Laivatytön kohtalo
Lähetetty: Su Joulu 16, 2007 10:55 pm
Kuuluisi ehkä kadonneisiin, ehkä henkirikoksiin, mutta kun mitään rikosta ei ole periaatteessa tapahtunut ja lopputulos on kutakuinkin varma, niin olkoot tässä osiossa.
Anneli Voutilainen, 18-vuotias Kuusankosken Voikkaalta kotoisin ollut tyttö koki kohtalonsa Suomenlahdella, Hangon lähellä sijaitsevan Bengstkärin majakan tienoilla 31.12.1966 vain 10 minuuttia ennen vuodenvaihdetta. Hän putosi m/s Finnforestilta ja jäi potkureiden silpomaksi. Ruumista ei koskaan löydetty.
Anneli - Linnanmäen ex-vedenneito joutui Helsingin huoltopoliisin kirjoihin vuonna 1964 kun huoltopoliisi korjasi hänet pois eräästä kahvilasta "huonosta seurasta". Muita mainintoja tytöstä ei poliisilla ollut. Viimein Anneli päätyi ns. laivatytöksi ja laivalla hänellä oli oma poikaystäväkin, merimies Pekka M, joka herätettiin tuon kohtalokkaana yönä vasta klo 01:15, reilu tunti Anneli putoamisen jälkeen.
Finnforestin perämies myönsi antaneensa Annelille unilääkettä tämän valitettua päänsärkyä. Myöhemmin eräs laivan sähkömiehistä oli seitsemän metrin päästä nähnyt kuinka Anneli jaksoi pitää kiinni kaiteesta noin minuutin ajan. Sähkömiehen kertomukseen kiinnitettiin huomiota myös meriselitystilaisuudessa - minuutti on pitkä aika seitsemälle metrille!
Finnforestin saavuttua sitten Haminaan, oli tiedon onnettomuudesta saanut Annelin isä laivaa vastassa ja näki Annelin villapaidan, joka oli tuon mainitun sähkömiehen käsissä.
Isä yritti hakea oikeutta, mutta poliisi totesi tapauksen olevan itsemurha. Syyttäjäkin totesi; kuolemansyyn tutkimusta ei voida tehdä, koska ruumista ei ole sekä tutkimuksissa ei ole todettu mitään rikokseen viittaavaa.
Laivan kapteeni kielsi olleensa tietoinen tytöstä laivalla, mutta isän mukaan meriselitystilaisuudessa kapteeni oli jotenkin hermostuneen oloinen, kädetkin vapisivat... Kunnon kapteeni olisi ilmoittanut huoltopoliisille. "Nyt sen sijaan annetaan viinaa nuorelle naiselle, pidetään ilotyttönä ja jätetään viina- ja unilääkehumalassa kannelle", tokaisi murtunut isä.
Lopuksi todetaan, että "useita laivatyttöjä katoaa vuosittain jäljettömiin. Kyllä niitä laivatyttöjä tippuu vaikka joka päivä, niistä ei vain tiedetä... Moraali merellä ei taida olla korkealla. Laivassa olevaa tyttöä ei virallisesti ole olemassa - ei ainakaan laivassa. Jos hän putoaa, on yhden laivatytön elämä ohi, merimies ei katso sen liikuttavan häntä. Merimiestä hyödyttää vain elävä laivatyttö. Kuolleesta laivatytöstä on vain harmia".
Lähdeaineistona Nyrkki -lehti 2/1967
"Nyrkki sopii jokaiseen silmään". "Ottakaa käteenne vaan! Huomaatte kuinka se on paisunut! Nyrkki nyt 12 sivua paksumpi kuin tätä ennen".
Nyrkki -lehteä päätoimitti Helsingin Salomonkadulta Art Virmola, aikoinaan Batmaniakin toimittanut pitkän linjan journalisti. Kustantajana oli Kustannusliike Plan.
Onkohan tuo "useita laivatyttöjä katoaa vuosittain jäljettömiin..." sensaatiolehden tarkoituksenmukainen lause vai oliko näissä jutuissa jotain perääkin?
Anneli Voutilainen, 18-vuotias Kuusankosken Voikkaalta kotoisin ollut tyttö koki kohtalonsa Suomenlahdella, Hangon lähellä sijaitsevan Bengstkärin majakan tienoilla 31.12.1966 vain 10 minuuttia ennen vuodenvaihdetta. Hän putosi m/s Finnforestilta ja jäi potkureiden silpomaksi. Ruumista ei koskaan löydetty.
Anneli - Linnanmäen ex-vedenneito joutui Helsingin huoltopoliisin kirjoihin vuonna 1964 kun huoltopoliisi korjasi hänet pois eräästä kahvilasta "huonosta seurasta". Muita mainintoja tytöstä ei poliisilla ollut. Viimein Anneli päätyi ns. laivatytöksi ja laivalla hänellä oli oma poikaystäväkin, merimies Pekka M, joka herätettiin tuon kohtalokkaana yönä vasta klo 01:15, reilu tunti Anneli putoamisen jälkeen.
Finnforestin perämies myönsi antaneensa Annelille unilääkettä tämän valitettua päänsärkyä. Myöhemmin eräs laivan sähkömiehistä oli seitsemän metrin päästä nähnyt kuinka Anneli jaksoi pitää kiinni kaiteesta noin minuutin ajan. Sähkömiehen kertomukseen kiinnitettiin huomiota myös meriselitystilaisuudessa - minuutti on pitkä aika seitsemälle metrille!
Finnforestin saavuttua sitten Haminaan, oli tiedon onnettomuudesta saanut Annelin isä laivaa vastassa ja näki Annelin villapaidan, joka oli tuon mainitun sähkömiehen käsissä.
Isä yritti hakea oikeutta, mutta poliisi totesi tapauksen olevan itsemurha. Syyttäjäkin totesi; kuolemansyyn tutkimusta ei voida tehdä, koska ruumista ei ole sekä tutkimuksissa ei ole todettu mitään rikokseen viittaavaa.
Laivan kapteeni kielsi olleensa tietoinen tytöstä laivalla, mutta isän mukaan meriselitystilaisuudessa kapteeni oli jotenkin hermostuneen oloinen, kädetkin vapisivat... Kunnon kapteeni olisi ilmoittanut huoltopoliisille. "Nyt sen sijaan annetaan viinaa nuorelle naiselle, pidetään ilotyttönä ja jätetään viina- ja unilääkehumalassa kannelle", tokaisi murtunut isä.
Lopuksi todetaan, että "useita laivatyttöjä katoaa vuosittain jäljettömiin. Kyllä niitä laivatyttöjä tippuu vaikka joka päivä, niistä ei vain tiedetä... Moraali merellä ei taida olla korkealla. Laivassa olevaa tyttöä ei virallisesti ole olemassa - ei ainakaan laivassa. Jos hän putoaa, on yhden laivatytön elämä ohi, merimies ei katso sen liikuttavan häntä. Merimiestä hyödyttää vain elävä laivatyttö. Kuolleesta laivatytöstä on vain harmia".
Lähdeaineistona Nyrkki -lehti 2/1967
"Nyrkki sopii jokaiseen silmään". "Ottakaa käteenne vaan! Huomaatte kuinka se on paisunut! Nyrkki nyt 12 sivua paksumpi kuin tätä ennen".
Nyrkki -lehteä päätoimitti Helsingin Salomonkadulta Art Virmola, aikoinaan Batmaniakin toimittanut pitkän linjan journalisti. Kustantajana oli Kustannusliike Plan.
Onkohan tuo "useita laivatyttöjä katoaa vuosittain jäljettömiin..." sensaatiolehden tarkoituksenmukainen lause vai oliko näissä jutuissa jotain perääkin?
