Berliini: tapaus Daniel Beyer, 8v.

[Dr Bergmeister]

Joulukuun 26. päivänä vuonna 1994 Daniel Beyer ( 8v) halusi lähteä kavereidensa kanssa leikkimään Kollwitzplazin leikkikentälle. Perhe asui Kollwitzstrassen (die Strasse = katu) varrella Prenzlauer Bergissä, joka sijaitsee Berliinissä. Daniel oli vaalea siilitukkainen ja hoikka 1,15cm pituinen poika ja hänellä oli erikoistuntomerkkinä n. 20 cm pituinen arpi vasemmassa kyynärvarressa. Yllään hänellä oli kadotessaan lilan värinen anorakki, vaaleat housut ja jalassaan siniset kumisaappaat.

Tuli jo ilta eikä poika ollut vieläkään palannut kotiin, joten vanhemmat alkoivat huolestua. He tekivät poliisille katoamisilmoituksen ja etsintä alkoi välittömästi. Mutta Danielia ei löytynyt, hän oli kadonnut. Poliisi oletti heti, että kyse olisi rikoksesta. Vanhemmat elivät toivon ja epätoivon vallassa. Seuraavana päivänä aamulla poliisi teki julman löydön. Pojan ruumis löytyi Brieselangista Betonstrassen varrelta, joka vie entiselle kaatopaikalle. Aluksi löydetyn pojan henkilöllisyyttä ei osattu yhdistää kadonneeseen Danieliin. Orienburgin poliisi ja Potsdamin syyttäjä tulivat oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tulosten perusteella siihen tulokseen, että löydetty lapsi oli joutunut henkirikoksen uhriksi.

Kuolleen lapsen tuntomerkkeinä ilmoitettiin olevan punainen huppari (anorakki), sininen svetari ja tummanvihreät kumisaappaat, joissa luki teksti ”north friend”. Lisäksi hänellä ilmoitettiin olevan huomattava umpisuolen leikkausarpi. Tuntikausien pohdintojen tuloksena ruumiin identiteetti kuitenkin selvisi ja samalla selvisi vanhemmille heidän kaipaamansa poikansa julma kohtalo: heidän lapsensa oli kuollut. Poliisi ei halunnut heti tiedottaa mitään ruumiiseen liittyvistä asioista. Poliisi ei myöskään vahvistanut sitä oliko poikaa käytetty seksuaalisesti hyväksi. Poliisi pyysi kuitenkin mahdollisten silminnäkijöiden apua julman rikoksen ratkaisemiseen. Kysyttiin oliko kukaan nähnyt Danielin yksin tai jonkun toisen seurassa. Silti kului useita vuosia ennen kuin tapaus selvisi.

http://www.berliner-zeitung.de/archiv/l ... 94768.html



Jatkuu

[J.Maybrick]

Mielenkiintoinen avaus. Mistä johtuu, että nämä saksalaiset lapsensurmatapaukset ovat aina niin hyytäviä. Olen katsonut muutamien juttujen selvittelyä nettivideoilta, ja ne ovat todella kammottavia. Löytökadun nimikin jo hirvittää - Betonstrasse. (vaikka se taisikin olla vain kuvaileva sana, ei varsinainen kadunnimi?)
Odotamme jatkoa...

[inka]

Juu, jatkoa odotellen
Ensimmäisenä tuli mieleen että kuinka pitkä matka on katoamispaikan ja löytöpaikan välillä?

[Copenhagen]

Argh, en katsonut viestin päivämäämäärää ja kuvittelin että tämä on joku vanha topicci joka on nostettu takaisin ylös, ja nyt saa jäädä jännittämään jatkoa. Kiitos avauksesta.

[Dr Bergmeister]

Kesti yli kolme vuotta ennen kuin Danielin murha saatiin selvitettyä. Lopulta poliisi pidätti kaksi miestä, joiden epäiltiin sekaantuneen 8 vuotiaan Danielin katoamiseen ja murhaan. Daniel katosi leikkipuistosta vuonna 1994 toisena joulupäivänä ja löytyi kahden päivän kuluttua kuolleena Brieselangista. Tapaus meinasi jäädä selvittämättömäksi, koska poliisilla ei ollut mitään vihjettä tekijöistä. Sitten sattuma tuli avuksi vuonna 1998.

”Viime sunnuntaina ilmoittautui 16 vuoden ikäinen Mike Brenzlauer Bergistä poliisille”, kertoi 3. murharyhmän edustaja Thomas Kasbaum. Nuori mies antoi poliisille lausunnon, jonka mukaan 28 vuotias Jens A. oli kertonut hänelle vuoden 1994 lopulla tehdystä lapsen murhasta. Murhan oli tehnyt 20 vuotias Sandro P., joka oli aiemmin ollut Jensin ystävä. Pian tutkijoille selvisi kuitenkin mistä oli kysymys: Daniel Beyerin murha saattoi olla ratkeamassa. Aluksi Jensiä kuulusteltiin todistajana ja hän vahvisti tiedon, että Sandro P. oli murhannut lapsen. Sandro P. pidätettiin Zahlendorfissa. Hän tunnusti teon. Tunnustuksen mukaan Sandro ja Jens olivat vierailleet jonkun kaverinsa luona Brenzlauer Bergissä joulun aikoihin 1994. Tuona kohtalokkaana päivänä klo 18.00 aikoihin Jens huomasi pienen Danielin Kollwitzplatzin leikkikentällä, kun miehet olivat ajelemassa autolla ja päättivät houkutella pojan autoonsa antamalla pojalle 5 DM (Saksan markkaa). Daniel tuli autoon ja Sandro P. laittoi hänet autossa jalkatilaan, jotta kukaan ei näkisi pojan olevan heidän kyydissään.

Daniel vietiin Schönebergillä sijainneeseen Jensin asuntoon, jonka makuuhuoneessa Jens tarjosi pojalle lisää rahaa mikäli tämä riisuuntuu. Daniel riisuuntui alushoususilleen, ja Jens sitten riisui pojalta alushousutkin, jonka jälkeen hän raiskasi lapsen. Kun Daniel kirkui juostessaan pakoon makuuhuoneesta, siihen aikaan 17 vuotias Sandro kävi lapseen käsiksi ja kaatoi hänet lattialle sekä kuristi poikaa niin kauan, että tämän nenästäkin tuli verta. Sandro tappoi pojan, jotta naapurit eivät kuulisi asunnosta tulevaa lapsen kirkumista ja jotta seksuaalinen hyväksikäyttö ei paljastuisi. Sen jälkeen miehet käärivät ruumiin pahviin ja veivät sen kaupungin ulkopuolelle Brieselangiin, josta se sitten löytyi parin päivän kuluttua. Tunnustuksen jälkeen Sandro P. pidätettiin ja Jens A. pidätettiin asunnoltaan. Miehiä syytettiin lapsen murhasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

jatkuu

[Dr Bergmeister]

Anteeksi, että tuli pieni katkos kirjoittamisessa. Oli koneen kanssa vähän ongelmia ja meni saman tien jo melkein valmis teksti bittien avaruuteen, mikä tietysti harmittaa. Mutta vika saatiin korjattua, joten jatkan hommia saadakseni tämän ketjun asiat valmiiksi.

[Spekultantti]

Mielenkiintoinen avaus. Mistä johtuu, että nämä saksalaiset lapsensurmatapaukset ovat aina niin hyytäviä. Olen katsonut muutamien juttujen selvittelyä nettivideoilta, ja ne ovat todella kammottavia. Löytökadun nimikin jo hirvittää - Betonstrasse. (vaikka se taisikin olla vain kuvaileva sana, ei varsinainen kadunnimi?)
Odotamme jatkoa...

Saksalaiset uutisoivat jokaisen yksityiskohdankin suorasukaisesti. Suomessa taas iltapäivälehden lööppi huutaa: "poliisi tietää surmatavan", mutta kun luet artikkelin, niin poliisi ei kuitenkaan kerro siitä mitään.

[Dr Bergmeister]

Oikeuden istunto pidettiin 19.1.1999 Moabitin rikosoikeudessa Berliinissä, ja tapauksesta odotettiin tulevan median ja yleisön suuri mielenkiinnon kohde. Daniel Beyerin julma murha oli hyvin kiihkeästi kuohuttanut ihmisten mieliä. Poliisi oli etsinyt murhan tekijöitä useita vuosia ennen kuin tapaus sattumalta selvisi (kuten aiemmin olen kirjoittanut). Murhasta oli kulunut noin neljä vuotta, ja nyt syytetyt Jens A. ja Sandro P. istuivat rikoksen tekijöille tarkoitetuilla paikoilla käräjäsalissa, jossa heitä syytettiin lapsen raiskauksesta ja murhasta. (Olen kertonut tapauksesta enkä toista tässä samoja asioita). Teon taustat ja motiivit oli tarkoitus selvittää prosessin aikana.

Heti syytöskirjelmän lukemisen jälkeen Sandro P:n asianajaja Hans-Jürgen Siehl anoi toimeksiantajansa puolesta, että tapaus käsiteltäisiin suljetuin ovin, ja tuomari Lutz Lange suostui tähän anomukseen. Syynä anomukseen oli se, että Sandro P. oli murhan tehdessään alaikäinen, vasta 17vuoden ja 3 kuukauden ikäinen ja hänen tapauksensa käsiteltiin sen takia nuorisotuomioistuimessa (Pykälä 48). Tässä painotettiin sitä, että esille tulisi ”hyvin intiimejä yksityiskohtia” Sandron elämästä. Puolustusasianajajan mukaan hänen asiakkaansa oli arka ja hänellä oli estoja ja hän halusi estää Sandron joutuvan ”vaaranalaiseksi”.

Danielin vanhemmat Kerstin Wagner ja Bernd Casper olivat erittäin pettyneitä siihen, että myös heidät suljettiin muiden kanssa istuntosalin ulkopuolelle murhaajan suojelemisen takia. Oikeuden istunto oli tilaisuus, jossa heillä oli ollut ensimmäisen kerran mahdollisuus kohdata poikansa murhaajat silmästä silmään. He halusivat tietää ”mitä siihen aikaan todella oli siinä asunnossa tapahtunut”. Oikeuden päätös sulkea heidät ulos salista oli Danielin äidin mielestä käsittämätöntä. Hän huusi itkien: ”Ei voi olla niin, että tekijöillä on enemmän oikeuksia kuin vanhemmilla!”

Myös oikeusvirkailija oli pahastunut tällaisesta syytettyjen huomioon ottamisesta, ja hän sanoi : Ei hän silloin ollut arka ja estynyt kun kuristi pojan"

Istunnon oli määrä jatkua 26.1.1999. Vanhemmat oli kutsuttu todistajiksi helmikuun 1. päivänä pidettävään istuntoon.

Vanhemmat olivat pettyneitä tämän kertaiseen istuntoon. ” Tähän mennessä emme ole saaneet edes syytekirjelmää nähdä”, sanoi Danielin isäpuoli.

Tuomio julistettiin 28.4.1999.
Tuomion julistamisen jälkeen Kerstin Wagner lysähti itkien puolisonsa käsivarsille. Hän oli istunut monta käsittelypäivää vastapäätä poikansa kiusaajia ja murhaajia. Hän oli helpottunut nyt, sanoi siihen aikaan 33vuotias äiti, kun prosessi oli lopulta ohi ja molemmat syytetyt tuomittiin pitkiin vankilatuomioihin.

Oikeuskäsittelyn aikana Jens A. oli kiistänyt kaikki häntä vastaan asetetut syytteet. Hän esimerkiksi väitti, että ei ollut ollut kotona teon aikana. Sandro sitä vastoin tunnusti teon ja antoi laajan lausunnon sekä kertoi entisen ystävänsä teosta. Sekä vielä enemmänkin. Kuulustelun aikana Sandro oli kertonut muista hyväksikäytöistä, joihin Jens A. oli syyllistynyt. 29vuotiaan miehen alaikäisten poikien seksuaalisista hyväksikäytöistä (2 tapausta) tutkittiin.
Sandron asianajaja sanoi, että Sandro oli hyvin riippuvainen Jensistä. Miehet olivat tutustuneet kahdeksan kuukautta ennen Danielin murhaa. Oikeudessa kävi ilmi, että myös Sandro oli joutunut kokemaan Jensin taholta fyysistä ja psyykkistä kaltoin kohtelua. Lisäksi asianajaja Siehl kertoi, että hänen päämiehensä ei tiennyt miksi hän oli menettänyt kontrollinsa Danielin tapauksen sattuessa. Hän ehdotti Sandrolle tuomioksi alle kahdeksan vuoden tuomiota taposta, mutta oikeus määräsi murhasta ja avunannosta lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön yhdeksän vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen. Sandron asiaa käsiteltiin suljetuin ovin, koska hän oli tekohetkellä vasta 17 vuoden ikäinen.

Jens A:n puolustusasianajaja (nainen, nimeä en tiedä) yritti saada Jensin vapaaksi, mutta syyttäjä ehdotti kolme kuukautta kovemman tuomion kuin mitä oikeus sitten määräsi. Jens A, tuomittiin viideksi vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Molemmat syytetyt olivat täysin syyntakeisia. Loppupuheessaan Sandro sanoi Danielin äidille, että hän toivoo, että hän osaisi vankeutensa aikana ymmärtää mitä hän on tehnyt. Jens sitä vastoin oli loukkaantunut saamansa tuomion, kertoi Kerstin Wagner. ” Hän sanoi, että hänen käy enemmän sääliksi Sandro kuin minun kuollutta poikaani".

[J.Maybrick]

Kiitos Dr.B.
Laskeskelin että Danielin äiti on ollut vain kaksikymppinen saadessaan pojan.
Mitähän Jens A. varsinaisesti tarkoitti tuolla, että hänen käy enemmän sääliksi Sandro kuin uhriksi joutunut pikkupoika...Sandrohan oli lehtitietojen mukaan laajasti selostanut tätä ja Jens A:n muitakin hyväksikäyttörikoksia. Oliko säälittely uhkaus Sandroa kohtaan, että tulevaisuudessa vielä tavataan, vai vain psykopaattisia piirteitä ilmentävän paatuneen rikollisen piittaamatonta lausumaa?

[Atlanta]

Tottakai häntä säälitti onneton kaverinsa, joka joutui vankilaan moneksi vuodeksi. Onhan siinä syytä sääliä. Ja jos kaverin elämä oli ollut muutenkin kurjaa jo ennen sitä. Suljetut ovet oikeudessa tarkoittaa aina jotain arkaluontoista, vaikkei olisi kyse alaikäisistäkään.

Psykopaatti mikä psykopaatti se Jens. Tuosta lauseesta huomasi sen. Eivät he kadu, mitä muille ovat tehneet, tai paljonko on kärsimystä muille aiheuttanut.

[Dr Bergmeister]

Kiitos Dr.B.
Laskeskelin että Danielin äiti on ollut vain kaksikymppinen saadessaan pojan.
Mitähän Jens A. varsinaisesti tarkoitti tuolla, että hänen käy enemmän sääliksi Sandro kuin uhriksi joutunut pikkupoika...Sandrohan oli lehtitietojen mukaan laajasti selostanut tätä ja Jens A:n muitakin hyväksikäyttörikoksia. Oliko säälittely uhkaus Sandroa kohtaan, että tulevaisuudessa vielä tavataan, vai vain psykopaattisia piirteitä ilmentävän paatuneen rikollisen piittaamatonta lausumaa?

Tämä on kyllä hyvin erikoinen tapaus. Tutkin tätä juttua jo vuosia sitten, mutta en saanut aikaiseksi mitään ketjua ennen kuin nyt. Kun nyt googlasin uudelleen löytääkseni tähän liittyviä lehtien sivustoja, löysin uutta aineistoa liittyen juuri tähän törkimykseen, jonka nimi on Jens A. Ikävä kyllä sukunimestä ei ole mitään tietoa. Tämä Jens A. osoittautui olevan melkoisen paatunut roisto, ja vaikka Danielin kohtalo ratkesikin näin ei tapaus vielä ihan kokonaan päättynyt. Kirjoitan siitä vielä ainakin yhden viestin kunhan tässä ehdin muiden kiireiden ohella.

Sandrosta en löytänyt enää mitään uutta tietoa, hän on varmaan pysytellyt erossa näistä kuvioista, oletan.

[Dr Bergmeister]

Mielenkiintoinen avaus. Mistä johtuu, että nämä saksalaiset lapsensurmatapaukset ovat aina niin hyytäviä. Olen katsonut muutamien juttujen selvittelyä nettivideoilta, ja ne ovat todella kammottavia. Löytökadun nimikin jo hirvittää - Betonstrasse. (vaikka se taisikin olla vain kuvaileva sana, ei varsinainen kadunnimi?)
Odotamme jatkoa...

Kyllä minä ymmärsin niin, että sen kadun nimi oikeasti olisi se Betonstrasse. Kun googletin tuota Betonstrasse, huomasin muissakin kaupungeissa olevan saman nimisiä katuja ja niitähän on Suomessakin. No, kuulostaahan se aika kalsealta tuollainen kadunnimi..

[Dr Bergmeister]

Jens A. otti Kerstin Wagnerin lapsen, tuhosi hänen tulevaisuutensa ja hänen elämänsä. Nyt Jens A. (30v) uhkailee (vuonna 2000) murhatun Danielin (8v) äitiä vankilasta käsin. Nopeasti Kerstin W. juo mustaa ja vahvaa kahvia, ja savuke hänen kädessään vapisee. ”Yhä uudelleen yritän unohtaa, mutta hän ei anna minun olla”, sanoo Danielin äiti. Vankilasta käsin tyrannisoi hänen pienen poikansa raiskaaja kirjeissä häntä pilkallisesti. ”Olisit siihen aikaan pitänyt parempaa huolta räkänokastasi, niin kakara voisi olla vielä elossa. Syy on yksin sinun!”
Jens A. oli toisena joulupäivänä 1994 siepannut Danielin yhdessä kumppaninsa Sandro P:n kanssa, ja hän oli raiskannut lapsen sekä Sandro P. oli murhannut tämän. Murhaaja sai vankeutta 9vuotta ja kolme kuukautta, Jens A. puolestaan sai vankeutta 5 vuotta ja kolme kuukautta lapsen raiskauksesta.

”Hän haluaa, että minä vierailen hänen luonaan vankilassa, hän uhkailee minua sen takia”, sanoi Kerstin Wagner. Viimeisen kirjeen hän sai 26. päivä helmikuuta vuonna 2000, seitsemän päivää ennen kuin Daniel olisi täyttänyt 14 vuotta. ”Katsohan, jonain päivänä minut vapautetaan, ja kuten minä jo tänään tiedän tarkalleen, tulee tapaamisemme ajankohta aina lähemmäksi”, kirjoitti Jens A. ja jatkoi: ”Jotta todellinen tuomio voisi tulla olemaan minulle oikeudenmukainen, on vielä tehtävä jotakin. Sinä et ole sentään menettänyt kaikkea kuten minä”.

Kerstin Wagnerilla on vielä tytär, Stephanie (8v). ”Hänen vuokseen vapisen ja pelkään aina. Hän ei saa mennä yksin ulos.” Tyttö elää isänsä luona. Kymmenen vuoden pituinen vanhempien suhde on Danielin murhan jälkeen särkynyt. ”Mieheni alkoi lyödä minua ja siinä yhteydessä menetin viime vuonna (1999) vauvani”. Kerran viikossa Kerstin saa tavata tyttärensä.
Kerstin Wagner elää nyt sosiaaliavustuksella. ”Ei ole rahaa edes Danielin hautakiveen, ja se tuntuu todella pahalta”.

Jensin kirjeitä vastaan Danielin äiti ei voi tehdä mitään. ”Voin tehdä ainoastaan ilmoituksen kuolleen häpäisystä”, sanoo hän katkerana. ”Ennen kuin poliisi oikeasti ryhtyy toimenpiteisiin, täytyy hänen (Jensin) laittaa puukko kurkulle, kaulalle. Pelästyn jokaista ovikellon soittoa, ja kadulla minä pelkään. Ystäväni on minulle suojakseni sekarotuisen saksanpaimenkoiran".
http://www.berliner-kurier.de/archiv/pe ... 90384.html

Tässä on nyt sitten tämä tapauksen viimeinen viesti, mutta Jens A. vaatii kuitenkin erikseen tarkastelua, koska hän osoittautui olevan paatunut seksirikollinen, sarjaraiskaaja ja lasten hyväksikäyttäjä (Kinderschänder). Nämä seikat tulivat esille, kun nyt tämän ketjun aikana googletin hänen nimensä eikä kaikki asiat olleet ajankohtaisia siihen aikaan, kun vuosia sitten aloitin Daniel Beyerin kohtaloa tutkimaan.

[Dr Bergmeister]

Juu, jatkoa odotellen
Ensimmäisenä tuli mieleen että kuinka pitkä matka on katoamispaikan ja löytöpaikan välillä?

Laitan tähän Berliinin kartan, josta voi nähdä miten tapahtumapaikat sijoittuvat. Ihan tuossa mustalla kirjoitetun Berliinin nimen yläpuolella näkyy olevan Prenzlauer Berg, jossa Danielin koti sijaitsi ja josta hän katosi. Löytöpaikka Prieselang näkyy kartassa Berliinin keskustasta hieman länteen päin.

Kartta löytyy täältä: https://www.google.de/maps/@52.5217493,13.4292563,10z

En ole ehtinyt selvittää katoamis- ja löytöpaikan välistä etäisyyttä, ja olisin kiitollinen mikäli joku näissä mittaustehtävissä minua parempi voisi selvittää tuon etäisyyden. Kiitos.

[Rocket]

Noin 40 km näyttäisi olevan etäisyys.