Käsi sydämelle, kuinka moni kirjoittajista on kokenut vauvansa kuoleman synnytyksen yhteydessä.Tay77 kirjoitti:Epäilen kyllä itsekin jonkinlaista mt-ongelmaa tai mielenhäiriötä. Valitettavasti.
Melkoisen ontuva logiikka, että ei ilmoita vauvan kuolemasta ja hautaamisesta, koska "ei haluta huomiota". Mutta ei ymmärretä, että nythän sitä huomiota saavat jopa vielä enemmän! Palstatilaa lehdissä ja ihan mahdollisen syytteenkin muodossa...
Etenkin kun ovat ilmeisesti menneet vielä asiasta jollekin/joillekin kertomaan.
Ei kyllä mene ihan minun jakeluun, kuka ns. tervejärkinen pystyisi säilyttämään omaa kuollutta lastaan pakastimessa/jääkaapissa! Huolimatta onko kyseessä se keittiön arkikäytössä oleva jääkaappi tai joku muu kylmälaite vaikkapa puuliiterissä. Ja kuinka tällaiseen pystyy vieläpä kaksi ihmistä!
Nyt kaikki täyspäiset ihmiset, käsi sydämelle: kuinka moni teistä voisi muka säilyttää edes rakasta kuollutta lemmikkiänne pakastimessanne, saati omaa kuollutta lastanne!!?
Oliko kova paikka?
Sinä epäilet mielenterveyshäiriöisiksi ihmisiksi, poliisi epäilee pariskuntaa kuolemansyyn selvittämisestä annettujen sääntöjen rikkomisesta sekä hautarauhan rikkomisesta, uutisoinnin mukaan. Ensin mainitusta rangaistaan normaalisti sakkorangaistuksella.
Kaksi aivan samanlaista vauvaa, toinen elää, toinen ei.
Käsittämätöntä varmaan tervejärkisellekin, joka ei kaksosraskaudesta olisi tiennyt. Mielenterveyspotilaspariskunnasta puhumattakaan.
Kyllä vaan minusta tuossa on vaikeuskerrointa ja rasitusta terveellekin psyykkeelle, poliisi raportoinut pariskunnan avoimesti ja yksityiskohtaisesti kertoneen (jo tapahtuman jälkeen heinäkuussa?) tapahtumakulusta. Ja kylmiöissä tälläkin hetkellä säilytetään tuhansia hautaamistaan odottavia vainajia.
Trauman kokeneille vanhemmille osaanottoni. Onneksi syytteittennostolle ei ole mitään takarajaa määrätty.
Iltalehdessä oli muuten viime syksynä Kohtukuolemista väitelleen Ikosen haastattelu. Shokki olisi otsikon mukaan vanhemmille moisen kohtaaminen. Keskimäärin joka toinen päivä Suomessa sattuu tällainen kohtukuolema eli yli 22-viikkoisen kuolema. Jutussa ei kerrota moniko moisen kokeneista vanhemmista on tervejärkinen ja moniko mielenterveyspotilas.
Luopuminen enkelivauvasta on aluksi voinut tuntua mahdottomalta, ehkä molemmat on haluttu pitää vieressä. Pihaan hautaminenkin on jonkinlaista läheisyyden säilyttämistä voinut edustaa.Kohtukuolema riistää vanhemmilta mahdollisuuden tutustua odotettuun perheenjäseneen. Läheiset eivät aina ymmärrä tällaisen menetyksen aiheuttamaa tuskaa.
Kuolleena syntyneitä lapsia ei kirjata väestörekisteriin, mikä saattaa sekin kirpaista vanhempia: heidän menetystään ei lainsäädännön näkökulmasta ole olemassa.
Juha Itkosen väitöskirjassa haastateltu Jaska ihmettelee, kuinka monet tapaavat luokitella vanhempien surua. Alkuvaiheen keskenmenoa ei esimerkiksi pidetä yhtä kipeänä asiana kuin keskenmenoa myöhemmin. Kohtukuolemaa ei pidetä yhtä vakavana kuin sitä, jos lapsi olisi kuollut silloin, jos hän olisi "yhdenkin hengen vetäissyt kohdun ulkopuolella".
- Se oikean pienenkin lapsen kuolema ei ole niin paha kuin esimerkiksi viisivuotiaan kuolema, Jaska kummastelee ihmisten asenteita.
Lapsen menettäminen on vanhemmalle kuitenkin aina traumaattinen kokemus.