MURHA.INFO

Mitä aineita norjalaiset käyttävät ja kuinka hyvät suhteet niillä on antidoping-organisaatioihin?

Huumeet taas määritellään kunkin valtion lakien mukaan. Huume, eli siis huumausaine, tarkoittaa terminä laitonta päihdettä.

Ei pidä paikkaansa. Myös lääkeaineet, joihin ei ole reseptiä luokitellaan huumeiksi. Veri, jota urheilijoihin on pumpattu on voinut sisältää lääkeaineita (miten se veri muuten parantaisi urheilusuoritusta?). Eli kyllähän näitä kärähtäneitä voisi hyvin kutsua huumeiden käyttäjiksi. Huumeiden käytöllä on haettu etua muihin huumeita käyttämättömiin lajitovereihin nähden kilpailussa.

MohammedMohammed kirjoitti:

Huumeet taas määritellään kunkin valtion lakien mukaan. Huume, eli siis huumausaine, tarkoittaa terminä laitonta päihdettä.

Ei pidä paikkaansa. Myös lääkeaineet, joihin ei ole reseptiä luokitellaan huumeiksi. Veri, jota urheilijoihin on pumpattu on voinut sisältää lääkeaineita (miten se veri muuten parantaisi urheilusuoritusta?).

Eikö veridouping yleensä ole henkilön omaa vuoristoleiriltä tms. säilöttyä verta?

Loko187 kirjoitti:Eikö veridouping yleensä ole henkilön omaa vuoristoleiriltä tms. säilöttyä verta?

Wikipedian mukaan:

Veritankkaus eli verensiirto on urheilun kestävyyslajeissa suorituskykyä parantava kielletty toimenpide, jossa siirretään joko säilöttyä omaa, toiselta henkilöä otettua tai keinoverta elimistöön. Punasolujen suuri määrä parantaa hapenkuljetusta, mistä on etua pitkäkestoista suoritusta vaativissa lajeissa. Veritankkaus on ollut kiellettyä vuodesta 1985 lähtien. Menetelmään sisältyviä terveysriskejä ovat allergiset reaktiot, hyytymähäiriöt ja äkkikuolema. Mikäli verensiirrossa on käytetty vierasta verta, se voidaan osoittaa verinäytteessä.

Eli kyseessä voi olla mitä tahansa.

Niin ja tosiaan esim. englanninkielisessä maailmassa apteekkeja kutsutaan termillä "drug store" ja drug on suomeksi huume. Suomessa vain kutsutaan "lääkkeeksi" laillisia huumeita ja "luontaistuotteeksi" tuotteita joita apteekit ei itse vielä myy.

Johanna Aatsalo menetti dopinguutisen takia miehensä ja uransa, mutta sai lopulta elämänsä takaisin
Toimittaja paljasti suomalaisen hiihdon dopingin ja joutui kafkamaiseen oikeusvyyhtiin. Hänellä kesti vuosia saada elämänsä takaisin.

Aatsalo paljasti suomalaisen maastohiihdon dopingin jo kolme vuotta ennen Lahden MM-hiihtojen dopingskandaalia vuonna 2001.
Neljännesvuosisata myöhemmin Aatsalo kertoo Paljastus-kirjassaan oman kokemuksensa tutkivasta urheilujournalismista ja miehisen urheilujohdon valheista nuoren naistoimittajan esiin nostamia kiusallisia tosiasioita vastaan.

Rohkeudella on kova hinta
Tammikuussa 1998 Aatsalon Suomen Tietotoimistolle (STT) hankkima uutinen suomalaisen maastohiihtäjän hankkimasta kielletystä aineesta ja sen käytöstä herätti valtavan kohun. Onnittelujen sijaan lähes koko oma toimituskin kääntyi häntä vastaan.
Hiihtoliiton johto nosti ennennäkemättömän äläkän. Aatsalo ja STT:n tuolloinen päätoimittaja Kari Väisänen saivat vuonna 2000 sakot hiihtäjien ja hiihtopomojen herjauksesta. Tuomio perustui siihen, etteivät Aatsalon kirjoittaman uutisen tiedot olisi pitäneet paikkansa. Aatsalon jutun oikeuskäsittely hiljeni vasta vuoden 2001 kotikisojen dopingskandaalin jälkeen.
Rohkeudella on tietysti hintansa. Viestintäyrittäjäksi ryhtynyt Aatsalo roikkui vuosia löysässä hirressä, kunnes Helsingin hovioikeus tuomitsi vuonna 2012 hiihtäjä Jari Räsäsen ja valmentaja Pekka Vähäsöyringin ehdolliseen vankeuteen törkeästä petoksesta.

https://yle.fi/a/74-20078582