MURHA.INFO

Lähetetty: **Su Syys 02, 2007 8:28 pm**

Ja iltasanomista:

Marjastaja hätyytti suden pakosalle Muhoksella
2.9.2007 18:39

Marjastaja kohtasi pennun kanssa liikkuneen naarassuden viikonvaihteessa Muhoksella Pohjois-Pohjanmaalla. Yllättäen emon ja pennun väliin joutunut mies pakeni paikalta, mutta emo seurasi perässä. Mies hätyytti suden lopulta matkoihinsa pitkällä karahkalla.

Marjastajan ja suden kohtaamisesta kertoi sanomalehti Kaleva verkkosivuillaan sunnuntaina.

Tapaus sattui lauantaina iltapäivällä metsässä noin kuuden kilometrin päässä Muhoksen keskustasta. Mies oli marjassa vaimonsa ja lapsien kanssa, mutta nokikkain suden kanssa hän joutui vasta muista erottuaan. Lehden mukaan mies kuuli yllättäen ääniä takaansa ja näki uteliaan suden pennun. Takaisin kääntyessään edessä seisoikin jo hampaat irvessä muriseva naarassusi.

Mies juoksi 300 metrin matkan, missä hän lopulta hätyytti seuraajansa lyömällä tätä puunkarahkalla päähän.

Marjastajat ilmoittivat sudesta poliisille. Kalevan mukaan poliisi kävi paikalla, mutta ei tehnyt susihavaintoja.

Ja sama Iltalehdestä:

Susi yritti hyökätä miehen kimppuun
2.9.2007 11:22

Muhoslaisen miehen metsäreissu päättyi kaksintaisteluun pentuaan puolustaneen suden kanssa.

Avovaimonsa kanssa mustikkametsään lähtenyt Jouko Vuorma koki eilen varsinaisen järkytyksen, kun aggressiivinen naarassusi yritti hyökätä kesken marjanpoiminnan hänen kimppuunsa.

Erikoinen tapahtumaketju sai alkunsa lauantai-iltapäivällä kello viiden aikoihin Muhoksen keskustan lähellä sijaitsevassa metsikössä. Tapauksesta kertoo sanomalehti Kaleva.

- Mieheni poimi marjoja kumarassa, kun hän yht´äkkiä kuuli nuuskimisen ääntä takanaan. Hän kääntyi katsomaan ja näki uteliaan sudenpennun. Kun hän kääntyi katsomaan eteensä, niin siinä murisi hampaat irvessä naarassusi parin metrin päässä, kertoo Vuorman avovaimo Elise Mäcklin Kalevassa.

Mäcklinin mukaan Vuorma oli ponkaissut pystyyn ja lähtenyt karkuun suden lähtiessä hänen peräänsä. Noin 300 metrin paon jälkeen Vuorma onnistui saamaan käteensä puunkarahkan, jolla alkoi puolustaa itseään. Mäcklinin kertoman mukaan Vuorma ehti lyödä sutta neljästi, ennen kuin se perääntyi.

- Mieheni oli aivan voimaton kohtaamisen jälkeen, hän oli varma että kuolema oli lähellä, Mäcklin kertaa Kalevassa.

"Susi pakenee ihmistä"

Riista- ja kalatalouslaitoksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen sanoo Vuorman kertomuksen poikkeavan hänen omista kokemuksistaan totaalisesti.

- Erikoinen tapaus. Olen pannoittanut lähes sata eläintä ja käynyt kymmeniä kertoja susien pesillä laskemassa pentuja ja joka ikinen kerta susi on alistunut ihmisen edessä. Minun kokemusteni perusteella susi ei puolusta pentujaan vaan pakenee, mutta aina pitää muistaa, että yksilöllä voi olla erityiskäyttäytymistä, Ronkainen toteaa.

Hänen mukaansa Suomessa ei ole ainakaan viimeisen sadan vuoden aikana todettu yhtäkään tapausta, jossa susi olisi hyökännyt ihmisen kimppuun. Ronkaisen mukaan susi saisi halutessaan ihmisen hetkessä kiinni.

- Susi juoksee 60 kilometrin tuntivauhtia, joten se saavuttaa ihmisen hetkessä. Siinä ei ole kahta sanaa.

Ronkainen ei halua tyrmätä Vuorman kertomusta, vaikka ihmeelliseltä tapaus kuulostaakin.

- Vaikea ottaa kantaa kertomuksen todenperäisyyteen, jos ihmisellä on tällainen kokemus eikä muita ole ollut paikalla, Ronkainen toteaa diplomaattisesti.

No mä laitan tähän vielä Kalevan uutisoinnin tästä:

Susi hyökkäsi miehen kimppuun Muhoksella

Naarassusi hyökkäsi miehen kimppuun Muhoksen keskustan läheisyydessä olevassa metsässä lauantaina iltapäivällä. Jouko Vuorma oli vaimonsa ja kahden lapsen kanssa marjastamassa kuuden kilometrin päässä keskustasta olevassa metsikössä kello 17 aikoihin, he erkanivat metsässä ja mies lähti yksin toiseen suuntaan.

"Mieheni poimi marjoja kumarassa, kun hän yhtä-äkkiä kuuli nuuskimisen ääntä takanaan. Hän kääntyi katsomaan ja näki uteliaan suden pennun. Kun hän kääntyi katsomaan eteensä, niin siinä murisi hampaat irvessä naarassusi parin metrin päässä", kertoi järkyttynyt Elise Mäcklin.

Jouko Vuorma ponkaisi pystyyn ja hän lähti juoksemaan pois paikalta mutta susi seurasikin muristen perässä. Noin 300 metrin paon jälkeen mies sai käsiinsä pitkän puunkarahkan. Hän kääntyi kohti lähenevää sutta ja alkoi mäiskiä eläintä puulla päähän. Lähes kaksimetrinen Jouko Vuorma ehti lyödä eläintä arviolta neljä kertaa, ennen kuin susi lähti perääntymään.

"Mieheni oli aivan voimaton kohtaamisen jälkeen, hän oli varma että kuolema oli lähellä", kertasi Elise Mäcklin metsän tapahtumia. Kohtaaminen tapahtui Muhoksen keskustan eteläpuolella, Kärnänkangas-Riihikylä alueella, Hydnumin tehtaiden takana olevilla kankailla. Sudet olivat jatkaneet matkaansa Oulun suuntaan.

Susitutkija, kansanedustaja Erkki Pulliainen pitää tapausta ainutlaatuisena. Pulliaisen mukaan susi pitää tavallisesti huolen siitä, että se tai pennut eivät joudu törmäyskurssille ihmisen kanssa.

Tässä tapauksessa susi on hänen mukaansa toiminut "karhuemomaisesti", kun ihminen on jäänyt pennun ja emon väliin.

"En ole ennen kuullut vastaavaa, enkä lukenut oppikirjoista, vaikka olen asunut suden kanssa samassa häkissä ja isossa laumassa", Pulliainen kertoo.

Parhaimmillaan 60 kilometrin vauhtiin yltävä susi olisi halutessaan saanut miehen kiinni. Pulliaisen mukaan kotieläiminä pidetyistä susista on esimerkkejä siitä, että se voi purra ihmistä. "Tässä mielessä sillä ei ihmisen suhteen ole estoa."

Marjastaja toimi Pulliaisen mukaan oikein ja fiksusti, kun huitoi suden karahkalla tiehensä.

Pariskunta teki ilmoituksen sudesta poliisille. Poliisi kävi paikalla, mutta he eivät tehneet susihavaintoja.

Muhoksen keskustassa tehtiin viime viikolla havaintoja susiemosta kahden pennun kanssa. Alueella on ilmeisesti liikkunut susi, sillä koirat ovat asukkaiden mukaan muuttuneet aroiksi.

Lähetetty: **Su Syys 02, 2007 9:10 pm**

Tässäpä huvittavaa triviaa vuodelta 1938.

"Susi ulvoi 1700-luvulla usein Helsingin kaupungin puistoissa, putosipa kerran kaupungin kaivoonkin.Nyt on susia enää vain Lapissa.V. 1932 saatiin ammutuksi ns. "Luumäen susi", jota ajettiin takaa pitäjästä pitäjään.V. 1934 ammuttiin Ylivieskassa susi.Vv. 1881-82 repivät sudet maassamme 22 lasta". (lasten kuolemat eivät tietenkkän ole huvittavia)

Samassa kirjassa on petojen tappotilastoita, joista poimin vain suden

1881-1890 88
1891-1900 12
1901-1910 21
1911-1920 18
1921-1925 12
1926-1930 2
1931-1935 5
1936 10

Lähetetty: **Su Syys 02, 2007 9:11 pm**

Tästä kait pitäisi päättää, että onko tarina tosi? Vai onko kyseessä lobbaus, jolla alueen sudelle haetaan kaatotuomiota.

Ronkainen ja Pulliainen tuntuvat molemmat vähän epäilevän tarinaa. Minusta tuo kertomus vaikutti uskottavalta, ainakin ennen kun olin noita susíasiantuntijoita lukenut.

Lähetetty: **Su Syys 02, 2007 9:17 pm**

Viime aikoina on suden tai karhun jahtia aina edeltänyt tämmöinen uutinen, jossa eläin on käyttäytynyt uhkaavasti, joten ymmärrän petotutkijoiden epäluulon. Tässä tapauksessa sudella oli pentuja, ja muistaaksen jo ala-asteella opetettiin, että eläin jolla on poikasia on erityisen vaarallinen. Joten tuskin kumpikaan, mies tai susi, olivat päästään vialla...

Jos petoa lähtee pakoon, se yleensä lähteekin seuraamaan jonkin matkaa; siksihän juuri sanotaan, että perääntyessä ei saa heti kääntää selkäänsä. Kuten tutkijat totesivat, niin susi olisi halutessaan helposti saanut miehen kiinni.

Lähetetty: **Su Syys 02, 2007 9:22 pm**

Peesailen ABC:ta. Ensimmäinen ohje, oli kyseessä sitten karhu tai susi, on että pakoon ei kannata lähteä juoksemaan. Se laukaisee yleensä eläimen saalisvietin, vaikkei sillä moisia ajatuksia olisi ollutkaan ja ihminen ei siinä juoksukilpailussa voita.

Lähetetty: **Su Syys 02, 2007 9:25 pm**

Eipä sitä osaa sanoa, että miten sitä itse käyttäytyisi jos sattuisi ärisevä susi tai karhu tulemaan korvessa vastaan.
Luultavasti pyörtyisin eli ainakaan karkuun en sitten juoksis

Lähetetty: **Ma Syys 03, 2007 2:11 pm**

Meittin pihan poikki oli viime maaliskuussa jolkotellu susi. Monta aikaa mä pähkäilin vois se olla totta, jäljet ovat todella suden jäljet. Meinaan vaan; on niit kissan jälkii ennenki luultu suden jäljiks. Kun totuus sitte paljastu, mä olin ihan nirvanassa siitä hyvästä monta päivää.

Lähetetty: **Ma Syys 03, 2007 2:35 pm**

En osaa muuta ihmetellä, kuin sitä että miten joku pystyy noin 300metriä juoksemaan pakoon sutta???WTF? Jos susi olisi halunnut saada tyypin kiinni, niin olisi todellakin saanyt jo paljon aiemmin.

Lähetetty: **Ma Syys 03, 2007 3:00 pm**

Samaa ihmettelin, mitä Tampereen tyttö! Ai niin ku, se susi on vaan jolkotellut perässä huvin vuoksi? Ei oikein mene meikäläisen tajuntaan...taitavat hakea vaan lupaa taas ampua!?!

Lähetetty: **Ma Syys 03, 2007 6:56 pm**

Alice Oz kirjoitti:Meittin pihan poikki oli viime maaliskuussa jolkotellu susi. Monta aikaa mä pähkäilin vois se olla totta, jäljet ovat todella suden jäljet. Meinaan vaan; on niit kissan jälkii ennenki luultu suden jäljiks. Kun totuus sitte paljastu, mä olin ihan nirvanassa siitä hyvästä monta päivää.

Tulipa mieleen tapaus parin vuoden takaa. Eräs kyläläisistä tohkeissaan vaahtosi, että täällä kylällä on nähty susi ja mummot oli luonnollisesti kauhuissaan. Avo metsämiehenä tietysti kiinnostui asiasta ja kun lähdettiin katsomaan, missä ne jäljet oli ja minkälaiset, joutui tämä allekirjoittanut rouva tunnustamaan, että taitaapi se susi istuskella tällä hetkellä tuolla meidän auton takaboxissa

... Koiralla kun oli kynnet päässeet himpun verran pitkiksi ja kieltämättä oli melko lailla näköiset..

Ei sen puoleen, kyllähän niitä susia on jo täällä pohjanmaallakin. Viimeksi pari kuukautta sitten tehtiin kilometrin päässä havainto yksinäisestä ja havainnon perusteella nuoresta yksilöstä. Itse olen kerran nuorena tyttönä ollut nokitusten suden kanssa.

Lähetetty: **Ma Syys 03, 2007 7:02 pm**

Samarina kirjoitti:Itse olen kerran nuorena tyttönä ollut nokitusten suden kanssa.

Ja siellä vielä kirjoittelet. Taisit hutkia karahkalla sinäkin?!!!

Sitä pakenemista ihmetteli heti tuo jälkikasvuni, miten voi tosiaan päästä sutta karkuun noinkin hurjan matkan.

Lähetetty: **Ma Syys 03, 2007 8:54 pm**

Miina kirjoitti:
Samarina kirjoitti:Itse olen kerran nuorena tyttönä ollut nokitusten suden kanssa.
Ja siellä vielä kirjoittelet. Taisit hutkia karahkalla sinäkin?!!!

Sitä pakenemista ihmetteli heti tuo jälkikasvuni, miten voi tosiaan päästä sutta karkuun noinkin hurjan matkan.

Joo, ja huusin niin maan perkeleesti. Ei vaan oikeesti, mä en tehnyt mitään, mutta eipä tehnyt susikaan. Susi hyppäsi metsästä metsäautotielle noin 100 metriä minusta eteenpäin. Tilanne oli jotenkin.. absurdi, joten seisoin vain ällistyneenä paikallani ja susi teki samoin. Aikamme siinä mittailtiin toisiamme, jonka jälkeen susi loikkasi takaisin metsään tien toiselle puolelle ja minä jatkoin matkaani. Ehkä tuosta kohtaamisesta johtuukin etten sutta osaa pelätä, koska missään vaiheessa en tuntenut oloani mitenkään uhatuksi. Enemmän mua karhut hirvittää. Ja tietysti susilauma vois olla eri juttu..

Sori nyt vaan, ette saaneet yhtä dramaattista ja toiminnantäyteistä stooria kuin tuo miehen kokema kohtaaminen..

Lähetetty: **Ti Syys 04, 2007 8:55 am**

Samarina hei, sun ois pitänyt antaa tuosta kokemuksesta lehtijuttu! Vois muutama susi säilyä hengissä

Lähetetty: **Ti Syys 04, 2007 9:04 am**

Samarina kirjoitti: Tulipa mieleen tapaus parin vuoden takaa. Eräs kyläläisistä tohkeissaan vaahtosi, että täällä kylällä on nähty susi ja mummot oli luonnollisesti kauhuissaan. Avo metsämiehenä tietysti kiinnostui asiasta ja kun lähdettiin katsomaan, missä ne jäljet oli ja minkälaiset, joutui tämä allekirjoittanut rouva tunnustamaan, että taitaapi se susi istuskella tällä hetkellä tuolla meidän auton takaboxissa ... Koiralla kun oli kynnet päässeet himpun verran pitkiksi ja kieltämättä oli melko lailla näköiset..

Meiltä karkasi (siis lapsuudenkodistani) aikoinaan siperianhusky, joka kieltämättä oli varsin susimaisen näköinen. No, eikö tuolle entisessä kotikaupungissani ollut etusivun juttua paikallislehdessä, kuinka "susi jolkotteli tiellä". Minä sen "suden" sitten hain pois karusta, isäni taas korjautti paikallislehden uutisen, tuon huskyn kuvalla varustettuna.

Lähetetty: **Ti Syys 04, 2007 9:25 am**

Minney Magia kirjoitti:Samarina hei, sun ois pitänyt antaa tuosta kokemuksesta lehtijuttu! Vois muutama susi säilyä hengissä

Tuskinpa tuota sitä juttua olisi julkaistu, kun eihän tuosta saa myyvää juttua tekemälläkään. Onhan se nyt paljon dramaattisempaa, kun susi yritti hyökätä miehen kimppuun, kuin että tyttö tapasi suden metsätiellä rennon lupsakassa ilmapiirissä.. Lisäksi tuo tapaus sattui 90-luvun alussa itäisessä Suomessa ja silloin metsissä lymysi isommat pedot, nimittäin Ruokolahden leijona !