MURHA.INFO

Meillähän oli monta vuotta sitten tällä foorumilla Ailarin kanssa paljonkin puhetta näistä vanhoista 1930-luvun arkkiveisuista.En muista, sivusimmeko missään vaiheessa Viipurissa marraskuun lopulla 1935 tapahtunutta ja silloin koko Suomea järkyttänyttä murhatapausta.Viipurilainen sekatyömies Sulo Mikkola oli kylmäverisesti myrkyttänyt oman vaimonsa ja sen jälkeen polttanut ruumiin talon keskuslämmitysuunissa.Kaiken takana oli jälleen kerran kuningas alkoholi- ja tässä tapauksessa- myös toinen nainen.

Kyösti Lehmus: Surusäkeitä hirvittävästä murhateosta Viipurissa, missä mies myrkytti vaimonsa ja poltti ruumiin keskuslämmitysuunissa.

Seuraavat lehtiartikkelit on julkaistu Etelä-Savo lehdissä 1935/36 sekä Rikospoliisin mukana-julkaisussa 11/1970.








Otsikkoa lyhennetty aavistuksen verran
-NILS-

Onkohan tuo ihan sallittua nuota lehtiä täällä esitellä, kun yhdessäkin on tupakkamainos: "Klubi 7 piristää" ja oikein kuvan kanssa?

^^ Enpä osaa nyt sanoa,mutta siihen aikaan kun itse olin intissä, niin noita oli vielä myynnissä.Niissä oli yleensä se holkkikin mukana.

Kiitos paccasucolle mielenkiintoisesta artikkelista!

Ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta kun Mikkola tuomittiin Viipurissa elinkautiseen vuonna 1936, niin mitähän hänelle tapahtui paria vuotta myöhemmin sodan alettua?

Siirtyikö Suomeen jatkamaan rangaistustaan, jäikö Viipuriin, pestattiinko rintamalle?

Sotapolku-tietokannan mukaan Sulo Johannes Mikkola ei osallistunut sotiin. Oli siis vankilassa, kuollut tahi vapautettu palveluksesta iän tai palveluskelvottomuuden takia.

Viipuri evakuoitiin, ja Mikkolahan saattoi kärsiä rangaistustaan muuallakin.

Todennäköisimmin Mikkola istui vankilassa koko sodan ajan. Ellei häntä sitten kokemuksensa vuoksi pestattu aseveljien palvelukseen uuneja lämmittämään...

Chikatilo kirjoitti:Sotapolku-tietokannan mukaan Sulo Johannes Mikkola ei osallistunut sotiin. Oli siis vankilassa, kuollut tahi vapautettu palveluksesta iän tai palveluskelvottomuuden takia.

Viipuri evakuoitiin, ja Mikkolahan saattoi kärsiä rangaistustaan muuallakin.

Todennäköisimmin Mikkola istui vankilassa koko sodan ajan. Ellei häntä sitten kokemuksensa vuoksi pestattu aseveljien palvelukseen uuneja lämmittämään...

Sotapolku -tietokannassa ei ole kuin murto-osa rintamalla taistelleista henkilöistä. Sen pohjalta ei kannata kovin isoja johtopäätöksiä tehdä.

mipa74 kirjoitti:

Chikatilo kirjoitti:Sotapolku-tietokannan mukaan Sulo Johannes Mikkola ei osallistunut sotiin. Oli siis vankilassa, kuollut tahi vapautettu palveluksesta iän tai palveluskelvottomuuden takia.

Viipuri evakuoitiin, ja Mikkolahan saattoi kärsiä rangaistustaan muuallakin.

Todennäköisimmin Mikkola istui vankilassa koko sodan ajan. Ellei häntä sitten kokemuksensa vuoksi pestattu aseveljien palvelukseen uuneja lämmittämään...

Sotapolku -tietokannassa ei ole kuin murto-osa rintamalla taistelleista henkilöistä. Sen pohjalta ei kannata kovin isoja johtopäätöksiä tehdä.

Erillisen Pataljoona 21:n tiedoilla löytyy tasan 2 henkilöä Sotapolusta. EP 21 (myös nimillä Musta nuoli/Osasto Pärmi) oli vangeista koottu joukko-osasto. En näkisi minään ihmeenä, että myös Mikkola olisi voinut olla näiden joukossa varsinkin, kun kotikaupunki on ollut uhattuna. EP 21:stä löytyy hieman lisätietoa mm. Wikipediasta ja IL:n artikkelista.

Joo... Olisi toki pitänyt mainita, että kollasin tuon sotapolun lisäksi myös sodissa menehtyneet, jatkosodan veteraanimatrikkelin, sotasammon ja kansaneläkelaitoksen kortit vuoteen 1958. Niissäkään ei ole kaikkien tietoja ja osa koskee vain menehtyneitä.

Ei löydy miestä, ei. Enkä oikein voi sovittaa sotasankarin viittaa juopon ja elostelevan murhamiehen harteille. Varsinkaan, kun ErP 21 ei tainnut Viipurin suunnalla edes taistella - kotikaupungin suuri poika ei siis olisi päässyt vapauttamaan tanhuviaan idän inhan ikeen alta edes kriminaaleista ja poliiseista kootun yksikön riveissä.

Epäilen muutenkin vahvasti, olisiko pataljoonaan kelpuutettu ek-tuomiota lusivia. Porkkanahan oli ehdonalainen vapaus sodan päätyttyä, mikä sopii ajatuksena vuosituomiota suorittaville ja turvasäilöläisille. Porukkaan mahtui myös muutamia tappomiehiä, mutta miten lie murhaajien laita? Suuri osa joukosta oli sotaväen rikoslain perusteella tuomittuja, loput siviilikriminaaleja ja alkuvaiheessa osa myös poliittisia.

Henkilö on voinut vaihtaa nimensä tuomion jälkeen (ei tainnut onnistua tuolloin tuomion aikana), joten vaiheittensa seuraaminen on hankalaa. Yhden täyskaiman löysin, mutta paikkakunnat ja perhesuhteet eivät täsmänneet. Oletan Mikkolan syntyneen välillä 1890 - 1910 ja todennäköisimmin heti vuosisadan vaihteen jälkeen. Vaimohan oli ehtinyt jo aiemmin avioon nimensä perusteella.

Sulo oli syntynyt 1908 ja vaimonsa 1902.

Mikkolahan olikin siis nuori mies - ja vaimo ”lähestymässä keski-ikää” kuuden vuoden ikäeron turvin. Tuosta pitkästä jutusta oli hieman aistittavissa arvelu, että Sulo näki vaimossaan alusta alkaen vain rahoittajan tulevaisuudelleen. Ehkäpä petoksen tiellä oltiin jo ensisuudelmasta alkaen.

Murhatapa on erikoinen tekijän ikä ja sukupuoli huomioiden. Myrkyt ovat kai olleet enemmän naisten ja hieman vanhempien rötöstelijöiden suosiossa. Vai olenko saanut yliannostuksen Christietä ja Simenonia?

Kuvia ja kirjoituksia Viipurin hirvittävästä vaimonmurhasta 1935/1936, jolloin talonmies Sulo Mikkola poltti oman vaimonsa keskuslämmitysuunissa.





Aiheesta on tehty useampiakin arkkiveisuja, mutta en jaksa niitä nyt etsiä.

Kauankohan Sulo istui ja onkohan tietoa Sulon myöhemmistä vaiheista

Moi Late, minulla ei ole tarkempia tietoja Sulon myöhemmistä vaiheista. Kyösti Lehmuksen kirjoittama arkkiveisu aiheesta löytyy. Täytyy paremmalla ajalla skannata se tänne murhainfon puolelle.

Kuvakaappaus Karjala-lehdestä 27.02.1936.

Kuvissa Viipurin kuuluisa keskulämmitysuunimurhaaja Sulo Mikkola ja hänen vaimonsa Toini, omaa sukua Porkka.





Jälkimmäisessä kuvassa murhatuksi joutunut Sulo Mikkolan vaimo neljävuotiaan tyttärensä kanssa purjehdusretkellä.

Viipuri tuo haamukivun
Elokuussa 2018 olin päivällisellä Viipurin Espilässä, kun viereiseen pöytään asettui toinen suomalainen turistiryhmä mukanaan asiantuntijaopas Teemu Keskisarja. Opaskateus iski, vaikka Keskisarja röhnötti tuolissaan poissaolevan tuntuisena, seuramieheksi vaivautumatta.

Teemu Keskisarjan omat sukujuuret ovat Nivalassa, mutta Viipuri on hänelle rakkain Suomen kaupungeista, haamukivun lähde.

”Viipurista en pääse yli enkä haluakaan päästä. Antaisin vuoden elämästäni, jos pääsisin paikan päälle katsomaan kesän 1939 katuhyörinää Viipurissa.”

Historioitsijana hänen on ollut pakko antaa arvoa sille, miten ”Neuvostoliiton köyhyys ja saamattomuus” suojeli ikivanhan kaupungin arkkitehtuuria.

”Missään rajan länsipuolella ei ole vaikkapa vuoden 1918 tapahtumapaikkoja jäljellä niin paljon kuin Viipurissa, vaikka talvisodan jälkeen Viipuri oli maailmanhistorian pommitetuin kaupunki.”

Niin, talvisota. Keskisarja tuhahtaa, kun korona-aikaa verrataan sotavuosiin.

”6.3.1940 Suomessa kuoli rintamalla 816 nuorta miestä, se oli talvisodan verisin päivä. Vuosi 2020 ei todellakaan ollut mikään kansakunnan kohtalonhetki.”

Muun muassa Raatteen tien taisteluista kirjan kirjoittanut Keskisarja ymmärtää hyvin, miksi talvisota on vaikuttavin kansallinen tarinamme.

”Daavid vastaan Goljat, demokratia vastaan totalitaarinen diktatuuri, hyvä vastaan paha. En ihmettele sitä, että Suomen talvisota kiinnostaa historian harrastajia ympäri maailman. Mutta suruliputukseenhan se päättyi, kun rauhanehdot julistettiin. Lähes joka päivä sapettaa, varsinkin Viipuri.”

https://www.aarrelehti.fi/jutut/artikkeli-1.1295885

Miten tulikin mieleen vain paria vuotta myöhemmin tapahtunut samantyyppinen murha, myöskin Viipurista. Siinä vain taisi olla niin, että alivuokralaisnainen paloitteli ja yritti osin polttaa vuokraisäntänsä avovaimon/alivuokralaisen kerrostalokämpän uunissa.