MURHA.INFO

Uskotko että sielusi syntyy kuoltuasi joskus uudelleen johonkin toisen ihmisen kehoon? Kertokaa kokemuksia/mitä olette kuulleet jne. Asiallista keskustelua toivon.

En usko uudelleensyntymiseen.

Olenpa leikitellyt ajatuksella, että kaikki uskonnot ja elämänkatsomukset ovat yhtä aikaa yhtä "tosia". Tämä edellyttää tietenkin sitä, että maailmaa ja maailmankaikkeutta on katsottava ihan toisesta näkökulmasta kuin on tottunut ja oppinut. Tällöin usko jälleensyntymään on vain yksi ajatuksellinen leikki, joka jatkuu ja jatkuu niin kauan kuin kuvittelee olevansa joku joka "ajattelee". Vastaavasti myös ateismi on tällainen ajatusleikki, jossa näkemyksilleen löytää yhä uusia ja uusia "tieteellisiä" perusteluja.

Reinkarnaatio on siitä "hauska" näkemys, että sillä voi selittää itselleen, miksi on itse itselleen valinnut tai saanut juuri sen kuoren ja elinolosuhteet, joihin on syntynyt, ja miksi kohtaa juuri sellaisia tapahtumia elämänsä varrella, kuin kohtaa. Tällöin on siis kaksi mahdollista tapaa tarkastella elämäänsä: joko karman lakiin uskoen nähdä itsensä "tuomituksi" tähän ruumiiseen, tai sitten nähdä ruumiillisen elämänsä omavalintaisena oppimatkana joittenkin inhimillisten asioiden kokemiseen.

Minfossa jälleensyntymisen pohdinnan voi liittää varsin hyvin kysymykseen siitä, miksi maailmassa on niin paljon pahaa. Tai: miksi jumala sallii pahuuden ja kärsimyksen? Joku voi ajatella, että ihminen joutuu kärsimään sen mukaan, mitä on entisen elämänsä vuoksi ansainnut. Toinen taas voi puolestaan katsoa, että pahuutta on maailmassa sen vuoksi, että voi oppia antamaan anteeksi. Kohtaamansa pahan voi nähdä vain oman "itsensä" heijastuksena, jonain jonka on tarkoitettukin tulemaan vastaan, jotta voi määritellä suhteensa siihen. Ja lopulta nähdä, että kaikki on vain mielen harhaa. Tällöinhän murhaajat ja pahantekijät ovatkin vain yksi osa itseämme, tai kanssaihmisiä, jotka ovat halunneet kokeilla, kuinka onnistuvat luovimaan jossain tietyssä vaikeassa elämäntilanteessa.

Jälleensyntymä ja eutanasia on myös mielenkiintoinen yhdistelmä. Joutuuko syntymään uudelleen samanlaisiin olosuhteisiin, mikäli tekee itsemurhan tai jouduttaa omaa kuolemaansa? Ehkä oppiläksynä olisikin ollut juuri kuolemanpelon kohtaaminen mutta siinä epäonnistui ja joutuu aloittamaan alusta uudelleen?

Voisiko myös ajatella niin, että maailmassa on pahaa että erottaisimme hyvän pahasta ja osaisimme sitä arvostaa ja kehittää henkisesti itseämme pyrkien hyvään?

Veristi kirjoitti:Tai: miksi jumala sallii pahuuden ja kärsimyksen?

Tähän on olemassa kaksi syytä: 1) joko jumala itsekin on paha ja sallii muidenkin tehdä sitä tai 2) mitään jumalaa ei ole olemassakaan.

Itse kallistun jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.

Veristi kirjoitti: Joku voi ajatella, että ihminen joutuu kärsimään sen mukaan, mitä on entisen elämänsä vuoksi

Monet itämaiset uskonnot kallistuvat tälle kannalle, ja taitaapa eräs niistä kutsua tuota syy-seuraus-suhdetta karman laiksi.

Mitä tulee viestin kysymykseen, voisi todeta, että mitäpä väliä tuolla (reinkarnaatiolla) on, koska jos se pitäisikin paikkansa, kukaan ei kuitenkan muistaisi mitään ”menneestä”. Jos minulta kysyttäisiin, haluaisinko syntyä (uudelleen) tulevaisuuden maailmaan esim. vuonna 2050, vastaus olisi lakonisesti: en halua.

Kukapa haluaisi syntyä uudelleen, varsinkin kun maailmassa niin paljon pahaa ja maanpäällinen elämä ns. helvetti eikä muuta helvettiä olisikaan. Mutta siihen emme saa vastausta nyt. On vain jokaisella oma näkemys/usko tms asioista. Minä uskon ainakin että joskus saan sen vastauksen vaikken sitä maanpäällisessä elämässäni muistaisikaan.

Mitä on sitten tuo "paha"? Itseäni oudoksuttaa ajatus, että "pahuus" on jotain ulkopuolellamme olevaa, jota vastaan on taisteltava. Ajatusta jatkaen voisi esittää itselleen vaikkapa sellaisen kysymyksen, olisinko itse "suostuvainen" syntymään seuraavassa mahdollisessa elämässäni sellaiseen hahmoon, joka tuottaa toiselle tai toisille ihmisille kärsimystä, jotta nämä sitä kautta jalostuisivat tai oppisivat erottamaan hyvän pahasta? Tällöinhän tämä "pahis" olisi jollain tapaa samalla "hyvis". Entä jos näin onkin?

Tällainen ajattelutapa edellyttäisi - ollakseen "reilua" - että reinkarnaatio toimisi ja jokainen saisi vuorollaan esiintyä roolissa jos toisessa. Ja tässä tullaan taas siihen mahdollisuuteen, että jokainen vuorosanamme voi olla jo ennalta kirjattu, kenties jonkinlaista improvisaatiota toki sallien. Tapahtumat näyttämöllä vain ilmaantuvat eteemme ja reagoimme niihin, kunnes eräänä päivänä ymmärrämme mistä tässä kaikessa on kyse, ja simsalabim - valaistumme. Jumalaa ei tarvita.

Veristi kirjoitti:Mitä on sitten tuo "paha"? Itseäni oudoksuttaa ajatus, että "pahuus" on jotain ulkopuolellamme olevaa, jota vastaan on taisteltava. Ajatusta jatkaen voisi esittää itselleen vaikkapa sellaisen kysymyksen, olisinko itse "suostuvainen" syntymään seuraavassa mahdollisessa elämässäni sellaiseen hahmoon, joka tuottaa toiselle tai toisille ihmisille kärsimystä, jotta nämä sitä kautta jalostuisivat tai oppisivat erottamaan hyvän pahasta? Tällöinhän tämä "pahis" olisi jollain tapaa samalla "hyvis". Entä jos näin onkin?

Tällainen ajattelutapa edellyttäisi - ollakseen "reilua" - että reinkarnaatio toimisi ja jokainen saisi vuorollaan esiintyä roolissa jos toisessa. Ja tässä tullaan taas siihen mahdollisuuteen, että jokainen vuorosanamme voi olla jo ennalta kirjattu, kenties jonkinlaista improvisaatiota toki sallien. Tapahtumat näyttämöllä vain ilmaantuvat eteemme ja reagoimme niihin, kunnes eräänä päivänä ymmärrämme mistä tässä kaikessa on kyse, ja simsalabim - valaistumme. Jumalaa ei
tarvita.

Mielenkiintoisia ajatuksia heität. Voisi jopa jatkaa ajattelua että meillä roolit ja näyttelemme ne jokainen ja näytelmä mikä etukäteen käsikirjoitettu. Liian tylsää olisi jos kaikki olisi ennalta suunniteltu, mutta toisaalta kun emme muista sitä.

Eikö voitaisi edes tämän yhden elämän ajan olla miettimättä turhia?

Näin unta että olin kuollut mutta synnyin uudestaan niin pian ja ryhdyin elämään samaa elämää samana ihmisenä niin ettei kukaan ehtinyt edes huomata mitään.

Olisikohan jotain kuvaannollista.

Kiva olla taas elävien kirjoissa...

Veristi kirjoitti:Olenpa leikitellyt ajatuksella, että kaikki uskonnot ja elämänkatsomukset ovat yhtä aikaa yhtä "tosia". Tämä edellyttää tietenkin sitä, että maailmaa ja maailmankaikkeutta on katsottava ihan toisesta näkökulmasta kuin on tottunut ja oppinut.

Samaa olen pohtinut. Jos jumala onkin olemassa, mutta koemme sen eri muodoissa (Jumala, Hindujumalat, Buddha, Profeetta Mohamed, Neitsyt Maria, Jeesus...)? Täten kaikki uskonnot olisivat ikään kuin tosia, mutta niitä on vain tulkittu eri tavoin eri kulttuurien välisten kuilujen vuoksi.

Karman lakia rupesin tässä miettimään myös: olen ilmeisesti elänyt rankan elämän edellisessä elämässäni, jos ajattelee että huonon jälkeen tulee hyvää. Nykyinen elämäni on vallan lupsakkaa, toki satunnaisia vastoinkäymisiä on aina, kuten elämässä yleensäkin. Entisen elämäni "rankkuutta" voisi puoltaa kenties mieltymykseni vähän synkempiin aiheisiin kuten maailmansodat, henkirikokset, kadonneet ihmiset, parapsykologia jne...? Ehkä?

Itse tykkään uskoa jälleensyntymiseen, mutten usko, että ihminen syntyy aina ihmisenä tai torakka torakkana. Sielunvaellukseen uskon siis. Jos ajatellaan, että ihminen on energiaa, ja energian määrä maailmassa on vakio, niin 1+1=2, eikö? Vai oonko mä nyt ihan hukassa?