Frankfordin viiltäjä - sarjamurhaaja Philadelphiassa 1985-90
Lähetetty: La Maalis 23, 2013 8:48 pm
Frankfordin lähiössä, Koillis-Philadelphiassa, riehui raaka sarjamurhaaja vuosien 1985-1990 aikana. Varmoja uhreja oli seitsemän ja niiden lisäksi kaksi kiistanalaista tapausta. Toinen epäsuorasti samaan sarjaan yhdistetty tapaus poikkesi tekotavaltaan muista rikoksista ja toisesta tuomittiin heikoin todistein paikallinen kalakauppias.
Frankfordin viiltäjäksi nimetty sarjamurhaaja puukotti uhrinsa kuoliaaksi kymmenillä iskuilla. Joidenkin uhrien vatsa oli aukaistu niin, että sisäelimet olivat valuneet ulos. Uhreja yhdisti alkoholinhuuruiset elintavat, maantieteellinen läheisyys ja se, että he liikkuivat samoissa baareissa. Teoista epäiltiin valkoihoista, keski-ikäistä miestä, jonka seurassa uhrit oli nähty ennen kuolemaansa. Miestä ei koskaan tunnistettu.
Teot
26. elokuun aamuna vuonna 1985 löysivät rautatietyöntekijät alusparrupinojen välistä naisen ruumiin. Uhri oli alaston vyötäröstä alaspäin ja hänet oli aseteltu seksuaalisesti provokatiiviseen asentoon jalat levälleen ja pusero avonaiseksi niin, että uhrin rinnat näkyivät. Uhri oli Helen Patent, 52, joka asui Parklandissa, Pennsylvaniassa. Häntä oli puukotettu 47 kertaa päähän ja rintakehään. Myös oikeassa kädessä oli puukoniskuja ja vatsassa syvä viilto, joka paljasti sisäelimet. Helen oli myös raiskattu.
Helen oli eronnut miehestään, mutta he asuivat silti samassa asunnossa. Mies oli nähnyt Helenin viimeksi 19. elokuuta. He elivät kumpikin omaa elämäänsä ja Helen kävi usein ulkona. Mies ei tiennyt hänen liikkeistään.
3. tammikuuta 1986 löydettiin seuraava puukotuksen uhri, philadelphialainen Anna Carroll, 68, kuolleena kotoaan Ritner Streetiltä. Hänen ovensa oli auki, vaikka oli kylmä talvipäivä. Asiaa tarkistamaan mennyt henkilö löysi Annan makuuhuoneensa lattialta. Uhri oli jälleen riisuttu vyötäröstä alaspäin ja häntä oli puukotettu kuusi kertaa selkään. Lisäksi murhaaja oli viiltänyt häntä rintalastasta nivusiin, ikään kuin suolistaen.
Anna oli nähty ennen kuolemaansa Frankfordin seudun baareissa.
Suzanna Olszef, 74, löydettiin niin ikään puukotettuna kotoaan 25. joulukuuta 1986. Myös häntä oli puukotettu kuusi kertaa selkään. Olszef asui Richmond Streetillä vain muutaman kilometrin päässä Anna Carrollista.
Neljäs veriteko paljastui 8. tammikuuta 1987. Koditon Jeanne Durkin, 28, löydettiin murhattuna hedelmäkojun alta Pratt Streetiltä, vain korttelin päästä Helen Patentin murhapaikkaa. Selässä, rintakehässä ja pakaroissa oli yhteensä 74 puukoniskua. Jeanne makasi verilammikossa vyötäröstä alaspäin riisuttuna ja jalat levällään. Hänet oli raiskattu.
Nyt alkoi näyttää siltä, että Philadelphiassa liikkui sarjamurhaaja. Uhreja yhdisti tekotapa, maantieteellinen sijainti, alkoholinhuuruinen elintapa, sekä Goldie´s-baari, jossa heidät oli nähty ennen kuolemaansa.
11. marraskuuta 1988 tapettiin Margaret Vaughan, 66. Hänen ruumiinsa löytyi Penn Streetillä sijainneen asuinrakennuksen edustalta. Vaughan oli aikoinaan asunut rakennuksessa, mutta hän oli saanut häädön maksamattomien vuokrien takia. Paikka oli kolmen korttelin päässä Jeanne Durkin surmapaikasta. Puukonsikuja oli 29.
Vaughan oli ollut ennen kuolemaansa baarissa valkoihoisen ja pyöreäkasvoisen miehen kanssa. Mies oli ontunut ja hänellä oli silmälasit. Miehestä laadittiin kuva, jota leviteltiin ympäri kaupunkia. Kukaan ei kuitenkaan tunnistanut miestä.
19. tammikuuta 1989, Theresa Sciortino, 30, löytyi kotoaan Arrot Streetiltä (kolmen korttelin päässä viidennestä uhrista) murhattuna. Puukoniskuja oli kasvoissa, käsivarsissa ja rinnoissa yhteensä 25. Hänelle oli tehty seksuaalista väkivaltaa puisella esineellä. Verta oli kaikkialla ja tekijä oli jättänyt rikospaikalla verisen jalanjäljen. Naapuri oli kuullut asunnosta kamppailun ääniä.
Sciortino asui yksin ja kärsi mielenterveysongelmista, joiden vuoksi hän oli ollut usein hoidettavana psykiatrisissa laitoksissa. Muiden uhrien tavoin hän viihtyi baareissa ja hänellä kävi paljon miesseuralaisia. Kuolemaansa edeltäneenä iltana hänen seurassaan oli nähty valkoinen, keski-ikäinen mies.
Kaikki uhrit olivat valkoisia, heidän ikänsä vaihteli 28-68 -vuoden välillä, he liikkuivat samalla alueella samoissa ravintoloissa ja kaikki oli murhattu samalla tavalla. Poliisi löysi tapauksia tutkiessaan selvittämättömän henkirikoksen, joka saattoi liittyä samaan sarjaan. Catherine Jones, 29, oli löydetty 29. tammikuuta 1987 jäätyneenä ja lumen peittämänä jalkakäytävältä kaupungin pohjoisosasta. Jones oli muista uhreista poiketen hakattu kuoliaaksi. Kallo oli ja leuka oli murskattu. Jonesin tapausta ei voitu kuitenkaan varmuudella yhdistää samaan sarjaan, vaikka hänen elintapansa olivatkin samanlaiset muiden uhrien kanssa.
29. huhtikuuta 1990 löytyi Carol Dowdin, 46, alaston ruumis kujalta Frankford Avenuella sijaitsevan Newman Sea Foodin takaa. Dowdin pää ja kasvot oli murskattu. Häntä oli puukotettu 36 kertaa kasvoihin, kaulaan, rintaan ja selkään. Lisäksi vatsa oli viilletty auki niin, että uhrin suolet olivat tulleet ulos. Tämän lisäksi vielä vasen nänni oli poistettu. Dowdin käsissä torjuntavammoja, eli hän oli yrittänyt puolustautua hyökkääjää vastaan. Murha-ajaksi arviotiin keskiyön ja klo 1.40:n välinen hetki.
Dowd asui lähellä tekopaikkaa ja ennen kuolemaa hänen seurassaan oli nähty tuntematon valkoihoinen mies. Dowdin vaatteet löytyivät läheltä ruumista ja hänen kukkaronsa sisältä oli levitelty kadulle. Mitään ei kuitenkaan varastettu, joten ryöstömurhan mahdollisuus voitiin sulkea pois.
Dowd oli elänyt normaalia elämää, kunnes 1960-luvulla hänen veljensä kuoli. Tämän jälkeen Dowd alkoi kuulla ääniä ja hänellä diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia, jonka vuoksi hän oli ollut pitkään hoidossa.
Leonard Christopher - Carol Dowdin murhasta epäilty
Poliisi epäili kaikista teoista samaa tekijää. Hänen arveltiin seuranneen uhreja baarista tai törmänneen heihin kadulla. Lähistöllä työskenteleviä henkilöitä jututettiin. Yksi heistä oli Leonard Christopher, kalamyyjä, joka myös asui lähellä tapahtumapaikkoja. Hän myös tunsi yhden uhreista, Margaret Vaughanin. Nämä seikat asettivat hänet epäilyksen alaiseksi. Kun Christopherilta kysyttiin, missä hän oli ollut Dowdin murhailtana , hän väitti olleensa tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävä kertoi poliisille kuitenkin olleensa illalla yksin. Tämä ristiriita vahvisti poliisin epäilyjä. Pian kävi ilmi, että eräs todistaja oli nähnyt Christopherin baarissa Dowdin seurassa. Lisäksi löytyi todistaja, joka kertoi nähneensä Christopherin tulleen hikisenä, suuri veitsi vyöllään siltä kujalta, josta Dowd löydettiin murhattuna. Hänen vaatteissaan väitettiin olleen verta. Toisaalta Christopher perkasi työkseen kaloja, joten verisyydelle saattoi olla hyvin luonnollinen selitys.
Christopher pidätettiin, vaikka hän ei sopinut etsityn sarjamurhaajan tuntomerkkeihin lainkaan. Hän oli musta, ei valkoihoinen ja keski-ikäinen. Pidätys tuli yllätyksenä myös hänet tunteneille ihmisille. Häntä kuvailtiin ystävälliseksi ja siivoksi mieheksi. Esimerkiksi Christopherin vuokra-isäntä sanoi, että hänellä oli Christopherista vain hyvää sanottavaa, vaikkakin tämä piti joskus vähän liikaa meteliä asunnossaan.
Leonard Christopherin istuessa sellissä Dowdin murhasta epäiltynä Frankfordin ihmiset saattoivat huokaista helpotuksesta. Ainakin joku oli kiinni ja elämä saattoi jatkua eteenpäin. Tämä oli ennenaikainen riemu. Pian paljastui jälleen uusi veriteko.
6. syyskuuta 1990 Michelle Martin (joissakin lähteissä Dehner), 30, löytyi puukotettuna Arrott Streetin asunnostaan, 23 puukonsikua rinnassa ja vatsassa.
Martin oli alkoholisoitunut ja vainoharhainen yksineläjä. Hän liikkui samoissa baareissa kuin muutkin uhrit. Hän toi usein miehiö kotiinsa. Ennen kuolemaansa hän oli liikkunut valkoisen, keski-ikäisen miehen seurassa.
Martinin murhan paljastuttua ihmiset alkoivat epäillä, että poliisi oli napannut väärän miehen. Kauhu palasi lähiöön. Poliisit partioivat kaduilla ja seurasivat erityisen tarkkaan naisten kanssa liikkuvia miehiä. Vihjeitä ja ilmiantoja tuli paljon, mutta mikään niistä ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Sciortinon asunnosta löydettyä veristä jalanjälkeä verrattiin moniin kenkiin. Jälki sopikin Sciortinon poikaystävän käyttämien kenkien jättämäksi, mutta miehellä ei kuitenkaan ollut mitään osuutta henkirikokseen.
Leonard Christopherin oikeudenkäynti alkoi. Häntä syytettiin Dowdin murhasta, vaikka mikään tekninen todiste ei sitonut hänt tekoon tai tekopaikkaan. Oli kuitenkin todistaja, joka kertoi nähneensä Christopherin kujalla ja kuulleen samalla naisen huudon. Christopherilla oli nähty myös veitsi ja hänen vaatteissaan oli ollut todistajan mukaan verta. Todistajat olivat prostituoituja, joten heidän luotettavuutensa oli monien mielestä kyseenalainen.
Christopherin pomo, Jaesa Phang, todisti, että Christopher oli kertonut hänelle muutama päivä murhan jälkeen nukkuvansa huonosti, koska oli joutunut todistamaan murhaa. Hänen puheensa oli ollut sekavaa ja hän oli ollut levoton. Hän kertoi pelkäävänsä valkoista miestä, joka oli nähnyt hänet. Christopher uskoi miehen tulevan tappamaan hänet, mikäli saa tietoonsa hänen asuinpaikkansa. Seuraavana päivänä Christopher pidätettiin.
Tutkimuksissa syytetyn housuista löytyi pieni määrä verta, mutta sitä oli liian vähän analysointia varten. Tuohon aikaan ei myöskään ollut DNA-tutkimuksia, jotka olisivat auttaneet selvittämään veren alkuperän. Poliisi oli löytänyt myös verisen harson tieltä Christopherin asunnon nurkilta. Christopher väitti, että ollessaan tyttöystävänsä asunnossa, hän oli nähyt valkoisen, keski-ikäisen, hyvin pukeutuneen miehen pyyhkimässä käsiään harsoon tai nenäliinaan. Ongelmana oli, ettei Christopher ollut ollut tyttöystävänsä asunnossa kertomallaan hetkellä.
Oikeudenkäynti oli lyhyt ja päätös tuli nopeasti. Oikeus tuomitsi Leonard Christopherin Carol Dowdin ensimmäisen asteen murhasta elinkautiseen vankeuteen.
Sarjamurhaaja yhä tunnistamatta
Dowdin tapaus on kiistanalaisista seikoistaan huolimatta virallisesti selvitetty, mutta kahdeksan muuta raakaa naismurhaa on edelleen selvittämättä. Moni ei usko tänäkään päivänä siihen, että Leonard Christopher murhasi Dowdin. Muista murhista hän ei ainakaan ollut vastuussa. Tämä tarkoittaa sitä, että sarjamurhaaja on edelleen vapaana.
Lähde: Crime Library
Frankfordin viiltäjäksi nimetty sarjamurhaaja puukotti uhrinsa kuoliaaksi kymmenillä iskuilla. Joidenkin uhrien vatsa oli aukaistu niin, että sisäelimet olivat valuneet ulos. Uhreja yhdisti alkoholinhuuruiset elintavat, maantieteellinen läheisyys ja se, että he liikkuivat samoissa baareissa. Teoista epäiltiin valkoihoista, keski-ikäistä miestä, jonka seurassa uhrit oli nähty ennen kuolemaansa. Miestä ei koskaan tunnistettu.
Teot
26. elokuun aamuna vuonna 1985 löysivät rautatietyöntekijät alusparrupinojen välistä naisen ruumiin. Uhri oli alaston vyötäröstä alaspäin ja hänet oli aseteltu seksuaalisesti provokatiiviseen asentoon jalat levälleen ja pusero avonaiseksi niin, että uhrin rinnat näkyivät. Uhri oli Helen Patent, 52, joka asui Parklandissa, Pennsylvaniassa. Häntä oli puukotettu 47 kertaa päähän ja rintakehään. Myös oikeassa kädessä oli puukoniskuja ja vatsassa syvä viilto, joka paljasti sisäelimet. Helen oli myös raiskattu.
Helen oli eronnut miehestään, mutta he asuivat silti samassa asunnossa. Mies oli nähnyt Helenin viimeksi 19. elokuuta. He elivät kumpikin omaa elämäänsä ja Helen kävi usein ulkona. Mies ei tiennyt hänen liikkeistään.
3. tammikuuta 1986 löydettiin seuraava puukotuksen uhri, philadelphialainen Anna Carroll, 68, kuolleena kotoaan Ritner Streetiltä. Hänen ovensa oli auki, vaikka oli kylmä talvipäivä. Asiaa tarkistamaan mennyt henkilö löysi Annan makuuhuoneensa lattialta. Uhri oli jälleen riisuttu vyötäröstä alaspäin ja häntä oli puukotettu kuusi kertaa selkään. Lisäksi murhaaja oli viiltänyt häntä rintalastasta nivusiin, ikään kuin suolistaen.
Anna oli nähty ennen kuolemaansa Frankfordin seudun baareissa.
Suzanna Olszef, 74, löydettiin niin ikään puukotettuna kotoaan 25. joulukuuta 1986. Myös häntä oli puukotettu kuusi kertaa selkään. Olszef asui Richmond Streetillä vain muutaman kilometrin päässä Anna Carrollista.
Neljäs veriteko paljastui 8. tammikuuta 1987. Koditon Jeanne Durkin, 28, löydettiin murhattuna hedelmäkojun alta Pratt Streetiltä, vain korttelin päästä Helen Patentin murhapaikkaa. Selässä, rintakehässä ja pakaroissa oli yhteensä 74 puukoniskua. Jeanne makasi verilammikossa vyötäröstä alaspäin riisuttuna ja jalat levällään. Hänet oli raiskattu.
Nyt alkoi näyttää siltä, että Philadelphiassa liikkui sarjamurhaaja. Uhreja yhdisti tekotapa, maantieteellinen sijainti, alkoholinhuuruinen elintapa, sekä Goldie´s-baari, jossa heidät oli nähty ennen kuolemaansa.
11. marraskuuta 1988 tapettiin Margaret Vaughan, 66. Hänen ruumiinsa löytyi Penn Streetillä sijainneen asuinrakennuksen edustalta. Vaughan oli aikoinaan asunut rakennuksessa, mutta hän oli saanut häädön maksamattomien vuokrien takia. Paikka oli kolmen korttelin päässä Jeanne Durkin surmapaikasta. Puukonsikuja oli 29.
Vaughan oli ollut ennen kuolemaansa baarissa valkoihoisen ja pyöreäkasvoisen miehen kanssa. Mies oli ontunut ja hänellä oli silmälasit. Miehestä laadittiin kuva, jota leviteltiin ympäri kaupunkia. Kukaan ei kuitenkaan tunnistanut miestä.
19. tammikuuta 1989, Theresa Sciortino, 30, löytyi kotoaan Arrot Streetiltä (kolmen korttelin päässä viidennestä uhrista) murhattuna. Puukoniskuja oli kasvoissa, käsivarsissa ja rinnoissa yhteensä 25. Hänelle oli tehty seksuaalista väkivaltaa puisella esineellä. Verta oli kaikkialla ja tekijä oli jättänyt rikospaikalla verisen jalanjäljen. Naapuri oli kuullut asunnosta kamppailun ääniä.
Sciortino asui yksin ja kärsi mielenterveysongelmista, joiden vuoksi hän oli ollut usein hoidettavana psykiatrisissa laitoksissa. Muiden uhrien tavoin hän viihtyi baareissa ja hänellä kävi paljon miesseuralaisia. Kuolemaansa edeltäneenä iltana hänen seurassaan oli nähty valkoinen, keski-ikäinen mies.
Kaikki uhrit olivat valkoisia, heidän ikänsä vaihteli 28-68 -vuoden välillä, he liikkuivat samalla alueella samoissa ravintoloissa ja kaikki oli murhattu samalla tavalla. Poliisi löysi tapauksia tutkiessaan selvittämättömän henkirikoksen, joka saattoi liittyä samaan sarjaan. Catherine Jones, 29, oli löydetty 29. tammikuuta 1987 jäätyneenä ja lumen peittämänä jalkakäytävältä kaupungin pohjoisosasta. Jones oli muista uhreista poiketen hakattu kuoliaaksi. Kallo oli ja leuka oli murskattu. Jonesin tapausta ei voitu kuitenkaan varmuudella yhdistää samaan sarjaan, vaikka hänen elintapansa olivatkin samanlaiset muiden uhrien kanssa.
29. huhtikuuta 1990 löytyi Carol Dowdin, 46, alaston ruumis kujalta Frankford Avenuella sijaitsevan Newman Sea Foodin takaa. Dowdin pää ja kasvot oli murskattu. Häntä oli puukotettu 36 kertaa kasvoihin, kaulaan, rintaan ja selkään. Lisäksi vatsa oli viilletty auki niin, että uhrin suolet olivat tulleet ulos. Tämän lisäksi vielä vasen nänni oli poistettu. Dowdin käsissä torjuntavammoja, eli hän oli yrittänyt puolustautua hyökkääjää vastaan. Murha-ajaksi arviotiin keskiyön ja klo 1.40:n välinen hetki.
Dowd asui lähellä tekopaikkaa ja ennen kuolemaa hänen seurassaan oli nähty tuntematon valkoihoinen mies. Dowdin vaatteet löytyivät läheltä ruumista ja hänen kukkaronsa sisältä oli levitelty kadulle. Mitään ei kuitenkaan varastettu, joten ryöstömurhan mahdollisuus voitiin sulkea pois.
Dowd oli elänyt normaalia elämää, kunnes 1960-luvulla hänen veljensä kuoli. Tämän jälkeen Dowd alkoi kuulla ääniä ja hänellä diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia, jonka vuoksi hän oli ollut pitkään hoidossa.
Leonard Christopher - Carol Dowdin murhasta epäilty
Poliisi epäili kaikista teoista samaa tekijää. Hänen arveltiin seuranneen uhreja baarista tai törmänneen heihin kadulla. Lähistöllä työskenteleviä henkilöitä jututettiin. Yksi heistä oli Leonard Christopher, kalamyyjä, joka myös asui lähellä tapahtumapaikkoja. Hän myös tunsi yhden uhreista, Margaret Vaughanin. Nämä seikat asettivat hänet epäilyksen alaiseksi. Kun Christopherilta kysyttiin, missä hän oli ollut Dowdin murhailtana , hän väitti olleensa tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävä kertoi poliisille kuitenkin olleensa illalla yksin. Tämä ristiriita vahvisti poliisin epäilyjä. Pian kävi ilmi, että eräs todistaja oli nähnyt Christopherin baarissa Dowdin seurassa. Lisäksi löytyi todistaja, joka kertoi nähneensä Christopherin tulleen hikisenä, suuri veitsi vyöllään siltä kujalta, josta Dowd löydettiin murhattuna. Hänen vaatteissaan väitettiin olleen verta. Toisaalta Christopher perkasi työkseen kaloja, joten verisyydelle saattoi olla hyvin luonnollinen selitys.
Christopher pidätettiin, vaikka hän ei sopinut etsityn sarjamurhaajan tuntomerkkeihin lainkaan. Hän oli musta, ei valkoihoinen ja keski-ikäinen. Pidätys tuli yllätyksenä myös hänet tunteneille ihmisille. Häntä kuvailtiin ystävälliseksi ja siivoksi mieheksi. Esimerkiksi Christopherin vuokra-isäntä sanoi, että hänellä oli Christopherista vain hyvää sanottavaa, vaikkakin tämä piti joskus vähän liikaa meteliä asunnossaan.
Leonard Christopherin istuessa sellissä Dowdin murhasta epäiltynä Frankfordin ihmiset saattoivat huokaista helpotuksesta. Ainakin joku oli kiinni ja elämä saattoi jatkua eteenpäin. Tämä oli ennenaikainen riemu. Pian paljastui jälleen uusi veriteko.
6. syyskuuta 1990 Michelle Martin (joissakin lähteissä Dehner), 30, löytyi puukotettuna Arrott Streetin asunnostaan, 23 puukonsikua rinnassa ja vatsassa.
Martin oli alkoholisoitunut ja vainoharhainen yksineläjä. Hän liikkui samoissa baareissa kuin muutkin uhrit. Hän toi usein miehiö kotiinsa. Ennen kuolemaansa hän oli liikkunut valkoisen, keski-ikäisen miehen seurassa.
Martinin murhan paljastuttua ihmiset alkoivat epäillä, että poliisi oli napannut väärän miehen. Kauhu palasi lähiöön. Poliisit partioivat kaduilla ja seurasivat erityisen tarkkaan naisten kanssa liikkuvia miehiä. Vihjeitä ja ilmiantoja tuli paljon, mutta mikään niistä ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Sciortinon asunnosta löydettyä veristä jalanjälkeä verrattiin moniin kenkiin. Jälki sopikin Sciortinon poikaystävän käyttämien kenkien jättämäksi, mutta miehellä ei kuitenkaan ollut mitään osuutta henkirikokseen.
Leonard Christopherin oikeudenkäynti alkoi. Häntä syytettiin Dowdin murhasta, vaikka mikään tekninen todiste ei sitonut hänt tekoon tai tekopaikkaan. Oli kuitenkin todistaja, joka kertoi nähneensä Christopherin kujalla ja kuulleen samalla naisen huudon. Christopherilla oli nähty myös veitsi ja hänen vaatteissaan oli ollut todistajan mukaan verta. Todistajat olivat prostituoituja, joten heidän luotettavuutensa oli monien mielestä kyseenalainen.
Christopherin pomo, Jaesa Phang, todisti, että Christopher oli kertonut hänelle muutama päivä murhan jälkeen nukkuvansa huonosti, koska oli joutunut todistamaan murhaa. Hänen puheensa oli ollut sekavaa ja hän oli ollut levoton. Hän kertoi pelkäävänsä valkoista miestä, joka oli nähnyt hänet. Christopher uskoi miehen tulevan tappamaan hänet, mikäli saa tietoonsa hänen asuinpaikkansa. Seuraavana päivänä Christopher pidätettiin.
Tutkimuksissa syytetyn housuista löytyi pieni määrä verta, mutta sitä oli liian vähän analysointia varten. Tuohon aikaan ei myöskään ollut DNA-tutkimuksia, jotka olisivat auttaneet selvittämään veren alkuperän. Poliisi oli löytänyt myös verisen harson tieltä Christopherin asunnon nurkilta. Christopher väitti, että ollessaan tyttöystävänsä asunnossa, hän oli nähyt valkoisen, keski-ikäisen, hyvin pukeutuneen miehen pyyhkimässä käsiään harsoon tai nenäliinaan. Ongelmana oli, ettei Christopher ollut ollut tyttöystävänsä asunnossa kertomallaan hetkellä.
Oikeudenkäynti oli lyhyt ja päätös tuli nopeasti. Oikeus tuomitsi Leonard Christopherin Carol Dowdin ensimmäisen asteen murhasta elinkautiseen vankeuteen.
Sarjamurhaaja yhä tunnistamatta
Dowdin tapaus on kiistanalaisista seikoistaan huolimatta virallisesti selvitetty, mutta kahdeksan muuta raakaa naismurhaa on edelleen selvittämättä. Moni ei usko tänäkään päivänä siihen, että Leonard Christopher murhasi Dowdin. Muista murhista hän ei ainakaan ollut vastuussa. Tämä tarkoittaa sitä, että sarjamurhaaja on edelleen vapaana.
Lähde: Crime Library
