Kansankodin kahdet kasvot
Ruotsissa moni vastakkaiselta tuntuva asia voi olla totta samaan aikaan. Ruotsi on toiselle turvallinen kansankoti ja toiselle ”Euroopan vaarallisin maa”.
Lauantaina iltapäivällä kännykän näytölle pomppaa Aftonbladetin uutishälytys: 14-vuotiasta poikaa ammuttu Eskilstunassa.
Eskilstunassa? Onko Eskilstunassakin nykyään rikollisjengejä?
No tietysti. Viime kuussa 20-vuotiasta miestä ammuttiin keskellä päivää jalkaan paikallisen päiväkodin ja koulun vieressä. Poliisi epäilee, että mies oli huumekauppias. Päiväkodin rehtorin mukaan lapset eivät huomanneet ampumista. Toukokuussa joku taas sytytti Eskilstunassa yhteensä 16 tulipaloa 89 minuutin aikana. Tuhopolttojen epäillään olleen kosto paikallisen jengipomon vangitsemisesta.
Lauantaina ammuttu 14-vuotias poika loukkaantui vakavasti. Epäilty 20-vuotias ampuja tuli myöhemmin itse ilmoittautumaan poliisille. Jengiyhteyksistä ei hänen tapauksessaan vielä tiedetä. Yllätys ne eivät olisi.
...
Mutta Euroopan vaarallisin maa? Ei kai nyt sentään.
...
Ruotsihan on oikea paratiisi.
SE ON totta, mutta minä olenkin onnekas. Olen päässyt paratiisin puolelle, mutta samalla tavalla totta on myös toinen kuva Ruotsista.
Siinä kuvassa usko kansankotiin on koetuksella.
Siinä kuvassa lapsi on ilmoitettava koulujonoon käytännössä heti synnytyslaitoksella, jotta hän saa mahdollisuuden päästä ”hyvään” kouluun eikä joudu ”huonoon”.
Huonot koulut tarkoittavat käytännössä kouluja, joissa suurin osa oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Siitä on vaikea puhua, mutta se on yksi monista syistä, miksi toiset ruotsalaiset ovat paremmassa asemassa kuin toiset.
RUOTSISSA yli 23 prosenttia lapsista kasvaa suhteellisessa köyhyydessä, käy ilmi Pelastakaa lapset -järjestön raportista.
Se ei tarkoita, että näin suuri osa ruotsalaislapsista eläisi tilanteessa, jossa vanhemmilla ei olisi varaa vaatteisiin tai ruokaan, mutta se tarkoittaa, että yli 23 prosenttia ruotsalaislapsista kasvaa selvästi heikommassa taloudellisessa ympäristössä kuin lapset Ruotsissa keskimäärin.
Luku on suurin kaikista Pohjoismaista ja huonompi kuin esimerkiksi Kosovossa, vaikka toki Kosovossa absoluuttinen köyhyys on Ruotsia suurempi.
Siinä kuvassa Ruotsin suurkaupunkien lähiöiden päiväkotien lapset eivät opi puhumaan ruotsia. Päiväkodeissa, joissa tehdään leikin varjolla harjoituksia ampumatilanteiden varalta.
Siinä kuvassa lähiössä kasvavan nuoren vaihtoehdot ansaita elantoaan typistyvät liian usein keikkatöihin Wolt-kuriirina tai keikkatöihin rikollisjengin huumekuriirina.
Huumekuriirina palkkiot voivat nousta nopeasti suuriksi, mutta yrittäjäriskinä voi olla kuolema. Silti se on houkutteleva ja nopea tapa saada rahaa ja saavuttaa kunnioitusta, elää vaurasta elämää kuten niin moni ruotsalainen.
RUOTSISSA on sattunut vuodesta 2017 lähtien yli 650 ampumistapausta, joissa joku on joko loukkaantunut tai kuollut.
Pitkään jengirikollisuudesta ei Ruotsissa oikein uskallettu puhua, mutta nyt siitä puhutaan jopa silloin, kun siihen ei ole aihetta.
Ilmassa on jännite. Aivan kuin koko ajan odotettaisiin seuraavaa, entistä pahempaa käännettä.
Kun Göteborgissa räjähti syyskuussa pommi, ruotsalaiset lehdet täyttyivät spekulaatioista, joissa pohdittiin kaupungin rikollisjengien osallisuutta räjähdykseen. Pääministeri malttoi olla spekuloimatta, sisäministeri ei.
...
Jengirikollisuus on ansainnut Ruotsissa jo oman rikoskategoriansa. Siihen kirjattiin viime viikolla myös göteborgilaisen 17-vuotiaan pojan tapaus. Hän sai
kahdeksan vuoden tuomion poliisin murhasta. Pojan äiti oli harkinnut pojan lähettämistä Somaliaan, jotta hän ei joutuisi Göteborgin jengikonfliktien keskelle, mutta ei ennättänyt tehdä sitä. Poika vangittiin samana päivänä, kun lennon piti lähteä.
Taistelu jengejä vastaan on kaikkien puolueiden agendalla.
Pääministeriksi ehdolla oleva sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson puhui jengirikollisuudesta pitkästi linjapuheessaan muutama viikko sitten. Se on tällä haavaa myös vaalikampanjan kärkiä. Andersson esiintyy Youtubessa pyörivissä mainoksissa, joissa hän kysyy: ”Miksi nuoremme ampuvat toisiaan?” ja keskustelee ampumisissa lapsensa menettäneen äidin kanssa.
...
VIIME viikolla jaettiin Ruotsin arvostetuimmat journalistipalkinnot eli Bonnierit. Vuoden ääni -palkinnon pokkasi Ruotsin yleisradion toimittaja
Diamant Salihu.
Hän on kirjoittanut kirjan, joka valottaa Tukholman verisimmän jengikonfliktin syntyä.
Se sai alkunsa kuusi vuotta sitten, kun nuoret Rinkebyn kaupunginosassa asuneet miehet päättivät ryöstää valuutanvaihtotoimiston. Saalis oli yli 200 000 euroa.
Yksi kaveriporukan jäsenistä oli ollut mukana suunnittelemassa ryöstöä, mutta lopulta hänet jätettiin pois operaatiosta. Tämä 16-vuotias poika olisi halunnut suuremman osuuden rahoista kuin lopulta sai, minkä takia hän päätti kostaa.
Ensin ammuttiin kuoliaaksi ryöstöä johtanut 19-vuotias mies, sitten ammuttiin kostoksi ryöstöstä pois jätetty 16-vuotias poika.
Kukaan ei todistanut epäiltyjä vastaan, murhatutkimukset lopetettiin, mutta koston kierre jatkui. Kuolleiden ympärille kasvoi kaksi ryhmittymää, joista kehittyi kaksi nyt suureksi kasvanutta rikollisjengiä:
Shottaz ja
Dödspatrullen.
Nämä jengit olivat
Einárillekin tuttuja.
SALIHUN kirja ja journalistipalkinto ovat yksi merkki siitä, että Ruotsissa puhutaan nyt jengirikollisuudesta suoremmin kuin aiemmin, ja aiheelle halutaan yhä lisää painoarvoa. Kirjan nimi on
Tills alla dör, Kunnes kaikki kuolevat.