Leila Alanko, Kokkola

[Blond 001]

En jaksa uskoa kyllä mihinkään ulos tuuppivaan koduktööriin, vaikka onhan sekin mahdollista kyllä.
Ennemminkin joku kännisten tuttavuuksien välinen kähinä voisi olla todennäköinen, jos tähän joku ulkopuolinen liittyy ja jos ne kassit oli vahingossa väärässä junassa.
Onko joku sanonut että ne 2000mk olivat käsilaukussa?
Ja toisaalta vaikka olisivatkin, niin jos ihminen on päättänyt tehdä itsemurhan hyppäämällä junasta onko niillä rahoilla enää edes väliä?

Jotenkin vaan näitten tietojen perusteella haiskahtaa omasta tahdosta lähtemiseltä mun mielestä.
Joko alusta asti näin suunnitellulta, tai sitten sen päivän aikana valmiiksi kypsyneeltä idealta.

[Luupää]

Nämä "aikoja sitten kadonneet" ovat - kuten jo aiemmin toisessa osiossa totesin - hankalia tapauksia, kun löytymisestä ei ole useinkaan mainintaa.

Leila Maria Alanko löytyi kuolleena runsaan vuoden kuluttua katoamisestaan, torstaina 30. toukokuuta 1991. Hänet löydettiin Peräseinäjoen Haukinevalta junaradan varresta. Löydön tekivät VR:n työntekijät, jotka olivat radankorjaushommissa. Ruumis oli enää pelkkä vaateriekaleiden verhoama luuranko. Selitys siihen miksi ruumista ei löytynyt aikaisemmin, ts. ei näkynyt junasta, on se, että se oli kierähtänyt jonkun kumpareen taakse.

Alangon matkatavarat menivät Vaasaan, mutta Alanko itse meni kait väärään, Tampereen suuntaan matkanneeseen junaan ja hän oli todennäköisesti pudonnut tai hypännyt junasta matkan aikana. Tapaukseen ei kuulemma liittynyt rikosta.

Se, miksi Leila Alanko ei jäänyt Seinäjoelle sairaalaan, minne hän oli matkalla, jäi arvoitukseksi.

Eli eikös tämäkin kuulu jo tapauksiin "Kadonneet-löytyneet"?

[Frank Columbo]

Muistaako kukaan tätä tapausta?
Kokkolalainen Leila Alanko katosi yllättäen, 8.toukokuuta 1990.
Katoamispäivänään hän kärsi masennusneuroosista hänen oli tarkoitus mennä
hoitoon seinäjoelle, törvään sairaalaan.
Tuonne hän ei koskaan mennyt vaan katosi matkalla.
Tuona katoamis päivänä vr:n löytötavaratoimistoon vaasassa
tuodaan matkustajalta jäännyt,
pikajunaan n:o 33 esineet,mm. valkoinen naisten matkalaukku sekä musta käsilaukku.
Kuukautta myöhemmin nuo tavarat todetaan kuuluvaksi kadonneelle
Leila alangolle.
Tutkimuksissa on käynnyt ilmi että Leilan käsilaukusta on hävinnyt noin 2000markkaa rahaa.
Eikä hänen katoamispäivänsä jälkeen ole tilejään käytetty.
Hän oli mennyt kihloihin 3 päivää ennen katoamista,
sairaalaan menosta hän ei ollut mieheelleen puhunnut katoamis aamuna mitään.
Leilasta tehtiin katoamisilmoitus tehtiin 11 toukokuuta.
Viimeinen havointo Leilasta on kokkolassa klo 13.27 kun hän nousi taksiin jolla hän matkasi seinäjoelle jossa hän jäi linja-autoaseman aukiolle vaikka tarkoitus oli alunperin mennä törnävälle.
Tuolle matkalle hänellä oli kelasta saatu maksusitoomus.
Mihin hän tuosta sitten menikin sitä ei tiedetä.
Kuukaudet kuluivat Leilaa ei näkynnyt.
30.05 1992.
vr:n ratatutkimusryhmä suoritti kiskojen kevättarkastusta seinäjoelta etelään johtavalla osuudella.
Noin kaksikilometriä peräseinäjoelta,haukinevalla, yksikorjaumiehistä tekee karvivan löydön luuranko.
Vuosi ja kolmekuukautta aijemmin kadonneeksi ilmoitettu Leila Maria Alanko on löytynnyt.
Oliko hänet surmattu vai ei sitä ei tiedetä.

[AutumnForever]

Saako liikkuvan junan ovea auki? Ainakaan nykyaikana ei saa. Ja mahtuuko ikkunasta hyppäämään?

[Wallabi]

Saako liikkuvan junan ovea auki? Ainakaan nykyaikana ei saa. Ja mahtuuko ikkunasta hyppäämään?

Olen melko varma, että vanhojen pikajunien ovet sai auki junan liikkuessakin. Ne ovat ihan tavalliset ovet vain, en tosin mene 100% takuuseen olisiko niissä voinut olla jonkinlainen turvalukitus, mutten oikein usko. Ikkunoista ei olisi mahtunut rikkomatta lasia.

[Valdovas]

Saako liikkuvan junan ovea auki? Ainakaan nykyaikana ei saa. Ja mahtuuko ikkunasta hyppäämään?

Olen melko varma, että vanhojen pikajunien ovet sai auki junan liikkuessakin. Ne ovat ihan tavalliset ovet vain, en tosin mene 100% takuuseen olisiko niissä voinut olla jonkinlainen turvalukitus, mutten oikein usko. Ikkunoista ei olisi mahtunut rikkomatta lasia.

Vanhat ns. "siniset vaunut", jotka 90-luvulla olivat vallitsevia tulivat tietääkseni kaikki alunperin myös kulussa sisäänpäin avautuvin manuaalisin ovin. Osa sarjan vaunuista on sittemmin uusittu sähköovilla, mutta missä määrin jo 1990, sitä en osaa sanoa, mutta arvelisin, ettei vielä juurikaan.



Lisää aiheesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Siniset_vaunut

[janita]

Vanha ketju, mutta kun osui silmään, niin kommentoin.

Seinäjoen rautatieasemalla on iät ja ajat ollut henkilöliikenteen käytössä pääasiassa raiteet 1-3. Kaksi ensimmäistä raidetta on varattu lähinnä Helsingin-pohjoisen (Oulu, Rovaniemi) välisille junille. Vaasan juna taas (Vaasa on pääteasema ja sinne menee aina lyhyt juna) lähtee ja lähti yleensä raiteelta 3. On hyvinkin mahdollista (jopa todennäköistä), että Helsinkiin (Tampereen kautta) menevä juna on ollut lähdössä raiteelta 2 ja tuo Vaasanjuna, mistä matkatavarat ovat löytyneet ollut samaan aikaan lähdössä raiteelta 3. Näillä on siis yhteinen laituri.

Mitä tulee tuohon Haukinevan kohtaan, mistä ruumis löytyi, niin kyseessä on turvesuo, joka sijaitsee Seinäjoen ja Jalasjärven rajalla. Noillamain tulee kuulutus "Hetken kuluttua saavumme Parkanoon" ja mikäli L.A. on ollut aikeinaan matkustaa Vaasaan, tämä on viimeistään juuri tuossa kohtaa huomannut olevansa väärässä junassa. Tämä ei ole ainoa kerta, kun juuri Haukinevalta on löytynyt junasta pudonnut/hypännyt. Haukineva on myös kirkkaasti valaistu (siellä on mm. Vapon ja kekkilän tehtaat) ja hämärällä/pimeällä siinä luulee olevansa lähellä asutusta.Toukokuun illatkin (tuohon kellonaikaan) ovat vielä melko pimeitä.

Muistan ainakin sellaisen, kun joku mies oli hypännyt junasta vauhdissa juuri tuolla ja tämän pääteltiin havainneen olevansa väärässä junassa/nukkuneen asemansa ohi ja ajatelleen korjata virheensä sitten hyppäämällä vauhdissa pois ja minimoivan näin harharetkensä vahingot. Oli muistaakseni talvi, mutta en muista kuoliko tämä pudotukseen (junan vauhti on kuitenkin kova) vai paleltuiko (tuolla ei ole asutusta liki rataa). Junan ovet noissa vanhoissa pikajunissa todella oli tuohon aikaan aivan mahdollisa avata ihan käsipelillä junan liikkuessa. Tuli matkustettua junalla paljon ja muistan kun matkustajat monesti avasivat ovet vauhdissa junan saapuessa asemalle - tosin ryntämättä vielä ulos, ennen kuin juna oli pysähtynyt.

Kun ottaa huomioon saapumisajan Seinäjoelle ja tuon Vaasan junan (mistä tavarat löytyivät) lähtöajan, aikaa väliin on mahtunut miltei koko päivä. Mikäli L. A.käytti alkoholia, vietti tuon päivän vaikka aseman tai sen ympäristön (vastapäätä asemaa on ja oli Wall Street terasseineen) anniskeluravintoloissa, niin tuo selittäisi junasta erehtymisen. L. A. on voinut viedä matkatavaransa Vaasan junaan (joka vieläpä seisoo raiteella yleensä pitkään), mennä sen jälkeen laiturille tupakalle (Mikäli poltti) ja lähtökuulutuksen kuullessaan hypännyt vahingossa siihen viereisen raiteen junaan. Tapaturma/oma vahinko ei vaikuta ollenkaan mahdottomalta, minusta.

Se toki mietityttää, miksi olisi ollut menossa Vaasaan kenellekään kertomatta, mutta nuo parturointitarvikkeet, suuri rahasumma ja taksista pois jääminen rautatieasemalla (n. 4 km Törnävälle) antavat ymmärtää, ettei ole ollut menossa ainakaan sinne, minne on sanonut. Ja miksi ei ole mennyt taksilla suoraan Vaasaan (n. 120km), vaan Seinäjoelle (n. 150km)? Vai onko ollut itse oikeassa junassa ja tajunnut Haukinevan kohdalla matkatavaroidensa olevan väärässä junassa?

[AutumnForever]

Kiitos selvennyksistä noihin junanoviin. Itse olen sen verran nuori etten 1990 ole itsekseni junissa kulkenut tai joutunut ovia aukomaan. Nykyäänhän sinisissäkin vaunuissa ovet ovat niin etteivät ne aukea ennen kuin juna on pysähtynyt. Hyvä niin.

[Dr Bergmeister]

Minä myös mietin tuota samaa kuin Janita. Jos matkan päämääränä oli Vaasa niin miksi hän ei mennyt Kokkolasta suoraan sinne?Miksi Seinäjoen kautta jolloin matkaa kertyy rutosti enemmän? Ehkä oli tarkoitus tavata joku henkilö Seinäjoella... Itse en tätä tapausta muista, vaikka asuin siihen aikaan Seinäjoella. Oli muita asioita mietittävänä enkä jaksanut kiinnittää huomiota joka asiaan.

Olen matkustanut lukuisat kerrat juuri tuota rataa etelän suuntaan, ja aina tuolla kohtaa on tosiaankin kuulutettu "olemme hetken kuluttua Parkanossa". Mitä tulee Leila Alangon kohtaloon, uskon että hän on hypännyt junasta ja omasta tahdostaan, eikä asiaan liity rikosta. Itsemurhat ovat sangen yleisiä mt-potilaiden keskuudessa. Törnävälläkin tapahtuu itsemurhia, niistä vain ei lehdissä kirjoiteta.

[tytöntyllero]

HS 07.06.1990