MURHA.INFO

Äidille syyte vammaisen tyttärensä murhayrityksestä

Tyttärensä surmaamista yrittäneelle naiselle luettiin syyte murhan yrityksestä Pirkanmaan käräjäoikeudessa keskiviikkona.

Julkaistu: 10.7.2013 13:40

Tyttärensä surmaamista yrittäneelle naiselle luettiin syyte murhan yrityksestä Pirkanmaan käräjäoikeudessa keskiviikkona.

Syytteen mukaan äiti yritti viime maaliskuussa tappaa omakotitalon olohuoneessa nukkuvan 14-vuotiaan vammaisen tyttärensä tuomalla huoneeseen kaasukäyttöisen polttimen, jonka sytytti tuleen. Hän yritti tappaa myös itsensä, sillä kasattuaan polttimen päälle maton hän oli käynyt tyttärensä viereen makaamaan.

TYTÄR OLI HAVAHTUNUT tulipaloon ja pääsyt pakoon, vaikka syytteen mukaan äiti oli yrittänyt estää häntä.

Syyttäjä vaatii naiselle vankeusrangaistusta. Nainen on esitutkintavaiheessa itse pyytänyt mielentilatutkimusta, joka on edelleen kesken.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002660728.html

Onneksi ei ollut sillä tavalla vammainen että ei olisi jalat toimineet. Mitäköhän tässäkin taas takana?

Scruffy kirjoitti:Onneksi ei ollut sillä tavalla vammainen että ei olisi jalat toimineet. Mitäköhän tässäkin taas takana?

Omaishoitajan henkinen väsymys ja mielenterveyden romahtaminen?

otus kirjoitti:

Scruffy kirjoitti:Onneksi ei ollut sillä tavalla vammainen että ei olisi jalat toimineet. Mitäköhän tässäkin taas takana?

Omaishoitajan henkinen väsymys ja mielenterveyden romahtaminen?

Mmhm. Se minullakin toki päällimmäisenä mielessä. Mutta tämä on taas näitä tapauksia että kun ei itse jaksa niin sitten halutaan viedä oma lapsi mukana kun yritetään itsemurhaa. Silloin ollaan menty jo masennuksesta ja itsetuhoisuudesta jo aika lailla toiselle puolelle rajaa. Eihän tämä mikään poikkeuksellinen tapaus tosin ole.

Jos äiti oli todella väsynyt ja masentunut ja päätti, että kaikki loppuu. Ajatteli, että parempi ottaa vammainen lapsi mukanaan.
Ettei lapsi joutuis mihinkään laitokseen ja vieraiden hoitoon.

Omaishoitajien tukia ja oikeuksia leikataan niin törkeästi, ettei ol ihme että näitä tapahtuu. Eikä edes erityisemmin harvoin. Omaishoitajien työtaakka on todella raskas ja heillä on harvoin tilaisuutta purkaa kokemuksiaan tai väsymystään. Appiukkoni on omaishoitaja anopilleen ja työskentelee lisäksi paikallisessa omaishoitajien yhdistyksessä. Hänen kertomuksensa ovat kauheata kuultavaa. Monelle ei sen lähimmäisen jota hoitaa päästäminen tuettuun asumisyksikköön ole edes vaihtoehto vaan jatketaan vielä senkin jälkeen, kun omat voimat ovat kokonaan loppu. Suomalainen sisu estää kerjäämästä joksi avunpyynnöt usein tulkitaan eikä halua myöntää, ettei jakseta pidemmälle.

Scruffy kirjoitti:

otus kirjoitti:

Scruffy kirjoitti:Onneksi ei ollut sillä tavalla vammainen että ei olisi jalat toimineet. Mitäköhän tässäkin taas takana?

Omaishoitajan henkinen väsymys ja mielenterveyden romahtaminen?

Mmhm. Se minullakin toki päällimmäisenä mielessä. Mutta tämä on taas näitä tapauksia että kun ei itse jaksa niin sitten halutaan viedä oma lapsi mukana kun yritetään itsemurhaa. Silloin ollaan menty jo masennuksesta ja itsetuhoisuudesta jo aika lailla toiselle puolelle rajaa. Eihän tämä mikään poikkeuksellinen tapaus tosin ole.

Usein perhesurman syynä on perheen hajoaminen. Nyt ei tiedetä olisiko se tässäkin taustalla. Isä väsyy ja lähtee, äiti jää yksin lapsen kanssa omasta mielestään ja yrittää surmaa.

Uupumus siis taustalla ja tukiverkkojen puute. Mutta turha spekuloida perhetaustalla kun siitä ei mitään tietoa ole.

Atlanta kirjoitti:Jos äiti oli todella väsynyt ja masentunut ja päätti, että kaikki loppuu. Ajatteli, että parempi ottaa vammainen lapsi mukanaan.
Ettei lapsi joutuis mihinkään laitokseen ja vieraiden hoitoon.

Taidat olla aika lailla oikeassa, mallia on tekijän toimesta sovellettu aiemminkin. Ei tästä nyt niin montaa vuotta ole, kun vanhus iässä olleet vanhemmat päätyivät kaksoisitsemurhaan ja veivät mennessään omat kehitysvammaiset tyttärensä ( 2 kpl). Isä ampui tyttäret kotiinsa, kävi sairaalassa ampumasaa vaimonsa, meni sitten kotiin ja ampui itsensä. Tapahtumapaikkaa ja tarkkaa tapahtumapäivää en muista.
Mä käsitän sen, että henkisen jaksamisensa kanssa kamppailevia kohtaan tunnetaan myötätuntoa. Mutta onko tällainen tappajaäitejä kohtaan tunnettu rajaton ymmärrys kuitenkin pikkaisen kaksiteräinen miekka, jolla yhteiskunta toisaalta näyttää että tällainen kannattaa ja tällaisella saa varmasti kaipaamansa huomion (siis jos jää henkiin). Eiköhän olis kuitenkin syytä vetää johonkin kohtaan raja näidenkin ymärtämisen suhteen.

^ Ei tässä kukaan hyväksy äidin tekoa. Motiivin voi kuitenkin varmasti teon takaa löytää ja sillä tavalla ymmärtää teon ilman että pitää sitä moraalisesti oikeana. Uupumuksen tai ahdistuksen keskellä varmasti kaikki perhesurmaajat jollain logiikalla perustelevat teon oikeellisuuden itselleen. En näe tekoon johtaneiden syiden spekuloinnissa tai tutkinnassa mitään väärää.

Minusta ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asioita. Ymmärtäminen on sitä, että hoksaa (loogisesti virheellisen tai moraalittomankin) ketjun tapahtumien taustalla, hyväksyminen taas on sitä että kokee että tämän tapahtumaketjun seurauksena teko on oikea. Sitä ei ole kukaan ketjussa ääneen sanonut.

Syyte murhan yrityksestä ei mennyt läpi. Äiti sai tapon yrityksestä 4 vuotta ja 6 kuukautta vankeutta.

Aamulehti 12.7.2013: Äiti tuomittiin 4,5 vuodeksi vankilaan 14-vuotiaan tyttärensä tapon yrityksestä

Taisi syyttäjänä olla Nurmisen Jouko...

Lapsi oli kehitysvammainen ja voin kuvitella ettei sitä samaa jaksa vuosikymmeniä putkeen. Mutta vakava rikos ja minusta aika oikeudenmukainen tuomio. Vaikka tietysti miten tapon yrityksestä voi koskaan saada "oikeudenmukaista" tuomiota uhrin näkökulmasta...

Joutsenlaulu kirjoitti:Taisi syyttäjänä olla Nurmisen Jouko...

Lapsi oli kehitysvammainen ja voin kuvitella ettei sitä samaa jaksa vuosikymmeniä putkeen. Mutta vakava rikos ja minusta aika oikeudenmukainen tuomio. Vaikka tietysti miten tapon yrityksestä voi koskaan saada "oikeudenmukaista" tuomiota uhrin näkökulmasta...

En tiedä tosta oikeudenmukaisuudesta, kun ensikertalaisena istuu 1/3 tai 1/2, ja sitten pääsee taas yrittämään lapsen takas itselleen manipuloimista ja kun seuraava jaksamisloppu kohtaus tulee näytellän sama näytös taas uudestaan.

jarmo.janis kirjoitti:En tiedä tosta oikeudenmukaisuudesta, kun ensikertalaisena istuu 1/3 tai 1/2, ja sitten pääsee taas yrittämään lapsen takas itselleen manipuloimista ja kun seuraava jaksamisloppu kohtaus tulee näytellän sama näytös taas uudestaan.

En kyllä muista että perhesurmaajat olisivat useinkaan yrittäneet samaa kahta kertaa?

Joutsenlaulu kirjoitti:

jarmo.janis kirjoitti:En tiedä tosta oikeudenmukaisuudesta, kun ensikertalaisena istuu 1/3 tai 1/2, ja sitten pääsee taas yrittämään lapsen takas itselleen manipuloimista ja kun seuraava jaksamisloppu kohtaus tulee näytellän sama näytös taas uudestaan.

En kyllä muista että perhesurmaajat olisivat useinkaan yrittäneet samaa kahta kertaa?

Niin, yleensähän ovat onnistuneet jo ensimmäisellä kerralla. Tyttären tilasta en tiedä, ainakin liikuntakykyä näköjään on. Mutta ei kai kukaan voi niin kaistapää olla, että antaa hänet tämän jälkeen takaisin äidilleen? Kai ainakin jonkunlainen edunvalvoja tyttärellä on, joka tämän asian hoitelee aikanaan? Miten lie täysikäisen kohdalla. Tässähän puhuttiin, ainakin otsikossa, vain vammaisesta, ei kehitysvammaisesta tyttärestä. Onko sillä sitten suurempaa väliä.

Samuli kirjoitti:
Niin, yleensähän ovat onnistuneet jo ensimmäisellä kerralla. Tyttären tilasta en tiedä, ainakin liikuntakykyä näköjään on. Mutta ei kai kukaan voi niin kaistapää olla, että antaa hänet tämän jälkeen takaisin äidilleen? Kai ainakin jonkunlainen edunvalvoja tyttärellä on, joka tämän asian hoitelee aikanaan? Miten lie täysikäisen kohdalla. Tässähän puhuttiin, ainakin otsikossa, vain vammaisesta, ei kehitysvammaisesta tyttärestä. Onko sillä sitten suurempaa väliä.

On silä sellainen väli että kehitysvammaisella ei ole kaikki muumit ihan samassa laaksossa ja sellaiselle, jos hän joutuu pahantekijän valtaan uudestaan, voidaan ainakin tiettyyn rajaan asti uskotella että toimitaan hyvässä tarkoituksessa, ja kun tilannetaju ei ole ok, ja kun ei osaa varoa ei silloin toimivilla jaloilla mitään tee.
edit. typoja.

Olisiko pitänyt jarmolla olla vielä enemmän edit typoja, en ottanut tuosta viestistä mitään tolkkua. Siis kun nupissa ei kaikki toimi, ei se niin haittaa jos vähän koitetaan tappaa, niinkö? Kehitysvammaista siis. Kun ei se kuitenkaan siitä sen enempiä ymmärrä?

Sen takia kyselin tätä vammaisuuden määritelmää tässä, koska on puhuttu vain vammaisesta. Ei kehitysvammaisesta. Ystävälläni on tytär, joka auton alle jäätyään 7 vanhana, on siitä lähtien ollut "vammainen". Tietyt asiat on hankalia, numerot ja kello ja lukeminen jne. Mutta kropaltaan toimii kyllä. Mutta sen ymmärtäisi varmasti, jos joku koittaisi hänet tappaa.

Onko se suvaittavampaa yrittää tappaa tytär, joka ei ehkä kaikkea ymmärrä? Kuin tytär, jolla järki pelaa, mutta jalat ei? Tätä aloin miettiä tässä jarmon vastauksen innoittamana. En oikein tiedä, mihin tulokseen tulin. Tai jos tulin, mitä siitäkin pitäisi ajatella.

Ehkä tässä äiti on ollut omassa mielessään tekemässä vain "palvelusta" tyttärelleen ja voisin kuvitella, että rakkauden määrä on ollut kaikesta huolimatta suuri, kun on tyttärensä viereen asettunut. Yhdessä kuolemaan. Äh, en tiedä. Ihan onneton tuli tästäkin koko viestistä, mutta olkoon.