutuvatkin mukavaan jakkuun tai Dressmanin puuvillapukuun. Ihmisen tappokyky ei juurikaan eroa luonteeltaan hain vastaavasta. Ihminen kun saattaa tappaa täysin häikäilemättä ja samoista syistä kuin haikin, ärsykkeistä.

Tajutakseen millainen ihmisen todellinen luonne on, on siirrettävä katseensa syvällä ihmisen menneisyyteen. Silloin kun elimme luolissa, elimme miten? raiskattiinko ja tapettiinko silloin lajitovereita?

-Kyllä, ja ihan urakalla.

Lajina me emme tule selviämään enää kovinkaan pitkään. Luonto kun on sellainen ettei siellä aina selviä vahvin ja älykkäin, vaan kyvykkäin eli sopeutuvin olento. Ihminen on saavuttanut lajitoverivihassaan sellaisia aallonharjoja että meillä on moneen kertaan tarvittava määrä jopa tavanomaisia aseita tuhotaksemme itsemme. Puhumattakaan ABC-sodankäynnistä, eli niistä klassisista ydinaseista ja viruksista ja myrkyistä jotka on tarkoitettu meidän rakentamina, meidän itsetuhoon.

Meidän todellinen teknillinen osaaminen rajoittuu tällä hetkellä siihen että pystymme tiputtamaan Marsin pinnalle ehkä mönkijän, mutta on hyvin todennäköistä että se vioittuu tai tuhoutuu maahanlaskussa. Yhtäkään elävää ihmistä emme tule koskaan saamaan elossa Marsin pinnalle. Voimme siis unohtaa pelastuksemme, mutta lohdutuksena voimme rakentaa hyvin haavoittuvaisen ekosysteemin kuun pinnalle, jossa voi joku eliittiporukka elää vuodenkin, ydinsodan puhjetessa maapallolla. Auttamatta he joutuvat kuitenkin jossakin vaiheessa hengittämään raikasta kuun pinnan avaruusilmaa. Ennen sitä mikrometeorisade voi viedä hengen useammalta kun niskaan ropisee 4 kertaa kiväärinluodin nopeudella 0,5cm-4cm kokoisia kiviä ulkoavaruudesta.

Onneksi meillä on kuitenkin lohdutus jokaiselle. Toiselle se on raamattu, toiselle koraani. Minä nautin oman raamattuni nestemäisenä, hyväksyen kohtalon.

Dark Tetra kirjoitti:Ihminen on pohjimmiltaan hyvin raaka ja sotaisa olento.

Dark Tetra kirjoitti:Tyhmintä on kuitenkin ajatella meidän ihmisten olevan mukamas jotenkin mukavia elukoita jotka eivät tapa, ja pukeutuvatkin mukavaan jakkuun tai Dressmanin puuvillapukuun. Ihmisen tappokyky ei juurikaan eroa luonteeltaan hain vastaavasta. Ihminen kun saattaa tappaa täysin häikäilemättä ja samoista syistä kuin haikin, ärsykkeistä.

Tajutakseen millainen ihmisen todellinen luonne on, on siirrettävä katseensa syvällä ihmisen menneisyyteen. Silloin kun elimme luolissa, elimme miten? raiskattiinko ja tapettiinko silloin lajitovereita?

-Kyllä, ja ihan urakalla.

Ja sinun mielestäsi juuri tämä raaka ja toisista piittaamaton käyttäytyminen on ihmiselle sitä kaikkein luonnollisinta käyttäytymistä? Käytköhän nyt mahdollisesti läpi jonkinlaista suurta pettymystä ihmiskuntaa kohtaan, vai mistä tällainen purkaus mahtaa olla peräisin?
Oma veikkaukseni on, että sinulla ei ole kovinkaan paljon tiedossa ihmisen käyttäytymisestä esihistorialliselta ajalta.
Ihmiselle ominaista on poikkeuksellinen kommunikointikyky ja tähän liittyvä poikkeuksellinen yhteistyökyky. Tähän liittyy myös toisista välittäminen. Näin voitaisiin hyvällä syyllä sanoa, että ihmiselle luonnollisinta toimintaa olisi toisista välittäminen.
Metsästäjäkeräilijä yhteisössä yksilö, joka murhasi ja raiskasi oman yhteisön jäseniä, ei ollut kovin pitkäikäinen. Luonnon olosuhteiden sanelema perusperiaate oli se, että toisista välittävät yksilöt edesauttoivat populaation selviytymistä parhaiten.
Pelkästään itselleen pelaavien yksilöiden, kuten Nalle Wahlroosin, tai lähiöbaarin auervaaran hyöty metsästäjäkeräilijäyhteisölle oli minuusmerkkinen.

Dark Tetra kirjoitti:Lajina me emme tule selviämään enää kovinkaan pitkään. Luonto kun on sellainen ettei siellä aina selviä vahvin ja älykkäin, vaan kyvykkäin eli sopeutuvin olento.

Sanoo mies, joka pitää markkinointipäällikköjä ja pankinjohtajia evoluutiobiologeina. Luonnonvalinnassa ei ole suoraan kyse yksilöiden selviytymisestä, vaan myös yleisellä tasolla perintötekijöiden selviytymisestä ja populaation selviytymisestä.
Toisista välittävä henkilö edesauttaa myös lähellään olevien yksilöiden geenien jatkumista seuraaville polville ja näin ollen luonnonvalinta suosii toisista välittäviä yksilöitä, kun eletään luonnon armoilla.
Luonnossa ei ole olemassa mitään "kaikkien sota kaikkia vastaan"- tyylistä asetelmaa, eikä ole olemassa mitään aktiivista luonnonvalitsijaa, joka aktiivisesti pudottaisi heikompia, tai sopeutumattomampia yksilöitä pois kokoonpanosta.
Sopeutumiskyvyssäkään ei ole kyse yksilöiden sopeutumisesta, vaan populaatioiden ja lajien sopeutumisesta ja luonnossa tapahtuvasta sopeutumisesta puhuttaessa puhutaan pitkällä aikavälillä tapahtuvasta sopeutumisesta, kuten sopeutumisesta uuteen ilmastoon. Aktiivinen "luonnonvalitsija" ei ole enää varsinainen luonnonvalitsija. Esimerkiksi mainitsemasi meteoriittisateen osuessa johonkin alkuihmispopulaatioon, ei siitä populaatiosta selviä yksikään, vaikka ne olisivat kuinka sopeutuvia tahansa. Se ei ole luonnonvalintaa, vaan katastrofi.
Sosiaalidarwinistinen kapitalismi on 1860-luvulla syntynyt poliittinen ideologia, joka esittää, että liikemaailman lainalaisuudet toteutuisivat myös luonnossa. Tämän ideologian mukaan luonnonvalinta olisi aktiivinen tekijä, kuten työmarkkinat, tai pörssikurssien heilahdukset ja tähän ideologiaan liittyy yleensä ajattelu siitä, että työmarkkinoilla, pörssissä ja luonnossa joko vahvimmat, tai sitten sopeutuvimmat selviytyvät ja, että luonnonvalinnassa olisi kyse yksilöiden kilpailusta toisiaan vastaan, kuten työmarkkinoilla ja pörssissä saattaa olla. Tämä on kuitenkin vain poliittista huuhaata, eikä luonnonvalinnalla ole mitään tekemistä liikemaailman lainalaisuuksien kanssa.
Sosiaalidarwinistisen kapitalismin lisäksi oli toinenkin sosiaalidarwinistinen poliittinen ideologia, eli kansallissosialismi. Kansallissosialismissa uskottiin, että valkoinen rotu omasi paremmat geenit, kuin muun väriset ihmiset.

Sosiaalidarwinistisen kapitalismin ihanneihminen olisi luultavasti pedofiili. Pedofiilit ovat ehkä sopeutuvimpia ihmisiä. He osaavat luikerrella lokeroihin, joista käsin he voivat käyttää lapsia seksuaalisesti hyväksi mahdollisimman tehokkaasti.
Populaatiota vastaan toimivien ihmisten tulee olla aktiivisesti sopeutuvia. Psykopaatteja kuvataan parasiittisiksi saalistajiksi, jotka soluttautuvat yrityksiin ja muihin paikkoihin ja järjestävät itsensä asemiin, joista käsin he voivat harjoittaa erinäistä toisten ihmisten kannalta haitallista ja itselleen edulliseksi kokemaansa toimintaa.
Kun ihannoidaan aktiivista sopeutumista, ihannoidaan lähinnä psykopaatteja, pedofiileja ja raiskaajia.

Myös sosiaalidarwinismi itsessään on populaation vastainen aate. Se on lähinnä defensiivinen ajattelumalli, jolla häiriintyneet ja populaatiota vastaan toimivat paskakasat oikeuttavat oman toimintansa ja esittävät sen moraaliseksi: "Minulla on parhaat geenit, koska onnistuin käyttämään hyväksi neljäätoista ala-aste ikäistä tyttöä".

Jos ihminen tulee jostain syystä tuhoutumaan joiltain alueilta, niin suurimpana uhkakuvana pitäisin juuri sosiaalidarwinistisen kapitalismin toteuttamista yhteiskuntatasolla. Tällainen aktiivinen psykopaattista sopeutumista vaativa kilpailujärjestelmä suosii häiriintyneitä yksilöitä.
Meillä on tiedossa, että 2010-luvulla noin 9% suomalaisista omaa B-ryhmän persoonallisuushäiriön. Aktiivista kilpailua kannattava yhteiskuntajärjestelmä esittää tällaiset ihmiset moraalisesti oikeanlaisina yksilöinä ja antaa näille etulyöntiaseman yhteiskunnan sisällä ja kohdistaa luonnonvalintaa/karsintaa muunlaisiin yksilöihin.
Ajan kuluessa, ehkä noin parinsadan vuoden aikana B-ryhmän persoonallisuushäiriöiden määrä tulisi kaksin-kolminkertaistumaan populaation sisällä. Olisimme yhtäkkiä yhteiskunnassa, jossa 20-25% ihmisistä olisi psykopaattisia, narsistisia jne. ja nämä ihmiset pystyisivät hankkimaan keskimäärin enemmän varallisuutta ja tekemään huomattavasti keskivertoa enemmän lapsia...

Mitä enemmän populaatiossa on populaatiota vastaan toimivia yksilöitä, sitä heikompi on populaation kyky selviytyä. Kun populaatiota vastaan toimivia yksilöitä on riittävän suuri osa populaation yksilöistä, populaatio romahtaa, kuten suureksi paisunut vanha aurinko romahtaa mustaksi aukoksi.

Sosiaalidarwinismissa on kyse siitä, että poliittisesti määritellään oikeanlainen yksilö ja sitten yhteiskunnan sisällä tuetaan tällaisia oikeanlaisiksi määriteltyjä yksilöitä ja annetaan heille etuoikeuksia, kun taas vastaavasti vääränlaisten yksilöiden elämää pyritään hankaloittamaan.
Se, että joku pankinjohtaja sanoo, että "luonnossa sopeutuvimmat selviytyvät", ei tarkoita sitä, että hän puhuisi mistään luonnonlaista, vaan että hän kertoo siinä, millaisia ihmisiä ja millaista elämäntapaa hän ihannoi ja haluaa edesauttaa.

Kun ihannoidaan aktiivista sopeutumista, ihannoidaan lähinnä psykopaatteja, pedofiileja ja raiskaajia.

Jaa. Sinä olet siis näitä Suomi Ensin tyyppejä, ok.

Dark Tetra kirjoitti:

skoone kirjoitti:Ehkä esivanhempiemme raskaat kokemukset ovat syynä nykyisiin sairaisiin tekoihin. Raamatussakin sanotaan, että vanhempien pahat teot (ja kokemukset?) kostautuvat kolmanteen ja neljänteen polveen.

Järjettömintä mitä olen vähään aikaan lukenut. Tuntuu ihmeelliseltä, että joku voi olla noin pahasti sekaisin kuin sinä. Se mitä jossakin raamatussa kerrotaan ei välttämättä pidä paikkaansa, ja tässä tapauksessa on juuri niin ettei sepustus pidä paikkaansa.

Sota luo varmasti traumoja kuten köyhyys, elämä ja liikennekolarit ym. Siitä huolimatta sodasta selviää yllättävän moni henkisestikin. Kaupungissa kasvanut nykyajan nuori on kuitenkin jo niin vieraantunut luonnosta, ettei sellainen osaa enää edes mato-ongella onkia tai ymmärrä edes sen funktiota. Puhumattakaan metsästämisestä, joka on käytännössä tappamista, ja monelle jonkinlaista saalistusviettinsä tyydyttämistä.

Ihminen on pohjimmiltaan hyvin raaka ja sotaisa olento. Usein itsetuhoinen käyttäytyminen on meille ominaista. Tästä hyvänä esimerkkinä liikenteessä liian kovat ajonopeudet ja ahtaat turvavälit yli 80km/h nopeusrajoitusalueilla. Itsemurha on valitettavan usein tyhmän yksilön ratkaisu ongelmiinsa. Ehkä em asiat ovat kuitenkin mielestäni enemmän sitä luonnon hoitamaa karsintaa kyvyttömiä yksilöitä kohtaan. En siis itse pistä pahakseni jos joku kuolee tieliikenteessä omaan tyhmyyteensä tai tekee itsemurhan esim. talousongelmien vuoksi, antaa palaa.

Tyhmintä on kuitenkin ajatella meidän ihmisten olevan mukamas jotenkin mukavia elukoita jotka eivät tapa, ja pukeutuvatkin mukavaan jakkuun tai Dressmanin puuvillapukuun. Ihmisen tappokyky ei juurikaan eroa luonteeltaan hain vastaavasta. Ihminen kun saattaa tappaa täysin häikäilemättä ja samoista syistä kuin haikin, ärsykkeistä.

Tajutakseen millainen ihmisen todellinen luonne on, on siirrettävä katseensa syvällä ihmisen menneisyyteen. Silloin kun elimme luolissa, elimme miten? raiskattiinko ja tapettiinko silloin lajitovereita?

-Kyllä, ja ihan urakalla.

Lajina me emme tule selviämään enää kovinkaan pitkään. Luonto kun on sellainen ettei siellä aina selviä vahvin ja älykkäin, vaan kyvykkäin eli sopeutuvin olento. Ihminen on saavuttanut lajitoverivihassaan sellaisia aallonharjoja että meillä on moneen kertaan tarvittava määrä jopa tavanomaisia aseita tuhotaksemme itsemme. Puhumattakaan ABC-sodankäynnistä, eli niistä klassisista ydinaseista ja viruksista ja myrkyistä jotka on tarkoitettu meidän rakentamina, meidän itsetuhoon.

Meidän todellinen teknillinen osaaminen rajoittuu tällä hetkellä siihen että pystymme tiputtamaan Marsin pinnalle ehkä mönkijän, mutta on hyvin todennäköistä että se vioittuu tai tuhoutuu maahanlaskussa. Yhtäkään elävää ihmistä emme tule koskaan saamaan elossa Marsin pinnalle. Voimme siis unohtaa pelastuksemme, mutta lohdutuksena voimme rakentaa hyvin haavoittuvaisen ekosysteemin kuun pinnalle, jossa voi joku eliittiporukka elää vuodenkin, ydinsodan puhjetessa maapallolla. Auttamatta he joutuvat kuitenkin jossakin vaiheessa hengittämään raikasta kuun pinnan avaruusilmaa. Ennen sitä mikrometeorisade voi viedä hengen useammalta kun niskaan ropisee 4 kertaa kiväärinluodin nopeudella 0,5cm-4cm kokoisia kiviä ulkoavaruudesta.

Onneksi meillä on kuitenkin lohdutus jokaiselle. Toiselle se on raamattu, toiselle koraani. Minä nautin oman raamattuni nestemäisenä, hyväksyen kohtalon.

Siinäpä vasta kyökkipsykologi. Voi hellanlettas mitä soopaa. Vai että elitte oikeen luolassa ja söitte lajitovereita juurineen, ja nyt osoitatte itsetuhoisuutenne pitämällä liian pienet turvavälit liikenteessä. Ja sitten vielä viitsit haukkua muita tyhmiksi. Pikkasen on tainnu tulla sulle osumaa mikrometeorisateesta.

Palaan ketjun alkuperäiseen aiheeseen.

Lähivuosina saattaa Suomesta hyvinkin löytyä näiden nykypäivän kulkureiden ruumiita metsistä, vesistöistä ja joutomailta. Nykypäivän kulkurit ovat tietysti näitä laittomasti maassa hengailevia, käännytystä pakoilevia tuhlaajapoikia, joita kukaan ei edes ilmoita kadonneeksi. Vaarallista elämää viettävät.

poikani kirjoitti:Palaan ketjun alkuperäiseen aiheeseen.

Lähivuosina saattaa Suomesta hyvinkin löytyä näiden nykypäivän kulkureiden ruumiita metsistä, vesistöistä ja joutomailta. Nykypäivän kulkurit ovat tietysti näitä laittomasti maassa hengailevia, käännytystä pakoilevia tuhlaajapoikia, joita kukaan ei edes ilmoita kadonneeksi. Vaarallista elämää viettävät.

Mitenköhän taipuu tuo lakikirjan ohjeistus tapaukseen, jossa raatona henkilö x:n - joka siis tuntematon henkilönä ja kansallisuudeltaan?

Mikä ohjeistus ja kelle?

Poliisi tietenkin aloittaa tutkinnan joko kuolinsyyntutkintana tai henkirikoksena. Mitä muuta? On kai alkutiedoilla tuntemattomia vainajia ollut Suomessa jo Ruotsin vallan ajalla.