MURHA.INFO

Istuin grillikatoksen valokatteen alla yhtenä kesän onnellisimmista päivistä, ainakin jos silloin parhaillaan meneillään olevien Kaustinen Folk Music Festivalin mainokseen http://kaustinen.net/ on uskomista, ja miksei olisi.

Selasin keskipäivän paahteiselta auringolta suojassa jälleen yhtä välipohjan hajuista, kellastunutta Keski-Pohjanmaa -lehteä, huomaamattani samaa lehteä toiseen kertaan.

Olin jo aikeissa laittaa lehden pois käsistäni tarttuakseni uuteen, kun huomioni kiinnittyi keskellä lehteä hyvin pienipalstaiseen uutiseen, jota en ollut aiemmin huomannut.

Aurinkoinen päivä ei tuntunut enää ollenkaan niin valoisalta luettuani uutisen kertaan jos toiseenkin.

Keski-Pohjanmaa -lehdessä keskiviikkona 14.5.1969

Hoidokki surmasi pojan

Helsinki, 13.5. /STT) Nikkilän mielisairaalan 20-vuotias naishoidokki, joka maanantaina iltapäivälla surmasi seitsemänvuotiaan Pentti Johannes Herralan, on pidätetty

Nainen oli houkutellut pojan rahalla noin 500 metrin päässä sairaalasta olevan Sipoonjoen rantaan ja hukuttanut hänet.

Sairaalan lääkäri sai tietää tapahtuneesta vasta illalla kello 20:n aikaan. Surmatyö oli tapahtunut jo päivällä kello 14.15.

Potilas pantiin ensin eristyshuoneeseen sairaalaan, mutta tiistaina hänet pidätettiin epäiltynä pojan murhasta. Lähipäivinä hänet todennäköisesti julistetaan vangituksi, kertoi Sipoon nimismies Karl Erik Ahlskog.

"Täydellinen yllätys"

Nikkilän sairaalan johdolle teko tuli täytenä yllätyksenä. Potilasta oli pidetty jo parantuvana, häntä oli hoidettu sairaalan avo-osastolla, koska kehitys oli menossa parempaan päin.

Kyseessä ei varsinaisesti ole mielisairas yksillö vaan sairaalloinen luonne, kertoi Nikkilän sairaalan johtaja ja ylilääköri Erkki Lehtosuo.

Aiemmin hoitokodissa ollessaan hoidokki oli 13-vuotiaana puukottanut toveriaan, mutta Nikkilässä häntä ei pidetty väkivaltaisena yksilönä.

Jutun tutkimukset ovat siirtyneet keskusrikospoliisille.



Nykypäivänä tällaisen tapauksen ensiuutisoinnista ei saisi juuri mitään irti, toisin oli ennen. Se että asiat on kerrottu näinkin tarkkaan, uhrin nimeä myöten, tuo tapahtuneen lähemmäs, antaa sille merkityksen.

Lisäksi tapauksessa on monta epätavallista piirrettä Suomen henkirikoshistoriassa.

Mikä oli naishoidokin suhde Pentti-poikaan? Jos he olivat täysin entuudestaan tuntemattomia, se tekee tästä rikoksesta vieläkin karmivamman ja harvinaisemman.

Pentti-poika houkuteltiin rantaan rahalla, ja surmattiin hukuttamalla, joka on hidas ja tuskallinen tapa kuolla.

Jos he eivät olleet sukua keskenään, Pentti lienee nuorimpia tuntemattoman ihmisen surmaamia Suomessa, ainakin kun surmaaja on nainen.

Entäpä sairaalloisen luonteen omaava naishoidokki. Pahoinpitely 13- vuotiaana ja nyt murha. Jatkoiko rikollisella tiellä, kopitettiinko loppuiäksi vai elääkö keskuudessamme veronmaksajana?

Minkään valtakunnan kriisiapua ei tuohon aikaan osattu pyytää eikä ymmärretty antaa. Pestiinkö tapauksen johdosta kuitenkin Nikkilän sairaalassa jälkipyykki, vai vaiettiinko tapaus hiljaiseksi?


Kesän onnellisimmat päivät.

Ne hukutettiin maanantaina 12.5.1969 Pentti Johannes Herralalta keväisen kylmään Sipoonjokeen.

Lopullisesti.

Ilta-Sanomissa oli tästä kertomus. Surullinen tarina.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006222610.html

Vaarallinen potilas johdatti pienen uhrinsa joen penkereelle ja teki hirmuteon, joka järkytti koko Suomea

Pieni kylä meni tolaltaan. Tapaus järkytti koko Suomea.

Se oli ihan tavallinen koulupäivä toukokuussa 1969. Kun äiti lähti aamulla töihin, esikoinen, pieni ekaluokkalainen poika jäi nukkumaan vielä. Äidin silmäterä.

Isäpuoli huolehti pikkuvanhan ja pidetyn pojan kouluun.

– Vilkas ja vitaalinen lapsi, jolle koulunkäynti oli ilmeisen mieluista, luonnehti Sipoon Nikkilän koulun johtaja Antti poliisille, kun kaikkein pahin oli tapahtunut eikä sydän tahtonut sitä käsittää, että elämä oli vain seitsemän vuoden pituinen.

OLI ilta 12. toukokuuta 1969, kun pojan ruumis löytyi joen penkereeltä Sipoon Nikkilästä. Se oli laskettu siihen kevään ensimmäisten rentukoiden sekaan.

Pienen vainajan luo johdatteli lääkärin ja hoitajan 20-vuotias nuori nainen. Sama nainen, joka oli vienyt pojan joen rantaan ja painanut pään pinnan alle.

Sitten nainen käveli sinne, mistä oli tullutkin, Nikkilän mielisairaalaan.

Nainen oli yrittänyt tappaa jo alaikäisenä ja häntä pidettiin vaarallisena ympäristölleen. Siitä huolimatta hän oli avo-osastolla.
Mitään ei ollut tehtävissä pojan pelastamiseksi, vaikka lääkäri yritti vielä antaa tekohengitystä.

Mielisairaala oli ollut naisen paikka 13-vuotiaasta asti. Hän oli yrittänyt tappaa jo alaikäisenä ja häntä pidettiin vaarallisena ympäristölleen.

Siitä huolimatta nainen oli avo-osastolla, koska hän vaikutti rauhallisemmalta silloin kuin suljetulla ollessaan. Tekohetkellä nainen oli vapaakävelyllä ja juovuksissa. Hän oli jättänyt aamulla lääkkeensä ottamatta ja viskannut ne ulos ikkunasta.

PIENI koululainen tuli kotiin kahden maissa. Isäpuoli oli häntä vastassa. Poika luki läksyt, vaihtoi vaatteet ja lähti ulos.

Poika otti polkupyöränsä ja vei sen kolmen aikaan iltapäivällä sairaalan lämpökeskukseen korjattavaksi, kun kettinki oli rikki. Poika tykkäsi tarinoida siellä työmiesten kanssa. Alikonemestari Kauko kertoi pojan olevan pikkuvanha ja vilkas. Poika oli mieluisa vieras lämpökeskuksessa.

Hän haaveili tulevansa isona rakennusmestariksi, mutta isoksi hän ei saanut kasvaa. Hän ehti ostaa vielä 20 pennillä pastillirasian Nikkilän Elannosta.

Viimeinen havainto pojasta tehtiin linja-auton ikkunasta. Linja-autossa istunut Nikkilän sairaalan hoitajien kesälomittaja huomasi tuntemansa sairaalan potilaan kävelevän niin kutsuttua ylilääkärintietä pikkupojan kanssa neljän aikaan iltapäivällä.

Sen jälkeen on vain nuoren naisen tarina siitä, mitä pojalle tapahtui. Se tarina vaihteli kuulusteluissa, eikä nainen halunnut puhua oikeudessa mitään.


Nimismies oli estänyt keskioluen myynnin Nikkilän baarista mielisairaalan potilaille, mutta ympäristön kaupoista olutta sai vapaasti.
HOITAJAT huomasivat naisen palaavan kävelyltä housut märkinä ja kuraisina. Nainen kertoi hoitajille tapelleensa toisen potilaan kanssa joen rannalla ja siinä kastelleensa itsensä.

Puoli seitsemän aikoihin nainen käveli tutun hoitajan kotiin. Hoitaja huomasi naisen olevan poissa tolaltaan. Hoitaja ymmärsi, että ”jotain kamalaa” oli tapahtunut. Nainen kertoi hukuttaneensa pojan joen rantaan.

Poliisi laski myöhemmin, että nainen oli hukuttanut pojan noin kello 16.45.

POLIISEILLE nainen kertoi juoneensa sinä päivänä vähän yli kahdeksan pulloa kolmosolutta sekä lasillisen Vinettoa. Hän kertoi olleensa tekohetkellä sellaisessa ärtyneessä mielentilassa, että todennäköisesti olisi käyttäytynyt kenen tahansa muun pojan tai tytön suhteen samalla tavalla kuin hukuttamansa pojan, jos joku toinen olisi sattunut hänen tielleen.

Hän kertoi lopulta vaihtelevien kuulustelukertomusten jälkeen, että ainoa syy pojan hukuttamiselle oli pelko siitä, että poika kertoisi lyömisestä hoitajille. Hän kertoi olleensa humalassa ja ”itselleen käsittämättömän mielialan vallassa”.

Sillä niin nainen oli tehnyt, lyönyt pientä poikaa. Poika oli yrittänyt päästä pakoon. Hän oli juossut niin, että hänen ruskeat nahkakenkänsä olivat tippuneet, mutta nainen oli saanut hänet kiinni.

Nainen käski pojan pestä lyömisestä punoittavat ja ruhjeiset kasvonsa. Poika totteli. Nainen hukutti.

Nainen kertoi houkutelleensa pojan alun perin mukaan lupaamalla rahaa.


Pieni kylä meni surmatyöstä tolaltaan. Se järkytti koko Suomea. Kylässä oli paljon lapsia, ja vanhemmat pelkäsivät, että sairaalassa hoidossa olevat voisivat olla vaaraksi muillekin lapsille.


Pojan äiti ei vaatinut nuorelle naispotilaalle rangaistusta eikä häneltä korvauksia, koska piti naista sairaana. Äidin mukaan vika oli yhteiskunnan.
Nikkilän sairaalan johtajan, ylilääkäri Erkki Lehtosuon mukaan naisen teko tuli täytenä yllätyksenä, sillä naista oli pidetty jo parantuvana. Siksi hän olikin ollut hoidossa avo-osastolla ja päässyt liikkumaan ympäristössään.

– Tämä on yli 30-vuotisen urani vastenmielisin tapaus, nimismies Karl Erik Ahlskog puisteli päätään toimittajille.

Nimismies oli estänyt keskioluen myynnin Nikkilän baarista mielisairaalan potilaille, mutta ympäristön kaupoista olutta sai vapaasti. Tämä suututti Ahlskogia.

NAINEN vietiin ensin eristyshuoneeseen sairaalaan. Hänet pidätettiin ja lopulta vangittiin 16. toukokuuta. Syyttäjä vaati rangaistusta murhasta. Nainen passitettiin mielentilatutkimukseen Hämeenlinnaan, Hattelmalan sairaalaan.

Sen aikana nainen vielä karkasi tiirikoimalla ikkunan auki.

Poliisi antoi julki verryttelyasuisen karkurin tuntomerkit: 165 senttiä pitkä, keskiruskeat, lyhyet hiukset, harmaanvihertävät silmät ja kapea nenä ja leuka. Vasemmassa kämmenselässä naisella oli paloarpia.


Isän mukaan Nikkilän sairaalan olisi pitänyt pitää naista suljetulla osastolla, koska tämä oli syyllistynyt tapon yritykseen aiemminkin.
Pakomatkan aikana nainen vaihtoi vaatetusta. Hän ehti herättää kauhua Nikkilässä liikkuessaan siellä.

Nainen jäi kuitenkin kiinni parissa päivässä voimakkaan vastarinnan jälkeen. Hänellä oli hallussaan tuhansien markkojen edestä ulkomaan valuuttaa. Ne olivat Helsingin Sanomien mukaan ilmeisesti peräisin sveitsiläisen matkanjohtajan salkusta, jonka matkanjohtaja oli unohtanut Hämeenlinnan asemalle.

Nainen oli vaihtanut osan valuutoista ja ostanut itselleen vaatteita ja sukeltajankellon.

Pojan äiti ei vaatinut nuorelle naispotilaalle rangaistusta eikä häneltä korvauksia, koska piti naista sairaana. Äidin mukaan vika oli yhteiskunnan. Isän mukaan Nikkilän sairaalan olisi pitänyt pitää naista suljetulla osastolla, koska tämä oli syyllistynyt tapon yritykseen aiemminkin.

Nainen oli 11-vuotiaana puukottanut toista nuorta koulukodissa selkään. Syyntakeettomana naista ei koskaan tuomittu rangaistukseen pojan hukuttamisesta. Hän jäi sairaalahoitoon.

Harmaa keramiikkapupu, pienen pojan rakkain maskotti maailmassa ja viimeinen äitienpäiväkortti, itse piirretty ja teksti äidille: ”Paljon paljon onnea rakas äiti”. Ne olivat esillä, kun äiti kertoi lohduttomia tuntojaan Ilta-Sanomien toimittajalle vain muutama päivä esikoisen kuoleman jälkeen.

– En ole koskaan opettanut lapsiani pelkäämään ihmisiä. En myöskään Nikkilän sairaalan potilaita, äiti kertoi.

Äiti sanoi, ettei halunnut tuomita sairasta tekijää, mutta ei voinut myöskään ymmärtää, mikä sai naisen tekemään niin julman teon.

KOLME vuotta ennen pojan kuolemaa äiti kirjoitti esikoiselleen nämä sanat, tietämättä, että yhteistä matkaa oli jäljellä vain vähän:

”Toivoin sinusta villiä, punapäistä ja pisamikasta vesseliä. Vallaton olet, toiveeni. Ehtiä jokaiseen hiirenpesään, puun onkaloon siilinpyyntiin. Sinussa on elämä täyttynyt. Mahdollisuus äärettömyyteen. Onneen. Autuuteen.”

Ilta-Sanomat kertoo tänä kesänä 50 vuotta sitten tapahtuneista henkirikoksista. Tämän jutun lähteet: HS:n ja IS:n arkisto, oikeudenkäyntiasiakirjat.
Sari Autio

Surullinen tarina rikoshistoriasta ja yksi psykiatrisen puoskaroinnin aikaan saannoksista.
Sairaalan "johdon" täytyi itsekkin olla mielisairaita, jos heillä oli ottanahkaa kertoa, että uskoivat potilaan tervehtyneen. Vain hullu voi kuvitella hullun tervehtyvän.

Psykiatrisilla lääkkeillä saadaan mielisairaat rauhalliseksi, mutta ei ne lääkkeet paranna ketään, vaan psyykkinen sairaus haudataan, kun pumpataan potilas lääketokkuraan. Potilas pysyy rauhallisena tasan niin kauan kuin popsii lääkkeitä. Mutta, kun se lakkaa popsimasta, kuten tässäkin tapauksessa kävi, alkaa entinen meno maittaan ja usein jopa rakemmassa tempossa.

Tällaiset psykiatrit ja mielisairauksien lääkärit tulisi asettaa syytteeseen juuri siitä, mitä heidän vapauttamansa potilaat tekevätkin. Samalla ottaa lääkäri-, kuin psykiatrin oikeudet pois lopuksi ikään. Elikä, vastuuseen aikaansaannoksistaan, koska potilas on kerran edesvastuuton mielisairautensa vuoksi. Tässäkin tapauksessa, vastuussa olevat lääkärit syytteeseen lapsenmurhasta.

Kellään ei varmaan tietoa, että mites tän murhaajan elämä myöhemmin menee tai meni?