MURHA.INFO

Hämmästyksekseni en löytänyt keskustelua tästä yhdestä Suomen pöyristyttävimmästä lapsisurmajutusta. Löysin vain lyhyen maininnan Lapsisurmat Suomessa -triidistä. Tämän kuun Alibi kertoo tragediasta typistetysti Oulun vauvasurmien uutisoinnin yhteydessä. Laajemmin juttu on selostettu Poliisi Kertoo Erikoispainoksessa.


Tapauksen keskiössä oli Saukon perhe, johon oli siunaantunut useita lapsia. Perheellä oli kuitenkin tiukka taloudellinen tilanne, ja lapset kärsivät aliravitsemuksesta. Vanhemmat keksivät lopulta äärimmäisen keinon tilanteen helpottamiseksi.

Perheen noin kymmenen kuukauden ikäinen tytär menehtyi yllättäen marraskuun 1936 alussa. Melko pian tämän jälkeen perheestä poistui iäisyyteen myös kaksi muuta tytärtä, toinen 2- ja toinen 3-vuotias. Vielä neljäskin lapsi, iältään kuusi vuotta, sai kutsun kirkkauteen.

Kylillä alkoi tietysti liikkumaan huhuja. Ihmeteltiin, että miten oli mahdollista, että saman perheen neljä lasta olivat kuolleet vain muutaman päivän sisällä. Kunnanlääkäri ei löytänyt mitään syytä lasten äkillisiin kuolemiin, joten poliisitutkinta alkoi.

Tutkimuksissa havaittiin lasten kuolleen arsenikkimyrkytykseen. Aluksi perheen äiti keksi selityksen, että talossa olleella epämääräisellä taiteilijapersoonalla oli sormensa pelissä. Kyseisen taiteilijan maalauksista löytyikin arsenikkia, joten ajateltiin, että lapset olisivat maistelleet värejä kohtalokkain seurauksin. Äiti kuitenkin murtui ja tunnusti. Lapset oli myrkytetty sekoittamalla arsenikkia marjapuuroon.

Lasten vanhemmat pidätettiin epäiltyinä murhista. Lisäksi äidin kaksi siskoa pidätettiin epäiltyinä avunannosta. Siskoista toinen, joka oli vasta alaikäinen, kertoi varastaneensa myrkyn työnantajansa lääkekaapista.

Torstaina 21. tammikuuta 1937 aloitettiin Sievin välikäräjillä oikeudenkäynti. Lasten isä, työmies Aukusti Leonard Saukko, 35, ja äiti, Alma Eliida Saukko, 26, sekä Alman sisaret, työmiehenvaimo Aune Tuominen (o.s. Ahonen) ja palvelijatar Aura Ahonen tuotiin paikalle Oulun lääninvankilasta vanginvaatteissa. Leonard Saukko oli lisäksi raudoissa. Poikkeuksellinen tapaus oli saanut runsaasti julkisuutta, ja käräjäpaikalle saapuikin runsaasti uteliasta yleisöä.

Käräjillä syytetyt ― Aura Ahosta lukuun ottamatta ― kiistivät poliisikuulusteluissa annetut tunnustukset. Alma Saukko kertoi oman tunnustuksensa syntyneen siksi, koska hän halusi päästä pois kuulusteluista. Hänen mukaansa lapset olivat kuolleet luonnollisella tavalla Jumalan tahdosta. Myös Leonard Saukko kertoi tunnustaneensa pakotuksesta ja että hänelle oli syötetty sanat suuhun.

Syyttäjällä oli kuitenkin muutakin näyttöä syytettyjä vastaan kuin poliisikuulusteluissa annetut tunnustukset. Yksi raskauttavimmista todisteista oli Alman siskolleen kirjoittama kirje, jossa puhuttiin liioista lapsista ja miten niistä voisi päästä. Todisteena käytettiin myös Alman Ylivieskan poliisivankilassa kirjoittamaa kirjettä, jossa hän oli selostanut elämäkertansa ja lopulta tunnustanut. Motiiviksi oli mainittu heikko taloudellinen tilanne. Alma väitti kirjoittaneensa kirjeen vain "tutkijoiden mieliksi".

Juttu lykättiin torstaihin helmikuun 18. päivään, jolloin annettiin myös tuomiot. Leonard ja Alma Saukko tuomittiin kumpikin neljästä murhasta ja yhdestä murhan yrityksestä elinkaudeksi kuritushuoneeseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa ainiaaksi. Aune Tuominen sai avunannosta kahdeksan vuotta kuritushuonetta ja menetti kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi. Alaikäinen Aura Ahonen sai nuorena henkilönä tehdystä avunannosta kolme vuotta vankeutta. Alaikäiseltä ei voitu riistää kansalaisluottamusta, joten hänet tuomittiin sen asemesta kolmeksi vuodeksi todistajaksi kelpaamattomaksi.

Loppuikäänsä Leonard ja Alma Saukko eivät kuitenkaan linnassa viettäneet. He saivat aikanaan tasavallan presidentiltä armahduksen ja palasivat kotiseudulleen. Tämän kuun Alibi mainitsee, että rouva Saukko olisi armahdettu jo 10 vuoden istumisen jälkeen. Erään paikallislehden haastattelussa hän edelleen vakuutti syyttömyyttään.


Lähteenä olen käyttänyt aikalaisuutisointia sekä Poliisi Kertoo Erikoispainosta ja Alibia (7/2014).

Kovat olivat tuomiot! Nyt itäsuomen hovi mätkisi 3-4 vuotta ja avustajille yhdyskuntapalvelua ruohonleikkaamisessa 8 tuntia Ylivieskan Osuuspankin ympärillä.

Ajatushan vielä 1930- luvun Suomessa oli sama, kuin vieläkin Kiinassa, Venäjällä ja USA:ssa, että valtavat vankilaumat tekivät sitä raskasta ja vaarallista maansiirto-, rata-, kanava-, ja kaivostyötä, josta ei karttunut eläkettä. Siitä ei myöskään tarvinnut maksaa mitään -ei kuolleiden omaisillekaan.
Vankiloiden ympärillä kuivattiin ja raivattiin valtavat suoalueet 1980- luvulle tultaessa. Nyt valtio on myynyt ne pilkkahinnalla maajusseille ja maksaa viljan tai öljykasvien ylituotannosta miljoonien vientitukia. Voiko kysyä onko siinäkään pilkahdusta älyllisyydestä?
VR:n rautateistä osa on vankityövoimalla vedetty soiden yli. Muutama kantatiemme on ns. vankiteitä tai piimäteitä. Jälkimmäinen nimi tuli siitä piimän ja jonkinlaisen viljasotkun vellistä, jota annettiin työntekijöille palkaksi kauhallinen aamulla ja illalla.

Lastensa tappaminenhan on suoraan neuvo raamatusta. Siellähän Aaprahammista alkaen oli tarkoitus tappaa poikansa ja oikein se jumalakin tapatti jeesuksensa, joten mitä siitä jos tyhmä kansa oli oppinsa pappien melskeestä imenytkin?

Alibaba kirjoitti:Kovat olivat tuomiot! Nyt itäsuomen hovi mätkisi 3-4 vuotta ja avustajille yhdyskuntapalvelua ruohonleikkaamisessa 8 tuntia Ylivieskan Osuuspankin ympärillä.

Naurettava väite. Kyllä tuosta tulisi elinkautiset nykyisinkin.

Esitäpä yksikin oikeustapaus, jossa olisi useammasta lapsenmurhasta selvitty 3-4 vuoden tuomiolla. Ei mahda löytyä muualta kuin mielikuvituksesta.

"Lastensa tappaminenhan on suoraan neuvo raamatusta. Siellähän Aaprahammista alkaen oli tarkoitus tappaa poikansa ja oikein se jumalakin tapatti jeesuksensa, joten mitä siitä jos tyhmä kansa oli oppinsa pappien melskeestä imenytkin?"

No johan on mielenkiintoinen ajatus. Ei ole kukaan lapsensa tappaja vielä tainnut tuolla puolustautua? Että kun se Abrahamkin meinasi teurastaa poikansa niin kai minäkin voin oman lapseni päästää päiviltä. Ja kun itse isä jumalakin määräsi tai ainakin antoi Jeesuksen, jota Jumalan pojaksi sanottiin, rääkättäväksi kuoliaaksi, niin minähän tässä vain seuraan pappien opetusta kun ammun/puukotan/hukutan/tukehdutan/myrkytän omat lapseni. Saahan nähdä milloin joku keksii ensimmäisenä vedota tuohon!

Kiitos mielenkiintoisesta jutusta!
Ajat ovat olleet todella kovat, eikä sosiaalista tukea ole ollut samalla tavalla tarjolla, kuin nykyään. Silti ihmiset ovat tulleet toimeen jotenkin, isonkin lapsilauman kanssa. Herättelevä tapaus ja ainakin minulle ihan tuntematonkin tähän asti.

Kuka tai mikä oli tämä epämääräinen taiteilija ja tutkittiinko hänen mahdollinen osuutensa tapahtumiin? Uskoisin että tarvikkeet olivat sen verran hinnakkaita silloin, että taiteilija olisi pitänyt huolen, ettei pikkulapset pääsisi niitä tärväämään, saati syömään, oli sitten miten myrkyllisiä tahansa.

Oliko nämä pikku uhrit avioparin ainoat lapset vai jäikö heiltä muitakin? Oliko jotain uskonnollista painetta, jutun taustat on näköjään sivuutettu ihan täysin. Neljä lasta ei itsessään ollut silloin harvinaisen paljon (eikä nykyäänkään), ja puutetta oli köyhällä väestön osalla kaikkialla.

Vähällä pääsivät, ei pienen lapsen henki paljoa kustantanut silloin eikä lain mukaan nykyäänkään. Mitä pienempi ja avuttomampi uhri, sitä lievempi tuomio, vrt Klaukkalan kaksossurma.

anneli1 kirjoitti:Kuka tai mikä oli tämä epämääräinen taiteilija ja tutkittiinko hänen mahdollinen osuutensa tapahtumiin? Uskoisin että tarvikkeet olivat sen verran hinnakkaita silloin, että taiteilija olisi pitänyt huolen, ettei pikkulapset pääsisi niitä tärväämään, saati syömään, oli sitten miten myrkyllisiä tahansa.

Poliisi kertoo -kirjassa taiteilijasta käytetään nimeä Kalle Räsänen (todennäköisesti muutettu nimi). Hän oli vapaa taiteilijasielu, joka kulki ja yöpyi siellä sun täällä. Tapahtumapaikalle Sievin kuntaan hän oli saapunut lokakuun 1936 loppupuolella. Räsäsen vierailu Saukkojen hieman ränsistyneessä ja ahtaassa tuvassa ei kestänyt pitkään, koska Räsänen pelkäsi olevansa niukkatuloiselle isäntäväelle rasite. Hän tuli kuitenkin hyvin toimeen perheenjäsenten kanssa. Lähtiessään Räsänen jätti Saukoille muutaman maalaamansa taulun muistoksi.

anneli1 kirjoitti:Oliko nämä pikku uhrit avioparin ainoat lapset vai jäikö heiltä muitakin?

Perheessä oli kuusi lasta, kaikki tyttöjä. Vanhempien tarkoituksena ei ilmeisesti ollut surmata jokaista lasta.

Lapsisurmat olivat valitettavasti päivänpolttava puheenaihe näinä pimeinä vuodenaikona sen aikaisessa mediakentässä jo 78 vuotta sitten. Keskipohjanmaa-lehti seurasi tiiviisti, lähes päivittäin tapahtumia Saukon perheen ympärillä. Suomen rikoshistorian synkimpiin lukuihin liittyvä kuva Saukon lapsista julkaistu lehdessä joulukuussa 1936.

Selvisikö se, missä tuo alaikäinen (siihen aikaan täysi-ikäiseksi tuli 21-vuotiaana) sisko oli töissä?
Oliko työnantaja apteekkari tai lääkäri, jolla tällaisia myrkkyjä oli?
Olipa aika ovelaa yrittää pistää vahingoksi koko asia. Että maalarin myrkkyjä pääsivät vahingossa syömään.
Joo, ymmärtäisin kyllä, jos yhdelle olisi käynyt tuollainen vahinko, mutta ei noin monelle. Eikä 10-kuukautta vanha vielä oikein pääse kenenkään välineitä tutkimaan.
Kyllähän perheestä saattoijoskus kuollakin monta lasta, mutta silloin oli kyseessä jokin tarttuva tauti, mikä tappoi.

Tässä hieman lisävalaistusta Atlantan kysymään asiaan, tuoretta tietoa joulukuulta 1936. Tuo palveluspaikka Orivedellä ei tässä yhteydessä selviä, onko ollut apteekki tai esim piian palveluspaikka.
Aikalaiset sen varmasti tiesivät.

Aizerin alustus oli jälleen kerran sekä asiallinen, että mielenkiintoinen, poiketen ilahduttavalla tavalla edukseen monista muista vastaavista,.Martin lehtileikkeet samasta aiheesta edustavat samaa ja erittäin korkeaa tasoa.

Kuten edellä on tullutkin jo mainituksi,niin "Saukon lasten myrkytysjutusta" on kirjoitettu sekä PPK-kirjassa, että Alibi-lehdessä; jälkimmäisessä jopa useampaankin kertaan.

Harvemmilla on tiedossa, että samana vuonna Ylistaron Hanhikoskella äiti myrkytti kuusi lastaan!

Omiin perheenjäseniin( yleensä lapsiin) kohdistuneet myrkytyssurmat kokivat lähes invaasionomaisen räjähdyksen 1930-luvun jälkipuoliskolla.Lehdistössäkin asiaan kiinnitettiin suurta huolta ja huomiota.

Tuli tämä asia ohimennen mieleeni, kun huomasin,että Queen oli äskettäin kirjoittanut Hejaciin Seija Aulikki Varpeniuksen tapauksesta.Käykääpä lukemassa!

Vankilassa olon aikana rouva Alma Saukko sai uskonnollisen herätyksen ja koki saaneensa synnit anteeksi.Hän myös pyysi anteeksi tekojaan.

Myöhemmin pariskunta sai vielä lisää lapsia, joista ainakin osa syntyi kehitysvammaisina.Surullinen tapaus.

Kuvassa rouva Saukko joskus 1960-luvulla tai 70-luvun alussa.

Onko kellään mitään lisätietoja tästä tapauksesta? Etsin tietoja esimerkiksi mitä tekijöille eli Almalle ja Leonardille tapahtui vankilasta pääsyn jälkeen, miten elivät, missä, syntyikö lapsia jne. En ole löytänyt mitään. Tietääkö kukaan milloin Alma ja Leonard syntyi ja kuoli, siis päivämääriä? Onko heistä enempää kuvia missään?

Joskus vuosia sitten näin antikvariaatissa myynnissä Alibi 6/1984 -lehden, jossa oli Alma Saukon haastattelu. Yli 70-vuotias nainen vakuutti siinäkin syyttömyyttään. Sukunimensä oli vaihtanut Lenkoksi. Jos jollakin on lehti tallessa, niin olisi mielenkiintoista tietää lisää. Itse en sitä tuolloin ostanut. Otin lehden numeron ylös, jos myöhemmin tulee jossain vastaan.

Vaasan hovioikeus oli huhtikuussa 1937 samaa mieltä Saukkojen syyllisyydestä kuin Sievin kihlakunnanoikeus. Alma Saukko ei kuitenkaan suostunut hyväksymään tuomiotaan. Korkeimman oikeuden arkistosta löytyy 30.8.1938 päivätty kirje, jossa Alma Saukko anoi tasavallan presidentiltä armahdusta, jota korkein oikeus ei puoltanut. Niin ikään korkeimman oikeuden arkistosta löytyy 9.10.1940 päivätty kirje, jossa rouva Saukko anoi presidentiltä, että "hänet armosta vapautettaisiin enemmälti kärsimästä sanottua rangaistusta ja että juttu otettaisiin uudelleen tutkittavaksi". Korkein oikeus oli kuitenkin tyly ja totesi, "ettei jutun ottaminen uudelleen tutkittavaksi ole armahdusteitse myönnettävissä ja ettei anomukseen muutoin ole aihetta myöntyä".

Alibi, jota aloitusviestissä käytin lähteenä, kertoi rouva Saukon vapautuneen jo 10 vuoden istumisen jälkeen. Istui siis lastensa murhista yhtä kauan kuin aviomiehensä murhapoltosta äänestyspäätöksellä elinkautisen saanut Orvokki Lylys.

Kiitos lisätiedoista, koitan vielä kaivella asiaa lisää. Hämmästyttää vain, että Almasta kyllä löytyy tietoja oikeudenkäynnin jälkeen mutta Leonardista ei näy jälkeäkään missään, ja juuri hänen kohtalonsa eritoten kiinnostaisi. Törmäsin tähän juttuun kaivellessa erään läheisen sukupuuta ja tämä keissi tuli siinä vastaan sekä hyvin samanlaisia asuinpaikkoja ja nimiä joten kiinnostus on todella suuri nyt meillä molemmilla.