MURHA.INFO

Otetaanpa vähän vanhempi, mutta todellinen tapaus, eli "villin lännen" murhamies Jesse Jamesin salamurha Robert Fordin kädestä.

Aihetta inspiroi vahvasti nyt elokuvateattereihin tullut (tosin vain neljällä kopiolla liikkeellä oleva) elokuva "Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta", jossa Jamesia esittää Brad Pitt ja Fordia Casey Affleck. Erittäin tunnelmallinen ja kuvakerronnallisesti loistava, 2h 40 minuutin eepos on yksi parhaimpia lännenelokuvia vuosikausiin, ja aitoihin tositapahtumiin perustuvana antaa Jamesin porukasta vähän erilaisen kuvan kuin kaiken maailman laulut, legendat ja sankartarut. Suosittelen lämpimästi.

Mutta asiaan. Jesse Woodson James (5. syyskuuta 1847 – 3. huhtikuuta 1882) osallistui etelän puolella Yhdysvaltain sisällissotaan, ja sodan jälkeen miehestä tuli juna- ja pankkiryöstäjä, lainsuojaton ja murhamies. James lyöttäytyi yhteen veljensä Frank Jamesin ja ns. Youngerin koplan kanssa, ja aloitti mittavan uransa, joka kesti vuodesta 1866 vuoteen 1882. James esiintyi mielellään ns. "etelän väen sankarina" ja teki jopa yhteistyötä erään lehtimiehen kanssa, joka maalasi ryöstäjästä myyttisen kuvan jonkinlaisena köyhien auttajana.

James ei kuitenkaan ollut mikään sankari, vaan 17 ihmistä ampunut ryöstäjä ja tappaja, joka vainoharhaisena ja epäluuloisena tappoi pari omankin jenginsä jäsentä epäillessään näitä petoksesta. Jamesin käytös oli paikoin psykoottisen oloista. Yhtenä hetkenä mies saattoi olla karismaattinen ja ystävällinen, sitten iski murhanhimo, sitten taas hyväntuulinen suopeus, jopa katumus teoista ja pahoinvointi - kunnes taas pimeä puoli pääsi niskan päälle, ja miehestä tuli armoton, väkivaltainen tappaja.

Vuonna 1882 James vetäytyi perheensä (vaimo ja kaksi lasta) Missouriin maalaistaloon viettämään hiljaiseloa toistaiseksi. Mukana olivat Jamesin jengistä vain veljekset Charley ja Robert Ford, suht tuoreita värväyksiä kumpikin. Porukka suunnitteli uutta ryöstöä, joka piti toteuttaman lähipäivinä.

Fordin veljekset olivat kuitenkin tehneet liiton ja sopimuksen kuvernöörin kanssa Jamesin kiinnisaamisesta (rahapalkkio oli 10 000 dollaria tuolloista rahaa). Käytännössä siis osavaltion hallitus tilasi miehiltä salamurhan, jonka Robert Ford lopulta toteutti. James mahdollisesti epäilikin veljeksiä, ja ainakin veljesten mukaan olisi todennäköisesti tappanut nämä, kuten James oli jo tappanut yhden jengistään. Jesse kuitenkin jätti 3.4.1882 asevyönsä laittamatta (kotonaan kun oli) ja käänsi selkänsä Robert Fordille pyyhkiessään pölyjä taulusta.

(Kuva Robert Fordista: http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/WWfordR2.jpg)

Vasta 20-vuotias Ford otti ja ampui aseetonta Jamesia takaapäin päähän aseella, jonka hän oli saanut Jamesilta lahjaksi. Veljekset ilmoittivat asiasta kuvernöörille röyhkeästi sähkeellä. Aluksi veljekset tuomittiin taposta kuolemaan (olivathan he sentään murhanneet ihmisen, vaikkakin ryöstäjän), mutta "yllättäen" kuvernööri armahti kummatkin vain kaksi tuntia tuomion jälkeen, ja palkkiorahatkin kilahtivat tilille.

(Kuva Jesse Jamesin ruumiista, otettu ampumisen jälkeen, kun Jamesin ruumis oli siistitty: http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/WWjamesJ2.jpg)

Robert Ford oli kasvanut ihaillen Jamesia, mutta totuus oli karvaampi pala, kun James ei ollutkaan mikään tarinoiden sankari, vaan häikäilemätön tappaja. Ford itse halusi tulla mitättömyydestä kuuluisuudeksi, ja onnistuikin siinä. Fordin veljekset esittivät yli 800 kertaa teattereissa Jesse Jamesin murhan rekonstruoinnin, ja palkkiorahoilla Robert Ford avasi saluunan (Charley Ford tappoi itsensä 1884).

(Kuva Jesse Jamesin ruumiista, joka pantiin jäihin, ja jota ihmiset kävivät maksusta katsomassa: http://www.wilsonsalmanac.com/images1/j ... _dead1.jpg)

Tarinat "pelkuri Robert Fordista ja Jesse Jamesista" lähtivät liikkeelle laulujen ja tarinoiden myötä, ja kymmenen vuoden päästä, 1902, Robert Ford murhattiin ampumalla tätä katkaistulla haulikolla kurkkuun. Yli 7000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, jossa murhaajaa vaadittiin armahdettavaksi (tappaja pääsikin 1912 vapaaksi, tosin terveydellisten syiden perusteella).

Kiintoisa tapaus kaikin puolin. Jesse James on itse yhä edelleen legenda, ja Robert Fordissakin oli muita puolia kuin vain selkäänampuja/pelkuri. Kuvernöörin eli virallisen valtion edustajan osuus murhassa on kiinnostava, samoin kuin se, että siviilioloissa tehdystä, takaa päin suoritetusta ja aseettomaan mieheen kohdistuneesta suunnitellusta murhasta kilahtivat palkkiot tilille, samalla kun murhaaja sai hetkensä kuuluisuudessa. Tokihan Jesse Jameskin oli paatunut tappaja, mutta mies murhattiin silti kylmäverisesti omassa kotonaan, vaimon ja lasten ollessa samassa talossa.

Jessen veli Frank oli jo lopettanut ryöstöhommat aiemmin, ja antautui myöhemmin viranomaisille. Frank sai myöhemmin vapauttavan tuomion ja siirtyi lainsuojattomasta kenkäkauppiaaksi(!) ja teatterin ovimikoksi. Frank vietti viimeiset eläkevuotensa Jamesien kotitaloa esittelemässä ja kertomassa juttuja vanhoista ajoistaan, hintana neljännesdollari per turisti. Frank James kuoli 72-vuotiaana vuonna 1915.

Pari linkkiä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Jesse_James
http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Ford_%28outlaw%29
http://en.wikipedia.org/wiki/Frank_James

http://www.tjstiles.net/work7.htm (elokuvan arvostelu erään tärkeimmän Jesse James -tietokirjailijan J.T. Stilesin toimesta)

Nuo villin lännen tapaukset ovat kieltämättä mielenkiintoista luettavaa. En ollut aiemmin perehtynyt Jamesiin niinkään, sillä jostain syystä olin saanut päähäni ajatuksen, että James ei ollut niinkään kiintoista hahmo kuin Billy the Kid, josta luinkin sitten runsaasti materiaalia.

Sait kyllä muuttamaan ihan totaalisesti mielipiteeni. Jesse Jamesin tapaus kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, onkohan hänestä kirjoitettu minkäänlaista kirjaa tai tarkempaa kuvausta elämästä?

Aika jännä noissa legendaarisissa lännen pahiksissa, miten ovat sitten tulleet ns. omiensa ampumiksi. Kidinkinhän ampui entinen toveri, joka ilmeisesti myös rahanahneuksissaan halusi hengen pois ottaa. Surkeaa on, että nämä tappajat tuntuvat aina toimivan mahdollisimman pelkurilla tavalla - Kidin tapauksessa pimeässä huoneessa, Jamesin tapauksessa takaapäin. Kai se sit on olevinaan helpompaa, kun pääsee lähelle ja kai siinä samalla hieman kalastellaan sitä, että jos on omia rötöksiä tilillä, niin niistä ehkä pääsee eroon jos ja kun tappaa sen isoimman pahiksen siitä ensin.

Edit:

On näemmä kirjoja, kiirehdin taas kirjoittamaan ennen kuin ajattelin.

Jesse James hautakivessä lukee näin (vapaasti kääntäen):

Jesse W. James
Kuoli huhtikuun 3., 1882
Iältään 34 vuotta, 6 kuukautta, 28 päivää
Petturin ja pelkurin murhaamana, jonka
nimi on arvoton mainittavaksi tässä.

Jesse James on tainnut olla monelle roistolle esimerkkinä ja ihanteena.Mainittakoon esimerkiksi Charles "Pretty Boy" Floyd ja John Dillinger.

VoDKa kirjoitti:Nuo villin lännen tapaukset ovat kieltämättä mielenkiintoista luettavaa. En ollut aiemmin perehtynyt Jamesiin niinkään, sillä jostain syystä olin saanut päähäni ajatuksen, että James ei ollut niinkään kiintoista hahmo kuin Billy the Kid, josta luinkin sitten runsaasti materiaalia.

Sait kyllä muuttamaan ihan totaalisesti mielipiteeni. Jesse Jamesin tapaus kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, onkohan hänestä kirjoitettu minkäänlaista kirjaa tai tarkempaa kuvausta elämästä?

Aika jännä noissa legendaarisissa lännen pahiksissa, miten ovat sitten tulleet ns. omiensa ampumiksi. Kidinkinhän ampui entinen toveri, joka ilmeisesti myös rahanahneuksissaan halusi hengen pois ottaa. Surkeaa on, että nämä tappajat tuntuvat aina toimivan mahdollisimman pelkurilla tavalla - Kidin tapauksessa pimeässä huoneessa, Jamesin tapauksessa takaapäin. Kai se sit on olevinaan helpompaa, kun pääsee lähelle ja kai siinä samalla hieman kalastellaan sitä, että jos on omia rötöksiä tilillä, niin niistä ehkä pääsee eroon jos ja kun tappaa sen isoimman pahiksen siitä ensin.

Edit:

On näemmä kirjoja, kiirehdin taas kirjoittamaan ennen kuin ajattelin.

Kirjoja on Jessestä paljonkin, ja tuo ensi-iltaan tullut leffa perustuu Ron Hansenin samannimiseen romaaniin. Se, mikä leffasta jäi puuttumaan, on se, että Jesse James oli varsinainen äidin poika - äitimuori oli erittäin vaikutusvaltainen tekijä poikakatraansa elämässä. Jamesin veljeksiä (tai velipuolia) oli Frankin ja Jessen lisäksi muistaakseni myös Robert, jonka lisäksi Jamesin jengistä aika moni oli jollain lailla sukua Jameseille.

Todellinen perheyritys siis, tosin väliin aika riitaisa. Jamesin jengin jäsenet Dick Liddill ja Wood Hite (Jesse Jamesin serkku) kävivät toistensa kimppuun ja ampuivat toisiaan revolvereilla muutaman metrin etäisyydeltä. Aseiden tyhjennettyä tuloksena oli se, että Liddilillä oli osuma jalassa, Hitella joku naarmu. Revolverien osumatarkkuus kun oli jotain aivan muuta kuin mitä lännenleffoissa ja -kirjoissa annetaan ymmärtää: äijät ampuivat miten sattuivat. Wood Hiten muuten tappoi samassa rytäkässä samainen Robert Ford, joka tappoi myöhemmin Jamesinkin. Ford tiettävästi ampui Hitenkin takaapäin hengiltä, joten eipä mitään suurta pyssysankaruutta tässäkään.

Billy The Kidin ampui silloin sheriffinä toiminut Pat Garrett, joka tosiaan tunsi Billyn. Toki Garrettilla oli ns. lain suoja, mutta mies ampui yhtä kaikki vastustajansa tämän tullessa pimeään huoneeseen, ja luultavammin aseettomana (Garrettin oman version mukaan Billy The Kid tuli huoneeseen ase kädessä, ruumiilta ei asetta kuitenkaan löytynyt). Garrett oli itsekin hyvin lähellä roistoa, ja sheriffin urakin oli vain lyhytaikainen vaihe. Garrett otti ja rahasti Billy The Kidillä kirjoittamalla tästä itse kirjan.

Wanhan Ameriikan tositarinathan ovat mielenkiintoisia! V.1861-65 sisällissota, Villi länsi, cowboyt, intiaanit ja jopa uudisviljelijät... Laura Ingallsin kirjoittama alkuperäinen "Pieni talo preerialla"-sarja on ihan erilaista verrattuna klassiseen 1970-luvun "Pieni talo preerialla"-televisiosarjaan.

Villin lännen roistotkin tuntuvat niin sympaattisilta tarinaperinteiden suodattamina, vaikka alkuperäiset tosihahmot olivat toki karmeita rikollisia. Verrataanpa meidän puukkojunkkareihin, kuten Isontalon Antti ja Rannanjärven Antti. Varmaan omina aikoinaan pelättyjä rikollisina, mutta nykyaikoina ihannoituja historiallisia hahmoja, suomalaisuuden symboleja. (Minun ajatuksenjuoksuani).

Mäsä-Masa kirjoitti:Wanhan Ameriikan tositarinathan ovat mielenkiintoisia! V.1861-65 sisällissota, Villi länsi, cowboyt, intiaanit ja jopa uudisviljelijät... Laura Ingallsin kirjoittama alkuperäinen "Pieni talo preerialla"-sarja on ihan erilaista verrattuna klassiseen 1970-luvun "Pieni talo preerialla"-televisiosarjaan.

Villin lännen roistotkin tuntuvat niin sympaattisilta tarinaperinteiden suodattamina, vaikka alkuperäiset tosihahmot olivat toki karmeita rikollisia. Verrataanpa meidän puukkojunkkareihin, kuten Isontalon Antti ja Rannanjärven Antti. Varmaan omina aikoinaan pelättyjä rikollisina, mutta nykyaikoina ihannoituja historiallisia hahmoja, suomalaisuuden symboleja. (Minun ajatuksenjuoksuani).

Villin lännen tapahtumat ovat oikeasti varsin erilaisia kuin on annettu legendoissa ja vanhan ajan "länkkäreissä" ymmärtää. Onneksi nykypäivän lännenelokuvat ovat pyrkineet varsin tietoisesti purkamaan näitä myyttejä ja antamaan vähän realistisempaa kuvaa. Clint Eastwoodin Armoton on yksi parhaista, samoin tuo "Jesse Jamesin salamurha...". Ja toki aikanaan ns. spaghettiwesternit jo näyttivät uudenlaisen tulkinnan, jossa lännenmiehet näytettiin likaisina, hikisinä, kivikasvoisina miekkosina, joiden motiivit olivat varsin epäilyttäviä. TV-sarjoista Deadwood on sikäli autenttinen, että se perustuu oikeaan kaupunkiin, oikeisiin henkilöhahmoihin ja näiden melko oikeisiin kohtaloihin.

Härmän häjytkin olisivat tosiaan tarkemmin ajateltuna varsin vastenmielisiä väkivaltaisia taparikollisia. Häjythän hyökkäilivät ihmisten kimppuun mm. häissä ja tulivat humalassa puukottamaan ihmisiä, vieläpä porukalla. Tänä päivänä vastaavia sekopäitä riittää, mutta harva noita ihannoi.

Kuten balladi kertoo: "Vaasan veri ei vapise eikä Kauhavan rauta ruostu; niskasta kiinni ja puukkolla selkähän jonsei muutoin suostu". Kannattaa kiinnittää huomiota tuohon jälkimmäiseen osioon, joka kertoo omaa kieltään aikalaisten ns. pohjalaisesta urheudesta: puukolla selkään tarkoittaa hyökkäystä takaapäin, mikä on aika kaukana mistään periksiantamattomasta sisusta ja häjysankaruudesta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Isotalo

Antti Isotalo tai Isoo-Antti, tunnetaan myös nimellä Isoon talo(o)n Antti, (s. 24. elokuuta 1831 Alahärmässä – k. 8. elokuuta 1911 Alahärmässä) oli härmäläinen maanviljelijä ja puukkojunkkari, joka yhdessä Antti Rannanjärven kanssa johti Isoo-joukko-nimellä tunnettua puukkojunkkarijoukkoa vuosina 1856–1867. Hän oli myös peloton ja hurja tappelija. Suuren kokonsa vuoksi häntä pyydettiin usein valvomaan erilaisiin juhlatilaisuuksiin.
Käräjillä
* 1855: todettiin syylliseksi puukolla suoritettuun pahoinpitelyyn
* 1856: tuomittiin sakkoihin laittomasta viinanmyynnistä ja sapatin rikkomisesta
* 1858: vapautettu vastuusta Matti Tönkän puukotusjutussa, sakkoja aiheettomasta puukonkannosta
* 1862: sai 33 paria raippoja sekä julkisen kirkkorangaistuksen taskuvarkaudesta
* 1864: syytettiin luvattomasta viinanpoltosta
* 1870: sai kuolemantuomion: haki ja sai armahduksen, mutta tuomittiin sakkoihin,raipparangaistukseen, kunnianmenetykseen sekä kuritushuoneeseen 12 vuodeksi.
* 1882: vapautui vankilasta.
* 1883: pahoinpiteli miehen mutta selvisi sakoilla.

Toisin sanoen nykypäivänä Isotalo olisi ex-portsari ja jengijohtaja (varmaan jossain Cannonballsissa tai NBK:ssa), joka pahoinpitelisi ihmisiä, puukottaisi näitä, varastaisi ihmisiltä, trokaisi viinaa (nykypäivänä varmaan välittäisi huumeita) sekä saisi murha/tappotuomion, ja tämän jälkeenkin vielä hakkaisi jonkun.

Eipä tulisi moista jätkää ylistettyä kyllä yhtään, saatika luriteltua moisesta lauluja. Sama kuin tekisi jostain Raimo "teehoo" Tienhaarasta koko kansan hittibiisin.

Rannanjärvikin sai surmansa puukosta vuonna 1882, kun meni herjaamaan ja uhkailemaan jotakin rääpälettä, jonka sappi kiehui ja vastasi samalla mitalla. Oli kuollut niin samalla tavalla kuin oli elänytkin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Rannanj%C3%A4rvi

Historioitsija Heikki Yli-Kankaan kirja "Puukkojunkkarit ja Kauhavan herra" on mainio kuvaus häjyjen aikakaudesta.

Muistaakseni vapaassa keskustelussa on käsitelty joskus härmän häjyjä.

VoDKa kirjoitti:
Aika jännä noissa legendaarisissa lännen pahiksissa, miten ovat sitten tulleet ns. omiensa ampumiksi. Kidinkinhän ampui entinen toveri, joka ilmeisesti myös rahanahneuksissaan halusi hengen pois ottaa. Surkeaa on, että nämä tappajat tuntuvat aina toimivan mahdollisimman pelkurilla tavalla - Kidin tapauksessa pimeässä huoneessa, Jamesin tapauksessa takaapäin. Kai se sit on olevinaan helpompaa, kun pääsee lähelle ja kai siinä samalla hieman kalastellaan sitä, että jos on omia rötöksiä tilillä, niin niistä ehkä pääsee eroon jos ja kun tappaa sen isoimman pahiksen siitä ensin.

En tiedä, olivatko nämä Jesse Jamesin tai Billy the Kidin tekemät tapot/murhat myöskään erityisen sankarillisia...

Jesse James surmattiin hänen omalla Smith & Wesson .45" Schofield-revolverillaan, jonka Bob Ford pihisti pöydältä, kun Jesse James oli asentamassa vinoa ja pölyistä seinätaulua suoraksi ja puhdistamassa.

Joidenkin tarinoiden mukaan Ford tähtäsi ensin Jamesia ikkunasta, mutta Fordin käsi tärisi liikaa, joten hänen täytyi mennä ampumaan James lähempää.Noh tämä taitaa olla niitä legendoita Juttu on kyllä päätynyt myöskin erääseen alan hakuteokseenkin...

http://www.crossroad.to/articles2/006/freemasons.htm

Albert Pike was Grand Commander the Thirty-Third Degree, as well as Grand Commander of the Southern Jurisdiction of the Scottish Rite of Freemasonry. He was also a Confederate general. Pike was influenced by Mazzini. Both were military men who were good at fomenting rebellion. (William Schnoebelen, "Masonry," pages 191-192.)

When the Confederacy surrendered to the Union forces, Albert Pike was determined to start another Civil War so that South could win. He founded the Ku Klux Klan, which instigated riots throughout the South in an attempt to disrupt reconstruction and incite a second Civil War. Pike gave Klansman Jesse James the assignment of robbing Northern banks in order to get money to fund this war. It is estimated that Jesse James and other Klansmen buried seven billion dollars in gold all over the western states. ("Scarlet and the Beast," Vol. 3, pages 76-77)

"Pike the old Confederate general, was a wily strategist who knew that if he could leave behind a secret terrorist society in the south to fight against freedom for black people as a rear guard action, the south's defeat might not be in vain." ("Masonry," page 192)

Two books from the turn of the twentieth century document Pike's direct involvement in founding the Klan: "Ku Klux Klan: Its' Origin, Growth and Disbandment" (1905) by J. C. Lester and D. L. Wilson; and "Authentic History: Ku Klux Klan 1865-1877" (1924) by Susan Lawrence Davis." ("Scarlet and the Beast," Vol. 3, page 76)

Tiedä sitten onko tämä miten totta, mutta netissä huhutaan, että Jesse James oli korviaan myöten sekaantunut vapaamuurarien touhuihin. Vapaamuurareista juorutaan kyllä muutenkin siihen malliin, että on selvästikin mennyt perille natsien opit ainakin siinä suhteessa. Viime vuosisadan alussahan rapparit toimivat suhteellisen avoimesti ja nykyinen hämäräperäisyys alkoi vasta kun äärioikeisto alkoi kiihottaa kansaa heitä vastaan. (Miksei Hymy julkaise vaikka rotarien tai marttojen jäsenluetteloita? Kyllä niistäkin varmaan kiintoisia nimiä löytyisi lukijoiden ihmeteltäviksi.)

Toisaalta vapaamuurarit ovat osallistuneet historiansa varrella kaikennäköiseen toimintaan, ei niinkään vapaamuurariuden takia vaan koska heillä on mahdollisuus luoda sosiaalinen verkosto, johon kuuluu vaikutusvaltaisia ihmisiä. Voi olla, että tällainen verkosto todellakin päätti hankkiutua eroon sille vaaralliseksi käyneestä Jameksesta.

https://www.youtube.com/watch?v=uCthS50bZ6M

Mielestäni oivasti ympätty vuoden 1985 Dire Straits biisi James-Ford yhteyteen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jesse_Jam ... n_toimesta