Oikeusmurhan satakuntalaiset taustavaikuttajat
Lähetetty: Su Huhti 02, 2017 11:41 am
ZEM hahmottelee ”Ulvilan aikakirjoissaan” kuvion, jonka mukaan Anneli Auerin oikeusmurhaan johtaneen tapahtumaketjun keskeisiä taustavaikuttajia ovat olleet mm. Luvatan toimitusjohtaja Jussi Helavirta, tuolloinen sisäministeri Anne Holmlund sekä tuolloinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Haluaisin itse lisätä tähän joukkoon vielä yhden nimen, nimittäin porilaisen asianajajan ja suursijoittajan Jouko Kauppilan.
(Ulvilan aikakirjat tuolla: http://www.nbl.fi/~nbl3145/aikakirjat.htm)
Jouko Kauppila alkoi kiinnostaa minua, kun jokin aikaa sitten luin Kai Tannerin pidätykseen (heinäkuu 2007) liittyviä nettiartikkeleita. Kauppila, jota kyseisissä jutuissa tituleerattiin Tannerin ”asiamieheksi” (siksi että syytettä ei oltu nostettu?), järjesti tuolloin suuren julkisen haloon Tanneriin kohdistuneesta tutkinnasta. Kauppila piti aktiivisesti yhteyttä tiedotusvälineisiin antamalla Tannerin puolesta haastatteluita, ja näitä julkaistiin eri medioissa muutaman päivän aikana lukuisia, parhaimmillaan useita päivässä. Hän jopa järjesti lakifirmansa toisen juristin kanssa suurieleisesti lehdistötilaisuuden, jossa Kauppila kovasanaisesti vaati tutkinnanjohtajan (Joutsenlahti) vaihtamista.
Tuolla pari juttua, joissa näkyy tuo Kauppilan vaatimus tutkinnanjohtajan vaihtamisesta.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000146069.html
http://m.iltalehti.fi/uutiset/200707186369643_uu.shtml
En malta olla mainitsematta sellaista mielenkiintoista seikkaa, että myöhemmin Tannerin korvausvaatimusta käsitellyt valtiokonttori katsoi mm. juuri lehdistötilaisuuden järjestämisen sellaiseksi tekijäksi, jolla myötävaikutettiin julkisuuteen, eli se siis vaikutti Tannerille maksettavia kärsimyskorvauksia alentavasti. Kauppilan toteuttama strategia siis ainakin tällöin kalahti niinsanotusti omaan nilkkaan. Myöhemmin korvausasiaa tosin käsiteltiin uudelleen ja Kauppila sai sumplittua asian niin, että lehdistötilaisuuden kulut itseasiassa korvattiin Tannerille, mikä on aika hämmästyttävä ja yllättävä ”twisti”. http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000183752.html
Valitettavasti kaikki em. lehdistötilaisuudesta kertovat artikkelit ovat hävinneet, mutta siihen näkyy vielä viittauksia muissa jutuissa, joissa kerrotaan valtiokonttorista Tannerille myönnetyistä korvauksista. Tuntuu oudolta, että monet noista Tannerin pidätykseen liittyvistä vanhoista artikkeleista suorastaan katoavat silmissä. Jopa sellaiset, jotka vielä aivan vähän aikaa sitten olivat luettavissa, on nyt poistettu. Tulee vaikutelma, että joku vaatii niitä aktiivisesti poistettavaksi. Kukahan?
Eniten minua noissa lukemissani jutuissa hätkähdytti se, että Kauppila todellakin esitti tuolloin julkisuudessa suorasanaisen vaatimuksen tutkinnanjohtajan vaihtamisesta. Siis jo heinäkuussa 2007, jolloin murhaa oli tutkittu vasta puolisen vuotta.
Kun nyt tarkastellaan noita kymmenen vuoden takaisia, Tannerin pidätyksen aikaisia ja sen jälkeisiä tapahtumia, herää epäilys, että Kauppilan vaatimalla tutkinnanjohtajan vaihtamisella olisi pyritty jo tuolloin vaikuttamaan myös tutkinnan suuntaan. Kuten ZEM kuvaa Ulvilan aikakirjoissa, kaikkia tahoja ei miellyttänyt se, että tutkinnanjohtaja Joutsenlahti keskittyi aktiivisesti etsimään syyllistä nimenomaan Luvatan, uhrin työnantajan, entisten ja tuolloisten työntekijöiden joukosta. ”Ulvilan aikakirjoissa” kerrotaan, millaisia ongelmia tästä koitui Luvatalle. http://www.nbl.fi/~nbl3145/aikakirjat.htm (ks. erityisesti luku ”TALOUS”, jossa käsitellään myös Helavirtaa).
Tuolla muutama noista vielä näkyvistä nettiartikkeleista, joissa dramaattisin sanakääntein kauhistellaan Tanneriin kohdistunutta tutkintaa:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007072 ... 0_uu.shtml (Painostusta sellissä)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007071 ... 9_uu.shtml (Olen edelleen järkyttynyt)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007072 ... 6_uu.shtml (Vie pitkän aikaa toipua)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007071 ... 7_uu.shtml (Viaton sai kärsiä)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007072 ... 9_uu.shtml (Kärsimystä vaikea mitata rahalla)
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000327061.html (Vangitsemisperusteet olivat naurettavat)
Esimerkiksi tämän viimeisimmän artikkelin lopussa on luettelo linkeistä Iltasanomien muihin aihetta käsitteleviin juttuihin, mutta linkit eivät enää johda mihinkään (artikkelit poistettu)
Erikoiselta tuntuu, että tietyssä, eri lehdissä julkaistussa STT:n uutisessa (esim. Iltalehdessä 18.7.2007) Kauppila kuvailee pidätetyn ja sittemmin vapautetun Kai Tannerin tilannetta hyvin tunteisiin vetoavin sanakääntein, mikä mielestäni on ns. normiuutisoinnille epätyypillistä. Esimerkiksi seuraava pätkä: Herkkä taiteilija laitetaan tällaisen jyrän alle täysin aiheettomasti. Tietenkin hän on liikuttunut, masentunut, järkyttynyt ja tunteiden sekamelskan vallassa, Kauppila harmittelee. Iltasanomille Kauppila on puolestaan henkilökohtaisesti todennut: Vapautuksen jälkeen hän on vapissut järkytyksestä. Onneksi huomenna hän saa kriisiapua (IS 18.7.2007, tämä artikkeli on näköjään hiljattain poistettu). Kauppilan luottotoimittaja Sanni Grahn, joka on Iltalehdessä kirjoittanut kaikki Kauppilaa siteeraavat jutut, maalailee myös seuraavalla tavalla: Tumma ja väsynyt ääni kertoo vankeudessa vietettyjen päivien tuomasta syvästä järkytyksestä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007071 ... 9_uu.shtml
Ja kyllä, kyseessä on todellakin nykyinen opetus‑ ja kulttuuriministeri, jonka ura koki suorastaan rakettimaisen alun pari vuotta noiden haastatteluiden jälkeen. En voi olla miettimättä, onko Sanni Grahn (nyk. Grahn-Laasonen) oikeasti ollut noin järkyttynyt Tannerin kohtelusta, vai onko Kauppila sanellut hänelle tuon kohdan. Näin tyttö kirjoitat tähän! (?)
Tätä Kauppilan järjestämää yhden miehen showta ihmeteltiin tuolloin sosiaalisessa mediassakin. Moni oli sitä mieltä, että Kauppilan nostama härdelli oli ylimitoitettu, koska Tanneriin kohdistuneet toimet olivat aivan normaalia rikostutkintaa. Ja kieltämättä minustakin tuo Kauppilan tunteellinen maalailu noissa edellä siteeratuissa teksteissä meni niinsanotusti överiksi. En ole milloinkaan kuullut edes puolustusasianajajien (siis silloin, kun syyte on nostettu – mitä Tannerin kohdalla ei siis koskaan edes tapahtunut) käyttävän tuollaista kieltä.
Joka tapauksessa voidaan päätellä, että Kauppila oli tutkinnanjohdon vaihtoa koskevan vaatimuksensa kanssa tosissaan.
Kauppila on ilmeisesti pyrkinyt tuolla edellä kuvatulla tunnepitoisella maalailulla kosiskelemaan ns. suurta yleisöä. Onko hän huomannut tilaisuuden hyödyntää Tannerin pidätystä Joutsenlahden kampeamiseksi tutkinnanjohtajan tehtävästä? Minulle tulee mieleen, että tuollaiset yleisen mielipiteen manipulointiyritykset ovat kuin suoraan jostain (huonosta) vaikuttajaviestinnän oppikirjasta. Olisiko Kauppila pyrkinyt herättämään suuressa yleisössä aggressioita tutkinnanjohtaja Joutsenlahtea kohtaan? Jos voimakkaita reaktioita lukevalta yleisöltä olisi tullut, tällaisella julkisella paineella olisi voinut ollakin vaikutusta poliisijohdon ratkaisuihin.
Yleisö ei kuitenkaan oikein lämmennyt Kauppilan toivomalla tavalla, ja Joutsenlahti sai tästä mediahyökkäyksestä huolimatta tuolloin vielä jatkaa, eikä tutkinnanjohtaja – kuten myöhemmistä todistajanlausunnoista on ilmennyt – tiettyjen alaistensa sinnikkäistä vihjailuista huolimatta suostunut palaamaan uhrin puolison eli Anneli Auerin osuuden tutkintaan, koska sitä oli jo tutkinnan alussa selvitelty ja sen mahdollisuus oli Joutsenlahden näkemyksen mukaan suljettu pois. Tuolloinen tutkinnanjohtaja siis jatkoi syyllisen etsimistä Luvatan entisten ja silloisten työntekijöiden joukosta, aiheuttaen näin harmaita hiuksia mm. edellä mainitulle Luvatan kunnianhimoiselle toimitusjohtajalle, Jussi Helavirralle. Tuolla on tuo Zeminkin siteeraama Joutsenlahden haastattelu nimeltä ”Massatestausta harkitaan.”
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2008031 ... 7_uu.shtml
Vasta seuraavana kesänä (2008) jutun tutkinnanjohtajaksi siis vaihdettiin Pauli Kuusiranta, ja kuten tiedämme, tästä lähtien poliisi keskitti kaiken huomion Aueriin.
Muistutettakoon vielä (mikäli sattuisi niin uskomattomasti, että joku lukija ei sitä vielä sattuisi tietämään), että Luvata oli murhatun Jukka S. Lahden työnantaja, ja sen toimitusjohtaja Helavirta oli kaiken lisäksi myös Auer-Lahden perheen lähinaapuri Ulvilassa. Ei siis ole lainkaan vaikea ymmärtää, että Helavirta aikanaan koki alkuvaiheen murhatutkinnan ja johtamaansa yritykseen tällöin kohdistuneen negatiivisen mediahuomion miltei henkilökohtaiseksi ongelmaksi – ja sellaiseksi sen koki varmasti koki moni muukin ulvilalainen, kuten esimerkiksi juuri edellä mainittu sisäministeri Anne Holmlund. Ks. Holmlundin osuudesta ”Ulvilan aikakirjoista: http://www.nbl.fi/~nbl3145/aikakirjat.htm (ks. erityisesti luku ”KAUPPAKAMARIN NAINEN”).
Ja kun ulvilalaisista puhutaan, on varmasti aiheellista tässä yhteydessä muistuttaa, että paitsi Helavirta, myös jutun alkuperäinen syyttäjä Jarmo Valkama oli ulvilalainen, ja samalla paikkakunnalla asui (ilmeisesti asuu edelleen) kyseisten tutkinnanjohtajien oikeana kätenä Porin poliisissa toiminut Tapio Santaoja. Ulvilan keskeiset vaikuttajat ovat siis sotkeutuneet tähän asiaan kaulaansa myöten. Voisi kuvitella, että tästä johtuen paikkakuntalaisilla yleensäkin on suuri kynnys nykyään myöntää (oikeuden päätöksestä huolimatta), että Anneli Auer on kuin onkin syytön murhaan.
Vielä sellainenkin mielenkiintoinen tieto löytyy googlettamalla, että Jouko Kauppila on 80-luvulla ollut epäiltynä konkurssipesien putsauksista ja veropetoksesta ja ollut jopa vähän aikaa vangittuna. Syytteetkin nostettiin, mutta sittemmin raukesivat silloisessa raastuvanoikeudessa. Sama lähde kertoo, että Kauppila olisi ollut jopa jonkin aikaa erotettuna asianajajaliitosta. Tuolla tuo keskustelupalsta, jolla joku paikallinen näistä asioista kertoo (huom. koska tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Internetiä, mitään suoria lähteitä asiasta ei löydy). http://keskustelu.suomi24.fi/t/5747863/ ... t-30469540
Kauppilaa, Helavirtaa ja Holmlundia yhdistää siis toiminta Satakunnan kauppakamarissa, ja Kauppilaa ja Helavirtaa (googlettamalla löydettyjen tietojen perusteella) näköjään myös jääkiekko: molemmat ovat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä toimineet Porin ässien hallituksen puheenjohtajina. Ovat siis pyörineet samoissa pienissä piireissä ja näin ollen ovat varmasti hyviä tuttuja.
Poliittisista vaikuttajista Kauppila on Holmlundin lisäksi ollut tiiviisti tekemisissä myös ainakin kokoomuksen varapuheenjohtajana toimineen – Jyrki Kataisen luottoystäväksikin tituleeratun – Sampsa Katajan kanssa. Ennen Katajan valintaa eduskuntaan vuonna 2007 kaveruksilla oli yhteinen asianajotoimistokin (Kauppila & Kataja). Näillä kahdella on googlen mukaan ollut myös muita yhteisiä liiketoimia, joista osaan liittyviä epäselvyyksiä on selvitelty julkisuudessa ja oikeudessa. Mainittakoon, että vuonna 2010 Katajaa epäiltiin lahjusten ottamisesta (ns. kelkkatehdasjuttu), mutta lopulta syytteet jätettiin nostamatta.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000388953.html
http://www.satakunnankansa.fi/juttuarki ... 4972824854
- - - - - - -
Auerin tapaukseen liittyvät satakuntalaiset kuviot vaikuttava olevan sen sortin vyyhti, että ne ansaitsevat oman ketjun. Kannustan kaikkia palstan lukijoita kirjoittamaan aiheeseen liittyviä tietojaan tänne.
(Ulvilan aikakirjat tuolla: http://www.nbl.fi/~nbl3145/aikakirjat.htm)
Jouko Kauppila alkoi kiinnostaa minua, kun jokin aikaa sitten luin Kai Tannerin pidätykseen (heinäkuu 2007) liittyviä nettiartikkeleita. Kauppila, jota kyseisissä jutuissa tituleerattiin Tannerin ”asiamieheksi” (siksi että syytettä ei oltu nostettu?), järjesti tuolloin suuren julkisen haloon Tanneriin kohdistuneesta tutkinnasta. Kauppila piti aktiivisesti yhteyttä tiedotusvälineisiin antamalla Tannerin puolesta haastatteluita, ja näitä julkaistiin eri medioissa muutaman päivän aikana lukuisia, parhaimmillaan useita päivässä. Hän jopa järjesti lakifirmansa toisen juristin kanssa suurieleisesti lehdistötilaisuuden, jossa Kauppila kovasanaisesti vaati tutkinnanjohtajan (Joutsenlahti) vaihtamista.
Tuolla pari juttua, joissa näkyy tuo Kauppilan vaatimus tutkinnanjohtajan vaihtamisesta.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000146069.html
http://m.iltalehti.fi/uutiset/200707186369643_uu.shtml
En malta olla mainitsematta sellaista mielenkiintoista seikkaa, että myöhemmin Tannerin korvausvaatimusta käsitellyt valtiokonttori katsoi mm. juuri lehdistötilaisuuden järjestämisen sellaiseksi tekijäksi, jolla myötävaikutettiin julkisuuteen, eli se siis vaikutti Tannerille maksettavia kärsimyskorvauksia alentavasti. Kauppilan toteuttama strategia siis ainakin tällöin kalahti niinsanotusti omaan nilkkaan. Myöhemmin korvausasiaa tosin käsiteltiin uudelleen ja Kauppila sai sumplittua asian niin, että lehdistötilaisuuden kulut itseasiassa korvattiin Tannerille, mikä on aika hämmästyttävä ja yllättävä ”twisti”. http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000183752.html
Valitettavasti kaikki em. lehdistötilaisuudesta kertovat artikkelit ovat hävinneet, mutta siihen näkyy vielä viittauksia muissa jutuissa, joissa kerrotaan valtiokonttorista Tannerille myönnetyistä korvauksista. Tuntuu oudolta, että monet noista Tannerin pidätykseen liittyvistä vanhoista artikkeleista suorastaan katoavat silmissä. Jopa sellaiset, jotka vielä aivan vähän aikaa sitten olivat luettavissa, on nyt poistettu. Tulee vaikutelma, että joku vaatii niitä aktiivisesti poistettavaksi. Kukahan?
Eniten minua noissa lukemissani jutuissa hätkähdytti se, että Kauppila todellakin esitti tuolloin julkisuudessa suorasanaisen vaatimuksen tutkinnanjohtajan vaihtamisesta. Siis jo heinäkuussa 2007, jolloin murhaa oli tutkittu vasta puolisen vuotta.
Kun nyt tarkastellaan noita kymmenen vuoden takaisia, Tannerin pidätyksen aikaisia ja sen jälkeisiä tapahtumia, herää epäilys, että Kauppilan vaatimalla tutkinnanjohtajan vaihtamisella olisi pyritty jo tuolloin vaikuttamaan myös tutkinnan suuntaan. Kuten ZEM kuvaa Ulvilan aikakirjoissa, kaikkia tahoja ei miellyttänyt se, että tutkinnanjohtaja Joutsenlahti keskittyi aktiivisesti etsimään syyllistä nimenomaan Luvatan, uhrin työnantajan, entisten ja tuolloisten työntekijöiden joukosta. ”Ulvilan aikakirjoissa” kerrotaan, millaisia ongelmia tästä koitui Luvatalle. http://www.nbl.fi/~nbl3145/aikakirjat.htm (ks. erityisesti luku ”TALOUS”, jossa käsitellään myös Helavirtaa).
Tuolla muutama noista vielä näkyvistä nettiartikkeleista, joissa dramaattisin sanakääntein kauhistellaan Tanneriin kohdistunutta tutkintaa:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007072 ... 0_uu.shtml (Painostusta sellissä)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007071 ... 9_uu.shtml (Olen edelleen järkyttynyt)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007072 ... 6_uu.shtml (Vie pitkän aikaa toipua)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007071 ... 7_uu.shtml (Viaton sai kärsiä)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007072 ... 9_uu.shtml (Kärsimystä vaikea mitata rahalla)
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000327061.html (Vangitsemisperusteet olivat naurettavat)
Esimerkiksi tämän viimeisimmän artikkelin lopussa on luettelo linkeistä Iltasanomien muihin aihetta käsitteleviin juttuihin, mutta linkit eivät enää johda mihinkään (artikkelit poistettu)
Erikoiselta tuntuu, että tietyssä, eri lehdissä julkaistussa STT:n uutisessa (esim. Iltalehdessä 18.7.2007) Kauppila kuvailee pidätetyn ja sittemmin vapautetun Kai Tannerin tilannetta hyvin tunteisiin vetoavin sanakääntein, mikä mielestäni on ns. normiuutisoinnille epätyypillistä. Esimerkiksi seuraava pätkä: Herkkä taiteilija laitetaan tällaisen jyrän alle täysin aiheettomasti. Tietenkin hän on liikuttunut, masentunut, järkyttynyt ja tunteiden sekamelskan vallassa, Kauppila harmittelee. Iltasanomille Kauppila on puolestaan henkilökohtaisesti todennut: Vapautuksen jälkeen hän on vapissut järkytyksestä. Onneksi huomenna hän saa kriisiapua (IS 18.7.2007, tämä artikkeli on näköjään hiljattain poistettu). Kauppilan luottotoimittaja Sanni Grahn, joka on Iltalehdessä kirjoittanut kaikki Kauppilaa siteeraavat jutut, maalailee myös seuraavalla tavalla: Tumma ja väsynyt ääni kertoo vankeudessa vietettyjen päivien tuomasta syvästä järkytyksestä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007071 ... 9_uu.shtml
Ja kyllä, kyseessä on todellakin nykyinen opetus‑ ja kulttuuriministeri, jonka ura koki suorastaan rakettimaisen alun pari vuotta noiden haastatteluiden jälkeen. En voi olla miettimättä, onko Sanni Grahn (nyk. Grahn-Laasonen) oikeasti ollut noin järkyttynyt Tannerin kohtelusta, vai onko Kauppila sanellut hänelle tuon kohdan. Näin tyttö kirjoitat tähän! (?)
Tätä Kauppilan järjestämää yhden miehen showta ihmeteltiin tuolloin sosiaalisessa mediassakin. Moni oli sitä mieltä, että Kauppilan nostama härdelli oli ylimitoitettu, koska Tanneriin kohdistuneet toimet olivat aivan normaalia rikostutkintaa. Ja kieltämättä minustakin tuo Kauppilan tunteellinen maalailu noissa edellä siteeratuissa teksteissä meni niinsanotusti överiksi. En ole milloinkaan kuullut edes puolustusasianajajien (siis silloin, kun syyte on nostettu – mitä Tannerin kohdalla ei siis koskaan edes tapahtunut) käyttävän tuollaista kieltä.
Joka tapauksessa voidaan päätellä, että Kauppila oli tutkinnanjohdon vaihtoa koskevan vaatimuksensa kanssa tosissaan.
Kauppila on ilmeisesti pyrkinyt tuolla edellä kuvatulla tunnepitoisella maalailulla kosiskelemaan ns. suurta yleisöä. Onko hän huomannut tilaisuuden hyödyntää Tannerin pidätystä Joutsenlahden kampeamiseksi tutkinnanjohtajan tehtävästä? Minulle tulee mieleen, että tuollaiset yleisen mielipiteen manipulointiyritykset ovat kuin suoraan jostain (huonosta) vaikuttajaviestinnän oppikirjasta. Olisiko Kauppila pyrkinyt herättämään suuressa yleisössä aggressioita tutkinnanjohtaja Joutsenlahtea kohtaan? Jos voimakkaita reaktioita lukevalta yleisöltä olisi tullut, tällaisella julkisella paineella olisi voinut ollakin vaikutusta poliisijohdon ratkaisuihin.
Yleisö ei kuitenkaan oikein lämmennyt Kauppilan toivomalla tavalla, ja Joutsenlahti sai tästä mediahyökkäyksestä huolimatta tuolloin vielä jatkaa, eikä tutkinnanjohtaja – kuten myöhemmistä todistajanlausunnoista on ilmennyt – tiettyjen alaistensa sinnikkäistä vihjailuista huolimatta suostunut palaamaan uhrin puolison eli Anneli Auerin osuuden tutkintaan, koska sitä oli jo tutkinnan alussa selvitelty ja sen mahdollisuus oli Joutsenlahden näkemyksen mukaan suljettu pois. Tuolloinen tutkinnanjohtaja siis jatkoi syyllisen etsimistä Luvatan entisten ja silloisten työntekijöiden joukosta, aiheuttaen näin harmaita hiuksia mm. edellä mainitulle Luvatan kunnianhimoiselle toimitusjohtajalle, Jussi Helavirralle. Tuolla on tuo Zeminkin siteeraama Joutsenlahden haastattelu nimeltä ”Massatestausta harkitaan.”
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2008031 ... 7_uu.shtml
Vasta seuraavana kesänä (2008) jutun tutkinnanjohtajaksi siis vaihdettiin Pauli Kuusiranta, ja kuten tiedämme, tästä lähtien poliisi keskitti kaiken huomion Aueriin.
Muistutettakoon vielä (mikäli sattuisi niin uskomattomasti, että joku lukija ei sitä vielä sattuisi tietämään), että Luvata oli murhatun Jukka S. Lahden työnantaja, ja sen toimitusjohtaja Helavirta oli kaiken lisäksi myös Auer-Lahden perheen lähinaapuri Ulvilassa. Ei siis ole lainkaan vaikea ymmärtää, että Helavirta aikanaan koki alkuvaiheen murhatutkinnan ja johtamaansa yritykseen tällöin kohdistuneen negatiivisen mediahuomion miltei henkilökohtaiseksi ongelmaksi – ja sellaiseksi sen koki varmasti koki moni muukin ulvilalainen, kuten esimerkiksi juuri edellä mainittu sisäministeri Anne Holmlund. Ks. Holmlundin osuudesta ”Ulvilan aikakirjoista: http://www.nbl.fi/~nbl3145/aikakirjat.htm (ks. erityisesti luku ”KAUPPAKAMARIN NAINEN”).
Ja kun ulvilalaisista puhutaan, on varmasti aiheellista tässä yhteydessä muistuttaa, että paitsi Helavirta, myös jutun alkuperäinen syyttäjä Jarmo Valkama oli ulvilalainen, ja samalla paikkakunnalla asui (ilmeisesti asuu edelleen) kyseisten tutkinnanjohtajien oikeana kätenä Porin poliisissa toiminut Tapio Santaoja. Ulvilan keskeiset vaikuttajat ovat siis sotkeutuneet tähän asiaan kaulaansa myöten. Voisi kuvitella, että tästä johtuen paikkakuntalaisilla yleensäkin on suuri kynnys nykyään myöntää (oikeuden päätöksestä huolimatta), että Anneli Auer on kuin onkin syytön murhaan.
Vielä sellainenkin mielenkiintoinen tieto löytyy googlettamalla, että Jouko Kauppila on 80-luvulla ollut epäiltynä konkurssipesien putsauksista ja veropetoksesta ja ollut jopa vähän aikaa vangittuna. Syytteetkin nostettiin, mutta sittemmin raukesivat silloisessa raastuvanoikeudessa. Sama lähde kertoo, että Kauppila olisi ollut jopa jonkin aikaa erotettuna asianajajaliitosta. Tuolla tuo keskustelupalsta, jolla joku paikallinen näistä asioista kertoo (huom. koska tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Internetiä, mitään suoria lähteitä asiasta ei löydy). http://keskustelu.suomi24.fi/t/5747863/ ... t-30469540
Kauppilaa, Helavirtaa ja Holmlundia yhdistää siis toiminta Satakunnan kauppakamarissa, ja Kauppilaa ja Helavirtaa (googlettamalla löydettyjen tietojen perusteella) näköjään myös jääkiekko: molemmat ovat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä toimineet Porin ässien hallituksen puheenjohtajina. Ovat siis pyörineet samoissa pienissä piireissä ja näin ollen ovat varmasti hyviä tuttuja.
Poliittisista vaikuttajista Kauppila on Holmlundin lisäksi ollut tiiviisti tekemisissä myös ainakin kokoomuksen varapuheenjohtajana toimineen – Jyrki Kataisen luottoystäväksikin tituleeratun – Sampsa Katajan kanssa. Ennen Katajan valintaa eduskuntaan vuonna 2007 kaveruksilla oli yhteinen asianajotoimistokin (Kauppila & Kataja). Näillä kahdella on googlen mukaan ollut myös muita yhteisiä liiketoimia, joista osaan liittyviä epäselvyyksiä on selvitelty julkisuudessa ja oikeudessa. Mainittakoon, että vuonna 2010 Katajaa epäiltiin lahjusten ottamisesta (ns. kelkkatehdasjuttu), mutta lopulta syytteet jätettiin nostamatta.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000388953.html
http://www.satakunnankansa.fi/juttuarki ... 4972824854
- - - - - - -
Auerin tapaukseen liittyvät satakuntalaiset kuviot vaikuttava olevan sen sortin vyyhti, että ne ansaitsevat oman ketjun. Kannustan kaikkia palstan lukijoita kirjoittamaan aiheeseen liittyviä tietojaan tänne.