MURHA.INFO

Kuka on tämä mystinen takarivin hemmo, joka pystyi pistämään koko Suomen oikeuslaitoksen polvilleen ja vetämään tämmösen pitkän prosessin läpi ja lisäämään portfolioonsa, että se olin minä.... Ei mikään kärpästen lätkijä....

Oikeudella on ratkaisupakko silloinkin, kun totuus on tutkinnan mielestä hämärän peitossa, tai kun rikospaikkatutkintaa perustellustikin luonnehditaan puutteelliseksi, jopa epäonnistuneeksi.

- Tuomioistuimen on annettava joka asiasta jokin päätös. Se ei voi sanoa, että asiaan, kuten ongelmaan onko epäilty syyllinen vain syytön, ei ole tieteellistä vastausta.

Silloinkin, kun rikospaikkatutkinta on tehty 'vasemmalla kädellä' ja 'yhdellä silmällä', kun liian varhain päädyttiin rajaamaan olleellisia tutkinnallisia seikkoja tutkinnan ulkopuolelle ja merktyksettömiksi, tulee se päivä, jolloin jokin tuomio on pakko antaa.

Tässä tapauksessa tuskin yksikään tuomari voisi puhtaalla omallatunnolla pitää lopputulosta omana ansionaan! '

Black Sabbathín kysymys 'kuka pani polvilleen' on suhteeton: Ei ole olemassa tuomaria, joka pani ''oikeuslaitoksen polvilleen'', mutta on rikospaikkatutkija, joka tunaroi rikospaikkatutkinnan, hänen takiaan jäljelle jää joukko tuomareita, jotka saattoivat vain nostaa kätensä pystyyn! Miksi heitä tästä, toisen tekemistä mokista, pitäisi kiitellä?

Kuka tuomari tässä tapaulsessa ansaitsisi kiitosta rohkeudesta tmv??

- Toisin kuin (luonnontiede) tiede, oikeuslaitos ei yritä ottaa kantaa siihen miten asiat oikeasti ovat. Tuomioistuin tekee päätöksensä osapuolten väitteiden ja todistelun perusteella eikä tutki itse asiaa laajemmin. Tuomarit eivät tee 'rikospaikkatutkintaa'. Vain rikospaikkatutkijat tekevät sitä, ja jos se tehdään alle arvostelun, tuomarit ovat voimattomia.

Mutta uskoisin, että tässä tapauksessa ko rikospaikkatutkijan suuri unelma on, että saisi kiitosta, oikeinpaljon kiitosta, kaikkalta, jopa ympäri maailman.
Vaan kuinkahan käy?

Sanalla sanoen viimeinen sana oikeusprosessissa on oikeudella, mutta ei luonnontieteen edustajilla.


http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?p=445487#p445487

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?p=451246#p451246

Ketä on pidetty vankina juristin toimesta ja kuka on AA?

Tara kirjoitti:Oikeudella on ratkaisupakko silloinkin, kun totuus on tutkinnan mielestä hämärän peitossa, tai kun rikospaikkatutkintaa perustellustikin luonnehditaan puutteelliseksi, jopa epäonnistuneeksi.

- Tuomioistuimen on annettava joka asiasta jokin päätös. Se ei voi sanoa, että asiaan, kuten ongelmaan onko epäilty syyllinen vain syytön, ei ole tieteellistä vastausta.

Silloinkin, kun rikospaikkatutkinta on tehty 'vasemmalla kädellä' ja 'yhdellä silmällä', kun liian varhain päädyttiin rajaamaan olleellisia tutkinnallisia seikkoja tutkinnan ulkopuolelle ja merktyksettömiksi, tulee se päivä, jolloin jokin tuomio on pakko antaa.

Tässä tapauksessa tuskin yksikään tuomari voisi puhtaalla omallatunnolla pitää lopputulosta omana ansionaan! '

Black Sabbathín kysymys 'kuka pani polvilleen' on suhteeton: Ei ole olemassa tuomaria, joka pani ''oikeuslaitoksen polvilleen'', mutta on rikospaikkatutkija, joka tunaroi rikospaikkatutkinnan, hänen takiaan jäljelle jää joukko tuomareita, jotka saattoivat vain nostaa kätensä pystyyn! Miksi heitä tästä, toisen tekemistä mokista, pitäisi kiitellä?

Kuka tuomari tässä tapaulsessa ansaitsisi kiitosta rohkeudesta tmv??

- Toisin kuin (luonnontiede) tiede, oikeuslaitos ei yritä ottaa kantaa siihen miten asiat oikeasti ovat. Tuomioistuin tekee päätöksensä osapuolten väitteiden ja todistelun perusteella eikä tutki itse asiaa laajemmin. Tuomarit eivät tee 'rikospaikkatutkintaa'. Vain rikospaikkatutkijat tekevät sitä, ja jos se tehdään alle arvostelun, tuomarit ovat voimattomia.

Mutta uskoisin, että tässä tapauksessa ko rikospaikkatutkijan suuri unelma on, että saisi kiitosta, oikeinpaljon kiitosta, kaikkalta, jopa ympäri maailman.
Vaan kuinkahan käy?

Sanalla sanoen viimeinen sana oikeusprosessissa on oikeudella, mutta ei luonnontieteen edustajilla.


http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?p=445487#p445487

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?p=451246#p451246

Vain viranomainen on näin sinnikäs hämärryttäjä kuin tara on.

Luitko ollenkaan ketjunaihetta? Et.

Millä tavalla ketjun aloittaja esitti esitutkintaan? Ei millään tavalla, eli tara lapsoseni, opettele ensin lukemaan ja keskustele sitten ketjun aiheesta.

Olen sitä mieltä, että viranomainen jonka tarkoituksena on vain syyllistäminen, on huono viranomainen ja kuten 0007 (filmisankari) license to kill, niin on oikea ohjenuora tällaisia viranomaisia kohtaan.

Mitä taasen ketjun aiheeseen tulee, niin ei kukaan juristi ole vapauttanut AA:ta, vaan sen tekivät oikeudenPUHEENJOHTAJAT todisteiden ja muun itsensä harkitsemien asioiden perusteella.

Tämän tärinätaran mielestä on huonoa esitutkintaa ottaa mustavalkokuvia paikanpäältä ja jo silloin tutkia pitääkö paikalla olleen aikuisen sanomiset paikkansa, eli jo tuolloin tutkittiin Auerin mahdollista syyllisyyttä ja kuten huomaamme tuosta ovenraosta kurkistelu kuvasta sen, että ovi aukeaa enemmän kuin myöhemmin on REKONSTRUKTIOkuvilla yritetty osoittaa ettei sanomiset pidä paikkansa, onko rekonstruktion tarkoitus syyllistää vaiko tuoda olosuhteet sellaisina esiin kuin ne ovatkin? Suomessa poliisi on ymmärtänyt rekonstruktioinnin tarkoituksen täysin väärin ja ensivaiheen valokuvat, pimittää ne puolustukselta ja lisäksi pimittää muitakin tärkeitä valokuvia.

Huonoa esitutkintaa on myöskin se, että jos jo paikasta näkee ulkopuolisen olleen paikalla, lisäksi se, että hajusiirrännäinen veitsestä, joka annettiin jälkikoiralle, ei johtanut Auerin tunnistamiseen paikan päällä oli myöskin huonoa esitutkintaa.

Lisäksi sekin oli huonoa esitutkintaa, kun koira jotkin jäljet seurasi puolentoista tunnin päästä tapahtumasta ASFALTILLE jossa jälkien pysyminen on heikointa, johtuen asfaltin ominaisuuksista ja tästä voimmekin aika hyvin päätellä, vaikkei koiraohjaaja halunnut tuoda esille, niin alue millä oltiin, niin päätellä noiden jälkien TODEN NÄKÖISESTI kuuluneen juurikin poistuneelle henkilölle ja joka on mitä TODEN NÄKÖISEMMIN OLLUT tuo surmaaja, huomioiden ajankohdan jolloinka jäljet ovat voineet syntyä.

Ainoa huonoa "esitutkintaa", vaikkei se sitä ollut, niin poliisien välitön ravaaminen takapihan puolella eli olla sotkemassa mahdollisen poistumisreitin eli ei haluttukkaan että, koira ottaisi jäljen heti takapihalta koska tämähän olisi suoraan kertonut Auerin sanomisen ulkopuolisesta pitävän paikkansa.

Olikos tärisevällä kirjastoromaanilla muuta hämärrytettävää?

Î
nihlist:

''Vain viranomainen on näin sinnikäs hämärryttäjä kuin tara on...''

hih hih, mitäs vikaa viranomaisissa? Onhan tuomaritkin viranomaisia?
Entäs rikospaikkatutkija? Hyvä taikka huonompi?

Mikä kommentoimassasi postauksessa jäi hämäräksi?

Eikö tuomioistuimen sitten ole pakko tehdä jokin päätös, vaikka tutkinta olisi esim vaikka juosten kustu niin kuin asian voi myös ilmaista, tiivistetysti? Tämän tapauksen esitutkinnan puutteiten kohdalla ei tarvita esim sanaa TODENNÄKÖISESTI, vai mitä?

Osoitan tikulla ---> Tuomioistuin tekee päätöksensä osapuolten väitteiden ja todistelun perusteella ...

Jos väitteet ja todistelut perustuvat surkeaan esitutkintaan, ei se surkea esitutkinta saa koitua epäillyn tappioksi. Näin määrää laki ja niin sitä myös tulkitaan. Tästä syystä monet rikokset ovat jääneet ns selvittämättä ja syyllinen rankaisutta, mutta toisinaan syyllisyys on silti päivänselvä. Vain näyttö ei riitä.

Sepusta sinä rauhassa. Teitähän riittää, kiihkomielisten annelistien itsepintaisen esiäidin, keskustelukumppanien uhkailijan, ja pornon, myös lapsipornon eli rikollisten puolustajan ja rikoksen uhrien vähättelijän, toinen toistaan aggressiivisempia trolleja.

Itsepintaisuus tuolta suunnalta viittaa johonkin sellaiseen mistä en ihan oikeasti edes halua tietää mitään sen tarkemmin, mutta siihen voisi viitata sanoilla 'olisiko oma lehmäkin ojassa siellä päin'.

'' Nihil verum omnia licita ''?... aivan, aivan.. siltähän se on näyttänyt kohta kymmenen vuotta, etenkin LSH:n ilmitulon jälkeen.

Nihlistin kuolemattomia:

En jaksa enempää, säälittää suomalaiset liikaa, tulispa isis ja tappais kaikki, muuta en enään toivo.

Tara kirjoitti:Î
nihlist:

''Vain viranomainen on näin sinnikäs hämärryttäjä kuin tara on...''

hih hih, mitäs vikaa viranomaisissa? Onhan tuomaritkin viranomaisia?
Entäs rikospaikkatutkija? Hyvä taikka huonompi?

Mikä kommentoimassasi postauksessa jäi hämäräksi?

Eikö tuomioistuimen sitten ole pakko tehdä jokin päätös, vaikka tutkinta olisi esim vaikka juosten kustu niin kuin asian voi myös ilmaista, tiivistetysti? Tämän tapauksen esitutkinnan puutteiten kohdalla ei tarvita esim sanaa TODENNÄKÖISESTI, vai mitä?

Osoitan tikulla ---> Tuomioistuin tekee päätöksensä osapuolten väitteiden ja todistelun perusteella ...

Jos väitteet ja todistelut perustuvat surkeaan esitutkintaan, ei se surkea esitutkinta saa koitua epäillyn tappioksi. Näin määrää laki ja niin sitä myös tulkitaan. Tästä syystä monet rikokset ovat jääneet ns selvittämättä ja syyllinen rankaisutta, mutta toisinaan syyllisyys on silti päivänselvä. Vain näyttö ei riitä.

Sepusta sinä rauhassa. Teitähän riittää, kiihkomielisten annelistien itsepintaisen esiäidin, keskustelukumppanien uhkailijan, ja pornon, myös lapsipornon eli rikollisten puolustajan ja rikoksen uhrien vähättelijän, toinen toistaan aggressiivisempia trolleja.

Itsepintaisuus tuolta suunnalta viittaa johonkin sellaiseen mistä en ihan oikeasti edes halua tietää mitään sen tarkemmin, mutta siihen voisi viitata sanoilla 'olisiko oma lehmäkin ojassa siellä päin'.

'' Nihil verum omnia licita ''?... aivan, aivan.. siltähän se on näyttänyt kohta kymmenen vuotta, etenkin LSH:n ilmitulon jälkeen.

Nihlistin kuolemattomia:

En jaksa enempää, säälittää suomalaiset liikaa, tulispa isis ja tappais kaikki, muuta en enään toivo.

Se että puheenjohtajat vapautti, ei perustunut väitteisiin, vaan faktoihin mitä ensimmäisessä tutkinnassa löytyi, myöhemmille vääristellyille rekonstruktioille ei oikeus antanut painoarvoa (lukutaitoiset voivat nuo lukea) oikeuden perusteluista, vaan pikemminkin antoi myöhemmälle tutkinnalle, poliisille ja syyttäjille tavallaan sapiskaa siitä, ettei syylliseksi voida jotain ryhtyä tekeen DDR:än malliin, jossa mitä ilmeisimmin tarakin olisi onnellisimmillaan oravineen ja oravap.

Ps, et ilmeisimmin osaa lukea, se on NIHLIST, ei NIHILIST, huomaatko eron? Ensimmäisessä on kaksi i-kirjainta, kun taas jälkimmäisessä on kolme i-kirjainta eli kyllä nyt meni cobypaste latinasi täysin oraville.

Ilman asianajajaa Auer olisi tuomittu syyttömänä. Kaikki kelvolliset juristit olisivat saaneet syyttömän Auerin vapaaksi, mutta hyvät juristit olisivat tyrmänneet syytteet ekassa oikeudenkäynnissä, jolloin valemedian aivopesemien pikkukakaroiden valeraiskausvalheita ei olisi koskaan tullutkaan. Mutta harvinaiset huippujuristit olisivat tyrmänneet raiskaustuomiotkin ilman tulevaa purkua.
Syyttömän Auerin vapauteen (turhan) kovalla työmäärällä urakoinut turkulainen aa Juha Manner tilittää kokemuksiaan Suomen mädästä tyhmien syyttäjä- ja paskasta laiskojen tuomarilaitoksesta liiton jäsenlehdessä Advokaatti 6/2016.
Valemedioiden paskansyöttäjät tietenkin taas sensuroivat tärkeimmät faktat haastattelusta:
http://www.satakunnankansa.fi/satakunta ... ti-raskas/
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016102 ... 5_uu.shtml
http://www.asianajajaliitto.fi/files/30 ... _netti.pdf
ADVOKAATTI / 5-2016 henkilökuvassa TEKSTI KIRSI POIKOLAINEN
CASE CLOSED
Suomen rikoshistorian ehkä kummallisin oikeusjuttu on vihdoin päätöksessä. Samalla on ohi asianajaja Juha Mannerin seitsemän vuoden urakka.
– Olo on kuin katsoisi satamasta myrskyävälle merelle, jolta on hetki sitten pelastunut ilman haveria. Sitä ihmettelee, että miten tuostakin selvisin.

Juha Mannerin toimisto Turussa Aurajoen varrella on kovin porvarillisen ja arvokkaan oloinen tila, sellainen jonka odotushuoneessa voi kuvitella itsensä asioimassa jossain rahaa koskevassa asiassa.
Toimittajalla on odotellessa aikaa tutkiskella itämaisia mattoja ja lamppuja sekä piipahtaa
kuulussa Kauppahallissa kahvillakin, koska Manner on myöhässä sovitusta ajasta. Hänellä on tärkeä tapaaminen, jonka tuloksista iltapäivälehdet uutisoivat miltei saman tien palaverin päätyttyä.
Neuvotteluhuoneessa on vuosien mittaan tutuksi tullut vierailija, Mannerin kuuluisin asiakas Anneli Auer. Manner ja Auer ovat tapaamisessa päättäneet olla tyytymättä Suomen oikeushistorian tähän asti suurimpiin korvauksiin, ja se on tietenkin iso uutinen. Mannerin urakka Auerin asianajajana on seitsemän vuoden intensiivisen työskentelyn jälkeen loppusuoralla ja hän suostuu tässä vaiheessa kertomaan kokemuksistaan Advokaatin lukijoille. Helpotus lienee päällimmäisenä mielessä.
– Olo on hiukan samanlainen kuin olisi luovinut merellä kovassa myrskyssä ja selviytynyt kuin ihmeen kaupalla maihin. Vasta jälkeenpäin tajuaa, miten olisi voinut käydä, Manner kuvailee olotilaansa.
– En osaa sanoa, olisinko ottanut jutun, jos olisin tiennyt, mitä on tulossa. Jossittelu on kuitenkin turhaa ja mahdotontakin, hän pohdiskelee.

MANNERISTA TULI AUERIN asianajaja vuonna 2009, kolmisen vuotta Ulvilan murhatapahtumien jälkeen. Tällöin jutussa vaihtui tutkinnan johto sekä tutkintalinja ja Auerista tuli pääepäilty miehensä Jukka S. Lahden murhaan.
Manner kertoo, että Anneli Auerin veli, Ari Auer otti häneen yhteyttä ensin ja tiedusteli
halukkuutta ryhtyä hoitamaan juttua. Manner valikoitui tehtävään ilmeisesti siksi, että oli silloin Turun Asianajajayhdistyksen puheenjohtaja.
– Olin hoitanut rikos- ja murhajuttuja aiemminkin, mutta pidin ja pidän itseäni edelleen yritysjuristina ja tavallisten ihmisten siviilioikeudellisten asioiden hoitajana. En nähnyt tuolloin kuitenkaan mitään syytä kieltäytyä toimeksiannosta.
Manner ei luonnollisestikaan voinut aavistaa, että juttu työllistäisi häntä vuosikausia ja saisi mitä erikoisempia käänteitä. Jotain Manner kuitenkin tekisi toisin kuin silloin, jos voisi: ottaisi heti alussa toisen juristin avustamaan.
– Onneksi tässä tapauksessa syytetty oli koulutettu ja älykäs ihminen, joten saatoin teettää hänellä itselläänkin joitain taustatöitä, mikä on hyvin poikkeuksellista.
– Raskainta on ollut olla yksin jutussa, jossa vastassa oli parhaimmillaan neljä syyttäjää. Pitkiä oikeudenkäyntirupeamia oli keväisin ja syksyisin. Olen kuitenkin koko ajan pystynyt pitämään lomat. Tietoja tuomioista ja muita päätöksiä tuli milloin Finnlinesin lautalle, milloin moottoripyörän selkään, kun olimme vaimon kanssa kesälomamatkoilla, Manner muistelee.
Hän myöntää myös, että olisi ehkä pitänyt huolehtia omasta jaksamisestaan paremmin.
– Mutta minkä teet, kun sairasloma on käytännössä pois suljettu vaihtoehto: muutama päivä Vaasan hovioikeudessa meni lähes 39 asteen kuumeessa ja ääni poissa, mutta onneksi silloin katseltiin pääasiassa videoita.

ALUSSA JUTTU STRESSASI kovasti, asiat pyörivät mielessä aamuyöstä ja univelkaa kertyi. Kaikkeen kuitenkin tottuu ajan kanssa.
Tässä jutussa ei pitänyt puhua sanaakaan Auerin syyttömyydestä, mutta Juha Manner ottaa aiheen itse esiin.
– En olisi jaksanut näin raskasta savottaa, ellen olisi ollut vakuuttunut siitä, että puolustan syytöntä ihmistä, hän sanoo painokkaasti.

Manner kertoo saaneensa jutun hoitamisesta paljon hyvää palautetta etenkin kollegoilta ja myös median edustajilta. Nimi on tullut myös suurelle yleisölle tutuksi.
– Minulle tulee paljon kyselyjä, voinko ottaa jonkun hovioikeudessa jo käyneen tai korkeimmassa oikeudessa evätyn jutun hoitaakseni. Olen saanut jonkinlaisen pelastajan tai superasianajajan maineen, vaikka olen yrittänyt pitää matalaa profiilia. Pelkät kohteliaat kieltäytymiset vievät paljon aikaani. Nyt palaan normaalien työtehtävieni pariin.
Manner ei suostu ottamaan harteilleen sankarin viittaa, sillä hänestä Auerin juttu ei sinänsä ollut mitenkään poikkeuksellisen vaikea. Prosessi vain venyi venymistään ja sai uusia käänteitä.
– Henkisesti juttu oli raskas, mutta juridisesti varsin yksinkertainen. Se vaati lähinnä sitkeyttä ja papereihin perehtymistä, hän kuittaa.

MANNER TOIVOO, ETTÄ AUERIN jutun kulku rikosoikeudellisena prosessina tutkittaisiin nyt jälkikäteen tarkkaan ja puolueettomasti, jotta sen aikana tehdyiltä virheiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa. Manner ei suostu sanomaan suoraan, mitä nämä virheet hänen mielestään ovat, mutta keskustelun kuluessa käy ilmi, että hänen mieliharminsa liittyvät syyttäjien, tutkijoiden ja tuomareiden asenteisiin ja asenteiden vaikutuksiin heidän työhönsä.
– Kun juttu on koko ajan julkisuudessa, tuomarit eivät voi välttyä siltä. Hekin ovat vain ihmisiä ja on selvää, että näin massiivinen julkisuus vaikuttaa heihin. Pitäisi selvittää, miten jutun julkisuus vaikuttaa tuomareihin.
Manner muistuttaa, että käräjäoikeudet äänestivät Auerin kaksi kertaa syylliseksi ja hovioikeus puolestaan vapautti, mikä on varsin poikkeuksellista.
Manner on anonut, että onnettomuustutkintakeskus ottaisi Auerin jutun prosessin vaiheet ja eri tahojen toiminnan siinä tutkittavakseen, mutta oikeusministeri Jari Lindström PS hylkäsi anomuksen.
– Käsitykseni mukaan tutkintakeskuksen johto olisi ollut halukas ottamaan jutun, mutta ministeri nyt päätti näin. Turvallisuustutkintalain mukaan tutkintakeskus voi omaaloitteisesti ja harkintansa mukaan tutkia onnettomuuksia, mutta tämäntapaisissa jutuissa vaaditaan tutkinnan käynnistämiseksi ministerin esitys ja valtioneuvoston päätös.
– En halua tällaista tutkintaa henkilökohtaisista syistä, vaan lähinnä asianajajan ammattivelvoitteiden ja koko oikeusjärjestelmän edun vuoksi. Helpointahan olisi yrittää unohtaa koko juttu, mutta asianajajan tehtävä on puolustaa oikeusvaltiota, kuten liiton tunnuslause kuuluu. Jos Anneli Auer on voinut joutua tällaiseen tilanteeseen, kenelle tahansa voi käydä samoin, Manner perustelee.

HÄN SANOO JUTUN MURENTANEEN hänen aikaisemmin vankkaa luottamustaan suomalaisen oikeusjärjestelmän toimintaan.
– Emme me missään lintukodossa elä. Kehitettävää löytyy. Suomessa on syyttäjien toimintaan tullut viime aikoina hiukan amerikkalaisia piirteitä. On tullut sellaista voittamisen pakkoa ja painetta, että juttu pitää voittaa hinnalla millä hyvänsä. Ennen ei ollut näin – syyttäjänhän tulisi esitutkintalain mukaan toimia puolueettomasti, Manner pohtii.
Hänen mukaansa syyttäjät voivat puhua julkisuudessa vapaammin kuin asianajajat, joita sitoo hyvä asianajajatapa. Equal arms -periaate ei Mannerin mielestä tässä toteudu. Siten ei ole ihme, jos julkisuus on värittynyttä.
– En syytä mediaa siitä, että Anneli Aueria on käsitelty pikemminkin syyllisenä kuin syytettynä. Media toimii saamansa tiedon perusteella, vaikka tietysti kriittisyyttä toivoisi enemmän. Julkisuuteen pääsi väitteitä, kuten epäilykset saatananpalvonnasta, joista syyttäjä myöhemmin oikeussalissa luopui ja ilmoitti, että ei niillä väitteillä nyt oikeastaan ollutkaan mitään merkitystä.
Uutisointiin vaikutti myöhemmin toki myös se, että Anneli Auer tuomittiin entisine miesystävineen seksuaalirikoksista. Näitä tuomioita tullaan käsittelemään vielä korkeimmassa oikeudessa, jossa on vireillä niitä koskeva purkuhakemus.
Mediasta Mannerilla ei ole yleisesti ottaen pahaa sanottavaa, vaikka kameroiden ristitulessa esiintyminen oli hänelle aluksi uutta ja stressaavaa.
– Ihan alkuaikoina yritin miettiä etukäteen, mitä sanoisin, mutta kameroiden ja mikrofonien ympäröimänä oikeussalin ovella oli lopulta helpompi sanoa, mitä silloin mieleen tuli. Piti vain muistaa, mitä en saa sanoa, vaikka rajanveto oli välillä vaikeaa tällaisessa mediaa kiinnostavassa jutussa. Ei se sen ihmeellisempää ole.
– Olen oppinut tuntemaan rikostoimittajia ja luottamus on ollut hyvä molemmin puolin. En ole kertaakaan tuntenut itseäni petetyksi. Myös päätöstäni olla antamatta haastatteluja on ymmärretty oikein hyvin, Manner kiittelee.
Julkisuuden hallintaan on mennyt silti paljon aikaa. Manner on muun muassa antanut lehdistötiedotteita jutun eri vaiheissa, jotta ei joutuisi kommentoimaan samaa asiaa moneen kertaan eri medioille.

MANNER EI SIIS ALUN ALKAEN itse halunnut tai pyrkinyt Auerin asianajajaksi, vaan päätyi siihen miltei sattumalta. Asianajajaksi ei kuitenkaan ihan sattumalta päästä. Manner pyrki Turun oikeustieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1975, koska velipoikakin opiskeli siellä. Motivaatio oli ilmeisesti kohdallaan, sillä Manner pääsi tiedekuntaan komeasti kärkipään pisteillä.
Uransa alkuaikoina Manner työskenteli käräjätuomarina ja syyttäjänä. Hän pitää näitä kokemuksia hyvinä ja opettavaisina.
– Tätäkin juttua hoitaessani minulle oli hyötyä siitä, että pystyin asettumaan syyttäjien ja tuomareiden asemaan.
Taloudellisesti Auerin juttu ei ole Mannerille mikään kultakaivos, vaikka kadunmies saattaisi näin luulla. Vaikka Manneron halunnut hoitaa samalla muita ja etenkin jo aiemmin olemassa olleita asiakkaita, aika ei ole aina riittänyt.
– Silloinkin, kun olisi ollut aikaa, monet ovat arvelleet, ettei Mannerilla kuitenkaan ole aikaa.
No nyt on. Case is closed.

”Että onko minulla elämänohje? No jos joku on oltava, niin sanoisin, että rehellisyydellä pärjää pitkälle asianajomaailmassakin. Voisihan se olla myös ”carpe diem” tai ”ad hoc”, sillä olen luonteeltani herkästi innostuva. Harrastan moottoripyöräilyä, golfia, metsästystä ja satunnaisia
kuntosalikäyntejä. Moottoripyöräreissuja teen sekä vaimoni Mariannan kanssa että kaveriporukassa. Nämä ovat hyvin erilaisia reissuja, kavereiden kanssa tulee lyhyessä ajassa enemmän kilometrejä, vaimon kanssa lomailemme ja etenemme verkkaisemmin.
Lukemisesta ja teatterista pidän myös kovasti. Erityisesti Tolstoita, Dickensiä, Hugoa tai vaikkapa Waltaria voisin lukea jatkuvasti vuodesta toiseen.”

Xerxes kirjoitti: Professori Pekka Santtila, on ollut sitä mieltä, että nuo nuorempien lasten kertomukset vaikuttavat keksityiltä, ja ovat siis erittäin epäluotettavia. Mutta vastapuolella on uskovainen alan lääkäri, jonka todistusta oikeus on pitänyt oikeaan osuneena. Tässä tapauksessa uskovaisuus ei ole mielestäni etu, vaan heikennys. Sitä mieltä.

Oikeuden päätökseen on vaikuttanut se, että MJE on ehdoton auktoriteetti, nyt myös tohtori. Pekka Santilan todistukselta menee pohja koska hän on ollut Annein puolella Ulvilan surmassa. Nämä psykologien todistukset ovat vain mielipiteitä, joita oli runsaasti syyttäjällä ja vain pari puolustuksella. Jos tuomion peruuttamista todella haetaan on käytävä MJEn todistuksen kimppuun lääkärivoimin.

sisotalo kirjoitti: Oikeuden päätökseen on vaikuttanut se, että MJE on ehdoton auktoriteetti, nyt myös tohtori. Pekka Santilan todistukselta menee pohja koska hän on ollut Annein puolella Ulvilan surmassa. Nämä psykologien todistukset ovat vain mielipiteitä, joita oli runsaasti syyttäjällä ja vain pari puolustuksella. Jos tuomion peruuttamista todella haetaan on käytävä MJEn todistuksen kimppuun lääkärivoimin.

Kerro ihan huviksesi, missä on se lääkäri, joka olisi lähtenyt kyseenalaistamaan MJE:n todistajalausunnon vaikka se olisi ollut kuinka huuhaata. Luuletko tosissasi, ettei puolustus ole yrittänyt saada vastatodistusta lääkäriltä aikanaan, kun lsh-asiaa on oikeudessa käsitelty?

Pieni liekki kirjoitti: Kerro ihan huviksesi, missä on se lääkäri, joka olisi lähtenyt kyseenalaistamaan MJE:n todistajalausunnon vaikka se olisi ollut kuinka huuhaata. Luuletko tosissasi, ettei puolustus ole yrittänyt saada vastatodistusta lääkäriltä aikanaan, kun lsh-asiaa on oikeudessa käsitelty?

Minulla ei ole yhteyttä puolustukseen. En voi tietää haettiinko MJElle vastatodistajaa. Julkisuudessa on sellaista todistusta esiintynyt, mutta vääräässä asiassa. Oikeudenkäynnin normi on, että ehjiin immenkalvoihin ei todistusta saa perustaa. Sitä on puolustus turhaan yrittänyt käyttää. Olisi tarvittu yleistä MJE-ylivallan torjumista. Hän ei vielä vääriä päätöksiä tehtäessä tohtori. Hänet olisi alan meritoitu tutkija ainakin tasapainoittanut, jos ei aivan kumonnut. Paha asia on nyt, että kun vaaditaan tuomion purkamista on kutsuttu kaksi ulkomaista psykologia, mutta ei ulkomaista asiantuntijaa vastustamaan tohtori MJEn todistusta. täällä tehdään erinomaista työtä tässä asiassa. Toivottavasti puolustus ottaa opiksi.

Olennaista on, että on tuomittu kaksi syytöntä ihmistä. Ei sitä voi syyttäjän oveluulella tai tyhmillä tuomareilla selittää. He ovat tietenkin hyökkäämässä jos päästään vielä uuteen käsittelyyn. Puolustuksen toimiin on juuri nyt tartuttava kriittisesti. Hyvin erikoista, että puolustus turvautuu koko draaman organisaattorin, Ari Auerin valitsemaan talousjuristiin, vielä kolmasti hävityssä lsh-jutussakin