MURHA.INFO

Poliisi etsii Tampereella karannutta 15-vuotiasta Janne Larssonia

Pälkäneen Kinnalan lastenkodissa sijoitettuna oleva 15-vuotias Janne Larsson karkasi ohjaajaltaan 2.9.2012 Tampereen keskustassa. Poliisi pyytää Jannen olinpaikasta jotain tietäviä kertomaan tietonsa puhelimitse numeroihin 07187 46350 tai 040-73 97 840. Sähköpostitse vihjeitä voi lähettää osoitteeseen [email protected]. Sähköposti tulee otsikoida 'Janne Larsson'.

http://www.poliisi.fi/poliisi/pirkanmaa ... 7F003678EE

Onpas lapsekkaan näköinen 15-vuotias! Ei voi muuta sanoa.

Eipä mitenkään poikkea omasta melkein saman ikäisestä. Tuon ikäiset pojat nyt ei yleensäkään ole kovin kehittyneitä vielä.

^ No kyllä mun mielestä on.

^ Katsoin ihan samaa.

Voihan nuo kuvat olla vaikka muutaman vuoden takaa..
Jos taas 15-vuotiaana on kuvat oikeasti otettu, niin kyllä on poika erittäin nuoren näköinen.

Toiset kehittyy muita myöhemmin, valitettava tosi asia. Itsekin oli 15-vuotiaana aivan kakaran näköinen ja lyhytkin, kuin myös oli isoveljenikin.

Onkos tämä löytynyt? Oli ainakin 3 viikkoa kadoksissa, tämän jutun ilmestyessä:

"Janne, 15, kadoksissa lähes kolme viikkoa

Pälkäneen Kinnalan lastenkodissa sijoitettuna oleva 15-vuotias Janne Larsson karkasi ohjaajaltaan 2. syyskuuta Tampereen keskustassa.

Poliisi pyytää Jannen olinpaikasta jotain tietäviä kertomaan tietonsa puhelimitse numeroihin 07187 46350 tai 040-73 97 840.

Sähköpostitse vihjeitä voi lähettää osoitteeseen [email protected]. Sähköposti tulee otsikoida 'Janne Larsson'." (http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/1 ... eskustassa)

Onko löytynyt? tietoja kaivataan....

No kumma on jos ei ole jo löytynyt.

https://www.facebook.com/janne.larsson.967?fref=ts
Ei luulisi olevan vaikeaa etsiä somesta.

Juu olen palannut laitokseen. Ja kaikille joita kiinnostaa niin tiedoksi. Lähdin koska mulla oli paha olla siellä ja koska muhun käytettiin niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa ja lomani evättiin oletusten ja epäilyjen perusteella. Sillä hetkellä 7vuotta laitoksessa ei ollut muutenkaan helppoo. Ja oma oli päätös lähteä ja hyvä olikin. Karku reissulla (reissuilla) tunsin oikeasti eläväni eikä elämäni ollut yhtä tyhjän kanssa. Kerrankin oli hyvä olla vaikka sai miettiä tarkkaan missä liikkui alku metreillä. Lopussa olin niin vapaa ja hyvän tuulinen etten edes muistanu että olin karannut. Lopulta sossu uhkasi pistää mut pohjolan poika kotii ja sinne en todellakaan halunnut mennä. Joten tulin esiin piilosta. Ja siitä se alamäki taas lähti. Huumeet tuli kuvioihin ja paska jatku ja jatku. Kunnes lähdin uudestaan. Ja tälläkin hetkellä kadun että tulin takasin koska psyykkiset asiat on menny vaan huonompaan kuntoon. Karkumatkoilla en edes tarvinnut mitään ilta lääkityksiä että sain nukuttua mutta nykyään mennäänkin jo maximeissa.
Muistan vieläkin sen päivän kun jouduin laitokseen... Se oli melkein elämäni huonoin päivä. Huonoin oli kun isäni kuoli kun olin 11vuotias ja minulle kerrottiin isän joutuneen sairaalaan vasta siinä vaiheessa kun hän oli jo käytännössä aivokuollut... Se oli raskasta... Isäni kuoli koska ryyppäsi niin paljon hänen muijansa kerrottuaan hänen 2lapsen kuolleen synnytyksessä joka oli valetta. Ja tämä ihana nainen oli vielä yrittänyt tappaa isäni monia kertoja ja kerran onnistui ampumaankin kämmenestä läpi.. Onneks kämmenestä. Isäni ei uskonut vaikka hänelle koitettiin kertoa naisen valehtelevan ja että hän kuuluu vankilaan.
Sen jälkeen lähti kumminikin (isän veli) ja hänen vaimo, ja mummu meinasi lähtee mutta selviytyi aivoinfarktista. Ja muutama muu kaveri.
Jos joku vielä miettii että miksi lähdin karkuun nii olin niin hajalla näistä kaikista tapahtumista ja kun 2 veljeäni ja sisko huostaan otettiin nii ei itellä ollu enää mitään menetettävää..
Olen vieläkin latoksessa mutta onneksi pääsen kohta pois. Nyt olen ollut 9vuotta laitoksessa ilman kotiutus yrityksiä. Ja elämä ei ole tuntunut elämältä pitkään aikaan.
Toivottavasti kukaan ei joudu kokemaan tätä samaa tai saatika mitään pahempaa.

Ei muuta kuin onnea tulevaan. Tulevaisuus on vasta edessä ja suunta on vain ylöspäin!

Kiitos Jannelle kuulumisten kertomisesta.

Kuten edellinenkin kirjoittaja, myös minä haluan toivottaa menestystä elämään: usko tai älä, se on vasta edessä!

Hei Janne!! aivan samanlaista shittii taustalla monella.
Tänä vuonna susta, äijä, tulee aikuinen iänpuolesta, oman elämäsi Herra.
Taustat on meillä kaikilla mitä on. Ne eivät sua ihmisenä määritä suuntaan ei toiseen. Sä haldaat tämän elämän kyllä.
Pirusti vaan uskot nyt itseesi ja jätät laitos-lifen haamut kauaksi taakse ja keskityt vaan omiin kuvioihin, elämään tästä eteenpäin.
Rohkea veto tulla tänne kertomaan kuulumisia, ja suur kiitos siitä rohkeudesta.