Hei Teacher, ei tarvitse pyytää anteeksi, itsekään en käy täällä joka päivä enkä tajunnut että viimeinen posti edes näkyi - foorumi jumitti silloin ja lopetin yrittämisen.
Se linkittämä psykka-foorumi on tosi iso, siellä on jopa oma osio missä psykologit vastaavat eikä ketään jätetä yksin siellä. Niillä on myös paljon laajempi ymmärrys ja tietämys, koko foorumi on tarkkaan jaoteltu eri osioihin ja siksi suosittelin sitä sinulle
Kävin kerran työnohjauksen psykologilla kun halusin kokea millaista on käydä psykologilla. Se meni ihan naurettavaksi, aistin heti milloin jokin kertomani asia meni täysin yli ymmäryksen ja se johti siihen että piti miettiä mitä voi sanoa jotta psykologi pysyisi kärryillä. Kun olin tunnin ajan varovaisesti kulkenut ns. 'turvallisia' väylillä ja sessio loppui, tuli outo tunne siitä että kaikki mitä kerroin oli pudonnut lattialle ja 'tunsin' miten nostin kasan lattialta takaisin sydämeen. Ei mitään vuorovaikutusta, ei minkäänlaista! Kuten itse sanoit päädyt lopulta analysoimaan psykologeja
Lääkärin luo passittaminen ei aina ole se oikea vaihtoehto. Kuulin yhdestä psykologista joka oli tunnettu maailmanlaajuisesti, tyttöystävä kertoi että mies hoiti masennuspotilaita ja että mies itse oli ollut viimeiset 15 vuotta psykoanalyysissa ja otti masennuslääkkeitä. Miehen mukaan hän romahtaisi jos hän lopettaisi lääkityksen ja tämä mies vaelsi itse pimeydessä johtaen muita pimeydessä vaeltavia 'valoon'.
Yksi vanhempi mies jonka tapasin työn merkeissä oli erittäin tietoinen itsestään, ihmettelin sitä että mies näki minut sellaisena kuin olen. Mies kertoi että oli joutunut psykologin pakeille vakavan burnoutin takia mutta parin kerran jälkeen psykologi teki itsemurhan. Mies mietti mitä tehdä ja hän päätti katsoa itseään peiliin ja hoitaa itse itsensä kuntoon. Ja hän teki sen myös
Teacher, olet askeleen edelläni kun totesit että kun uskoo paranemiseen niin paranee! Totta! Itse sorruin metafyysiseen ja mentaaliseen ajatteluun tunnelissa, joka hetki luulin keksiväni ulospääsyn. Lopulta monta asiaa tapahtui samanaikaisesti, en osaa vieläkään erotella mikä oli perimmäinen ajatus, muistan ajatelleeni lopuksi että nyt on pakko yksinkertaistaa kaikki, se mitä lapsi ei ymmärrä ei ole tärkeätä.
Se ääretön ajattelu josta mainitsit, sama vika täällä. Käsitätkö sinä myös asiat kokonaisuuksina, onko ajattelusi erittäin nopeaa? Voin vain kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu kun pakonomaiset ajatukset valtaavat mielesi - itselleni kävi samoin. Sadistin jälkeen negatiiviset ajatukset tulvivat mieleen, ajatuksia joita en ollut koskaan ajatellut ja joista en päässyt eroon. Sitten tajusin että ajatukset vaeltavat universumissa ja ihminen itse takertuu ajatuksiin, tietynlainen mielentila kutsuu luokseen tietynlaisia ajatuksia. Opetin itseni olemaan reagoimatta tai ahdistumatta kun negatiivinen ajatus tuli yllättäen. Annoin ajatusten tulla ja mennä kun tajusin miten ne toimivat. Ja keskitin johonkin hyvään ajatukseen. Ilmeisesti negatiiviset ajatukset läpäisivät mielen mutta kun en takertunut/huomannut niitä niin ne jatkoivat matkaansa.
Sinulla on ääretön ajattelu, ajattelin että ehkä ymmärrät mitä tarkoitan?
Kiitos sanoistasi. En ollut lapsena paha, mutta olin tottunut siihen että olen jotenkin syypää kaikkeen pahaan. Vasta aikuisena ymmärsin logiikan, äidissä ei ollut koskaan mitään vikaa ja hän projisoi kaikki negatiiviset asiat minuun. Ei sitä edes tajunnut kyseenalaistaa. Aikuisena oli paljon helpompaa rikkoa illuusio itsestään kun kaikki paha oli jo valmiina, piti vain oppia erottelemaan mikä on omaa ja mikä ei.
Oli rankkaa kun näki kaiken uudessa valossa, kun muisti tapahtumia lapsuudesta ja kaiken manipuloinnin, turha sitä kieltää. Viikko meni itsesäälissä itkien kunnes uteliaisuus elämää kohtaan voitti. Se on se lapsenomainen puoli joka rakasti elämää ja ihmisiä. Sitä näki kaiken ruusunpunaisten lasien läpi
Ajattelin myöhemmin että äiti teki parhaansa
Kiitos ystävällisyydestäsi Teacher, taidetaan molemmat olla siipirikkoja lapsuudesta saakka. Oma poika löysi kaikki lapset jotka olivat siipirikkoja ja toi ne kotiin. Kun pidin niistä huolta hoidin samalla omaa sisäistä lastani, annoin heille mitä en itse saanut lapsena ja pidin huolta siitä että poikani tiesi että hän oli rakastettu omana itsenään
Sydän särkyi kun kerran kysyin yhdeltä pieneltä pojalta mitä hän pelkää eniten. Elämää, poika vastasi. Poika pelkäsi elämää niin pienenä
Entä sinä Teacher, määritteletkö itsesi äitisi määritelmän mukaan vai ei? Onko sinulla ns. valmiita ajatusmalleja joita äitisi istutti sinuun kun olit lapsi? Kaikilla on niitä, mutta jos vanhempi on tarpeeksi kieroutunut ei lapsella ole muuta vaihtoehtoa kuin romuttaa ne ajatusmallit joille ei ole mitään loogista perustetta. Itse näin unia, sinulla taas on selvästi taiteellista lahjakkuutta ja maalamalla ja itse analysoimalla ne varmasti avautuvat enemmän, niin monta yksityiskohtaa olet maalannut että luulen vastausten löytyvän nimenomaan tauluista, ne ovat aivan loistavia - ja hyvin henkilökohtaisia
Todella mielenkiintoista käydä keskustelua kanssasi, Teacher
Kerro jos kyllästyt vuodatuksiin - olen pohtinut sinua ja verranut kokemuksiasi omiin kokemuksiini, olet auttanut suunnattomasti ymmärtämään omaa pimeätä tunnelia jossa olin miltei kaksi vuotta.
Pidä hyvää huolta itsestäsi, oi ja tämä kliseeltä kuulostava lause: Muista rakastaa itseäsi juuri sellaisena kuin olet!
xxx
Teacher kirjoitti:Hei NCW,
Anteeksi kun kesti vähän tämä vastaaminen. En pyöri näillä sivuilla paljoa, joten kun huomasin
että vastauksia oli tullut niin ajattelin kirjoitaa hieman omiakin.
Joten ensin sinulle;
Kiva kun ehdit tarkastella niitä minun maalauksiani. Oikeassa koossa ne ovat isompia, mutta
kai niistä nytkin jotain erottaa.
Ihailen myös sinun optimismia, ja kuinka kirjoitat että asiat vielä järjestyvät kohdallani. Jos aikoo parantua niin on kai se sitten on uskottava että paranee vielä jonakin päivänä.
Yritin muuten ottaa yhteyttä muutamaan paikalliseen psykologiin erään palvelun kautta
mutta vastasivat että joko aijat olivat täynnä, tai he eivät olleet oikeita henkilöitä minulle.
Arvostan rehellisyyttä, ja sitä että ottivat aikaa ja lukivat pitkän kirjoitukseni lävitse.
Kiitos kun kerroit ns. pelastusrenkaastasi näin avoimesti ja suoraan. Se ei ollut varasti helppoa.
Mutta hyvä kun pysyt sen avulla pinnalla, etkä vajonnut. Tai jos tunnelia käytetään, niin voisin
kai sanoa että löysit pienen kynttiän jonka avulla onnistuit saavuttamaan tunnelin pään, siitäkin
huolimatta että liekki lepattikin välillä rajusti.
Ikävä kuulla että sinua pidettiin pahana jo vauvasta, ja jopa sitä nuoremmasta saakka. Myönnän
etten ole törmännyt koskaan vastaavanlaiseen kohteluun, enkä suoraan sanoen ymmärrä että miksi jotkut edes ajattelevat tuolla tavalla lapsesta. Vieläkin ikävämpää on se että tämä ajattelu vuoti myös omiin ajatuksiisi myöhemmällä iällä.
Ja tätäkin vielä ikävämpää on se että törmäsit sellaiseen mieheen joka käytti sinua hyväkseen,
ja vielä alistikin sinua tekemällä pahaa. En kuitenkaan utele tästä sen enempää sillä vanhan
tonkiminen voi herättää kipeitä muistoja.
Quote: " En tiedä ymmärrätkö mitä yritän selittää? Minä oikeasti olisin halunnut elää lapsena läpi koko elämän missä minä olin paha ja muut olivat hyviä
"
- Ymmärrän mitä juuri kerroit, kuten myös senkin että et sinä paha ollut, etkä koskaan varmasti
ole ollutkaan. Paha harvoin ajattelee olevansa paha. Jos tiedät mitä tarkoitan?
Joka tapauksessa, niin pidä itsestäni huolta. Kirjoita lisää jos siltä tuntuu. Tai jos siltä ei tunnu, niin toivotan sinulle NCW, oikein hyvää ja rauhallista vuotta 2014.