Jack the Ripper kirjoitti:Ketju on nykyisellään torso mutta Lecteriltä oli aikoinaan ansiokas avauspostaus mutta jostain syystä tohtori on sittemmin poistanut pohjustuksensa.
Kas, osio on epähuomiossa poistunut...
Laitan sen nyt tähän uudestaan ja kuten maija mainitsi, niin mtv3:n sarjassa Ratkaiseva isku oli tästä henkirikoksesta sangen kattava ja jopa hyvin tehty jakso. Tuon sarjan suunnittelusta kerrotaan ohjelmassa, joka löytyy osoitteesta
http://www.katsomo.fi/?progId=59488
Outoa, että minfossa tästä sarjasta ei juurikaan ole keskusteltu, mutta toisaalta sen ymmärtää, sillä samaan aikaan olivat Tuksun häät ja ehkä Jyväskylän kassimurhassa oli uusi käänne liittyen fb-profiilissa tehtyyn huikeaan havaintoon tekijän tuttavan uudesta hiusväristä tai jotain...
Mutta tapaus Koljoseen:
Varkauksista alkanut rikosvyyhti sai julman päätöksen kun vasikoinnista syytetty porukan jäsen surmattiin ja haudattiin metsään.
Murhaan johtanut tapahtumaketju sai alkunsa 90-luvun puolivälissä, jolloin Savonlinja – yhtiössä työskennelleet mikkeliläinen
Ari Pekka Koljonen ja kotkalainen
Pekka Tapio Poutanen, ryhtyivät varastamaan kuljetettavina olleita tavaralähetyksiä. Varastaminen oli laajaa toimintaa ja siihen liittyi myös Poutasen lavastama ryöstö Kotkan linja-autoasemalla, jolloin hän kertoi bussiin tunkeutuneen ryöstäjän sitoneen hänet ja vieneen isot kassavarat. Poutanen sai oman kertomansa mukaan soitettua kännykällään apua kielellään soittamalla. Poutanen toimi yhtiössä päivystävänä mestarina ja Koljonen linja-autonkuljettajana. Miesten epäiltiin murtautuneen omia avaimia käyttäen kahdesti Kotkan matkahuollon tiloihin, josta katosi tavaraa noin 70 000 markan arvosta tammi- ja huhtikuussa 1995. Heidän epäiltiin tehneen samankaltaisia varkauksia myös Mikkelissä ja Helsingissä.
Alkuvuodesta 1995 Koljonen, Poutanen ja
Mika Antero Hölttä olivat myös rakennustöissä Pieksämäellä Anolan viinitilalla. Urakoitsijana oli Poutasen hallinnoima Koivunjousi Oy. Työt päättyivät keväällä koska rakennuksella käytettävien rakennustarvikkeiden joukosta löytyi varastettua tavaraa.
Juttujen esitutkinnoissa Koljonen tunnusti syyllistyneensä mainittuihin varkauksiin kertoen samalla myös Poutasen osuudesta niihin sekä myös Höltän olleen tietoinen varkauksista.
Asian käsittely alkoi Kotkan käräjäoikeudessa kesällä 1995 ja ensimmäisessä käsittelyssä miehiä vaadittiin syyttäjän toimesta vangittavaksi, mutta nämä päästettiin vastaamaan syytteisiin vapaalta jalalta. Heidät tuomittiin kuitenkin matkustuskieltoon, joka kumottiin kesän aikana. Jutun toisen käsittelyn piti alkaa 23. elokuuta, mutta kolmas syytetyistä – Koljonen - ei saapunut paikalle.
Bussikuskien varkausjuttu lykkääntyi
Toinen syytetyistä ilmoitettiin kadonneeksi viime viikolla
Kymen Sanomat 24.8.1995
Koljosen asianajaja kertoi syytetyn isän jättäneen hänestä katoamisilmoituksen lauantaina 19. elokuuta.
Mikkelin maalaiskunnasta kadonneesta kaivataan tietoja
Keskiviikkona 16. elokuuta kotoaan Mikkelin mlk:sta poistunut 29-vuotias Ari Pekka Koljonen on edelleen kateissa. Koljosen liikkeistä ei katoamispäivän jälkeen ole minkäänlaisia havaintoja. Koljonen on 193 senttiä pitkä ja painaa 130 kiloa. Pystytukkainen Koljonen on ristiverinen ja hänellä on ruskeat silmät. Kadonnut poistui kotoaan valkoisella Mazda-merkkisellä pakettiautolla, jonka rekisteritunnus on MJO-591. Havainnot Koljosesta tai autosta pyydetään…
HS 27.8.1995
Koljosta etsittiin mm. Poliisi-tv:n välityksellä. Hänen autonsa löytyi muutama viikko katoamisensa jälkeen läheltä Helsinki-Vantaan lentokenttää osittain poltettuna. Koljosen epäiltiin paenneen ulkomaille.
Koljosen katoamista alettiin tutkia henkirikoksena vuonna 1997. Tutkinta muuttui aktiiviseksi vuonna 2000 kun KRP ja Itä-Suomen läänin erillisyksikkö suuntasivat tutkintaan huomattavia resursseja. Poliisi-tv:ssä katoamisensa otettiin uudestaan esille ja etsittiin henkilöitä, jotka mahdollisesti olivat nähneet Koljosen Kouvolan rautatieasemalla katoamispäivänään sekä mahdollisesti muita henkilöitä hänen seurassaan.
Heti alkuvuodesta 2000 poliisi pääsi teosta epäiltyjen sekä teon motiivin jäljille. Tutkinnan aikana pidätettiin useita henkilöitä ja vangittiin kaksi. Viimein vangituksi jäi vain Pekka Poutanen.
Marraskuun ja joulukuun vaihteessa saatiin kuulustelujen ja teknisen tutkinnan avulla selväksi alue, jonne Koljosen ruumis on todennäköisesti haudattu. Uhria etsittiin metsäalueelta poliisin ruumiskoirien ja metallinilmaisimien avulla. Sen jälkeen alkoivat lapio- ja kaivinkonekaivaukset. 6. joulukuuta 2000 Koljosen ruumis löytyi metrin syvyisestä ja puolitoista metriä pitkästä haudasta. Etsintä kesti kaikkiaan kuusi päivää. Koljonen oli haudattu Anjalankoskelle, noin 30 kilometriä Kouvolasta Kotkaan päin valtatie 15:ltä erkanevan pikkutien varteen. Löytöpaikka oli metsikköä ja sen lähellä on runkovesilinja. Koljonen oli surmattu ampumalla ja ruumis oli haudassa selällään siten, että jalat olivat olleet polvitaipeista koukistuneina sekä pää ja ylävartalo tuettuna kannon juurakkoa vasten. Ruumiin alapinta oli noin 80 – 85 sentin syvyydellä maanpinnasta ja polvi noin 34 sentin syvyydellä maanpinnasta. Koljonen oli maannut tässä haudassa lähes neljä ja puoli vuotta.
Kadonneen mikkeliläismiehen ruumis kaivettiin maasta esiin Anjalankoskella.
Kymen Sanomat 19.12. 2000.
14. ja 21. joulukuuta 2000 suoritetuissa kuulusteluissa Poutanen ja Hölttä kertoivat kohdanneensa Koljosen Kouvolan rautatieasemalla 16. elokuuta 1995 puolenpäivän aikoihin. Koljonen oli saatu houkuteltua paikalle Höltän soittamana ja lupaamalla polkupyöräkauppoja. Koljonen ei ollut vastannut Poutasen soittoihin, koska oli pelännyt tätä, mutta lapsuudenkaveriaan Hölttää hän ei pelännyt. Koljonen oli ollut myös Höltän heinäkuun lopulla syntyneen pojan varpajaisissa, missä oli kertonut Poutasen aiemmin kesällä ”ripittäneen” häntä.
Koljosen saavuttua paikalle pakettiautollaan hänet saatiin aseella uhaten autonsa tavaratilaan. Höltän piti toimia kuljettajana ja Poutasen vahtia Koljosta tavaratilassa, mutta Hölttä ei tuntenut Kouvolaa ja sekoili kaistanvaihdoissa niin lahjakkaasti, että Poutanen meni puikkoihin ja vahtivuoro siirtyi Höltälle. Poutasen Toyota Hiace pakettiauto jätettiin Kouvolaan.
Matka jatkui kohden runkovesilinjaa - se oli heille kaikille tuttu paikka varastetun tavaran kätköpaikkana. Metsikössä Poutanen ampui Koljosta tämän auton vieressä haulikolla kasvoihin lähietäisyydeltä. Baikal – merkkisen, 12 -kaliiperisen haulikon Poutanen oli hankkinut heinäkuussa Helsingistä. Aseesta oli piippu katkaistu. Koljosen välitön kuolinsyy oli pään ampumavamma.
Poutanen kertoi, että tarkoitus oli ainoastaan pelotella Koljosta ja saada tämä maksamaan 30 000 markan velkansa sekä pitämään turpansa kiinni tulevassa oikeudenkäynnissä. Ampumisen jälkeen Poutanen otti Koljoselta lompakon rahoineen ja kännykän.
Surmateon jälkeen kaivettiin hauta, (tai se oli kaivettu jo ennen surmaa), johon Poutanen veti Koljosen. Tämän jälkeen Poutanen ajoi Koljosen Mazdan Helsinkiin käyttäen reittiä Marinkylä-Inkeroinen-Elimäki-Liljendal–Helsinki. Liljendalissa Poutanen oli poikennut valtatie 6:lta heittäen haulikon kivisillalta jokeen, josta se löytyi myöhemmin. Täältä Poutanen jatkoi pääkaupunkiseudulle ajaen Koljosen auton Vantaalle Cumulus Airport – hotellin pysäköintipaikalle. Sieltä Poutanen lähti kahden muun kaverin kanssa hakemaan autoaan Kouvolan rautatieasemalta. Kyytipalkkioksi kuskina toiminut mies sai kännykän, jonka myi sittemmin Kokkolaan. Kännykkä saatiin takaisin.
Poutanen kävi siirtämässä 5. – 7. syyskuuta Koljosen autoa pysäköintipaikalta maastoon ja yritti nestekaasun avulla polttaa sen, mutta auto paloi sisältä vain osittain.
Hölttä kertoi, että hän oli aamulla hakenut Poutasen haulikon Helsingin Jakomäessä sijaitsevalta hallilta, ajaneensa tämän jälkeen Anjalankoskelle tulevan surmapaikan läheisyyteen, jossa oli tavannut Poutasen. Tämän jälkeen he ajoivat Poutasen autolla Kouvolaan odottamaan Koljosta. Hölttä oli myös kertonut kuulustelussa, että hauta oli jo kaivettu valmiiksi ja hän kertoi ainoastaan avustaneensa järkyttyneenä Poutasta Koljosen hautaan saatossa. Hölttä kertoi Poutasen ampuneen Koljosta toisenkin kerran tämän jo maatessa haudassa. Surmatyön jälkeen Hölttä ajoi autollaan Kouvolan suuntaan.
26. huhtikuuta 2001 Poutanen muutti kertomustaan ja sanoi Höltän ampuneen Koljosen. He olivat menneet kolmisin kätköpaikalle, josta piti noutaa polkupyörä. Poutasen lähdettyä hakemaan pyörää hän oli kuullut laukauksen ja nähnyt kuinka Hölttä oli poistunut autollaan paikalta ja Koljonen löytyi ammuttuna autonsa viereltä. Tällöin ei enää kuitenkaan ollut Poutasella selvää, että missä vaiheessa hän hautasi Koljosen. Seuraavan kerran heidän tavattuaan Poutanen lupasi olla asiasta vaiti jos saisi Höltältä 120 000 markkaa eli vuosipalkkansa. Se, että Poutanen muutti kertomustaan, johtui hänen mukaansa siitä, että Hölttä oli alkanut puhua hänestä kaikenlaista perätöntä.
Poliisi tutki kaikkien kolmen puhelut tapahtuma-ajalta ja voitiin todeta mm. Poutasen käyneen ennen Koljosen katoamista Mikkelissä ja poliisi pystyi myös linkittämään kolmikon olleen Kouvolassa samoihin aikoihin, samoin kuin pystyttiin toteamaan 16. elokuuta 1995 Poutasen ajama reitti surmapaikalta mainittujen paikkakuntien kautta Vantaalle.
Puheluja on todettu mm. seuraavasti:
”Koljosen puhelimesta on 16.8.1995 kello 10:51 yhdistynyt Mikkelin linkkiasemalta puhelu Poutasen puhelimeen Keltakankaan linkkiasemalle Anjalankoskelle. Sen jälkeen on Koljonen puhelimensa linkkiyhdistymisestä päätellen lähestynyt Kouvolaa ja kello 12:50 on Poutasen puhelimesta yhdistynyt Koljosen puhelimeen puhelu molempien puhelimien ollessa Kouvolan linkkiaseman alueella. Tästä voidaan päätellä, että Kouvolan rautatieasemalla on kohdattu kello 13 aikoihin”.
”Surmatyö on tehty 13:30 – 13:45 aikoihin ja hautaaminen Poutasen kuvaamalla tavalla ja rekonstruktion mukaan on vienyt 26 minuuttia. Mikäli hautaaja on ollut Poutanen, on hän voinut lähteä surmapaikalta ilmoittamaansa reittiä Helsinkiin 14:15 – 14:30. Elimäen linkkiaseman tasalle on surmapaikalta matkaa noin 30 kilometriä. Sieltä on Poutasen puhelimesta yhdistynyt puhelu eräälle henkilölle kello 14:45”.
”Todistelussa on ilmennyt, että Koljonen kesän 1995 aikana karttoi Poutasta ja Poutasella oli vaikeuksia saada yhteyttä Koljoseen. Polkupyöräkauppa on ollut yksi tekosyy saada Koljonen tulemaan Anjalankoskelle. Tarkoitus on ollut kostaa Koljoselle sen vuoksi, että tämä oli kertonut poliisille Koljosen ja Poutasen yhdessä tekemistä rikoksista, joiden oikeuskäsittely oli tulossa viikon kuluttua. Koljosta oli todettu ammutun vain kerran ja Höltän kertomus toisesta Koljoseen osuneesta laukauksesta ei saa tukea ruumiinavauspöytäkirjan perusteella. Sinänsä ei laukausten määrällä ja ampumapaikalla ole ratkaisevaa merkitystä”.
”Hölttä on toimittanut aseen Poutaselle tietoisena siitä, että Poutanen ja Koljonen tapaavat toisensa ja että Koljoselle oli tarkoitus antaa opetus. Höltän on pitänyt tietää, että aseen tuominen voi tällaisessa tilanteessa johtaa Koljosen surmaamiseen”.
Teko oli tehty vakaasti harkiten ja oli kokonaisuutena katsellen erityisen törkeä.
Kouvolan käräjäoikeus tuomitsi 4. tammikuuta 2002 Pekka Poutasen, 45, murhasta elinkaudeksi vankeuteen ja suorittamaan erinäisiä korvauksia. Mika Hölttä tuomittiin avunannosta murhaan neljäksi vuodeksi vankeuteen sekä niin ikään maksamaan korvauksia.
Poutanen ja Hölttä ilmoittivat tyytymättömyyttä koko tuomioon. Syyttäjä ilmoitti tyytymättömyyttä tuomioon Höltän osalta.
Poutanen oli vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään. Toissijaisesti hän on katsonut syyllistyneensä ainoastaan kuolemantuottamukseen tai avunantoon pahoinpitelyyn. Poutanen vetosi myöhempään tunnustukseensa ja kertoi Höltän surmanneen Koljosen. Kolmossijaisesti hän katsoi syyllistyneensä ainoastaan tappoon ja syyte enemmälti hylätään.
Hölttä oli vaatinut syytteen hylkäämistä ja vapautusta korvausvelvollisuudesta. Hän väitti, ettei tiennyt Poutasen suunnitelmista eikä ollut toimittanut tälle asetta.
Syyttäjä kiisti molempien muutosvaatimukset perusteettomina.
Hovioikeuden pääkäsittelyssä 6. ja 7. kesäkuuta 2002 oli esitetty kirjallisina todisteina käräjäoikeuden tuomiossa esitellyt kirjalliset todisteet ja Höltän avovaimon päiväkirjamerkinnät, Höltän kirjeet, tilitapahtumaluettelo, ilmoitusjäljennös pakettiauton löytymisestä, kaksi käyntiraportttia ja tiivistelmä 14. toukokuuta 2001 sekä ote Höltän kalenterista. Lisäksi pääkäsittelyssä on katsottu DVD-nauhoituksia, videonauhoituksia ja kuunneltu nauhoitus Poutasen ja Höltän välillä 11. kesäkuuta 2001 käydystä puhelinkeskustelusta. Todistelutarkoituksessa on kuultu 12 henkilöä.
Uhrin isä kertoi Höltän sanoneen hänelle Ari Pekka Koljosen tutkintavankeusaikana, että tämä saa poliisille puhuessaan ison puukon selkäänsä, koska hän on tekemisissä isojen juttujen kanssa.
Pysyttiin myös kumoamaan Höltän väite, jonka mukaan Poutanen ja Hölttä olisivat riitaantuneet surman jälkeen. He olivat tavanneet ravintolassa surmapäivän iltana. Pankkikorttitosite osoittaa näin tapahtuneen. Lisäksi he ovat olleet yhdessä Helsingin Linnanmäellä 2. syyskuuta 1995. Eräs Höltän sekä Koljosen tuntenut henkilö oli ottanut heistä tuolloin valokuvan, josta oli pääteltävissä, että Poutanen ja Hölttä olivat edelleen hyvissä väleissä.
Molemmat tuomitut olivat myös levittäneet teon salaamiseksi perättömiä puheita, että Koljonen olisi lähtenyt ulkomaille.
Höltän tahallisuuden puolesta kertoo se, että hän on ollut tietoinen Poutasen tuntemasta vihasta Koljosta kohtaan, hän on tiennyt Poutasen aikovan käyttää väkivaltaa Koljosta kohtaan, hänellä itsellään on ollut motiivi surmata Koljonen, hän on itse tuonut aseen surmaamispaikalle sekä osallistunut Koljosen houkuttelemiseen surmapaikalle.
Kolmikko oli surmaa edeltäneenä viikonloppuna Mikkelissä. Mikäli tarkoitus olisi ollut ainoastaan pahoinpidellä Koljosta, se olisi voitu tehdä jo tuolloin. Hänet kuitenkin houkuteltiin Mikkelistä Kouvolaan ja edelleen syrjäiseen paikkaan. Tämä viittaa siihen, että tekijällä ei ole ollut ainoastaan pahoinpitely- vaan surmaamistarkoitus.
Kouvolan hovioikeus antoi asiassa päätöksen 4. heinäkuuta 2002. Päätöksen mukaan Poutasen osalta käräjäoikeuden tuomiota ei ole syytä muuttaa, vaan elinkautinen pysyi voimassa.
Oululainen Mika Hölttä, 36, tuomittiin murhasta elinkaudeksi vankeuteen.
Lähteet: mainitut sanomalehdet, Kouvolan käräjäoikeuden ja Kouvolan hovioikeuden päätökset