MURHA.INFO

Mitä te muut olette hukanneet?
Itseltäni on kadonnut mm. kaksi cd-levyä mystisesti. Kummallisinta on, että vain toinen levyistä oli sellainen, jota voisin kuvitella jonkun silloisessa asunnossani käyneen henkilön halunneen kuunnella. Ja kun levyjä oli paljon muitakin, en ymmärrä minkä takia joku olisi vienyt juuri ne kaksi.
Tuskin ne enää mistään löytyvät, jos ei joku selvänäkijä ota yv:llä yhteyttä ja kerro minkänäköinen jätkä on ne ottanut.

Minulta hävinnyt harvinainen ja arvokaskin Beatlesin valkoinen tupla LP-albumi, harmittaa vieläkin niin perkuleesti...!
-Kuka ollut niin "kaveria"....?

Milloin mitäkin. Joskus olen kyllä kadottanut kirjoja, tai oikeammin sanottuna olen lainannut joillekin ihmisille kirjojani eivätkä he ole koskaan niitä palauttaneet. Siksi olen lopettanut lainaamisen.

Mutta usein käy kyllä niin, että jotakin on aina kateissa. Sakset ja kynsileikkurit sekä kampa ovat niitä, jotka säännöllisesti joutuvat hukkaan. Onneksi kuitenkin löytyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun en enää etsi niitä. Tällä hetkellä kateissa on paikkakuntamme pieni puhelinluettelo, sitä ei löydy mistään. Jossakin sen kuitenkin on oltava näiden seinien sisäpuolella. Eri juttu missä...

Meidän taloudessa ollaan kuumeisesti etsitty avokin työpaikkakorttia (siis niitä kulkulupakortteja, mitä ne nyt on). Todennäköisesti hajamielisenä jättänyt sen töihin tai johonkin "varmaan" paikkaa, varastettu en usko että se on. On vaan aika tärkeä, niin ei kiva että on kadoksissa

Minulla on lainassa vielä yliopistokaverin kaksi ensimmäistä pitkän matematiikan oppikirjaa n. 10 vuoden takaa. Välillä on käynyt mielessä palauttaa ne hänelle, kun muutama vuosi sitten löysin ne laatikon pohjalta, mutta tuskinpa hänkään niitä tarvitsee, kuten en minäkään, enkä ole erityisen innostunut tapaamaan kyseistä ihmistä, vaikka mukava siihen aikaan ainakin olikin. Elämämme ovat kulkeneet niin eri suuntiin että keskustelu saattaisi olla varsin vaivaannuttavaa.

Lainasin kaverilleni cd-levyn ja kun olen pyytänyt sitä takaisin, hänellä ei kuulemma ole sitä vaikka on etsinytkin. Ihmettelen kovasti. Keräilin juuri kyseisen yhtyeen levyjä, niin piti sitten hommata uudestaan sama levy, vaikka ko. bändillä kuulemma ei enää ollut niitä varastossa niin tällaiselle "fanille" ystävällinen artisti kuitenkin sellaisen lähetti, kun niitä jokunen kuitenkin taisi olla.

Kahdet lenkkarit ovat myös hävinneet yliopistoaikoina, eikä mitään hajua, minne ne ovat voineet kadota.

Kyllä sitä vaan katoaa tavaroita joskus niinkin, että ei ikinä enää löydy. Tällä hetkellä tarvitsisin erään tavaran eikä sitä löydy mistään, varmaan olen heittänyt sen menemään joskus vaikka en enää muista teinkö sen. Jos mitä olen oppinut niin sen, että ei sittenkään pidä heittää roskiin aivan kaikkea, vaikka tuntuisi siltä että joutavat pois. Heti kun on jonkun heittänyt pois sitä tarvitseekin kohta.

Pärkkeleen passi oli hukassa. Sain etsiä sitä läpyskää pitkän tovin enkä löytänyt. Kuitenkin nykytilanteessani sekin on kohtuu tärkeä.
Luovuin jo toivosta ja ajattelin tehdä siitä katoamisilmoituksen. Illalla baariin lähtiessä se löytyi nahkatakin povitaskusta. Lienekkö ajatellut jossakin vaiheessa että se takki lähtee aina mukana, niin onpahan passikin silloin mukana. Maanataina sille on taas hyötykäyttöä.

Minulle tapahtui kummallinen tapaus jokunen aika sitten. Ompelukoneeni ainoa puola meni rikki, kahtia. Työpöytäni alla oli roskakori, jossa ei ollut kuin muutama tilkku ja langanpätkiä. Heitin puolan osat sinne.
Seuraavana aamuna olin lähdössä kaupoille ja mieleeni tuli, että tarvitsen ne puolan osat malliksi, koska puola ei ollut ihan tavallinen muodoiltaan. Tutkailin tuota roskista, mutta en saanut puolaa silmiini. Kaadoin roskiksen lattialle, puolaa ei ollut roskien seassa. En tänä päivänäkään tiedä, mikä kumma puolan osat roskiksesta vei, eikä niitä mistään muualtakaan ole vastaan tullut. Onneksi eräs ompelukonekorjaaja tiesi puolan mallin ja niin sain ostettua uusia tilalle.
Katoamiseen tämä ei liity, mutta samana päivänä ompelin saumurilla. Päätin pitää välillä tauon ja vedin saumurin langat pitkälle, etteivät ne vaan lähde pois paikoiltaan, kun ovat niin kettumaisia aseteltavia. Muutaman minuutin tauon jälkeen päätin jatkaa ompelua. Istahtaessani koneen ääreen, langat olivat aivan sekaisin ja pois neulojen silmistä. Ikkunat olivat kiinni, kuten ovetkin, joten mikään tuulen tuiverrus ei lankoja sekoittanut. Olin yksin kotona. Tuolloin ajattelin, kummitteleeko meillä.

Sain toissasyksynä eräästä taksista mainoskyniä ison nipun, sellaisia keltaisia kyniä joilla on tosi hyvä kirjoittaa. Sattuipa sitten niin, että oli lapsivieraita tulossa pitemmäksi aikaa, joten laitoin kynät piiloon, että eivät kaikki joudu lasten leikkeihin. Nyt olen etsinyt niitä kyniä enkä mistään löydä, kun en muista minne ne tuli laitettua. Luulisihan niiden nyt löytyvän, kun joka paikasta etsin, vaan kun ei. Lisäksi on hukassa yksi kirja, jota olisin nyt tarvinnut eikä sitäkään löydy mistään, vaikka olen käynyt läpi kaikki mahdolliset kirja- ja lehtipinot. Ehkäpä kaikki kadonneet löytyvät sitten, kun niitä ei todellakaan enää etsi mistään.

Minä olen se joka yleensä löytää muidenkin kadottamat tavarat, myös heidän kodeistaan, ja kaiken huippu oli se kun osasin kaupungilla kertoa ihan ventovieraallekin mihin hän oli unohtanut tavaransa, olin nimittäin kävellyt sellaisen tavarakasan ohi tunteja aikaisemmin ja satuin kuulemaan kun hän kyseli niiden perään.

Jatkuvasti kaikki tavarat hukassa. Olen mestari kadottamaan tavaroitani.