Tähän et usko itsekään ja jäljempänä ollut tekstisi osoittaakin sen.
Nicht schuldig kirjoitti: ↑Ti Maalis 16, 2021 6:48 pmJari Aarnio ja muutamat muut miehet innostuivat liikaa, he muodostivat ja rakensivat jonkinlaisen yhteisön, jossa heille vinkattiin koko ajan tapahtumista ja näitä tietoja he liittivät yhteen. Toiminta kasvoi ja suureni. Osittain ensimmäisen virkarikosoikeudenkäynnin syynä oli se, että tätä toimintaa ei enää kirjattu sinne kassakaappiin.
Aarnion piittaamattomuus säännöistä ei johtunut siitä, että hän ei piitannut säännöistä, vaan tämän tarkoitus oli sitoa porukka hänen tapaansa toimia ja totuttaa pitämään normaalina, että säännöillä ei ole väliä ja todisteita rikoksista ei jää ja että valehtelu ja virkarikokset ovat hyväksyttäviä ja välttämättömiä, kun ne tukevat heimon henkisen johtajan asemaa.
Oikea kysymys kuuluu, missä vaiheessa Aarnion alaiset tajusivat, että mestarin toiminnan tarkoituksena ei ole rikosten ehkäisy ja selvittäminen vaan ensisijaisesti oman rikollisen toiminnan mahdollistaminen ja peittely. Osa poliiseista näki, että kyseessä on patologinen toimintatapa ja porukkaa lähti muihin töihin. Miksi toiset jatkoivat toimintaa ryhmässä senkin jälkeen? Oltiinko jo henkisesti niin syvällä, että paluuta ei ollut? Oliko oma tahto saatu murrettua? Valitsiko Aarnio alaisikseen ns. alttiita mieliä, joista tuntui, että heillä ei ole paikkaa muualla? Mitä alamaistensa ominaisuuksia ja piirteitä Aarnio kykeni manipuloimaan saadakseen heidät alistumaan ja palvelemaan tarkoitusperiään?
Jos joku vaurioitti Aarnion alaisten elämää, niin Aarnio itse ja laitoksen toimintatapa, joka mahdollisti sen. Poliisin ja oikeuslaitoksen tehtävä on katkaista rikollisuuden kierre, ei edistää ja syventää sitä.