Tämä tapaus on jäänyt vallan torsoksi. Ei tuomittujen nimiä eikä lähes tulkoot mitään, vaikka tapaus on hyvin raaka ja siitä annosteltiin kaksi elinkautista.
- 10 vuotta ovat hörhöt niitä nyt suorittaneet ja kahden vuoden kuluttua on sitten ensimmäisen armonanomuksen vuoro...
Virtsamurha tehtiin lauantaina 15. kesäkuuta 2002 Mäntsälän Mustamäessä, osoitteessa Mustamäentie 23. Synkän oloista seutua, jossa ei toivonpilkahduksia ihmisillä elämässään juurikaan ole. Uhri oli
Hannu Kalevi Ovaska.
KKO:n ennakkopäätöksessä ilmenee teon raakuus ja miten tapahtumat etenivät. Vaikka siinä puhutaan, että mitään erityistä syytä tekoon ei ollut - ei ryyppyporukassa yleensä tarvita kuin joku mitätön tai hakemalla haettu/tekemällä tehty syy - niin vanhasta velasta oli kyse.
"Illan mittaan oli tullut riitaa jostain vanhasta velasta ja riitaa välttääkseen uhri poistui ovesta ensimmäisen kerroksen, ns. maantasakerroksen asunnosta kello 21.30 aikoihin. Välittömästi hänen jälkeensä parvekkeen kautta poistuivat Jari Jouko Albin Petäjämäki, 41, ja Jari Jaakko Vilenius, 33. He tavoittivat uhrin pyykinkuivauspaikan luona. Petäjämäki kaatoi uhrin maahan ja tämän jälkeen Petäjämäki ja Vilenius yhdessä pahoinpitelivät uhria potkimalla häntä alaraajoihin ja kylkeen sekä Petäjämäki oli vielä erikseen repinyt uhria erittäin voimakkaasti korvasta".
"Ensimmäinen pahoinpitely kesti noin 4 - 5 minuuttia, jonka jälkeen tekijät kävivät tuon mainitun asunnon parvekkeella juomassa olutta sekä samalla kielsivät muita asunnossa olijoita puuttumasta asiaan".
Olikohan näillä hörhöillä jokin pelote ja muiden kunnioitus siihen, että heidän tekemisiin - olkoot ne millaisia tahansa - ei puututa?
KKO:n päätöksessä puhutaan uhrin menettäneen tajuntansa melko nopeasti, eikä todennäköisesti ole enää tajunnut häneen kohdistuvasta väkivallasta yhtikäs mitään. Todistajien ja tekijöiden kertomuksista saatiin seuraavanlainen kooste;
"Uhria potkittiin päähän mm. siten, että Petäjämäki piti uhrin päätä paikallaan kun Vilenius oli vauhtia ottaen potkaissut uhria kengänpohja edellä kasvoihin. Joka potkaisun jälkeen Petäjämäki oli kääntänyt uhrin kasvot uutta potkua kohden. Potkuja oli ollut ainakin kymmenen. Vileniuksen levätessä Petäjämäki pudottautui rajusti seisoviltaan maassa maanneen uhrin päällä ja löi häntä useasti nyrkillä kasvoihin. Erään todistajan mukaan uhri oli pahoinpitelyn alussa tajuissaan ja oli huutanut, että ”ei ei ei”, pian äänet olivat vaimentuneet ja uhri mitä ilmeisimmin menettänyt tajuntansa".
Saatuaan Ovaskan hengiltä, sekä Petäjämäki että Vilenius häpäisivät uhrin kusemalla tämän päälle ja poistuivat sen jälkeen siihen asuntoon missä olivat laatuaikaansa viettäneet ennen tappotöihin ryhtymistä. Eräs pahoinpitelyn nähnyt soitti poliisit paikalle. Uhri toimitettiin ensiavun jälkeen Medi-Helillä Töölön sairaalaan Helsinkiin, jossa hän menehtyi saamiinsa vammoihin sairaalassa yöllä kello 1.30.
"Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen mukaan uhrin kuoleman olivat aiheuttaneet rintakehän ja ylävatsan murskavammat, molemminpuoliset kylkiluiden murtumat ja maksarepeämät sekä sisäiset verenvuodot. Rintakehävammaa uhri ei saanut pelkästä potkimisesta vaan vamman synty vaatii rintakehän päällä hyppimistä. Lisäksi uhrissa oli muita vammoja, mm. huulet ja toinen korvalehti olivat repeytyneet".
"Hoikka, heikkorakenteinen ja kohtalaisen vahvassa humalatilassa ollut uhri ei ollut mikään tasaveroinen vastus kahdelle hänen kimppuunsa käyneelle miehelle".
Petäjämäki sekä Vilenius vangittiin ja heidät passitettiin mielentilatutkimukseen. Mainittakoon, että Vilenius oli ”jonossa” Järvenpään sosiaalisairaalaan käsistä karanneen alkoholinkäyttönsä takia. Lisäksi Vilenius oli Ruotsissa asuessaan vuosina 1993 ja 1997 ollut hoidossa psykoosin takia.
- Hyvin surkeita tapauksia kumpikin. Pelkkiä kulueriä ja häiriötekijöitä yhteiskunnalle. Silkkaa paskaa.
Mielentilatutkimus valmistui helmikuussa 2003. Sen mukaan kumpikin tekijöistä on ollut uhria hakatessaan täydessä ymmärryksessä.
Petäjämäki kertoi, että hän ei ollut ymmärtänyt, että pahoinpitely voisi koitua uhrin kuolemaksi, lisäksi hän ilmoitti katuvansa tekoaan ja kertoi olleensa järkyttynyt uhrin kuolemasta. Vilenius puolestaan kertoi, että ”pääsi menemään liian kovaa”, teko oli järjetön ja lisäksi hän kertoi katuvansa tekoaan.
- "Olleensa järkyttynyt uhrin kuolemasta!" Pyh, hän järkyttyi ainoastaan siitä, että joutuisi vuosiksi vankilaan.
- Lisäksi tekijät syyllistivät uhria siitä, että tämä oli ”paska ja vittumainen jätkä”.
- Surmaajat myös paheksuivat heille määrättyjen korvausten suuruutta.
- Tekoaan he pitivät ”tavallisena humalatappona”, josta elinkautinen olisi ollut ihan liikaa.
- Surmaajat myös vetsoivat kovaan humalatilaansa, mutta sitä ei pidetty lieventävänä seikkana. Oikein! Itsepähän ovat tiensä valinneet.
Molemmat tekijät passitettiin aikoinaan Mikkelin vankilaan.
Petäjämäki täytti kesäkuussa 51 ja Vilenius saavuttaa elokuussa 45 vuoden iän.
- Vilenius on myös juoksukaljamiehiä ja murtautunut usein baareihin sekä kauppoihin saadakseen olutta ja tupakkaa. Aikuinen mies...
Hävisin näemmä tuon vedon, kun otaksuin tekijöiden iän olevan tuolloin 20-30 vuotta.
- Nyt täytyy tuo luvattu viskipullo postittaa/toimittaa jonnekin...
Lähde: Orimattilan käräjäoikeuden päätös sekä omat muistiinpanot oikeudenistunnosta.