Soul Asylumin Runaway Train-videon kadonneet
Lähetetty: Su Kesä 22, 2014 6:57 pm
Joku uudempi katoamistapaus osui silmiini ja siellä oli maininta maitopurkkilapsesta, mikä pohtimisen jälkeen sai muistamaan Soul Asylum-yhtyeen musiikkivideon Runaway Train. Videon huippukausi oli 90-luvulla, jolloin musiikkikanavat sitä soittivat todella usein, sekä myöhemmin ysärimuistelotunteinaan sama video näkyi monen monta kertaa. Rupesin miettimään sitä, onko yhtäkään videossa esiinteltyä katoamistapausta saatu ratkaistua ja yllättäen aiheesta löytyi ihan kattavakin Wikipedia-artikkeli. Uutena tietona itselleni tuli sekin että videosta on tehty useita eri versoita, riippuen maasta jolle se oli tarkoitettu. Jenkkiversiossa on tietenkin oman maan kadonneita, mutta eri versioita löytyy myös muunmuassa Britannialle ja Australialle.
Tuo Wikipedia-artikkeli on englanniksi, joten tässä siitä suomennos:

Aika paljon erilaisia tarinoita siis löytyy noidenkin kuvien takaa. Aikanaan ei tullut ajatelluksi muuta kuin että ovat kotoaan karanneita tai nuoremmat siepattuja, mutta esimerkiksi tuo huoltajuuskiistaongelma tai hyvästä syystä kotoaan parempaan paikkaan siirtyminen ovat kyllä vaihtoehtoja, jotka eivät tulleet mieleenkään. Saatika sarjamurhaajan uhreiksi joutuminen.
Varsin hienoa työtä tuollainen musiikinkin kautta vaikuttaminen tälläisissä asioissa kuitenkin lienee on ja onkin ihan sääli, ettei tänä päivänä vastaavilla tempauksilla enää oikein puututa vaikkapa juuri tälläisiin lasten ja nuorten katoamisiin.
Tuo Wikipedia-artikkeli on englanniksi, joten tässä siitä suomennos:
(Runaway Trainin) musiikkivideo, jonka ohjasi Tony Kaye, sai runsaasti soittoja MTV:llä ja VH1:llä.
Videosta tehtiin useita versioita. Yhdysvaltojen video alkaa mustalla ruudulla johon ilmestyy isoin valkoisin kirjaimin teksti: "Amerikan kaduilla on yli miljoona kadonnutta nuorta", kun taas Britannian versio alkaa "100 000 nuorta on kadonneina Britannian kaduille". Seuraavaksi nähdään piirustus tytöstä ja Dave Pirnerin (yhtyeen laulaja) ääni kertoo piirustuksen olevan kotoaan yli 110 kertaa karanneen tytön piirtämä. Kohtaus jätettiin usein pois kun video näytettiin, yleinen käytäntö kun videoissa oli ennen tai jälkeen ylimääräistä materiaalia.
Pirnerin puhuttua video jatkui useilla otoksilla yhtyeestä soittamassa kappaletta ja Dave laulamassa. Kolme kokonaista kohtaus on siroteltu muiden kuvien joukkoon videoon. Ensimmäisen kappaleen aikana näytetään lasta joka näkee isoisänsä lyövän ja lopulta tappavan hänen isoäitinsä ennen kuin lapsi juoksee peloissaan ulos talosta. Toisen kappaleen aikana nuori teinityttö joutuu prostituoidun rooliin ja joutuu lopulta pahoinpitelijän ostamaksi. Myöhemmin häntä raahataan autoon jengin toimesta ja myöhemmin ambulanssimiehet nostavat häntä autoon raiskattuna ja hakattuna. Päätösosiossa vanhempi nainen sieppaa vauvan kärryistä, vauvan äidin juostessa kidnappaajan auton perään.
Musiikkivideon aikana näytetään useita lapsia juoksemassa tai esiintymässä pahoinpitelyn seurauksena tulleiden vammojen kanssa. Kertosäkeiden aikana näytetään kuvia kadonneista lapsista. Jokaisen kuvan jälkeen heidän nimensä ilmestyi ruutuun suurin kirjaimin sekä teksti "kadonnut vuonna..." ja katoamisvuosiluku sen jälkeen.
Videon jälkeen, lopun jäädessä usein myös esittämättä, Pirner sanoo kameran edessä: "Jos olet nähnyt ketään näistä lapsista tai olet yksi heistä, ole hyvä ja soita tähän numeroon" ruutuun ilmestyessä puhelinnumeron johon saattoi ottaa yhteyttä. MTV leikkasi tämän osion pois koska he eivät halunneet ihmisten luulevan sen olevan julkinen virkailmoitus. VH1 näytti Britannian musiikkivideon version kokonaisuudessaan.
USA:ssa oli kolme alkuperäistä versiota videosta, näyttäen yhteensä 36 kadonnutta lasta. Riippuen maasta missä musiikkivideota näytettiin, esitettiin kuvissa sen alueen lapsia. Australian versiossa näytettiin useita rinkkamatkailevia nuoria turisteja joiden perheet etsivät heitä. Useat heistä paljastuivat Ivan Milatin uhreiksi.
2006 kitaristi Dan Murphy kertoi haastattelussa Pasadena Weeklylle että jotkut videolla esiintyneet tapaukset päättyivät tradegiaan: "Kaikki eivät olleet parhaita mahdollisia skenaarioita. Tapasin palomiehen itärannikolla joka kertoi hänen tyttärensä päätyneen videoon ja että heillä oli ollut katkera huoltajuuskiista vaimonsa kanssa hänestä," Murphy kertoi. "Kävi ilmi, että tyttö ei ollut karannut, mutta että hänet oli murhattu ja haudattu takapihalle äitinsä toimesta. Kiertueella kerran eräs tyttö kertoi meille nauraen meidän pilanneen hänen elämänsä. Hän oli nähnyt itsensä videolla poikaystävänsä talolla ja sen vuoksi hänet pakotettiin takaisin hänen huonoihin kotioloihinsa."
Kayen mukaan 26 kadonnutta lasta löydettiin sen jälkeen kun he olivat olleet esillä videossa.
Britannian versiossa esiteltiin puolestaan Vicky Hamilton ja Dinah McNicol, jotka katosivat vuonna 1991. Heidän jäänteensä löytyivät vuonna 2007 talosta Margatesta. Peter Tobin on ollut syytettynä molemmista murhista.
Curtis Huntzinger, joka esitettiin Yhdysvaltojen videossa, löydettiin kuolleena 2008. Hänen tuomittu tappajansa, Stephen Hash, on parhaillaan vankilassa Folsomissa saatuaan 11 vuoden tuomion miestaposta.
Viimeisessä kuvassa kaikissa Yhdysvaltojen versioissa on Thomas Dean Gibson, joka katosi Glendalesta, Oregonista 1991 kahden vuoden ikäisenä. Hän on edelleen kateissa vuonna 2013 ja ikääntymistä esittelevä kuva hänestä 19-vuoden ikäisenä julkaistiin vuonna 2009 National Center for Missing and Exploited Childrenin toimesta. Hänen lisäkseen videossa esitellyt mutta edelleen 2013 kateissa olevia ovat Byron Page, Wilda Benoit, Christopher Kerze ja Martha Dunn.

Aika paljon erilaisia tarinoita siis löytyy noidenkin kuvien takaa. Aikanaan ei tullut ajatelluksi muuta kuin että ovat kotoaan karanneita tai nuoremmat siepattuja, mutta esimerkiksi tuo huoltajuuskiistaongelma tai hyvästä syystä kotoaan parempaan paikkaan siirtyminen ovat kyllä vaihtoehtoja, jotka eivät tulleet mieleenkään. Saatika sarjamurhaajan uhreiksi joutuminen.
Varsin hienoa työtä tuollainen musiikinkin kautta vaikuttaminen tälläisissä asioissa kuitenkin lienee on ja onkin ihan sääli, ettei tänä päivänä vastaavilla tempauksilla enää oikein puututa vaikkapa juuri tälläisiin lasten ja nuorten katoamisiin.














