Olennaisimmat kohdat hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioista, lihavoinnit minun:
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:Asianosaisten kertomusten perusteella asiassa on riidatonta, että B, C, E ja D olivat menneet yhdessä A:n asuntoon. Edelleen riidatonta on, että asunnossa oli heti B:n, C:n, E:n ja D:n saavuttua paikalle alkanut A:han kohdistunut pahoinpitely, ja A puolestaan oli aiheuttanut veitsellä B:lle, C:lle ja D:lle vammoja. Tilanne oli ollut nopea ja kestänyt vain joitakin minuutteja.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:Asiassa on riidatonta, että B:llä, C:llä ja D:llä oli ollut A:n asunnolle mennessään mukanaan kaksi pesäpallomailaa ja pistooli. Riidatonta on myös, että B ja D olivat lyöneet A:ta pesäpallomailoilla heti asuntoon saapumisen jälkeen. Edelleen riidatonta on, että C:n hallussa ollut pistooli oli tilanteen aikana lauennut kohti lattiaa asunnon olohuoneessa.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:E on hovioikeudessa kertonut, että B ja D olivat lyöneet A:ta pesäpallomailoilla useita kertoja ympäri kehoa. A:n päässä oli ollut tapahtuman jälkeen verisiä haavoja, joista E oli päätellyt, että lyöntejä oli mahdollisesti kohdistunut myös A:n päähän.
Korkein oikeus on ratkaisussaan 2009:79 todennut, että pesäpallomaila ei ole rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ampuma- tai teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Pahoinpitelyä ei sen vuoksi voida tekovälineiden laadun perusteella pitää törkeänä. Kysymykseksi jää A:n valituksen perusteella vielä, onko pahoinpitely tehty erityisen raa´alla tai julmalla tavalla.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:Hovioikeus katsoo, että näissä olosuhteissa pahoinpitely on tekotavaltaan erityisen raaka ja teko myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että A:lle ei ole aiheutunut erityisen vakavia vammoja.
Edellä selostetuilla perusteilla hovioikeus toteaa johtopäätöksenään, että B, C ja D ovat kohdassa 2 käräjäoikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet törkeään pahoinpitelyyn.
Keittiö ja D:n hyökkäyksen torjuminen:
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:A on hovioikeudessa kertonut, että hän oli juossut asunnon eteisestä keittiöön hyökkääjiä pakoon. D oli tullut keittiöön A:n perässä pesäpallomailalla huitoen. Keittiön pöydällä oli ollut tupessa ollut koristeveitsi, jonka A oli ottanut käteensä. Samaan aikaan asunnon olohuoneessa B oli kehottanut C:tä ampumaan A:ta. D oli yrittänyt vääntää veistä A:n kädestä ja veitsi oli osunut D:n vatsaan.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:C on hovioikeudessa kertonut, että hän oli mennyt A:n perässä asunnon keittiöön, jossa A oli ollut puukko kädessä. C oli kamppaillut A:n kanssa veitsestä jonkun aikaa, mutta veitsi oli lopulta jäänyt A:n haltuun. C oli peruuttanut keittiöstä asunnon olohuoneeseen ja samaan aikaan B oli poistunut asunnosta. A oli tullut noin 15 sekunnin kuluttua C:n perässä olohuoneeseen.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:B on hovioikeudessa kertonut, että A ja C olivat taistelleet veitsestä. Veitsi oli jäänyt A:n haltuun. A oli puukottanut veitsellä D:tä asunnon keittiössä.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:D on hovioikeudessa kertonut lyöneensä pesäpallomailalla A:ta, kun A ja C olivat kamppailleet asunnon keittiössä veitsestä. A oli saanut veitsen haltuunsa, jolloin C oli joutunut perääntymään keittiöstä asunnon olohuoneeseen. A oli ottanut kiinni D:n pesäpallomailasta. A oli lyönyt D:tä veitsellä oikealle alavatsaan siten, että D oli iskun voimasta mennyt keittiön kaappia vasten. Tämän jälkeen A oli kouraissut veitsellä D:n vatsaa. D:n silmissä oli sumentunut ja hän oli kaatunut maahan.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:Kohdassa 4 hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja johtopäätökset. A on kohdassa 4 D:tä puukottaessaan syyllistynyt hätävarjelun liioitteluna tehtyyn tapon yritykseen. Ottaen huomioon A:han välittömästi kohdan 4 tekoa ennen kohdistuneen kohdan 2 mukaisen törkeän pahoinpitelyn yllätyksellisyyden ja vaarallisuuden, kohdan 4 rikos on tehty olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttavat hätävarjelua eli vastuuvapausperusteen olemassa oloa. A on kuitenkin puolustautuessaan selvästi ylittänyt sallitun hätävarjelun rajat lyödessään suurikokoisella veitsellä D:tä syvälle tärkeiden sisäelinten alueelle ja sen jälkeen koukatessaan veistä D:n vatsassa pahentaen D:n vammoja. A on siten käyttänyt liiallisia voimakeinoja D:n oikeudetonta hyökkäystä torjuessaan. Hätävarjelun liioittelua ei voida pitää rangaistusvastuusta vapauttavana perusteena, mutta se on otettava huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena, kuten käräjäoikeus on tehnytkin.
Siis kun neljästä asunnossa olevasta hyökkääjästä, joista yksi on lyönyt sinua pesäpallomailalla ja komentanut toista ampumaan sinua, toinen lyö sinua toisella pesäpallomailalla ja kolmas pistoolilla aseistautunut yrittää riistää ainoaa puolustusvälinettä veistä sinulta, et saa lyödä veitsellä pesäpallomailalla päähäsi huitovaa. Ehkä pistoolimiestä saisit lyödä, koska pistooli = veitsi, mutta veitsi > pesäpallomaila. Silläkään ei ole merkitystä, että kimpussasi on
kaksi hyökkääjää, joista toisella siis pesäpallomaila ja toisella pistooli. Aivan käsittämätöntä
Eihän poliisiltakaan tuommoista vaadita, että usean käydessä kimppuun eri välineillä pitäisi pystyä puolustautumaan kunkin kohdalla vain yhtä tehokkaalla tai tehottomammalla välineellä. Tässä tapauksessa siis pesäpallomailalla huitovaa saisi hovioikeuden mukaan lyödä vain nyrkillä, ei kädessä olevalla veitsellä.
Taistelu jatkuu olohuoneessa ja pistooli laukeaa:
A:
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:A oli mennyt olohuoneeseen, jossa C oli tähdännyt A:ta pistoolilla. A oli summittaisesti yrittänyt osua hyökkääjiinsä, kun pistooli oli lauennut hänen vasemmalla puolellaan. Tämän jälkeen A oli yrittänyt huitaista veitsellä C:n käteen pistoolin pudottamiseksi maahan. C oli kuitenkin jatkanut pistoolin virittämistä. Samaan aikaan B oli lyönyt A:ta alumiinimailalla. A oli osunut C:tä veitsellä olkapäähän heidän ollessa hyvin lähekkäin. A oli kääntynyt olkansa yli oikealle puolelle ja osunut B:tä veitsellä selkään. A oli edelleen kääntynyt ja osunut veitsellä myös C:tä selkään. Tämän jälkeen B ja C olivat poistuneet asunnosta. B:n ja C:n vammat olivat syntyneet asunnon olohuoneessa. A ei ollut lyönyt heitä heidän asunnosta poistumisvaiheessa. A ei ollut pystynyt kontrolloimaan, mihin veitsi oli osunut. Hän oli ollut tilanteessa shokissa.
C:
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:A oli puukottanut C:tä sormeen, minkä seurauksena C:n kädessä ollut pistooli oli lauennut. Tilanne oli rauhoittunut pistoolin laukeamiseen. A oli kehottanut C:tä poistumaan asunnosta. Kun C oli ollut poistumassa asunnosta eteisen ja olohuoneen välissä, A oli sivaltanut häntä vielä veitsellä selkään.
B:
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:D:n puukotuksen jälkeen B oli kääntynyt lähteäkseen pois, jolloin A oli puukottanut B:tä selkään. B ei ollut ollut asunnon olohuoneessa eikä keittiössä missään vaiheessa tilannetta.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:E on hovioikeudessa kertonut, että hän oli ollut koko tilanteen ajan asunnon eteisessä eikä hän ollut nähnyt, miten B:n ja C:n ja D:n vammat olivat syntyneet. E on ollut kuitenkin varma siitä, että ketään ei ollut lyöty veitsellä asunnon eteisessä poistumistilanteessa.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:Kohdissa 5 ja 6 hovioikeus katsoo, toisin kuin käräjäoikeus, että A on lyödessään C:tä ja B:tä veitsellä toiminut edelleen jatkuneessa hätävarjelutilanteessa. Hovioikeus katsoo, ettei A:han kohdistunut hyökkäys ollut päättynyt vielä pistoolin laukeamiseen.
Epäselväksi on jäänyt, ovatko C:n ja B:n selässä todetut vammat syntyneet B:n ja C:n kertomalla tavalla poistumistilanteessa vai jo tätä aiemmin A:n ja E:n kertomalla tavalla asunnon olohuoneessa. Hovioikeus kiinnittää huomiota siihen, että tilanne oli ollut sekava ja kestänyt vain joitakin minuutteja. Näin ollen A:n ei voida katsoa ajallisesti ylittäneen sallittua voimankäyttöä koskevia rajoituksia. Ottaen huomioon A:han välittömästi kohtien 5 ja 6 tekoja ennen kohdistuneen kohdan 2 mukaisen törkeän pahoinpitelyn yllätyksellisyyden ja vaarallisuuden, hovioikeus katsoo, että A on aiheuttanut myös B:n ja C:n kaikki vammat olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttavat hätävarjelua eli vastuuvapausperusteen olemassa oloa.
A on kuitenkin puolustautuessaan selvästi ylittänyt sallitun hätävarjelun rajat lyömällä B:tä ja C:tä suurikokoisella veitsellä. A on aiheuttanut B:lle ja C:lle kummallekin hengenvaaralliset vammat. Hätävarjelun liioittelua ei siten voida pitää rangaistusvastuusta vapauttavana perusteena, mutta se on otettava huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena.
Tässä vaiheessa ei ole enää mitään häpyä. B oli komentanut C:tä ampumaan A:n ja lyönyt A:ta pesäpallomailalla, eli saman logiikan mukaan kuin D:n tapauksessa, tappamiskomentojen jakelu ja pesäpallomailalla hakkaaminen on hovioikeuden mielestä vähäisempi uhka kuin puukottaminen. Mutta miksi ihmeessä toimivalla pistoolilla uhannutta ja sen lattiaan laukaissutta C:täkään A ei olisi saanut lyödä henkensä pitimiksi veitsellä? Tässä kohden ei ole mitään perusteluja. Tietenkin voidaan spekuloida, että hovioikeuden tarkoituksena olisi ollut hyväksyä puukoniskut pistoolilla aseistautuneen olkapäähän tai sormeen, mutta ei selkään. Tätä ei kuitenkaan ole kirjoitettu tuomion perusteluihin.
Tietenkin pitäisi hyväksyä pistoolilla uhkaavan yksittäisenkin hyökkääjän puukottaminen mihin tahansa, vaikka kallonpohjaan läpi kaulalaskimoaukon. Tässä puolustautujan jääminen henkiin on ollut todennäköisesti lähinnä hyökkääjän puutteellisista aseenkäyttötaidoista kiinni. Mikään käsiin huitominen ei pysäytä hyökkääjää varmasti välittömästi, vaan hengenvaaralliselta hyökkäykseltä puukolla puolustauduttaessa tulee pyrkiä saamaan aikaan joko keskushermostovammoja tai ainakin välittömään verenpaineen laskuun johtavia suurten verisuonten katkaisuun johtavia vammoja.
Selkään lyöminen taas on tyypillinen seuraus käsikähmästä jossa kohteen asento muuttuu nopeammin kuin voimankäytön jatkamisen tarpeellisuutta ehtii lyöntien välissä arvioida. Ja kuten edellä todettua, oikeusvaltiossa selän kääntäminen asetta luovuttamatta ei ole tehokasta hyökkäyksestä luopumista. Oikeus ei edes uskonut väitteisiin perään juoksemisesta ja eteisessä selkään puukottamisesta. Silloin iskun osuminen selkään olisi pitänyt hyväksyä kokonaan
oikeutettuna hätävarjeluna, eikä edes sen rangaistusvastuusta vapaana liioitteluna. Mutta hovioikeus tuomitsi toisin:
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:Edellä selostetuilla perusteilla hovioikeus toteaa johtopäätöksenään, että A on kohdassa 4 D:tä, kohdassa 5 B:tä ja kohdassa 6 C:tä veitsellä lyödessään syyllistynyt hätävarjelun liioitteluna tehtyihin tapon yrityksiin.
Tuomioiden pituudesta:
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:Hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetuista rikoksista on kolme vuotta vankeutta. Rangaistusta mitattaessa on sovellettu lievennettyä rangaistusasteikkoa, sillä rikokset ovat jääneet yrityksiksi ja ne on tehty olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttavat vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita. Rangaistusta lieventävänä seikkana on otettu huomioon A:n rikoksia edeltänyt B:n, C:n ja D:n oma moitittava menettely, joka on ollut omiaan heikentämään A:n kykyä noudattaa lakia. Koska A:lle määrättävä vankeusrangaistus on yli kahden vuoden pituinen, se määrätään ehdottomana.
Hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus B:n syyksi luetuista rikoksista on yksi vuosi neljä kuukautta vankeutta.
Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.
B:n syyksi luetut rikokset eivät niiden vakavuuden tai niistä ilmenevän syyllisyyden vuoksi lähtökohtaisesti edellytä vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. B on tuomittu useita kertoja vankeusrangaistuksiin. Ottaen huomioon B:n aikaisempi rikollisuus, edellytyksiä vankeusrangaistuksen määräämiselle ehdollisena ei enää ole. Näin ollen B tuomitaan ehdottomaan vankeuteen.
HO viittaa tässä B:n osalta Hyvinkään käräjäoikeuden tuomioon törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja vain perusmuotoisesta pahoinpitelystä pesäpallomailalla hakkaamisesta, jonka HO korotti törkeäksi pahoinpitelyksi. B ei kuitenkaan saanut mitään rangaistusta väitetystä C:lle antamastaan A:n ampumiskäskystä. Rangaistusasteikko tuomituista teoista olisi ollut 1 – 13 v, eli selvisi 2,5 %:lla enimmäisrangaistuksesta.
Minusta oikeudenmukaista olisi ollut tuomita kaikki hyökkääjät murhayrityksestä elinkautiseen.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:Hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus C:n syyksi luetuista rikoksista eli törkeästä kotirauhan rikkomisesta, törkeästä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta on yksi vuosi neljä kuukautta 15 päivää vankeutta. C:n syyksi luetut rikokset eivät niiden vakavuuden tai niistä ilmenevän syyllisyyden vuoksi edellytä vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. C:tä ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Näin ollen vankeusrangaistus määrätään C:lle ehdollisena.
Pistoolihyökkääjä selvisi siis (houkutuslintua mukaan laskematta) kolmen roiston tekemään enemmänkin murhayritykseltä vaikuttavaan hyökkäykseen osallistumisesta ehdollisella. Rangaistusasteikko oikeasti syyksi luetuista teoista olisi kuitenkin ollut
1-13 vuotta. Ja tuomio siis 3,1 % mahdollisesta.
Mies tunkeutuu kahden muun kanssa, kaikki aseistettuna, toisen ihmisen kotiin ampumaan ja selviää ehdollisella?!?!?
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:Hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus D:n syyksi luetuista rikoksista on yksi vuosi neljä kuukautta vankeutta. D:n syyksi luetut rikokset eivät niiden vakavuuden tai niistä ilmenevän syyllisyyden vuoksi edellytä vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. D on vuonna 2012 tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen 24.7.2011 tehdystä törkeästä pahoinpitelystä ja vuonna 2014 liikennejuopumusrikoksista. Huomioon ottaen aiemmasta pahoinpitelyrikoksesta kulunut aika ja että vuonna 2014 D:lle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus on tuomittu eri tyyppisestä rikollisuudesta kuin nyt on kysymys, asiassa on edellytykset määrätä vankeusrangaistus D:lle ehdollisena. Käräjäoikeuden tuomiossa mainitulla perusteella D tuomitaan ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa käräjäoikeuden tuomitsemaan sakkoon.
Vangittuna pitäminen
A on tuomittu yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Vangittuna pitäminen ei ole asian laadun tai hänen henkilökohtaisten olojensa vuoksi kohtuutonta. A on siten pidettävä edelleen vangittuna
= HO ennakoi että KKO jättää valitusluvan myöntämättä ja että pieniä tuomioiden tarkistuksia lukuun ottamatta
omaa kotiaan puolustanut on selkeästi ja vakiintuneesti Suomessa lainsuojaton.
Sitten raha-asiat:
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:A:n korvausvaatimukset
B:n, C:n ja D:n syyksi on luettu kohdassa 2 pahoinpitelyn asemesta A:han kohdistunut törkeä pahoinpitely. Vahingonkorvauslain esitöissä on todettu, että törkeän pahoinpitelyn voidaan yleensä katsoa sisältävän henkilökohtaisen koskemattomuuden vakavan loukkauksen (HE 167/2003 vp, s. 58), jonka perusteella syntyisi oikeus korvaukseen kärsimyksestä. Hovioikeus katsoo, että A:lle käräjäoikeudessa maksettavaksi tuomittua korvausta kärsimyksestä tulee korottaa, koska B:n, C:n ja D:n syyksi on luettu törkeä pahoinpitely käräjäoikeuden syyksi lukeman pahoinpitelyn asemesta. Hovioikeus katsoo kohtuulliseksi korvaukseksi kärsimyksestä yhteensä 5.000 euroa huomioon ottaen A:han kohdistuneen henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksen vakavuus.
Hovioikeus toteaa, että A:lle törkeästä pahoinpitelystä aiheutuneet vammat ovat jääneet vähäisiksi. Näin ollen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja johtopäätökset A:lle kivusta ja särystä ja muusta tilapäisestä haitasta tuomitun korvauksen osalta. Syytä vahingonkorvauksen korottamiseen ei tältä osin ole.
Hyvinkään KO tuomitsi B:n, C:n ja D:n maksamaan A:lle ”särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 1.000 euroa sekä törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja pahoinpitelystä aiheutuneesta kärsimyksestä 3.000”. Eli
yhteensä roistojoukolta puolustautujalle 9000 €.
Helsingin HO 17/114836 kirjoitti:B:n ja C:n ja D:n korvausvaatimukset
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja johtopäätökset A:n B:lle, C:lle ja D:lle maksettavaksi tuomittujen vahingonkorvausten osalta. Syytä vahingonkorvausten alentamiseen ei tältä osin ole.
Hyvinkään KO 16/129162 kirjoitti:A velvoitetaan suorittamaan D:lle korvaukseksi kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 4.000 euroa, kärsimyksestä 4.500 euroa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 2.500 euroa sekä pilalle menneistä vaatteista ja asusteista 175 euroa, kaikki edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 24.4.2016 lukien. A velvoitetaan lisäksi suorittamaan D:lle korvaukseksi sairaanhoitokuluista 493,55 euroa.
A velvoitetaan suorittamaan C:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 1.500 euroa, kärsimyksestä 2.500 euroa, vereentyneistä ja rikkoutuneista vaatteista 150 euroa ja sairaanhoitokuluista 116,33 euroa kaikki edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 24.4.2016 lukien.
A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 1.500 euroa, tilapäisestä kosmeettisesta haitasta 1.000 euroa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 500 euroa ja kärsimyksestä 2.500 euroa kaikki edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 24.4.2016 lukien.
Roistokoplan saalis keikasta 21 434,88 - 9000 € = 12 434,88 €. Lisäksi
puolustautuja joutuu korvaamaan valtiolle koplan oikeusavustajille maksettuja palkkioita 2510,89 €, eli hän
jää asiassa tappiolle yhteensä 15 tuhatta euroa!
Aika kalliiksi tuli kutsumattomien vieraiden torjuminen, mutta ainakin henkiriepu säästyi.
