"Koiviston huppumies"
Lähetetty: Ma Heinä 07, 2014 11:59 pm
Täällä taas, kuusi viestiä sain laittaa kuukauden aikana. Kiitos vaan asianosaisille.
Mutta tutkimus jatkuu, vaikka ylläpito ja eräät keskustelijat yrittävät sitä estää.
Nyt tulee paljon tekstiä, valitan jo etukäteen niiden puolesta, jotka eivät oikein koskaan ole jaksaneet mitään lukea. Ette kuitenkaan ole kohdeyleisö, joten vahinko on pieni.
On pakko laittaa nyt kaikki kerralla, että ehdin ennen seuraavaa bannia.
Tutustuin Pirjo Koiviston tarinaan, ja kerron nyt siitä ne asiat mitä tiedän, ja esittelen mm. murhaajan käyttämän pakoreitin (ja varapakoreitin). Kävin myös paikanpäällä Ulvilassa tutustumassa ja kuvaamassa ne. Tarina on mielenkiintoinen, ja koskapa nimimerkki huippumies sitä jo ehti kaivatakin, niin laitetaan tähän oikein tietopaketti aiheesta. Jaan tekstit ja kuvat useampaan postaukseen. Kuvien lisäys ei onnistunut suoraan (tai sitten esikatselu ei vain näytä niitä), mutta laitan linkkeinä. Avatkaa uuteen ikkunaan.
UUTISET KOTIMAA
Anneli Auerin tapauksessa tutkitaan yhä vieraan miehen osuutta
Jo kertaalleen tunnustanut mies joutuu uudestaan syyniin
3.6.2014 19:06
Jukka Harju
HELSINGIN SANOMAT
”Poliisi selvittää edelleen, oliko Ulvilan murhamysteerin takana sittenkin vieras, taloon tunkeutunut mies.
Jo vuosia sitten tutkintalinjoista ulos pudonnut ”tunnustus” on palannut poliisin pöydälle tämän kevään kuluessa. Tarina on pitkä ja mutkikas, mutta sen keskiössä on mies, jolla olisi teorian mukaan ollut eräänlainen motiivi tappaa uhri, Jukka S. Lahti.
Lisätutkinnan poliisille määräsi syyttäjä Kalle Kulmala sen jälkeen, kun eräs ulvilalainen nainen halusi tulla uudestaan kuulluksi. Hän tunsi pitkään miehen, joka naisen mielestä monestakin syystä on tekijä. Mies olisi naisen mukaan myös tunnustanut hänelle Lahden surman.
Syyttäjä on vaitonainen. ”En voi sanoa oikeastaan mitään. Jos jotain tutkitaan, niin se tutkitaan tässä ihan lähiaikoina”, sanoo Kulmala.
”Lisätutkintaa on pyydetty, mutta mistä ja ketä kuullaan, sitä en voi valitettavasti sanoa ennen kuin asia on valmis.”
Uuden tutkinnan sai aikaan naisen yhteydenotto tänä keväänä. Hän on kokenut, ettei poliisi ottanut hänen tarinaansa riittävällä vakavuudella.
”Sen voin sanoa, että kyseinen naishenkilö on meitäkin lähestynyt ja pyytänyt tulla kuulluksi. Häntä on kuultu aikaisemminkin. Siihen mitä me olemme mahdollisesti tekemässä, en voi sanoa mitään niin kauan kuin asia on kesken.”
Aikataulu on avoin, tosin Anneli Auerin on määrä astua taas Vaasan hovioikeuden eteen syyskuun alussa murhasta syytettynä.
”Pikapuoliin, siihen mennessä varmaan, kun uudestaan aloitetaan syksyllä”, Kulmala sanoo.
Naisen tarina miehen käyttäytymisestä ennen tekoa ja sen jälkeen on yksityiskohtainen. Tarina on myös sen verran mahdollinen, ettei poliisi voine tutkimatta sitä ohittaa. Poliisi tosin kuulusteli miestä jo tuoreeltaan vuonna 2007. Mies kiisti teon.
Mies oli yrittäjänä toimineen naisen asiakas ja kärsi mielenterveyden heikkenemisestä. Nainen kertoo, että mies tuli viikkoja teon jälkeen hänen luokseen ja sanoi tehneensä pahan teon ja kuuluvansa linnaan.
Miehen tarina täydentyi hiljalleen, kun mies ja nainen tapasivat. He tunsivat toisensa jo yli kymmenen vuoden takaa ja asiakassuhde oli kestänyt kauan.
Lopulta, puoli vuotta teon jälkeen nainen meni kertomaan asian poliisille, mutta tästä naiselle jäi kokemus, ettei häntä otettu tosissaan. Tässä vaiheessa Anneli Aueria ei vielä epäilty teosta, poliisi etsi vierasta miestä.
Naisella oli selitys myös sille, mistä mies sai tekovälineet ja kengät, samoin sille mitä kautta mies teon jälkeen pakeni paikalta.
Yksi seikka naisen kertomuksessa on väite siitä, että mies oli osannut mennä teon jälkeen aamulla varhain tekopaikan kadulle. Hän olisi tuolloin sanonut toiselle paikalla olleelle, että talossa on varmaan joku tapettu.
Nyt nainen on siis halunnut tulla uudestaan kuulluksi. Hän on kertonut, että mies vainosi häntä ilmiannon jälkeen.”
1. Suunnitelma
Mies oli erotettu Luvatalta ”ensimmäisessä erässä”. Hän ei ollut ehtinyt olemaan töissä kuin muutaman vuoden. Erotetuille ei vielä tuolloin järjestetty minkäänlaisia tukitoimia, vaan peli oli raakaa. Lahti sai syitä niskaansa, koska ei aina ollut hienopuheisin mies, ja erottamiset henkilöityivät uuteen ”saneeraajaan”, vaikkei hän niistä vastuussa ollutkaan. Palstalla on paljon 2007-2009 luonnehdintoja Lahdesta, pääosin vähemmän mairittelevia, kuten: Diipadaapa 8.1.2008: ”tuttu psykologi joka tiesi/tunsi Lahden työnsä puolesta ainakin sanoi, ettei ihan heti osaa nimetä **ttumaisempaa henkilöä, siis työasioissa”. Myöhemmät käsitykset murhasta ovat sitten tehneet Jukasta lähes pyhimyksenomaisen ihmisen, joka töin ja tuskin piti kulissit pystyssä vaimonsa terrorin alla. Totuus lienee jossain näiden käsitysten välissä. Kaikesta päättäen Lahti oli kuitenkin kunnianhimoinen ja työnsä hyvin ja vastuullisesti hoitava ihminen.
Tapahtui kuitenkin jopa potkun saaneen itsemurha, ennen kuin tukitoimiin ryhdyttiin ja erottamislinjaa pehmennettiin. Lahti kuitenkin turhautui, koska resurssit eivät tukitoimiin olleet riittävät. Hän joutui lupaamaan kursseja ja töitä, jotka eivät johtaneet mihinkään, ja herätti tahtomattaan lisää katkeruutta. Epäilty mies ei erottamisen jälkeen ollut saanut töitä, mikä ”paremman väen asuinalueella” latisti itsetuntoa entisestään. Sitten alkoi mielenterveys rakoilla. Mies alkoi suunnitella murhaa. Epäilty oli saanut pakkoajatuksen, että teko tulisi suorittaa klo 2-3 aikaan yöllä. Hän oli kärsinyt näistä sisäisistä käskyistä kello 2-3 aikaan jo kuukausia ennen tekoa. Murhateon kohteeksi valikoitui pienikokoinen ”saneeraaja”, edustihan hän syytä epäillyn elämän alamäelle, vaikka ei ilmeisesti kovin tuttu ollutkaan. Koiranomistajana epäilty tiesi alueen pikkupolut ja panosti pakoreittien suunnitteluun. Hämäykseksi mies oli myös kasvattanut parran, jonka sitten ajoi murhan jälkeen pois.
Pekka Lehto kertoi toimittajille, että epäilty asui ”tutkinnanjohtajan naapurissa”. Tässä hän käytti taiteellista vapautta, sillä Santaojan talolta epäillyn silloiselle talolle on pidempi matka kuin murhatalolta epäillyn talolle. Välimatkaa on vähän linnuntietäkin mennen yli 800 metriä.
Epäilty oli suunnitellut pakoreittinsä huolellisesti. Vaikka hän asui vain noin 500 metrin päässä murhatalosta Katajamäentiellä, hän jätti pakoauton kilometrin päähän aivan vastakkaiseen suuntaan. Hän tahtoi antaa vaikutelman, että asui kaukana murhatalosta, ja uskoi, ettei poliisi kiinnittäisi huomiota murhapaikan SUUNTAAN ajavaan autoon. Auto oli parkkeerattu Vanhakylän työväentalon pihalle (Kotokyläntie 9). Sijainti on suojainen: paikalle ei käytännössä näy asuintaloista, eikä yhdistyskäytössä olevan talon pihassa seisova auto kiinnitä Ravannintietä mahdollisesti ohi ajavien huomiota. Auton saa myös talon taakse, takaoven eteen piiloon, jolloin sitä ei näy käytännössä mistään.
Työväentalolla oli parkissa epäillyn vaimon auto. Sittemmin mies on jo eronnut ja muuttanut toiselle paikkakunnalle. Vaimo oli koko murhaviikon kursseilla Helsingissä.
Loogisesti ajateltuna Työväentalolle autonsa jättänyt poistuisi Ravannintietä Nakkilan suuntaan, ei suinkaan palaisi kohti Vanha-Ulvilan keskustaa, saatikka kääntyisi Kaasmarkuntielle takaisin kohti Palonpään kaupunginosaa, jossa Tähtisentie sijaitsee. Näin epäilty kuitenkin teki: Työväentalon pihamaalta oikeaan Ravannintietä aina Kaasmarkuntien risteykseen, josta jälleen oikealle pitkin Kaasmarkuntietä ja jälleen oikealle pientä Venhonkujaa, siitä vasemmalle Palokulmantielle ja tämän päässä oikealle Katajamäentielle. On mahdollista, että epäilty näki ambulanssin valot kääntyessään Kaasmarkuntielle! Idea oli siis kiertää ympäri Loukkuran ja Palonpään kaupunginosat ja palata takaisin vain muutaman sadan metrin päähän Tähtisentiestä. Koska Tähtisentien ja Katajamäentien välillä ei ole autotietä, paluu onnistuu ”turvallisesti”, eikä sitä voi Tähtisentieltä havaita.
Ravannintien/Kaasmarkuntien käyttäminen pakoreittinä oli sikälikin hyvä, että kyseessä olivat Vanha-Ulvilan suurimmat maantiet, joilla saattoi kulkea muitakin autoja. Kapeilla Loukkuran tai Palonpään omakotitaloalueiden kujilla yöllä kiertelevä auto olisi herättänyt huomiota, mutta isompia teitä pitkin autoja varmasti kulki mihin aikaan hyvänsä. Toisaalta sekä Ravannin-, että Kaasmarkuntietä ajaessa ei tarvinne pelätä vastaantulevaa poliisia, sillä liikkuva partio käyttää Tampereen-Helsingintietä ja paikalliset poliisit tulevat Porista. 2007-2009 kun tekijän käyttämää reittiä murhainfossakin mietittiin, ajateltiin yleisesti, että tekijä olisi jättänyt auton aivan murhatalon lähistölle (esim Metsäkulmantie) tai jopa sen eteen. Tässähän ei kuitenkaan ole mitään järkeä: turvallisinta on poistua juosten ja auton tulee olla sellaisessa paikassa, että siihen voi huoletta hypätä ja ajaa pois jäämättä vastaantulevien poliisien ihmeteltäväksi tai joutumatta ajelemaan pikkuisilla omakotialueen teillä.
Tämä oli toinen seikka, miksi Työväentalo valikoitui auton paikaksi. Palonpään ja Loukkuran kaupunginosia erottaa heinikko- ja metsäkaistale, ja se tarjosi murhaajalle loistavan keinon päästä poliisien ulottumattomiin hyvin nopeasti. Palonpäästä pääsee Loukkuraan jalkaisin Lammasmäentien lopussa alkavaa karttaan merkitsemätöntä polkua pitkin alle puolessa minuutissa (polun pituus 160 metriä), mutta autolla joutuu kiertämään Kaasmarkuntietä koko alueen ympäri parin kilometrin matkan! Autolla liikkeellä olevilla poliiseilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä poistujan perään, kunhan murhaaja ehti 400 metrin matkan Lammasmäentien päähän, tai edes Lammasmäentien risteykseen, 240 metrin päähän. Autolla polun toiseen päähän Pääskyntielle oli 1,7km, pääosin pikkuisia ja mutkittelevia omakotitaloalueen kujia pitkin.
Kun ulkoalueita alettiin tutkia vasta 1-1½h päästä, oli murhaaja ollut kotonaan jo toista tuntia. Käytännössä murhaajan pakoreitin tutkiminen jäi seuraavaan päivään, ja sekin oli hyvin pinnallista. Paikalla oli tapahtumayönä säkkipimeää, ja koska poistuminen tapahtui asvalttiteitä pitkin, ei koira saanut vainua, eikä sitä tontin reunoja kauemmaksi yritetty viedäkään. Kuten Joutsenlahti totesi haastattelussa 2007: ”Surmapaikalla käyneet tietävät, kuinka pilkkopimeää oli joulukuun 1. päivän yöllä Tähtisentiellä. Minuutissakin ehti kadota jäljettömiin.”
Kun käy paikanpäällä, hahmottaa, kuinka suojainen koko Pääskyntie-Kotoniityntie –reitti todellisuudessa on. Kartasta katsoen taloja on vieri vieressä, mutta käytännössä kaikki ovat pensas- ja kuusiaitojen suojissa tai sellaisessa asennossa, ettei niiden ikkunoista edes näy tielle. Ainoastaan Kotoniityntiellä on pari aivan tien sivussa olevaa taloa ja senkin toinen puoli on pelkkää pusikkoa. Vanhakyläntiellä taloja ei ole käytännössä lainkaan niin, että joku voisi nähdä ohi kävelevän. Tiet ovat hyvin kapeita ja liikennettä minimaalisesti päivälläkin.
Pakoreitti:
http://aijaa.com/2Q3DXT
Työväentalo:
http://aijaa.com/M96kp2
Työväentalon parkkipaikka:
http://aijaa.com/mPaRpq
Lammasmäentien ja Pääskyntien välinen polku:
http://aijaa.com/hBQVbp
Polku kulkee lopuksi pienen metsikön halki:
http://aijaa.com/wxZWar
Polun alkua Lammasmäentien päästä:
http://aijaa.com/CwJfza
Mutta tutkimus jatkuu, vaikka ylläpito ja eräät keskustelijat yrittävät sitä estää.
Nyt tulee paljon tekstiä, valitan jo etukäteen niiden puolesta, jotka eivät oikein koskaan ole jaksaneet mitään lukea. Ette kuitenkaan ole kohdeyleisö, joten vahinko on pieni.
On pakko laittaa nyt kaikki kerralla, että ehdin ennen seuraavaa bannia.
Tutustuin Pirjo Koiviston tarinaan, ja kerron nyt siitä ne asiat mitä tiedän, ja esittelen mm. murhaajan käyttämän pakoreitin (ja varapakoreitin). Kävin myös paikanpäällä Ulvilassa tutustumassa ja kuvaamassa ne. Tarina on mielenkiintoinen, ja koskapa nimimerkki huippumies sitä jo ehti kaivatakin, niin laitetaan tähän oikein tietopaketti aiheesta. Jaan tekstit ja kuvat useampaan postaukseen. Kuvien lisäys ei onnistunut suoraan (tai sitten esikatselu ei vain näytä niitä), mutta laitan linkkeinä. Avatkaa uuteen ikkunaan.
UUTISET KOTIMAA
Anneli Auerin tapauksessa tutkitaan yhä vieraan miehen osuutta
Jo kertaalleen tunnustanut mies joutuu uudestaan syyniin
3.6.2014 19:06
Jukka Harju
HELSINGIN SANOMAT
”Poliisi selvittää edelleen, oliko Ulvilan murhamysteerin takana sittenkin vieras, taloon tunkeutunut mies.
Jo vuosia sitten tutkintalinjoista ulos pudonnut ”tunnustus” on palannut poliisin pöydälle tämän kevään kuluessa. Tarina on pitkä ja mutkikas, mutta sen keskiössä on mies, jolla olisi teorian mukaan ollut eräänlainen motiivi tappaa uhri, Jukka S. Lahti.
Lisätutkinnan poliisille määräsi syyttäjä Kalle Kulmala sen jälkeen, kun eräs ulvilalainen nainen halusi tulla uudestaan kuulluksi. Hän tunsi pitkään miehen, joka naisen mielestä monestakin syystä on tekijä. Mies olisi naisen mukaan myös tunnustanut hänelle Lahden surman.
Syyttäjä on vaitonainen. ”En voi sanoa oikeastaan mitään. Jos jotain tutkitaan, niin se tutkitaan tässä ihan lähiaikoina”, sanoo Kulmala.
”Lisätutkintaa on pyydetty, mutta mistä ja ketä kuullaan, sitä en voi valitettavasti sanoa ennen kuin asia on valmis.”
Uuden tutkinnan sai aikaan naisen yhteydenotto tänä keväänä. Hän on kokenut, ettei poliisi ottanut hänen tarinaansa riittävällä vakavuudella.
”Sen voin sanoa, että kyseinen naishenkilö on meitäkin lähestynyt ja pyytänyt tulla kuulluksi. Häntä on kuultu aikaisemminkin. Siihen mitä me olemme mahdollisesti tekemässä, en voi sanoa mitään niin kauan kuin asia on kesken.”
Aikataulu on avoin, tosin Anneli Auerin on määrä astua taas Vaasan hovioikeuden eteen syyskuun alussa murhasta syytettynä.
”Pikapuoliin, siihen mennessä varmaan, kun uudestaan aloitetaan syksyllä”, Kulmala sanoo.
Naisen tarina miehen käyttäytymisestä ennen tekoa ja sen jälkeen on yksityiskohtainen. Tarina on myös sen verran mahdollinen, ettei poliisi voine tutkimatta sitä ohittaa. Poliisi tosin kuulusteli miestä jo tuoreeltaan vuonna 2007. Mies kiisti teon.
Mies oli yrittäjänä toimineen naisen asiakas ja kärsi mielenterveyden heikkenemisestä. Nainen kertoo, että mies tuli viikkoja teon jälkeen hänen luokseen ja sanoi tehneensä pahan teon ja kuuluvansa linnaan.
Miehen tarina täydentyi hiljalleen, kun mies ja nainen tapasivat. He tunsivat toisensa jo yli kymmenen vuoden takaa ja asiakassuhde oli kestänyt kauan.
Lopulta, puoli vuotta teon jälkeen nainen meni kertomaan asian poliisille, mutta tästä naiselle jäi kokemus, ettei häntä otettu tosissaan. Tässä vaiheessa Anneli Aueria ei vielä epäilty teosta, poliisi etsi vierasta miestä.
Naisella oli selitys myös sille, mistä mies sai tekovälineet ja kengät, samoin sille mitä kautta mies teon jälkeen pakeni paikalta.
Yksi seikka naisen kertomuksessa on väite siitä, että mies oli osannut mennä teon jälkeen aamulla varhain tekopaikan kadulle. Hän olisi tuolloin sanonut toiselle paikalla olleelle, että talossa on varmaan joku tapettu.
Nyt nainen on siis halunnut tulla uudestaan kuulluksi. Hän on kertonut, että mies vainosi häntä ilmiannon jälkeen.”
1. Suunnitelma
Mies oli erotettu Luvatalta ”ensimmäisessä erässä”. Hän ei ollut ehtinyt olemaan töissä kuin muutaman vuoden. Erotetuille ei vielä tuolloin järjestetty minkäänlaisia tukitoimia, vaan peli oli raakaa. Lahti sai syitä niskaansa, koska ei aina ollut hienopuheisin mies, ja erottamiset henkilöityivät uuteen ”saneeraajaan”, vaikkei hän niistä vastuussa ollutkaan. Palstalla on paljon 2007-2009 luonnehdintoja Lahdesta, pääosin vähemmän mairittelevia, kuten: Diipadaapa 8.1.2008: ”tuttu psykologi joka tiesi/tunsi Lahden työnsä puolesta ainakin sanoi, ettei ihan heti osaa nimetä **ttumaisempaa henkilöä, siis työasioissa”. Myöhemmät käsitykset murhasta ovat sitten tehneet Jukasta lähes pyhimyksenomaisen ihmisen, joka töin ja tuskin piti kulissit pystyssä vaimonsa terrorin alla. Totuus lienee jossain näiden käsitysten välissä. Kaikesta päättäen Lahti oli kuitenkin kunnianhimoinen ja työnsä hyvin ja vastuullisesti hoitava ihminen.
Tapahtui kuitenkin jopa potkun saaneen itsemurha, ennen kuin tukitoimiin ryhdyttiin ja erottamislinjaa pehmennettiin. Lahti kuitenkin turhautui, koska resurssit eivät tukitoimiin olleet riittävät. Hän joutui lupaamaan kursseja ja töitä, jotka eivät johtaneet mihinkään, ja herätti tahtomattaan lisää katkeruutta. Epäilty mies ei erottamisen jälkeen ollut saanut töitä, mikä ”paremman väen asuinalueella” latisti itsetuntoa entisestään. Sitten alkoi mielenterveys rakoilla. Mies alkoi suunnitella murhaa. Epäilty oli saanut pakkoajatuksen, että teko tulisi suorittaa klo 2-3 aikaan yöllä. Hän oli kärsinyt näistä sisäisistä käskyistä kello 2-3 aikaan jo kuukausia ennen tekoa. Murhateon kohteeksi valikoitui pienikokoinen ”saneeraaja”, edustihan hän syytä epäillyn elämän alamäelle, vaikka ei ilmeisesti kovin tuttu ollutkaan. Koiranomistajana epäilty tiesi alueen pikkupolut ja panosti pakoreittien suunnitteluun. Hämäykseksi mies oli myös kasvattanut parran, jonka sitten ajoi murhan jälkeen pois.
Pekka Lehto kertoi toimittajille, että epäilty asui ”tutkinnanjohtajan naapurissa”. Tässä hän käytti taiteellista vapautta, sillä Santaojan talolta epäillyn silloiselle talolle on pidempi matka kuin murhatalolta epäillyn talolle. Välimatkaa on vähän linnuntietäkin mennen yli 800 metriä.
Epäilty oli suunnitellut pakoreittinsä huolellisesti. Vaikka hän asui vain noin 500 metrin päässä murhatalosta Katajamäentiellä, hän jätti pakoauton kilometrin päähän aivan vastakkaiseen suuntaan. Hän tahtoi antaa vaikutelman, että asui kaukana murhatalosta, ja uskoi, ettei poliisi kiinnittäisi huomiota murhapaikan SUUNTAAN ajavaan autoon. Auto oli parkkeerattu Vanhakylän työväentalon pihalle (Kotokyläntie 9). Sijainti on suojainen: paikalle ei käytännössä näy asuintaloista, eikä yhdistyskäytössä olevan talon pihassa seisova auto kiinnitä Ravannintietä mahdollisesti ohi ajavien huomiota. Auton saa myös talon taakse, takaoven eteen piiloon, jolloin sitä ei näy käytännössä mistään.
Työväentalolla oli parkissa epäillyn vaimon auto. Sittemmin mies on jo eronnut ja muuttanut toiselle paikkakunnalle. Vaimo oli koko murhaviikon kursseilla Helsingissä.
Loogisesti ajateltuna Työväentalolle autonsa jättänyt poistuisi Ravannintietä Nakkilan suuntaan, ei suinkaan palaisi kohti Vanha-Ulvilan keskustaa, saatikka kääntyisi Kaasmarkuntielle takaisin kohti Palonpään kaupunginosaa, jossa Tähtisentie sijaitsee. Näin epäilty kuitenkin teki: Työväentalon pihamaalta oikeaan Ravannintietä aina Kaasmarkuntien risteykseen, josta jälleen oikealle pitkin Kaasmarkuntietä ja jälleen oikealle pientä Venhonkujaa, siitä vasemmalle Palokulmantielle ja tämän päässä oikealle Katajamäentielle. On mahdollista, että epäilty näki ambulanssin valot kääntyessään Kaasmarkuntielle! Idea oli siis kiertää ympäri Loukkuran ja Palonpään kaupunginosat ja palata takaisin vain muutaman sadan metrin päähän Tähtisentiestä. Koska Tähtisentien ja Katajamäentien välillä ei ole autotietä, paluu onnistuu ”turvallisesti”, eikä sitä voi Tähtisentieltä havaita.
Ravannintien/Kaasmarkuntien käyttäminen pakoreittinä oli sikälikin hyvä, että kyseessä olivat Vanha-Ulvilan suurimmat maantiet, joilla saattoi kulkea muitakin autoja. Kapeilla Loukkuran tai Palonpään omakotitaloalueiden kujilla yöllä kiertelevä auto olisi herättänyt huomiota, mutta isompia teitä pitkin autoja varmasti kulki mihin aikaan hyvänsä. Toisaalta sekä Ravannin-, että Kaasmarkuntietä ajaessa ei tarvinne pelätä vastaantulevaa poliisia, sillä liikkuva partio käyttää Tampereen-Helsingintietä ja paikalliset poliisit tulevat Porista. 2007-2009 kun tekijän käyttämää reittiä murhainfossakin mietittiin, ajateltiin yleisesti, että tekijä olisi jättänyt auton aivan murhatalon lähistölle (esim Metsäkulmantie) tai jopa sen eteen. Tässähän ei kuitenkaan ole mitään järkeä: turvallisinta on poistua juosten ja auton tulee olla sellaisessa paikassa, että siihen voi huoletta hypätä ja ajaa pois jäämättä vastaantulevien poliisien ihmeteltäväksi tai joutumatta ajelemaan pikkuisilla omakotialueen teillä.
Tämä oli toinen seikka, miksi Työväentalo valikoitui auton paikaksi. Palonpään ja Loukkuran kaupunginosia erottaa heinikko- ja metsäkaistale, ja se tarjosi murhaajalle loistavan keinon päästä poliisien ulottumattomiin hyvin nopeasti. Palonpäästä pääsee Loukkuraan jalkaisin Lammasmäentien lopussa alkavaa karttaan merkitsemätöntä polkua pitkin alle puolessa minuutissa (polun pituus 160 metriä), mutta autolla joutuu kiertämään Kaasmarkuntietä koko alueen ympäri parin kilometrin matkan! Autolla liikkeellä olevilla poliiseilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä poistujan perään, kunhan murhaaja ehti 400 metrin matkan Lammasmäentien päähän, tai edes Lammasmäentien risteykseen, 240 metrin päähän. Autolla polun toiseen päähän Pääskyntielle oli 1,7km, pääosin pikkuisia ja mutkittelevia omakotitaloalueen kujia pitkin.
Kun ulkoalueita alettiin tutkia vasta 1-1½h päästä, oli murhaaja ollut kotonaan jo toista tuntia. Käytännössä murhaajan pakoreitin tutkiminen jäi seuraavaan päivään, ja sekin oli hyvin pinnallista. Paikalla oli tapahtumayönä säkkipimeää, ja koska poistuminen tapahtui asvalttiteitä pitkin, ei koira saanut vainua, eikä sitä tontin reunoja kauemmaksi yritetty viedäkään. Kuten Joutsenlahti totesi haastattelussa 2007: ”Surmapaikalla käyneet tietävät, kuinka pilkkopimeää oli joulukuun 1. päivän yöllä Tähtisentiellä. Minuutissakin ehti kadota jäljettömiin.”
Kun käy paikanpäällä, hahmottaa, kuinka suojainen koko Pääskyntie-Kotoniityntie –reitti todellisuudessa on. Kartasta katsoen taloja on vieri vieressä, mutta käytännössä kaikki ovat pensas- ja kuusiaitojen suojissa tai sellaisessa asennossa, ettei niiden ikkunoista edes näy tielle. Ainoastaan Kotoniityntiellä on pari aivan tien sivussa olevaa taloa ja senkin toinen puoli on pelkkää pusikkoa. Vanhakyläntiellä taloja ei ole käytännössä lainkaan niin, että joku voisi nähdä ohi kävelevän. Tiet ovat hyvin kapeita ja liikennettä minimaalisesti päivälläkin.
Pakoreitti:
http://aijaa.com/2Q3DXT
Työväentalo:
http://aijaa.com/M96kp2
Työväentalon parkkipaikka:
http://aijaa.com/mPaRpq
Lammasmäentien ja Pääskyntien välinen polku:
http://aijaa.com/hBQVbp
Polku kulkee lopuksi pienen metsikön halki:
http://aijaa.com/wxZWar
Polun alkua Lammasmäentien päästä:
http://aijaa.com/CwJfza