MURHA.INFO

Mikä on pahin asia mitä olette nähneet livenä ?
Itselläni on kolme kokemusta jotka ovat jääneet mieleen.
Korjasin kaverini autoa, kaverini kotitalon pihassa joka sijaitsee junaradan varressa ja radan yli kulkee puomiton "oikopolku"
Noin kymmenen vuotias poika pyöräili junan alle ja olimme kaverini kanssa ensimmäiset paikalla auttassa poikaa, en ikinä unohda verta vuotavaa nyyttiä jonka raajat olivat vääntyneet luonnottomaan asentoon Kaksi muuta kokemusta sijoittuvat Intiaan , ensimmäisenä aamuna Delhissä törmäsin spitaaliseen naiseen joka tuli pyytämään rahaa ja kolmas oli käynti äiti Teresan keskuksessa Jaipurissa joka on täynnä kadulta huostaan otettuja kuolevia ihmisiä ,sielä oli yksi nainen jonka kehon oli madot syöneet.

*siirretty gallupiin*t:mode

...

johnny kirjoitti:Meinasin vastata tähän kysymykseen. Jätänkin väliin. Luettuani edellisen tajusin etten ole nähnyt juuri mitään.

Eihän tätä niin voi ajatella, henkilökohtaisista kokemuksistahan on kyse. Kyllä monelle on isovanhempien kuolinvuoteen vierellä seisominen tai lemmikkihamsterin hautaaminenkin kova paikka, ei saa vähätellä omia kokemuksiaan vain siksi, että joku on kokenut kovempia.

Veti kyllä itsenikin aika hiljaiseksi tuo..

Kyllä on elävässä elämässä tullut säästyttyä aika hyvin, en nyt tältä istumalta keksi mitään itseäni kummemmin järkyttänyttä tapausta. Ja järkytyn todella helposti.

Liikenneonnettomuuden uhri. Tuli sensuuria ikävä

Lapsena ollessani hyvin rakas kissani jäi auton alle ja raahautui kotiin takajalka roikkuen pelkän ohuen nahansäikeen varassa.
Kaiken lisäksi kun äitini soitti pikkukuntamme eläinlääkärille nukutuksesta tämä vastasi: No eikö kalikkaa löydy mistään?
Äiti joutui sitten ajamaan kituvan, valittavan kissan kanssa lähimpään kaupungiin.
Nuo kuntien eläinlääkärit tajua mistään muusta kuin lehmistä.

Tiina kirjoitti: Nuo kuntien eläinlääkärit tajua mistään muusta kuin lehmistä.

Älä nyt yleistä. Tiedän pohjanmaalla muutaman erittäin hyvän lääkärin, joista ei voi muuta kuin kehuja antaa. Tuttavan koirat molemmat olivat saaneet rotanmyrkkyä jostain syötyä ja kituivat keskellä yötä ihan jumalattomissa tuskissa (kyllähän sen jo uskoo, rotanmyrkkyhän sulattaa sisäelimet...) ja tämä tuttava sitten soitteli seuraavan kunnan eläinlääkärille, kun oma oli kieltäytynyt tulemasta yöllä paikalle. Kello oli tosiaan jotain 4 aamuyöstä, kun tämän viereisen kunnan eläinlääkäri oli suurinpiirtein yövaatteissa juossut autoonsa ja ajanut jotain 100km suuntaansa. Piikithän tietty molemmille koirille oli jouduttu sitten antamaan, mutta parempi sekin kuin että kituu kuoliaaksi. Hienoa työtä, valitettavasti en vain muista eläinlääkärin nimeä...

Maailma kaipaa lisää semmoisia eläinlääkäreitä, jotka eivät tee työtään vain palkan vuoksi, vaan siksi, että jokaikinen eläin on tärkeä. Vaikka sen vuoksi ei saisi nukkua kuin puoli tuntia koko yön aikana ja ajamaan talvella pimeässä ja kamalassa lumisateessa satoja kilometrejä.

Meni nyt hieman offtopic, mutta menköön.

Rakkaan lemmikin viimeiset elinhetket, ennen kuin se pääsi kärsimyksestään... Viimeinen kerta, kun näin isäni isän elossa, hän oli sairaalassa... Ei onneksi tule muita mieleen.

// Valitettavasti tulikin. Pitkään aikaan en ole edes tapahtumaa muistanut, mutta keskustellessa isäni kanssa muistin.. Eli, yksi kauheimmista näkemistäni asioista on ala-asteikäisenä todistettu tapahtuma. Luokkalaiseni löysi kuolleen linnun. Noh, sehän oli suurta hupia tälle luokkalaiselle voidella ko. linnun verta lähellä olleeseen kiveen. En kykene enää muistamaan tarkalleen ottaen minkä lajin lintu, joku pieni kuitenkin.

VoDKa kirjoitti: Maailma kaipaa lisää semmoisia eläinlääkäreitä, jotka eivät tee työtään vain palkan vuoksi, vaan siksi, että jokaikinen eläin on tärkeä. Vaikka sen vuoksi ei saisi nukkua kuin puoli tuntia koko yön aikana ja ajamaan talvella pimeässä ja kamalassa lumisateessa satoja kilometrejä.

Totta. Tosin Suomessa eläinlääkikseen on se verran vaikea päästä, ja toisaalta urallaetenemismahdollisuudet tavan lääkikseen verrattuna pienemmät, joten ihmettelen sitä joka sinne ilman todellista kutsumusta hakee.

Ja itse aiheeseen: Penskana todistin kun vanha mies jäi pyörällä auton alle. En tiedä miten kävi, verta tuli ainakin kovasti. Mieleen on myös jäänyt ensimmäisen koirani viimeiset elinhetket. Kaverilla oli sydämen vajaatoiminta, ja se olisi pitänyt lopettaa sen sijaan että antaa taudin edetä "loppuun asti". Olen vieläkin vanhemmilleni hieman katkera siitä, etteivät tehneet sitä mitä aikuisen olisi kuulunut...
Siskon koira kuoli mahalaukun kiertymiseen. En ollut luojan kiitos näkemässä loppua, mutta näin koiran kuolleena ja se tynnyrimäiseksi turvonnut maha ei ikinä unohdu. Manta R.I.P.

Huh. En pystynyt pakottaan itseäni lukemaan juttuja lemmikkikokemuksistanne. Kai sitä koittaa suojella itseään kaikelta tuollaiselta, saan helpolla liikaa "päänvaivaa" kun kyse on eläimiin liittyvistä jutuista. Ei pysty, tulee liian paha olo.

Miksi ihmisiin liittyvät jutut eivät ole mulle läheskään niin pahoja kuin eläimiin liittyvät?

tre_1982 kirjoitti:Miksi ihmisiin liittyvät jutut eivät ole mulle läheskään niin pahoja kuin eläimiin liittyvät?

Jaa-a. Koska pidät enemmän eläimistä kuin ihmisistä? Joo, mutta varmaan se johtuu siitä, että eläimet yleensä ovat lähtökohtaisesti puolustuskyvyttömämpiä kuin ihmiset, kun puhutaan ihmisten suorittamasta väkivallasta.

tre_1982 kirjoitti:Miksi ihmisiin liittyvät jutut eivät ole mulle läheskään niin pahoja kuin eläimiin liittyvät?

Mulla on ihan sama, ihmiset saavat tehdä toisilleen tai itselleen mitä tahansa, eikä mitkään tuollaiset onnettomuudet tai sairaudetkaan liikuta niin rankasti kuin kärsivät eläimet.. Varmaan johtuu tuostakin, että eläimet eivät taatusti ikinä ole syyllisiä mitenkään omaan tilanteeseensa, mutta kyllä se suurimmilta osin johtuu siitä, että pidän eläimiä paljon korkeammassa arvossa kuin ihmisiä.

Varmaan pahiten liikuttanut kotimainen uutinen oli siitä keskisuomalaisesta kennelistä. Löytyi satapäinen koirajoukko (ja joitakin kissoja) pienestä omakotitalosta, monilla epämuodostumia, paiseita ja ties mitä, kun ei oltu viitsitty hoitaa. Tuosta oli juttu tänäkesänäkin vielä lehdessä (taisi tapahtua 2006), ja ilmeisesti muitakin oli tapaus kovasti koskettanut - ihmiset olivat ympäri Suomen ajaneet koirakotiin, johon koirat otettiin "huostaan", lahjoittaneet leluja, ruokaa, rahaa, tai sitten tarjoutuivat vain lenkittämään. Ne koirat taisivat saada miltei jokainen uuden kodinkin. Oikeus jakoi rankalla kädellä tuomioita, ja taisivat kennelinpitäjät saada kahden vuoden eläintenpitokiellon

Sydän skippaa muutaman lyönnin kun luen kertomuksia noista lemmikkien viimeisistä hetkistä, olen toistaiseksi saanut uskoteltua itselleni, että meidän elukat on kuolematonta sorttia..

Michaelm kirjoitti:Liikenneonnettomuuden uhri. Tuli sensuuria ikävä

Kyllä minunkin kohtaamistani ikävistä asioista vaikein on ollut vakava liikenneonnettomuus, missä olin ensimmäisenä paikalla. Kuljettaja kuoli siinä apua odotellessa ja kaksi kyydissä ollutta loukkaantui.

Uskoisin että poliisi, palomiehet ja hoitohenkilökunta kohtaa tällaiset tilanteet paremmin kun on tottunut niihin. Minulle taas tulee väistämättä mieleen, että itsekin voisin olla siinä kuljettajan asemassa, jos olisi käynyt huono tuuri.

- Mottoripyörän ja auton yhteentörmäyksen näkeminen ja tietenkin Mp kuskista tuli ruumis laakista
- Oman lemmikin sateenkaari sillalle saattaminen
- Ihmisen puukotus

töissä on tullut pahimmat asiat eteen, mutta se siitä, kun olen vaitolovelvollinen.

---