Samanlainen tapaus kuin Ulvilan Oikeusmurhat, jossa kokenut miespuheenjohtaja heti tajusi mahdottomat kauhutettujen lasten raiskaussadut pelkiksi valheiksi ja vapautti aiheettomasti syytetyt paitsi parista pikku läimäytyksestä aiheelliseksi kurittamiseksi. Mutta hysteeriset ämmätuomarit tuomitsivat syyttömille 6,5 ja 10v vankilaa. Eikä kusipääpelkurit KKO:ssa uskaltaneet käsitellä oikeusmurhaa. Mikä nyt palaa eteensä!
Koska Ulvilan 10v oikeusmurhat puretaan ja montako miljoonaa viattomille maksetaan korvauksia vankeudesta ja elämän tuhoamisesta ???
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ba46 ... 352709741a
Äiti tuomittiin kammottavasta perheväkivallasta – Vuosia myöhemmin lapsen kertomus muuttui
Hovioikeus katsoi, että alkuperäisessä kertomuksessa oli liioitellulta kuulostavia piirteitä.
Poika oli adoptoitu Etelä-Afrikan slummeista. Varhaislapsuudessaan hän oli altistunut väkivallalle.
Tänään klo 7:32
Marraskuu 2021. Perheenäiti sai Itä-Uudenmaan käräjäoikeudelta tuomion perheväkivallasta.
Uhri oli äidin oma, tekoaikaan 10-vuotias poika, joka kertoi pelkäävänsä äitiään. Hän oli kertonut äitinsä väkivallasta kerho-ohjaajalleen ja opettajalleen, jotka olivat ilmoittaneet asiasta eteenpäin.
Haukkui ja hakkasi
Pojan mukaan äiti oli vuosina 2018-2019 muun muassa hakannut hänen päätään seinään, kuristanut ja lyönyt häntä, potkinut häntä sääriin ja vatsaan, vetänyt korvasta ja vääntänyt käsistä sekä nimitellyt ja uhkaillut poikaa. Pojan mukaan äiti oli kutsunut häntä ”paskaksi, idiootiksi ja tyhmäksi”.
Lastensuojelun asiakirjojen mukaan äiti oli vanhempainohjauskäynnillään kertonut tuntevansa vihaa, raivoa ja inhoa lastaan kohtaan. Hän kertoi, ettei tunne iloa lapsestaan eikä näe tässä mitään hyvää. Myöhemmin hänen mietteensä olivat pehmentyneet.
Nainen kiisti syytteen. Molemmissa syytteessä kuvatuissa tilanteissa hän kertoi vain taluttaneensa pojan omaan huoneeseensa, kun tämä oli varastanut rahaa äitinsä lompakosta. Hän kiisti kohdelleensa poikaansa väkivaltaisesti tai nimitelleensä häntä, vaikka myösikin kutsuneensa pojan toimintaa tyhmäksi.
Hovioikeus kiinnitti huomiota pojan liioitelluilta kuulostaneisiin kertomuksiin, joista osa oli rajattu alkuperäisen syytteen ulkopuolelle.
Väkivaltapuhe tavallista
Käräjäoikeus katsoi äidin syyllistyneen kahteen pahoinpitelyyn ja tuomitsi hänet sakkorangaistukseen. Nainen valitti tuomiostaan Helsingin hovioikeuteen, joka päätti hylätä kaikki syytteet.
Hovioikeus kiinnitti huomiota pojan taustaan. Nainen oli adoptoinut lapsen yksin Etelä-Afrikassa noin 10 vuotta aiemmin. Poika oli adoptioaikaan alle 4-vuotias ja viettänyt varhaislapsuutensa slummissa.
Poika oli varhaislapsuudessaan altistunut vakavalle väkivallalle. Lapsella oli diagnosoitu muun muassa lapsuuden tunnehäiriö.
Ennen hovioikeuden käsittelyä poika oli ottanut yhteyttä jutun todistajiin ja kertonut liioitelleensa ja valehdelleensa äitinsä toiminnasta saadakseen huomiota. Hän oli kertonut olleensa mustasukkainen pikkuveljestään.
Todistajana kuullulla opettajalla oli vaikeuksia uskoa, että lapsi olisi pystynyt keksimään moisen tarinan. Pojan mukaan väkivalta oli hänelle tuttu ja tehokas keino saada huomiota.
Opettajalla ei ollut aiempaa kokemusta adoptiolapsista, mutta todistajana kuullulla kerho-ohjaajalla oli. Hän ei pitänyt vastaavaa väkivaltapuhetta huonoista oloista lähtöisin olevalle adoptiolapselle poikkeuksellisena.
Äidin mukaan poika oli kertonut väkivaltatarinoita myös sukulaisille.
Liioitellun kuuloista
Lapsen ja äidin välit olivat vuosien aikana parantuneet. Hovioikeuden käsittelyn aikaan he olivat läheisiä keskenään. Oikeus suhtautui tästä syystä varauksella teini-ikäiseksi varttuneen pojan muuttuneeseen kertomukseen.
Käräjäoikeus piti lapsen kertomusta kaikin puolin vakuuttavana, mutta hovioikeus näki siinä liioitellulta kuulostavia piirteitä. Pojan kuvailema väkivalta oli erittäin voimakasta, mutta lääkärinlausunnoissa ei havaittu juurikaan jälkiä. Myöskään kukaan ulkopuolinen ei ollut havainnut pojassa vammoja.
Esimerkiksi kuristamista, potkimista ja hakkaamista seuraavana päivänä tehdyssä lääkärintarkastuksessa pojalta löytyi vain kaksi kipupistettä otsasta. Näkyviä vammoja ei ollut. Alkuperäisestä syytteestä oli myös rajattu ulos pojan kertomus, jonka mukaan äiti olisi heittänyt ja työntänyt hänet useita kertoja asunnon portaikkoon.
Hovioikeus katsoi, että alkuperäisen kertomuksen luotettavuuteen liittyi epävarmuustekijöitä erityisesti uhrin taustan, kehitystason sekä kertomuksen muuttumisen osalta. Muuta uhrin kertomusta tukevaa näyttöä ei ollut. Se päätti hylätä käräjäoikeuden tuomion.