MURHA.INFO

Itseä koskettaa usein lapsiin kohdistuneet jutut erityisesti.
Viimeisin juttu, joka tuntui tosi pahalta, oli täältä lukemani Nivalan juttu, jossa toisena uhrina oli sylilapsi. Erityisen inhottavan tuosta jutusta teki teon julmuus ja raakuus .

Kaikki missä on uhria kidutettu.

Ulkomaisissa rikoksissa on/oli juttua vajaa 3-vuotiaasta(?) tytöstä, jonka isä ja äiti erosivat.
Isä lähti Irakiin, ja tyttö jäi äidille, ja pian äidillä olikin uusi mies. Ainakin isäpuoli hakkasi tyttöä säälittä, yhdessä kuvassa tytöllä oli molemmissa jaloissa kipsi joka ulottui nivusista varpaisiin. Muutama päivä isän paluun jälkeen tyttö sitten haudattiin, olisiko ollut, että isäpuoli oli potkaissut tyttöä rinnan/mahan alueelle, ja tyttö kuoli tähän.
Hauskinta jutussa oli se, että tytön isoäiti (isän äiti) oli ilmoittanut pahoinpitelyistä sosiaaliviranomaisille, ja tyttö oli huostassa hetken, mutta kun ei voitu osoittaa, että äiti pahoinpiteli tyttöä, tyttö palautettiin äidille.

^Sama juttu kuin Sadiella, koskettaa. Yleensäkin kaikki lapsiin liittyvä sairas pahoinpitely ja sadismi tuntuu rinnassa asti.

Eveliina Lappalaisen tappo/murha (murha minun mielestäni, tappo oikeuden mielestä) tuntui kyllä todella pahalta, tuntuu itseasiassa edelleen.

Enkä tuntenut ko. henkilöä mitään kautta.

Sadie_Manson kirjoitti:Ulkomaisissa rikoksissa on/oli juttua vajaa 3-vuotiaasta(?) tytöstä, jonka isä ja äiti erosivat.
Isä lähti Irakiin, ja tyttö jäi äidille, ja pian äidillä olikin uusi mies. Ainakin isäpuoli hakkasi tyttöä säälittä, yhdessä kuvassa tytöllä oli molemmissa jaloissa kipsi joka ulottui nivusista varpaisiin. Muutama päivä isän paluun jälkeen tyttö sitten haudattiin, olisiko ollut, että isäpuoli oli potkaissut tyttöä rinnan/mahan alueelle, ja tyttö kuoli tähän.
Hauskinta jutussa oli se, että tytön isoäiti (isän äiti) oli ilmoittanut pahoinpitelyistä sosiaaliviranomaisille, ja tyttö oli huostassa hetken, mutta kun ei voitu osoittaa, että äiti pahoinpiteli tyttöä, tyttö palautettiin äidille.

Kyseessä on Kelsey http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... ght=#48034

Minä en pysty määrittelemään sitä pahinta, en ikinä pystyisi. Jokainen murha, jonka olen lukenut, koskettaa omalla tavallaan ja sieppaa sydämestä enemmän tai vähemmän sekä pakottaa miettimään. Ja tarkoitan sitä, kun sanon että jokainen. Sitten, kun en enää tuntisi mitään lukemiani kohtaloita kohtaan, aion lopettaa tämän harrastuksen. En nimittäin halua turtua...

^ Kiitos! Pikavilkaisin, mutta en muistanut tytön nimeä, niin oli vähän turha reissu!

Ehkä tämä, ja se minut aikoinaan Minfoonkin toi...

- http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=15&t=43

Kaikki joissa tekijä on päässyt aivan liian vähällä. Tietysti mikään rangaistus ei varsinaisesti tuo/voi tuoda riittävästi oikeutta uhrille, mutta varsinkaan eivät muutamat hassut vuodet tiilenpäitä laskemassa.

Yhtenä esimerkkinä voisin mainita tietysti vaikkapa Eveliina Lappalaisen tapauksen. Eräs toinen sanotaanko "tavanomaisempaa" henkirikosta pysyvämmin on mielessä ollut Kotkalaisen Arto-pojan todella raaka surmaaminen parin "eipäs ollut parempaakaan tekemistä"-neropatin toimesta.

Kaikki lapsiin kohdistuneet tietenkin. Ja ne, joissa tekijöinä on olleet lapset. Niissä on mennyt niin totaalisen haaskuuseen ihmisten elämät jo alussa.

Markku Kemiläisen murha kuitenkin pahimmalta, koska tunsin hänet. Kauppareissulla sitten näin alibin kannen, jossa oli Markun palaneen ruumiin osien kuva kannessa . Oli todella vaikeaa päästä kaupasta pois silloin.

Ehkä Kirkkonummen kolmoissurma. Tämä tapahtui silloin kun olin kovin nuori ja muistan kun surmasta kerrottiin poliisi-tv:ssä. Pelotti ihan sikana. Että joku tulee ja tappaa minut omaan sänkyyni.

Rankin varmaan oli tuo omaan sukulaiseeni kohdistunut murhatyö, joka uutisoitiin pienenä muutaman rivin uutisena johtuen hänene ja tekijän sosiaalisesta asemasta.

Muuten lähes kaikki ratkeamattomat tapaukset pohdituttavat, samoin kuin nämä kadonneet, joiden "tiedetään" joutuneen henkirikoksen uhriksi.

Tapauksen selvittyä on sitten helpompi fiilis. Tuomion jälkeen tapaus voidaan "sulkea".

Baby-Peterin murha.

Nuoruusvuosiini naapurustossa tapahtunut Hilkka Myllymäen murha. Erityisesti aika, jolloin murhaaja oli löytämättä. Muistiin on syöpynyt pelko ja hysteria, joka silloin velloi aivan liian lähellä.

Jokainen henkirikos tuntuu pahalta ja jokainen riistetty elämä hukkaan heitetyltä.

Minua koskettavat eniten eläinsuojelurikokset. Olen äärimmäisen eläinrakas. Toivon, ettei kukaan ota tästä nyt hernettä nenään ja ala saarnata. En vain voi sille mitään, että näin on.