"Hammasmurhaaja" Ismo Junni, Helsinki
Lähetetty: Su Huhti 29, 2007 12:01 am
Laitanpa tänne erään mielestäni mielenkiintoisen tapahtumaketjun. Olen huono kertoja ja juttuun tiedot otan nyt Pohjolan Poliisi Kertoo -kirjasta vuodelta 1993, mutta olen lukenut aiheesta muualtakin.
Elokuussa 1980 Helsingin rikospoliisi sai tiedon, että perheenäiti oli kuollut epäilyttävissä olosuhteissa. Perheen isää epäiltiin, mutta todisteita ei löytynyt riittävästi. Tapaus kirjattiin tapaturmaksi.
Pariskunnalla oli tapahtuma-aikaan alaikäisiä lapsia. Eräs heistä ilmoitti täysi-ikäiseksi tultuaan, että isä aiheutti aikanaan äidin kuoleman. Kun juttua alettiin uudelleen tutkia, paljastui miehen jäljiltä useita henkirikoksia.
Raastuvanoikeus 1992: (vaimon )tappo 9v vankeutta. (Ystävän) yksinteoin tehty murhapoltto ja murha elinkautinen, yksinteoin tehty murhapoltto ja kaksi murhaa(pari miestä) elinkautinen, yksinteoin tehty murhapoltto ja murha( mieshenkilö) elinkautinen, murhapoltto(tyhjä mökki)2v6kk vankeutta. Lievä petos, jolla vakuutusyhtiö maksoi vaimon kuolemasta rahakorvauksen, ei mennyt läpi.
Hovissa muut tuomiot pysyivät ennallaan, mutta vaimon kuolema muuttui törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi ja siitä tuomittiin 6v vankeutta.
Surmaaja oli pienikokoinen alkoholisoitunut mies, jota tuttavat kuvailivat kyräileväksi ja salakavalaksi. Mies pahoinpiteli useasti vaimoaan, joka oli myöskin viinaanmenevä. Lapset eivät uskaltaneet kertoa poliiseille isänsä osuudesta äidin kuolemaan, isovanhemmatkin kielsivät puhumasta.
Surmaaja irrotti vaimoltaan pihdeillä (tämän vielä eläessä) muistoksi itselleen terveen etuhampaan, jossa oli pitkät juuret. Lisäksi hän teki tälle mm. seksuaalista väkivaltaa viemärinavaukseen käytettävällä pumpulla, ( pystyttiin myöhemmin todentamaan valokuvistakin)varsi oli veressä pitkältä matkalta. Kuolinsyynä olivat lähinnä kallovamma ja kylpyammeessa olleen veden joutuminen keuhkoihin.
Mies innostui vaimon kuolemasta niin, että yritti päästä ruumishuoneelle töihin. Hän kertoi tuttavilleen haluavansa vohkia kultahampaita vainajilta...
Kaksi vuotta vaimon kuoleman jälkeen hän löi tuttavaansa karahkalla niin, että tämä sai aivovamman. Uhri itse ei muistanut tapauksesta mitään. 1986 hän sitten pahoinpiteli saman miehen, irrotti tältä hampaan ja poltti tajuttoman miehen koirineen puutarhamökkiin. Itse herra seuraili paloa etäämmältä. Motiivina oli kateellisuus kaverin kauniista ja raittiista vaimosta.
Kaksi kuukautta myöhemmin hän poltti kaksi puolituttua miestä jälleen samalla puutarhamökki alueella. Miehet olivat sammuneet, tai nukkuivat muuten vain juopuneen sikeää unta, kun surmaaja valeli mökkiin sytytysnestettä ja heitti mm. palavan kynttilän nukkuvien miesten väliin sohvalle.
Marraskuussa 1988 hän oli erään miehen kanssa ryypiskelemässä tämän puutarhamökissä. Miehille tuli riitaa ja "hemmomme" lähti livohkaan. Kun oli varma, että kaveri oli sammunut, hän palasi ja valeli asunnon lamppuöljyllä, sekä sytytti tuleen.
Siinäpä noin pääpiirteittäin "sedän" touhut. (Muistaakseni sukunimi oli Junno tms.) Herra lopulta innostui kertomaan poliisille sangen pikkutarkasti, piirustaenkin oikein, tekemisensä. Ilmeni,että useimmiten hän vaani uhrejaan odottaen oikeaa hetkeä toimia. Lisäksi, kuten todettua, hän jäi yleensä katselemaan tulipaloja pienen matkan päästä.
Pitkä tarina kertoa, lukekaapa ystävät lisää toisaalta!
Elokuussa 1980 Helsingin rikospoliisi sai tiedon, että perheenäiti oli kuollut epäilyttävissä olosuhteissa. Perheen isää epäiltiin, mutta todisteita ei löytynyt riittävästi. Tapaus kirjattiin tapaturmaksi.
Pariskunnalla oli tapahtuma-aikaan alaikäisiä lapsia. Eräs heistä ilmoitti täysi-ikäiseksi tultuaan, että isä aiheutti aikanaan äidin kuoleman. Kun juttua alettiin uudelleen tutkia, paljastui miehen jäljiltä useita henkirikoksia.
Raastuvanoikeus 1992: (vaimon )tappo 9v vankeutta. (Ystävän) yksinteoin tehty murhapoltto ja murha elinkautinen, yksinteoin tehty murhapoltto ja kaksi murhaa(pari miestä) elinkautinen, yksinteoin tehty murhapoltto ja murha( mieshenkilö) elinkautinen, murhapoltto(tyhjä mökki)2v6kk vankeutta. Lievä petos, jolla vakuutusyhtiö maksoi vaimon kuolemasta rahakorvauksen, ei mennyt läpi.
Hovissa muut tuomiot pysyivät ennallaan, mutta vaimon kuolema muuttui törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi ja siitä tuomittiin 6v vankeutta.
Surmaaja oli pienikokoinen alkoholisoitunut mies, jota tuttavat kuvailivat kyräileväksi ja salakavalaksi. Mies pahoinpiteli useasti vaimoaan, joka oli myöskin viinaanmenevä. Lapset eivät uskaltaneet kertoa poliiseille isänsä osuudesta äidin kuolemaan, isovanhemmatkin kielsivät puhumasta.
Surmaaja irrotti vaimoltaan pihdeillä (tämän vielä eläessä) muistoksi itselleen terveen etuhampaan, jossa oli pitkät juuret. Lisäksi hän teki tälle mm. seksuaalista väkivaltaa viemärinavaukseen käytettävällä pumpulla, ( pystyttiin myöhemmin todentamaan valokuvistakin)varsi oli veressä pitkältä matkalta. Kuolinsyynä olivat lähinnä kallovamma ja kylpyammeessa olleen veden joutuminen keuhkoihin.
Mies innostui vaimon kuolemasta niin, että yritti päästä ruumishuoneelle töihin. Hän kertoi tuttavilleen haluavansa vohkia kultahampaita vainajilta...
Kaksi vuotta vaimon kuoleman jälkeen hän löi tuttavaansa karahkalla niin, että tämä sai aivovamman. Uhri itse ei muistanut tapauksesta mitään. 1986 hän sitten pahoinpiteli saman miehen, irrotti tältä hampaan ja poltti tajuttoman miehen koirineen puutarhamökkiin. Itse herra seuraili paloa etäämmältä. Motiivina oli kateellisuus kaverin kauniista ja raittiista vaimosta.
Kaksi kuukautta myöhemmin hän poltti kaksi puolituttua miestä jälleen samalla puutarhamökki alueella. Miehet olivat sammuneet, tai nukkuivat muuten vain juopuneen sikeää unta, kun surmaaja valeli mökkiin sytytysnestettä ja heitti mm. palavan kynttilän nukkuvien miesten väliin sohvalle.
Marraskuussa 1988 hän oli erään miehen kanssa ryypiskelemässä tämän puutarhamökissä. Miehille tuli riitaa ja "hemmomme" lähti livohkaan. Kun oli varma, että kaveri oli sammunut, hän palasi ja valeli asunnon lamppuöljyllä, sekä sytytti tuleen.
Siinäpä noin pääpiirteittäin "sedän" touhut. (Muistaakseni sukunimi oli Junno tms.) Herra lopulta innostui kertomaan poliisille sangen pikkutarkasti, piirustaenkin oikein, tekemisensä. Ilmeni,että useimmiten hän vaani uhrejaan odottaen oikeaa hetkeä toimia. Lisäksi, kuten todettua, hän jäi yleensä katselemaan tulipaloja pienen matkan päästä.
Pitkä tarina kertoa, lukekaapa ystävät lisää toisaalta!