- Suomen kehitysyhteistyöstä kertova työvaate Hargeisa Group Hospital -sairaalassa.jpg (221.86 KiB) Katsottu 2031 kertaa
2.3.2019
https://www.ts.fi/uutiset/maailma/44992 ... an+jalkeen
"Tulette tänne ja viette työmme" – Somaliaan palaajat saavat kolean vastaanoton, vaikka he haluavat jälleenrakentaa maata sodan jälkeen
Entisissä pakolaisissa elää sitkeä halu palata sodan ruhjomaan synnyinmaahan. Kuolevien vauvojen näkeminen pakotti Suomessa kouluttautuneen hoitajan Ifrah Ahmedin jäämään Somaliaan.
Piippaavassa keskoskaapissa makaa vatsallaan pikkuruinen olento, kaksi kuukautta etuajassa syntynyt poikavauva. Vaippa ulottuu kainaloihin. Huone on pieni, ja sen nurkkaan ripustettu lämmityslaite hehkuu lisälämpöä, vaikka Somalimaassa on helmikuussa helle. Suomensomalialainen hoitaja
Ifrah Ahmed kurkistaa kaappiin ja korjaa vaippaa tottunein ottein.
– Hyvännäköisiä keskosia, nämä selviävät kyllä, hän toteaa.
Ifrah on käymässä Somalimaan länsiosassa sijaitsevan Boraman aluesairaalan vastasyntyneiden osastolla. Hän kouluttaa siellä työkseen paikallisia hoitajia Suomen kehitysapurahoilla.
Huoneen toinen vauva viihtyi kohdussa kuukauden pidempään ja nukkuu avonaisessa sängyssä vaaleanpunaisen harson ja peiton alla.
Vauva pannaan keskoskaappihoitoon vain äärimmäisessä hädässä, koska välineet ovat puutteelliset. Pienimpien vauvojen hengitysongelmissa tarvittava kallis cpap-laite on täällä korvattu vesipullolla, josta vauva voi pahimmassa tapauksessa vetää vettä henkeensä.
Huoneen seinällä on Ifrahin henkilökunnalle laatimat kuvalliset ohjeet kunnollisesta käsienpesusta. Viereisestä huoneesta kantautuu huiveihin ja nilkkapituisiin hameisiin verhoutuneiden viiden äidin puheensorina ja astioiden kilinä. Naiset juovat somalialaista teetä huoneen lattialla, kun muualle ei mahdu. Tee maistuu suomalaisille piparkakuille ja juodaan maidon kanssa.
Kun Ifrah kahdeksan vuotta sitten ilmoitti suunnitelmistaan muuttaa takaisin Somaliaan, hänen perheensä vastusti ajatusta jyrkästi.
– Siskot kielsivät palaamasta. He ajattelivat, että terveydenhuolto on niin huonoa, että se olisi vaarallista pienten lasteni kanssa, nelikymppinen Ifrah kertoo.
Ifrahin seitsemästä sisaruksesta kaikki yhtä lukuun ottamatta olivat paenneet Somaliassa 1980-luvun lopulla roihahtanutta sisällissotaa ulkomaille. Ifrah muutti isosiskonsa perheen kanssa Somalimaan Hargeisasta Järvenpäähän ollessaan 11-vuotias. Hän kertoo tienneensä varhain haluavansa hoitoalalle.
– Näin Hargeisassa ammuttuja ihmisiä ja verta, ja minuun jäi halu auttaa, kertoo Suomessa perushoitajaksi kouluttautunut ja sairaanhoito-opintoja tehnyt Ifrah.
Häntä veti takaisin Somaliaan myös aviomies
Hussein. Lontooseen muuttanut Ifrah oli tavannut somalialaistaustaisen miehen, joka sai töitä Hargeisasta. Vuonna 2011 kahden alle kouluikäisen lapsen äiti odotti kolmatta lastaan ja aviopari tapasi toisiaan miehen lyhyillä lomilla Lontoossa. Kun vauva syntyi, Ifrah pakkasi laukut ja lapsensa ja lensi Hargeisaan.
Siskot olivat oikeassa, Lontoon ja Suomen terveyskeskuksissa työskennellyt Ifrah huomasi tutustuttuaan sairaalaan Hargeisassa.
– Kaikkialla oli likaista. Vanhemmat hoitivat siellä itse lapsiaan, jotka olivat todella sairaita, hän kertoo.
Eniten Ifrahia järkytti vauvojen kohtalo. Noin joka neljäs Hargeisa Group Hospital -sairaalassa syntynyt vauva kuoli. Yhtä moni synnytys oli ennenaikainen. Äitiys- ja lapsikuolleisuus ovat Somaliassa maailman korkeimpia.
– Pienet vauvat vain jätettiin kuolemaan, koska kukaan ei tiennyt, miten keskosten kanssa pitäisi toimia. Synnytystä seurannut sukulaisnaisten joukko tuumasi, että se on Jumalan tahto, ja perheen miehet lähtivät kaivamaan hautaa, Ifrah kuvailee.
Ifrah olisi tiennyt, miten ennenaikaisia vauvoja hoidetaan. Syntyi päätös jäädä perheen kanssa Hargeisaan ja aloittaa vapaaehtoistyö sairaalassa.
- SaKa-Somalia-1.jpg (207.98 KiB) Katsottu 2025 kertaa
Ifrahin hyvää tarkoittavat neuvot kimposivat sairaalassa takaisin. Muiden paluumuuttajien tavoin Ifrah sai huomata, että paikalliset työntekijät suhtautuivat häneen epäluuloisesti – tulette vain viemään työpaikkamme, he sanoivat.
– En voinut opettaa ketään väkisin. Niinpä aloin muuttaa asioita vähän kerrallaan, sieltä täältä, Ifrah kertoo.
Hän opetti siivoojille ja hoitajille, miksi työvaatteita tarvitaan, että veriset välineet puhdistetaan ja että samoilla hansikkailla ei voi siirtyä hoitamaan seuraavaa lasta. Hygienian lisäksi Ifrah yritti parantaa potilaiden kohtaamista. Hän jutteli ja kutitteli lapsia ennen kuin otti näiltä verikokeen.
– Mitä oikein höpötät, paikalliset kollegat sanoivat.
Somalialaisessa kulttuurissa ei vellota tunteissa. Jos kipulääkkeittä synnyttävä nainen erehtyy parahtamaan, vuoteen vierellä päivystävä synnyttäjän äiti komentaa hänet hiljaiseksi. Eivätkä äidit sure kuolleita vauvojaan julkisesti.
– Olen oikein ihmetellyt sitä heille ja sanonut, että saat itkeä nyt!
Väärien uskomusten oikominen on osa työtä. Verinen vuoto ei palaa naisen sisään terveyssiteen takia ja synnytyksen jälkeen ei pidä olla viikkoa peseytymättä, Ifrah on vakuuttanut äideille.
Ifrah alkoi työskennellä neljä vuotta sitten Suomen rahoittamassa Mida Finnsom -hankkeessa, jota vetää YK:n kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM. Siinä ulkomaille muuttaneet, terveydenhoitoalalle kouluttautuneet somalialaiset palaavat Somaliaan määräajaksi kouluttamaan paikallisia ammattilaisia.
– Kyse ei ole henkilöstövajeen paikkaamisesta vaan osaamisen siirtämisestä, korostaa projektikoordinaattori
Anna Aguilera-Pesä.
Työn vaativuuden takia ohjelmaan hyväksytään vain työelämässä jo kokeneita ammattilaisia. Kymmenen vuotta jatkunut työ on tuonut tuloksia. Hargeisan sairaalassa vauvoista kuolee 5 prosenttia entisen 24:n sijaan. Kyse on lopulta yksinkertaisista muutoksista, kuten vauvan suun alueen puhdistamisesta tai kenguruhoidosta, jossa vastasyntynyttä pidetään äidin ihoa vasten. Äidin sydänäänten tahdissa vauva muistaa paremmin hengittää.
– Yksi vauva painoi 790 grammaa. Äiti istui neljä kuukautta hänen kanssaa sylitysten. Nyt poika on neljävuotias, iso ja reipas. Se tuntuu minusta niin hyvältä, Ifrah sanoo.
Suurin osa palaajista ei muuta Ifrahin tavoin koko perheensä kanssa. Ifrah kertoo perheensä solahtaneen elämänmenoon Hargeisassa helposti. Vain perheen vanhin, 15-vuotias tyttö sanoo, ettei Somalia ole hänen kotimaansa.
– Suomesta kaipaan yksityisyyttä. Täällä on pitänyt tottua siihen, että vieraat kävelevät makuuhuoneeseen kesken päiväunieni, hän kertoo.
Ajatus suomensomalialaisten ammattilaisten paluusta Somaliaan lähti yli kymmenen vuotta sitten somalialaisilta itseltään. Yksi aloitteentekijöistä oli terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja
Ahmed Haddi, joka kertoo ulkoministeriön innostuneen ideasta välittömästi.
Ahmed on perustanut Hargeisan sairaalaan dialyysihoito-osaston, jossa hoidetaan munuaisten vajaatoimintaa sairastavia. Nuorin potilas on 16-vuotias Abdi Falah, joka on ollut hoidossa puoli vuotta.
– Ihmiset eivät enää kuole munuaistensa takia. Se oli tavoitteeni, Ahmed toteaa.
Osastolla on 12 sänkyä, joissa hoidetaan potilaita neljän tunnin vuoroissa aamu- ja iltapäivällä. Kattotuulettimet sekoittavat huoneen lämmintä ilmaa – toistaiseksi. Sähkökatkot kiusaavat sairaalaa useasti viikossa.
– Silloin laitteita pitää pyörittää käsin. Muutenkin täällä saa tottua siihen, että huoltomiehiä ei ole, vaan kaikki on hoidettava itse, Ahmed kuvailee.
Osasto sai alkunsa, kun dialyysihoitajana Suomessa työskennellyt Ahmed löysi tuliteriä dialyysikoneita sairaalan varastosta.
– Kukaan ei osannut käyttää Arabiemiraattien lahjoittamia koneita, hän kertoo.
Ruotsi ja Britannia lahjoittivat lisää koneita, ja Ahmedin koulutettua henkilökuntaa dialyysihoito alkoi Hargeisassa vuonna 2012, ensimmäisenä koko Somaliassa. Hoidossa käyminen maksaa potilaalle dollarin.
Ahmed kertoo tyytyväisenä osaston toimivan ilman hänen läsnäoloaan. Hänen mukaansa haastavinta on ollut saada niin henkilökunta kuin potilaat ilmestymään paikalle.
– Aikataulut eivät täällä toimi, vaan ihmiset tulevat ja menevät miten haluavat. Olen näyttänyt esimerkkiä olemalla paikalla ensimmäisenä ja viimeisenä.
Osa potilaista on kadonnut ymmärrettyään, että hoidossa asennetaan katetri kaulaan. He pelkäävät sen johtavan kuolemaan.
Ahmed tapaa kuusilapsista perhettään Suomen-lomilla.
– Koen, että täällä minua tarvitaan enemmän.
Somaliaan on palannut työskentelemään 85 Mida Finnsom -ohjelmaan osallistunutta. Ahmedin mukaan Somaliaan kaipaavat takaisin siellä syntyneet, mutta heidän lapsensa kokevat maan liian erilaiseksi.
– Lasteni identiteetti on suomalainen. Toisaalta juuret voivat alkaa kiinnostaa heitä enemmän myöhemmin, hän sanoo.
Jutussa viitataan haastateltaviin etunimillä. Somalialaisessa kulttuurissa nimi muodostetaan niin, että etunimen perään lisätään isän nimi (ja isoisän nimi).
- SK-Somalia-1.jpg (83.08 KiB) Katsottu 2027 kertaa