MURHA.INFO

Muriel McKay katoaa

Uusi vuosi lähestyi ja 60-vuotias Alick McKay, brittiläisen skandaalilehden News of the World:n hallituksen varapuheenjohtaja, tuli ulos isosta toimistorakennuksesta Fleet Streetillä Lontoossa ajakseen kotiinsa illalla joulukuun 29. päivä 1969.

Sillä hetkellä hän toivoi olevansa Australiassa, jossa oli lämmintä ja aurinkoista jouluna ja uuden vuoden aikana, mutta liikeasiat tarkoittivat, että hänen täytyi asua Englannissa maanmiehensä Rupert Murdochin edustajana. Murdoch oli loistava nuori lehtimagnaatti.
McKay antoi merkin firman autonkuljettajalle, että tämä ajaa esille Rolls-Roycen, jonka hän lainasi Murdochin poissaolon ajaksi, kun tämä oli matkustanut ulkomaille liikeasioiden tai lomalle. Pian hän olisi takkatulen ääressä kotona Wimbledonissa yhdessä charmikkaan vaimonsa 55-vuotiaan Murielin kanssa ja suunnitteli uudenvuoden viettoa.

Kello oli noin 20:00 illalla, kun Alick McKay tuli kotiinsa, joka sijaitsi Arthur Roadilla. Hän soitti ovikelloa, mutta Muriel ei vastannut. Alick huomasi, että ovi ei ollut lukossa ja niin hän astui nopeasti sisään. Jokin tuntui olevan vialla. Muriel tapasi aina lukita oven. Lattialla lojui lehti, jota hän ei ollut aiemmin nähnyt. TV oli auki ja heidän koiransa makasi rauhallisesti ja nukkui kipinöivän takkatulen edessä. Keittiön pöydällä oli kaksi pihviä, jotka oli tarkoitus grillata.

Mutta missä oli Muriel ja miksi oli narunpätkiä sohvalla sekä pala laastaria pöydällä? Sitä paitsi puhelimen pistoke oli irrotettu seinästä.

Äkkiä McKay tunsi olonsa jääkylmäksi.Hän pistäytyi naapuriin ja soitti sieltä poliisit.

Vapaaehtoisesti pois kotoa?

Puolenyön aikoihin oli suurhälytys annettu McKayn kadonneesta vaimosta. Poliisi uskoi ensin, että Muriel oli lähtenyt kotoa vapaaehtoisesti – sellaista tapahtuu joskus – mutta pian oli selvää, että hänet oli kidnapattu.

Kello yksi yöllä tuli puhelinsoitto mieheltä, joka vaati miljoona puntaa – muuten McKay ei näkisi vaimoaan enää koskaan.

Miehen ääni jatkoi: ”Meidän oli tarkoitus kidnapata Rupert Murdochin vaimo Anne, mutta he eivät ole Lontoossa nyt. Niin me valitsimme sinun vaimosi hänen tilalleen. Sinä olet hänen edustajansa. Minä olen varma, että sinä voit saada rahaa jostakin”.

Ongelma, joka brittipoliiseilla oli nyt, oli ainutlaatuinen. Heillä ei ollut kokemusta sieppauksista eikä lunnasrahoista.

Viimeinen tapaus sieppauksesta ja kiristyksestä on tapahtunut vuonna 776, kun itävaltalainen Leopold oli vanginnut Richard Leijonamielen, kun tämä palasi Eurooppaan ristiretken jälkeen ja Leopold vaati rahaa vapauttaakseen Richardin.

Torstaiaamuna tuli mrs McKaylta kirje, jossa hän pyysi apua. Häntä paleli hirvittävästi, kirjoitti hän, hän pelkäsi ja hän pyysi perhettään tekemään yhteistyötä vaikka hän ei jaksanut.
Poliisi neuvoi Alick McKayta, että tämä pienentäisi lunnasrahoja ja sanoisi, että hän oli sairas sekä että hänen vaimonsa tarvitsi lääkärin apua heikon sydämensä takia.

Sillä aikaa pyysi poliisi alamaailman ilmiantajia avuksi, mutta kukaan ammattirikollisista ei tiennyt mitään tästä asiasta.

Sen jälkeen ei kuultu kidnappaajista mitään ennen kuin tammikuun 10. päivänä, jolloin tuli kirje, jossa ilmoitettiin, että jos rahoja ei makseta niin mrs McKay "raivataan pois tieltä".

Mielenkiintoista, satuin nimittäin juuri lukemaan tästä tapauksesta eräästä kirjasta, jonka hiljattain sain. Mitä olet mahtanut käyttää lähteenä? Voidaan vaikka lopuksi vertailla lähteitä, löytyykö toisesta jotain, mitä toisesta ei

Kirjassa on myös jonkin verran kuvia, joita ei ainakaan pikaisella Googletuksella näkynyt hakutuloksissa, joten voisin laittaa ne myös tänne.

Uusi tilaisuus

Toisessa kirjeessä, joka tuli 20. päivä tammikuuta, selitettiin että Muriel teloitetaan 2.päivä helmikuuta, ellei vaadittua miljoonan punnan summaa makseta tai ainakin 300 000 punnan ennakkomaksua. Luvattiin antaa ohje siitä, kuinka ja mikä summa pitää toimittaa.

Englannin pankki toimi yhteistyössä Scotland Yardin kanssa ja painoi erityisen sarjan vääriä seteleitä 300 000 punnan verran. Aseistetut poliisit vartioivat päivät ja yöt laukkua, jossa väärät rahat olivat.

Sitten saapui menettelyohje. Jonkun McKayn perheestä pitäisi jättää rahalaukku klo yksitoista illalla tienristeykseen lähellä kylää, jota kutsuttiin Dane Endiksi Hertfordshiren kreivikunnassa.

Laukku jätettiin sinne ja aseistetut poliisit sekä helikopteri oli piilotettu lähistölle. Kukaan ei tullut hakemaan rahoja, mutta helmikuun 3. päivänä soitti joku mies McKaylle ja nauroi puhelimessa. Hän sanoi, että hän oli nähnyt poliisit ja uhkasi, että jos seuraavalla kerralla joku yrittäisi olla nokkela niin Muriel McKay tulisi kuolemaan.

He saisivat vielä yhden tilaisuuden jättää lunnasrahat, sen oli määrä tapahtua helmikuun 6. päivä, sanoi soittaja ja uhkasi vielä kerran murhata Murielin.

Kaksi poliisietsivää pukeutui kuten McKayn perhe viedessään laukun sovittuun paikkaan samalla, kun toiset poliisit makasivat piiloutuneina lähistöllä.

Eräs Volvo ajoi paikalle ja siinä oli kaksi nuorta värillistä miestä. Toinen heistä oli juuri astumassa ulos autosta hakeakseen laukun, kun toinen auto ajoi ohi ja tuuttasi lujaa. Nuoret miehet joutuivat kuta kuinkin paniikkiin ja he ajoivat tiehensä. Volvo tuli takaisin samalle paikalle kolme kertaa yön aikana ja pysähtyi, mutta miehet epäröivät noutaa rahoja. Lopuksi eräs kylän asukas ajoi ohitse, näki hylätyn laukun ja soitti seudun poliisille, ja niin poliisit tulivat ja noutivat laukun!

Scotland Yardin huolellisesti suunnittelema ansa siis tuhottiin ja Muriel McKayn elämä oli jälleen vaaravyöhykkeellä.

Onneksi eräs piilossa olleista poliiseista oli kirjoittanut ylös Volvon rekisterinumeron, joka oli XGO 994G ja se jäljitettiin pian 34-vuotiaaseen Arthur Hoseiniin, joka asui yhdessä 22-vuotiaan veljensä Nizamodeen kanssa Rooks Farmilla Stocking Pelhamissa. He olivat intialaisia muslimeita, jotka olivat syntyneet Trinidadissa.

Veljekset kielsivät tuntevansa mrs McKayn ja he antoivat heti poliiseille luvan tutkia farmi sekä sen omistajat läpikotaisin, minkä poliisit sitten tekivätkin. Poliisit etsivät seudulla kaikkialta yhdeksän kuukauden ajan, mutta he eivät löytäneet jälkeäkään Murielista. Hänen ruumiinsa on edelleen kateissa.

Mutta muistilehtiössä, joka tilalta löydettiin, oli samaa paperia johon Muriel McKay oli kirjoittanut kirjeen, jonka hän sitten lähetti kotiin katoamisensa jälkeen. Löydettiin myös samaa laastaria, jota oli löydetty McKayn kotoa. Arthur Hosain oli jättänyt valtavasti sormenjälkiään ensimmäiseen kirjeeseen, jossa hän vaati lunnasrahoja.

Seuraavana vuonna häntä syytettiin kidnappauksesta, kiristyksestä sekä murhasta. Huhut alkoivat heti kiertää.

Oliko Muriel McKayta käytetty sianruokaan Rooks Farmilla? Se selittäisi asiantuntijoiden mukaan sen, miksi koskaan ei löydetty pientäkään jälkeä hänestä. Hän saattoi kuolla kylmyyden tai pelon takia tai sitten hänet oli murhattu. Psykiatrit, jotka tutkivat molempia Hoseinin veljeksiä, uskoivat että Nizamodeen saattoi olla murhaaja, koska hän oli väkivaltaisin heistä. Toisaalta vanhempi veljeksistä oli luonteeltaan vahvempi.

Mrs McKayn kuoleman ajankohta jäi puhtaaksi arvailuksi. Se oli voinut tapahtua jo ensimmäisenä päivänä hänen kadottuaan, tai illalla jolloin rahan toimituksen epäonnistuttua, jolloin miehet palasivat tilalle ilman rahoja.

Kun Hoseinit laitettiin oikeuden eteen, sanoivat molemmat olevansa syyttömiä kidnappaukseen, kiristykseen ja murhaan.Arthur löi käsiään yhteen ja sanoi: ”Nämä sormet ovat taiteelliset, eivät väkivaltaiset. Olen luova persoona, en murhaaja”.

Tuomari Sebag Shawe muistutti jurya kirjeestä ja sormenjäljistä: ”Kuinka ne olisivat joutuneet kirjeeseen, jos joku Rooks Farmilla ei olisi sekaantunut rikokseen?"

Veljekset Hosein todettiin syyllisiksi ja heidät tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Scotland Yard oltiin edelleen vakuuttuneita siitä, että ratkaisu mysteeriin löytyy Rooks Farmilta, joka oli oikeudenkäynnin jälkeen saanut kaksi uutta omistajaa. Alick McKay olisi mielellään halunnut tietää mitä hänen vaimolleen oli todellakin tapahtunut, jotta hänellä olisi paikka, jonne voisi viedä kukkia vaimonsa muistoksi.

Koska oikeus on sitä mitä se on, niin veljekset Hosein saivat lyhennettyä tuomiotaan ja he jättivät vankilan vapaina miehinä. Sittemmin he palasivat kotisaarelleen Trinidadiin.

Heillä tuntui olevan paljon rahaa. Mutta poliisit eivät löytäneet Rooks Farmilta 6000 punnan arvoisia koruja, jotka varastettiin McKayn talolta, kun Muriel katosi eikä koskaan enää tullut takasin perheensä ja ystäviensä luokse.

Salaisuus siitä mitä taaphtui Murielille jää Hoseinin veljeksille - eivätkä he sano mitään.

Lähde: Hemmets veckotidning 3/1993

Sajaki kirjoitti:Mielenkiintoista, satuin nimittäin juuri lukemaan tästä tapauksesta eräästä kirjasta, jonka hiljattain sain. Mitä olet mahtanut käyttää lähteenä? Voidaan vaikka lopuksi vertailla lähteitä, löytyykö toisesta jotain, mitä toisesta ei

Kirjassa on myös jonkin verran kuvia, joita ei ainakaan pikaisella Googletuksella näkynyt hakutuloksissa, joten voisin laittaa ne myös tänne.

Kirjoitin tuossa toisessa viestissä, että lähteeni on ruotsalainen lehti nimeltä Hemmets veckotidning 3/1993. Mulla on iso kasa näitä lehtiä ja näissä on paljon mielenkiintoisia rikostarinoita.

Onpa ihan mukavaa, että joku muukin on kiinnostunut Murielin kohtalosta. Tapauksesta löytyy googlettamalla artikkeita, joita vähän silmäilin eilen. Onhan se niin, että ei yksi artikkeli aivan kaikkea koskaan kerro, joten on ihan paikallaan vertailla eri tietolähteitä keskenään.

Laita vaan niitä kuvia, tässä lehdessä on noiden Hoseinin veljesten kuvat ja samoin Alick McKayn kuva, jotka kaikki löytyvät googlesta. Rooks Farmin kuva on huono ja sen verran epäselvä, että sitä ei sellaisenaan kyllä löydy googlesta. Taloa on varmaan remonteerattu sen jälkeen, kun se on saanut uudet omistajat.

Ps. Laitoin tämän tänne kadonneisiin, koska Murielin ruumista ei koskaan löydetty eli hän on edelleen kateissa. Kuollut hän olisi nyt jo joka tapauksessa. Nuo miehet tuomittiin murhasta, mutta jostain syystä he pääsivät pian vapaaksi, joten ei heitä vastaan varmaan sitten löytynyt tarpeeksi todisteita murhasta. Siksi en laittanut tätä henkirikoksiin.