MURHA.INFO

Onko teillä ollut kokemuksia että poismenneet omaisenne tulevat uniinne ja unet tuntuvat jälkeenpäin hyvin todellisilta. Kokisitte jonkinlaisen yhteyden heihin unen aikana tms?

Itselläni ei ole tullut, mutta eno on joskus nähnyt kuolleesta veljestään unta.

Kyllähän nuo ovat tulleet.

Äiti kuoli kun olin lapsi. Kysyivät minulta, haluaisinko että tuhkataan vai haudataan. Vastasin että tuhkataan. Ajattelin, että jos se siellä arkussa mätänisi, niin voisi tulla omiin uniini likaisen mielikuvitukseni tuotteena.

En tiedä oliko vaikutusta, mutta koskaan ei ole tullut uniini

Minulla montakin unikokemusta joissa kuollut omainen on ja juttelee ja uni tuntuu hyvin todelliselta. Esim kun äitini kuoli, niin siitä n. 1,5kk äitini unessa soitti minulle ja ääni tuntui hyvin todelliselta, aivan kuin joku puhuisi livenä korvaani. Kysyin unessa äidiltäni että onko sinulla hyvä olla siellä? hän vastasi kyllä. Kysyin myös onko nähnyt isääni? Äitini toivotti unessa kaikille meille hyvää joulua. Myös heti kuolemansa jälkeen näin unen jossa äitini puristi kättäni ja nousi veneeseen jossa isäni odotti häntä ja he soutivat kauemmas rannasta. Kosketus tuntui hyvin todeliselta kuten aiemmassa äänensä unessa. Minä en kokenut unia ahdistavina tms vaan lohduttavina ja lempeinä.

Näen toisinaan unta edesmenneestä mummostani (joka myös unessa on yleensä kuollut). Unet ovat ahdistavia ja täynnä selittämättömiä tapahtumia, poltergeist-henkisiä ilmiöitä, pelkoa ja kuitenkin todella äärimmäisen todellisen tuntuisia. En tiedä miksi näissä kuollut sukulainen/tuttava -unissa se todenmukaisuus on aina tosi vahvasti läsnä, mutta siellä se vain on ja kummittelee mielenperällä sitten useamman päivän putkeen.

Minusta olisi mukava uskoa siihen, että edesmenneet pystyvät unien kautta esiintymään - olen nähnyt joitakin unia myös muista sukulaisista ja jopa muutamasta lemmikistä, niissä se tunnelma on ollut sitten paljon tyynempi - mutta valitettavasti se kuitenkin taitaa olla vain aivojemme luoma illuusio siitä, että saamme läpi "viestejä" joita tahdomme saada. Jokin alitajuntainen uskomus kuitenkin kuolemanjälkeisestä elämästä - vaikka sen kuinka kieltäisi nyt - tai ainakin toive siitä ja halu uskoa, että eläessään meille tärkeillä ihmisillä on nyt kaikki hyvin.

...Tai sitten allekirjoittaneen mummo on skitsahtanut ihan täysin kuolemansa jälkeen ja riehuu ihan tosissaan nyt.

Kuollut äitini käy säännöllisesti. Yleensä silloin kun palvelutalossa asuvalla isälläni on jotakin hämminkiä. Äitivainaja ei ole unissa mikään miellyttävä hahmo vaan merkkaa aina jotakin ikävää.
Yksi minulle äärettömän tärkeä hevonen tuli kuolinyönään uneeni kertomaan mitä on tapahtunut ja selvittämään ettei ollut vihainen siitä etten saanut hänen elämäänsä päätökseen silloin kun aika olisi ollut.(Omistaja ei suostunut lopettamaan heikkokuntoista hevosta vaan piti sen väkisin hengissä jotta se ehtisi täyttää 30 vuoden rajapyykin mitä vastustin ankarasti). Hevonen myös näytti minulle missä muodossa hän olisi kun tapaisimme uudestaan. Se oli ihan äärettömän puhdistava kokemus ja olin valmistautunut, kun kuolinviesti seuraavana päivänä saapui.

Äitini näki unessaan että isäni tuli viereensä sänkyyn. Seuraavana päivänä selvisi että isäni oli kuollut juuri silloin kun äitini heräsi yöllä ja muisti sen unen. Myös isänsä kuolinhetken äitini näki valo.olentona oviaukossa 50 luvulla.

Minulle rakas kummisetä kuoli jokseenkin äkillisesti sairauteen muutama vuosi sitten. Ja hän on tullut uniini usein. Heti kuoleman jälkeen hän oli unissakin sairas ja kuolemaisillaan, mutta viime aikoina hän on ollut sellainen, jollaisena hänet muistan lapsuusajoiltani. Mitään sen kummempia viestejä en häneltä ole saanut, mutta herättyä on aina todella iloinen olo. Myös ukkini käy unissani säännöllisesti.

VoDKa kirjoitti:Näen toisinaan unta edesmenneestä mummostani (joka myös unessa on yleensä kuollut). Unet ovat ahdistavia ja täynnä selittämättömiä tapahtumia, poltergeist-henkisiä ilmiöitä, pelkoa ja kuitenkin todella äärimmäisen todellisen tuntuisia. En tiedä miksi näissä kuollut sukulainen/tuttava -unissa se todenmukaisuus on aina tosi vahvasti läsnä, mutta siellä se vain on ja kummittelee mielenperällä sitten useamman päivän putkeen.

Minusta olisi mukava uskoa siihen, että edesmenneet pystyvät unien kautta esiintymään - olen nähnyt joitakin unia myös muista sukulaisista ja jopa muutamasta lemmikistä, niissä se tunnelma on ollut sitten paljon tyynempi - mutta valitettavasti se kuitenkin taitaa olla vain aivojemme luoma illuusio siitä, että saamme läpi "viestejä" joita tahdomme saada. Jokin alitajuntainen uskomus kuitenkin kuolemanjälkeisestä elämästä - vaikka sen kuinka kieltäisi nyt - tai ainakin toive siitä ja halu uskoa, että eläessään meille tärkeillä ihmisillä on nyt kaikki hyvin.

...Tai sitten allekirjoittaneen mummo on skitsahtanut ihan täysin kuolemansa jälkeen ja riehuu ihan tosissaan nyt.

En yleensä piipahda täällä vapaan puolella, kun aika on rajoitettua, mutta nyt käväisin.

Tähän viestiin sanoisin ja kertoisin eräästä unestani, kun kaukainen tuttava - ei sukulainen, enkä ollut edes vuosiin tavannut tai ollut yhteydessä - tuli pian kuolemansa jälkeen uneeni ja pyysi, että ottaisin yhteyttä hänen mieheensä, kun ikkunalaudalle jäi suuri kasvi, joka ei kestä valoa - ja se pitäisi siirtää kesäksi varjoon. Mummo kuoli siis keväällä.

Huh hei mikä viesti! Mitäpä teen sen kanssa, pohdin? Uskoako uniin? Tai entä jos en usko, ja viesti onkin aito, petänkö silloin jonkun luottamuksen - mistä me tiedämme, että mikä on totuus ja mitä on tuo todellisuus?

Niinpä tuttuun tapaani en tuhahtanut unelle, vaan päätin tutkia asian - onko tuollainen "suuri kasvi" edes olemassa - sanamuoto oli juuri tämä, eikä mikään iso kukkanen esimerkiksi.

Jouduin tekemään melko kieron kuvion, että löysin ensin ihmisen, joka kävisi papan asunnolla (itse olen liian vieras, jotta olisin voinut ilman ihmettelyä käydä), ja seuraavaksi, henkilön joka voisi vaivihkaa kertoa, ettei ko. kukka kestä valoa, ja se pitäisi siirtää varjoon, kun kesä tulee, heh.

Tästä on monta vuotta, enkä enää muista kaikkia koukeroita, joita tuo operaatio edellytti.

Jälkeenpäin olen kuullut, että pappa on itsekin puhunut, että mummu tämän tästä istuu hänen sängynlaidallaan ja käy katsomassa häntä - joten ehkä suotta kainostelin untani, ja tein asiasta turhan vaikean, koska tämä mummun kummittelu vaikuttikin papalle olevan aivan luonnollinen asia, mutta mistäpä sen olisin tiennyt.

Joka tapauksessa hoidin homman, ja "suuri kasvi" - joka todella oli ikkunalla - siirrettiin varjoon.

Tämä juttu tuli vain mieleeni, kun Päivän politiikassa kirjoitin kasviasiaa, ja laitoin alla olevan, kasveihin liittyvän linkin.

Olikohan kyseisellä mummolla jotenkin erikoisen lämmin suhde tähän "suureen kasviin".

http://www.mtv3.fi/koti/puutarha/artikk ... avat-puhua

Näkemäni uni oli täysin selvän järkevä ilman mitään erikoisuuksia. VoDKa saa nyt pohtia, että oliko tapahtuma vain sattumaa, vai oliko sillä myös tarkoitus ja merkitys, ja se todistaisi kuoleman jälkeistä kommunikointia.

Hän kirjoittaa edellä näin:

Minusta olisi mukava uskoa siihen, että edesmenneet pystyvät unien kautta esiintymään...

Tästä aiheesta on muuten hyvä esimerkki Freudin oppilaan Jungin vastaavasta kokemuksesta liittyen naapurinsa kuolemaan ja kirjahyllyyn. Luin sen aikoinaan psykiatrian professorin Markku Siivolan sivustolta - koitan katsoa löydänkö, niin linkitän - siinä on ihan psykiatrian alan tutkijan oma kokemus vastaavasta...

Jaa, mutta kyseessä ei ollutkaan unessa nähty asia, vaan valveilla, kun hän lepäili päiväunilla, mutta ei ollut vielä nukahtanut.

OK, koitan etsiä sen - oli mielenkiintoinen.

(En senkään takia tykkää vierailla täällä, kun otsakkeeksi on laitettu Huu haa, vaikka nämä ovat ihan tieteellisiä asioita, ja tieteellisesti tutkittuja monet jutut, kuten esim. tuossa edellä tämä kasvien puhuminen. Inhottaa, kun maallikkopiireissä edelleenkin levitetään tätä keskiaikaista noitavainoHuuhaa -mentaliteettia, niin ettei asioista voi keskustella järkevästi ilman uskoja, luuloja ja kuvitelmia. Jo otsake itsessäänkin halveksii tieteellisiä tutkimuksia, ja silloin osion henki muodostuu sen mukaan.)

Laitan nämä linkit - ed. puhumani asia oli jommassa kummassa.

http://siivola.org/markku/omia/viittoja.html
http://siivola.org/markku/

Mielestäni huippu otsake:

Vain järki voi tulla johtopäätökseen että järki ei riitä

No, eipä ollutkaan helpointa löytää tuota tarkoittamaani Siivolan tekstiä ennen kuin muistin otsakkeen, eli Uni -tuttu tuntematon.

Se on tässä, ja ympärillä paljon tärkeää ja tieteellistä asiaa psykiatrian erikoislääkärin suulla.

Erittäin kiintoisa on seuraava Jungin kokemus, joka osoittaa, kuinka herkästi saatamme sysätä syrjään monet vaikutelmamme, jotka yllättäen saattavatkin olla todellisuuspitoisempia kuin ensin arvaammekaan:


"Eräänä iltana loikoilin vuoteellani muistellen erään tuttavani kuolemaa. Hänet oli haudattu edellisenä päivänä. Olin syvästi murheissani. Äkkiä tunsin, että hän oli huoneessa. Minusta näytti, että hän seisoi vuoteeni jalkopäässä pyytäen minua lähtemään mukaansa. Minusta se ei vaikuttanut ilmestykseltä vaan pikemminkin sisäiseltä mielikuvalta, jonka selitin itselleni mielikuvitukseksi. Mutta rehellisyyden nimessä minun täytyi kysyä itseltäni: "Onko minulla mitään todistetta siitä, että tämä on mielikuvitusta? Entäpä jos se ei olekaan, vaan ystäväni onkin todella täällä ja minä kuittaamassa häntä pelkäksi mielikuvitukseksi - eikö se olisi minun taholtani katala temppu?" Yhtä vähän oli minulla todisteita siitä, että hän seisoi edessäni ilmestyksenä. Silloin sanoin itselleni: "Todisteita ei ole kumpaankaan suuntaan! Sen sijaan, että selittäisin hänet pelkäksi mielikuvitukseksi, voisin yhtä hyvin antaa epäilylle mahdollisuuden ja kokeeksi suhtautua häneen niin kuin hän olisi todellinen." Sillä hetkellä, kun olin niin ajatellut, meni hän ovelle ja viittasi minua seuraamaan itseään. Vai oli minun tehtävä hänen mielensä mukaan! Tätä en tullut ottaneeksi huomioon! Minun täytyi toistaa todisteluni itselleni vielä kerran. Vasta sitten seurasin häntä mielikuvituksessani."
Hän johdatti minut ulos talosta puutarhaan, sieltä tielle ja vihdoin hänen taloonsa. (Todellisuudessa se oli useiden satojen jaardien päässä omasta talostani.) Menin sisään, ja hän johdatti minut työhuoneeseensa. Hän kiipesi jakkaralle ja osoitti toiseksi ylimmällä hyllyllä olevan viiden punaselkäisen kirjan joukosta toista kirjaa vasemmalta. Sitten näky päättyi. En ollut tutustunut hänen kirjastoonsa, enkä tiennyt, mitä kirjoja hän omisti. En varmastikaan milloinkaan olisi voinut saada alhaalta käsin selkoa noista toiseksi ylimmällä hyllyllä olevien hänen osoittamiensa kirjojen otsikoista.

Tämä kokemus vaikutti minusta niin merkilliseltä, että seuraavana aamuna menin hänen leskensä luo ja kysyin, josko saisin vilkaista erästä asiaa ystäväni kirjastossa. Aivan oikein, siellä seisoi jakkara kirjakaapin juurella kuten näyssäni, ja tullessani lähemmäs saatoin nähdä nuo viisi punaselkäistä kirjaa. Nousin jakkaralle kyetäkseni lukemaan otsikot. Ne olivat Emile Zolan novellien käännöksiä. Toiseksi vasemmalla olevan kirjan otsikko oli: "Vainajan testamentti". Sisältö ei näyttänyt mitenkään kiinnostavalta. Vain otsikko oli äärimmäisen merkityksellinen tämän kokemuksen yhteydessä.

Löytyy kappaleesta Jung ja ESP-unet.

http://siivola.org/markku/uni/uni-tutt.html#Historiaa

Olen itse joutunut tähän jungimaiseen tilanteeseen, ja olisin varmasti sivuuttanut Jungin tavoin tapahtuman mielikuvitukseksi, ellen olisi lukenut tätä Siivolan tekstiä, ja niinpä päätin tehdä kuten Jung, ja sain myös vastaavalla - toisaalta aika järisyttävälläkin tavalla - kuittauksen kokemukseeni, josta olin puhunut myös muille. Vielä tänä päivänäkin mietin, että oliko kyseessä vain sattuma, vai oliko tapahtuma totta.

Laitan nyt vielä tiedot kirjoittajasta:

Markku Siivola (s. 3. tammikuuta 1945) on kirjallisuuskriitikko, Suomen parapsykologisen tutkimusseuran varapuheenjohtaja, Montague Ullmanin kehittämän uniryhmäprosessin työnohjaaja ja yksi Suomen uniryhmäforumin ja Suomen Hypnoosiyhdistyksen perustajajäsenistä.
Hän on Ruotsin uniryhmäforumin (Drömgruppsforum) kunniajäsen (hedersmedlem).

- Luonnontieteiden kandidaatti 1970
- Lääketieteen lisensiaatti 1975
- ECFMG (Educational Commission for Foreign Medical Graduates examination, U.S.A.) 1975
- Psykiatrian erikoislääkäri 1981 Suomessa ja 1985 Ruotsissa
- Yleissairaalapsykiatrian erityispätevyys 2000

http://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Siivola

Tässä unien tutkintaan liittyvää tieteellistä asiaa samasta artikkelista:

Maimonideksen unilaboratorio


Esp-unitutkimusta on tehty paljonkin niin laboratorioissa kuin niiden ulkopuolella, mutta ainoan länsimaissa yksinomaan parapsykologiselle unitutkimukselle omistautuneen unilaboratorion perusti Montague Ullman (Ullman & Krippner & Vaughan 1973).

Tekniikan kehittyminen tuli osaltaan unien tutkimisen avuksi, ei vain unen fysiologian, vaan myös korkeampiasteisten unitoimintojen selvittämisessä. Aivosähkökäyrän eli EEG:n ottomenetelmän tultua vihdoin käyttöön ehdotti Ullman vuonna 1960 Parapsychology Foundationin presidentille Eileen Garrettille unilaboratorion perustamista. Garrett kiinnostui asiasta, antoi tutkimuksen käyttöön kaksi omaan henkilökuntaansa kuuluvaa tutkijaa ja asettui itse ensimmäisen kokeen vastaanottajaksi. Hän viipyi laboratoriossa neljä tuntia, mutta EEG:n mukaan hän ei ollut vaipunut REM-uneen eli varsinaiseen unennäkövaiheeseen. Äkisti Garrett kuitenkin ilmoitti nähneensä unta hevosista, jotka raivokkaasti juoksivat ylämäkeä, ja tämä muistutti häntä kaksi viikkoa sitten näkemästään Ben Hur-elokuvan kilpa-ajokohtauksesta. Vasta kaksi viikkoa myöhemmin sai Ullman kuulla, että lähetettäväksi tarkoitettujen kohdekuvien joukossa oli ollut Life-lehdestä leikattu värivalokuva Ben Hurin kilpa-ajokohtauksesta. Koeyönä ei kuvia sisältäviä kirjekuoria em. syystä lainkaan avattu.

Seuraavassa kokeessa näki Garrett unta Spartacuksesta, joka ei ollut missään kohdekuvassa, vaan ilmeisesti poimittu Ullmanin ajatuksista hänen selaillessaan Spartacus-kirjaa odotellessaan Garrettin ensimmäistä unta.

Unilaboratorio aloitti noin puolitoista vuosikymmentä kestäneen virallisen tutkimuskautensa vuonna 1964 Maimonides Medical Centerissä Brooklynissä, New Yorkissa. Jo koulupoikaiältä saakka olivat parapsyykkiset ilmiöt jääneet omakohtaisten kokemusten kautta kiinnostamaan Ullmania, joka vasta tässä unilaboratoriossa pääsi soveltamaan tieteellisiä kriteerejä niiden tutkimukseen.

Maimonideksen unilaboratorio on julkaissut kaikki tutkimuksensa, eikä ainoastaan onnistuneita. Ne näyttävät viittaavan siihen, että, että pitkien koesarjojen aikana jotkut koehenkilöt pystyivät uneksimaan lähetetystä aineistosta, ja että näin lähetetyn aineiston ulkoinen muoto välittyy helpommin kuin sen merkityssisältö, ja että aggressio- ja seksuaalisuusteemat välittyvät parhaimmin, joka sopii siihen yleiseen havaintoon, että esp-ilmiöt ovat yhteydessä tunnepohjaisiin prosesseihin.

Otan tähän eräästä unesta vielä, mutta ennen sitä selityksenä sen verran unimaailmasta(kin), että tieteen liepeillä on olemassa sellainen kuin Bellin verkkoteoreema, joka teoria yrittää selittää sitä, että kaikki maailman tapahtumat ja asiat ja ihmiset olisivat eräänlaisen viestiverkon kautta yhteydessä toisiinsa kaikissa ajoissa ja paikoissa.

Tällainen teoreema on tavallaan tullut välttämättömäksi kehittää, koska on todettu mm. ettei atominytimessä ole lainkaan aikaa, vaan siellä voi olla jopa seuraus ennen syytä. Ihmettelyä aiheuttaakin tiedemaailman piirissä, että jos me koostumme näistä samoista atomeista, niin miten meille todellisuudessa aika näyttäytyy niinkin vahvana ja merkityksellisenä asiana kuin se meille on, kun se tavallaan onkin vain illuusio tiedemiesten ajattelun mukaan, joka perustuu tieteelliseen tutkimukseen.

Eräänä aamuna joitakin vuosia sitten heräsin, ja muistin vain kaksi sanaa: intialainen kaksonen. Ei muuta. Koko päivän päässäni vain soi sanat "intialainen kaksonen".

Aloin tuskastua tuohon - tiesin ja arvasin, että olin nähnyt jotakin unta mihin tuon oli pakko liittyä, mutta en muistanut mitään muuta kuin kyseiset sanat. Sitten ajattelin, että laitan ne googleen ja koitan edetä sitä kautta, jos asialle tulisi jotakin selvyyttä, että viittaavatko ne johonkin oikeaankin asiaan.

Kyllä selvisi - ja näin pääsin - tosin melkoisen tonkimisen jälkeen selville myös siitä, että kyseinen henkilö "intialainen kaksonen" oli Jeesuksen kaksoisveli, jonka asian myöhemmin sitten tarkistin vielä tietävämmiltä, että pitää myös paikkansa.

Intialaiseksi kaksoseksi on nimitetty Tuomasta, joka oli kirjoittanut evankeliumin, joka oli jätetty Raamatusta pois - nimeltään Tuomaan evankeliumi, ja sen sanotaan sisältäneen alkuperäiset Jeesuksen sanat.

Kyseinen Tuomaan evankeliumi kuuluu ns. Nag Hammadin kirjastoon ja on löytynyt Egyptistä autiomaasta ruukkuihin kätkettynä. Arvellaan, että munkit olisivat haudanneet ne, koska heitä oli kirkon taholta vaadittu hävittämään ne. On arveltu, että nämä Jeesuksen alkuperäiset sanat olisivat saattaneet opetuksillaan kehtitää ihmisten omaehtoista ajattelua siten, että se olisi voinut muodostua uhkaksi kirkon auktoriteetille.

Tuli vain mieleen, kun kirjoitin asiasta tuonne Bostonin ketjuun.

Mitähän me ihmiset oikein puuhaamme nukkuessamme tai missä käymme tietoa hakemassa?!

Tuomaan evankeliumista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomaan_evankeliumi

Kokonaisuudessaan Tuomaan evankeliumi tunnetaan vain Egyptistä Nag Hammadista vuonna 1945 löytyneenä koptinkielisenä käännöksenä, joka on ajoitettu noin vuoteen 350. Egyptin Oksyrhynkhoksesta oli jo aiemmin vuonna 1898 löydetty lyhyitä katkelmia alkuperäisellä kirjoituskielellä eli kreikaksi.

No huhhuh, muutama viesti ja linkki edellä... Unitulkinta, synty ja historia ja ja. Jaa mut
ethän sä sitä kysynyt

Eli... Näen aina vaikeuksissa ollessani unta isäni äidistä. Tulee aina lohduttamaan. Yleensä seisoo sängyn vierellä ja sanoo "ei hätää" ym. Asiat osuvat usein oikeaan, mutta onhan asioilla tapana kääntyäkin parhain päin. Aloin nähdä unia aika pian " mummun" kuoltua. Ennen en ollut moista kokenut ja aluksi olin hämmentynytkin, vaikka en yliluonnollisiin selityksiin uskonutkaan. Ajattelin ja ajattelen edelleen mieleni luoneen itselleni alitajuisen tukipilarin Hämmentäväksi unet teki myös se, ettei isän äiti koskaan ollut mikään hoivaaja ja lohduttaja. Itseasiassa en muista yhtään kertaa, että olisi toiminut niin kuin nyt unissani.

Konkreettisin ja vahvin uni oli raskauden aikana. Puolivälin jälkeen tuli kova verenvuoto ja jouduimme odottamaan tutkimuksia aamuun. Pelotti kovasti ja nukuin ihan pätkittäin. Olin varma, että joku on tosi huonosti ja lapsi ei vielä valmis selviämään. silloin hän istui sängyn viereen, taputti hartioille ja sanoi " Älä murehdi. Kaikki menee hyvin. Tytöllä ei ole mitään hätää." Tietenkin näin unta, mutta se tuntui tosi todelliselta. Niin ja aamulla lääkäri kertoi kaiken olevan hyvin, vaikka syytä ei löytynyt. Lapsen sukupuolta emme halunneet selvittää muutenkaan, mutta tyttöhän sieltä tuli

Useimmiten unet on ihan arkisia. Töissä paineita ym. Koskaan mummu ei sano mitään muuta. Lohduttaa vaan. Muista en näe unia. Jännä juttu.

Tulee kyllä, omaiset ja ystävät. Onneksi lähes aina hyvissä merkeissä, liittyen semmoisiin tavallisiin tilanteisiin vaan mitä heidän eläessäänkin koettiin ja elettiin.

Pidän itseäni melkoisen huuhaa-vastaisena ihmisenä enkä usko että he mitään viestejä tuovat. Mutta ajattelen sen kyllä niin että he "piipahtavat" elämässäni tuon lyhyen hetken jälleen, minulle se on iloinen asia ja kuin lahja että saa sen hetken ajatuksissani edes jakaa vielä rakkaan ihmisen kanssa.

Yhdestä ystävästä olen tosin nähnyt hyvin ikävänkin unen kuolemansa jälkeen, unessa hän kuoli aina uudestaan ja ikävillä tavoilla. Koin että se oli alitajunnan tapa käsitellä sitä että minä en olisi pystynyt sitä kuolemaa estämään vaikka olisin tehnyt mitä.

Minä hylkäisin tässäkin asiassa "usko" -sanan, koska se kertoo vain ennakkoasenteesta, mutta ei mitään meidän todellisuudesta, eikä tämä asia ole muutenkaan enää vain uskonasia viitaten nyt edellä oleviin linkkeihin.

Mielestäni, kun jättää ennakkoasenteet pois, ja suhtautuu avoimesti tietoon ja tapahtumiin, voi löytyäkin aivan uudenlainen maailma. Mitään älyn tai järjen tai edes tieteen ristiriitaa ei ole näiden asioiden pohtimiseen, joita jo selvitellään Cernin hiukkaskiihdyttimelläkin.

Mutta yhteen kohtaan tässä älyä ja järkeä tarvitaan - kuten elämässä yleensäkin - ja tässä kohdin olen siteerannut kahta tiedemiestä; sosiologian professori Antti Eskolaa ja filosofi Torsti Lehtistä, jotka molemmat ovat kokeneet ihmeitä, että millään ei ole merkitystä (tuossa ilmiömaailmassa), jos sillä ei ole merkitystä.

Ja, Tinilii, tuolla raskausajan mummun lohduttamisella ja tuomalla tiedolla myös tyttövauvasta vaikuttaa olevan niin iso merkitys, että vertaisin sitä kyllä jo edellä olevaan Jungin kertomaan faktakokemukseen, jolla on siis myös todistettava merkitys, joka vahvistuu myöhemmin oikeaan osuvalla tiedolla.

Olen havainnut, että jotkut unet vaativat tulla ikään kuin enemmän "kuulluiksi ja havaituiksi", ja silloin niihin liittyy juuri jokin tarkistettavissa oleva tieto - kuten Jungin tapauksessa.