Husu oli reilut 10 vuotta sitten "Keskustan Cityase", jolla kuviteltiin kepuleitten saavan jalansijaa Helsingissä:
Kepun juuria etsimässä
Abdirahim Hussein on citykeskustan ase, kun puolueet taistelevat uusista jäsenistä. Helsingin keskustanuorten puheenjohtaja myy aatetta maahanmuuttajille. Se ei ole helppoa.
Husu, haluatko sä puoluekokouksessa lippuvartioon?" keskustapuolueen Helsingin-piirin toiminnanjohtaja Sinikka Varila kysyy. "Kantamaan nuorten piirin lippua. Siinä voisi pitää vaikka kansallispukua." Keskustanuorten Helsingin-piirin 29-vuotias puheenjohtaja Abdirahim "Husu" Hussein räplää kännykästään joitain yhteystietoja. Puoluetoimistossa Helsingin Apollonkadulla on tiistaina keskipäivän siesta, puoliautio hiljaisuus, vaikka keskustan Joensuun-puoluekokoukseen on enää kolme vuorokautta.
Maalaisliiton kaksinkertainen pääministeri V. J. Sukselainen (vuosina 1957 ja 1959-61) seuraa tilannetta puoluetoimiston seinältä, muotokuvasta. Sukselaisen seurana ovat Johannes Virolainen, Urho Kekkonen, Kyösti Kallio ja Paavo Väyrynen. Itsepalvelubaarissa on termarissa pahvikahvia.
"Se olisi ihan hienoa", Hussein vastaa Varilalle.
Hussein on pukeutunut citykepulaisen kansallispukuun: harmaaseen liituraitatakkiin, maltilliseen vinoraidalliseen kravattiin, rentoihin farkkuihin ja ruskeisiin nahkakenkiin.
"Täällä toimistolla saa akut ladattua", Hussein sanoo. "Täällä joku aina kertoo, mistä on kysymys. Täällä tuntee itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi. Tästä on keskustalaisuudessa kysymys." Keskustalaisuudessa on kysymys myös suurista mittasuhteista. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen on mainostanut Joensuun puoluekokousta Euroopan suurimmaksi ja maailman toiseksi suurimmaksi. Se suurin on ilmeisesti Yhdysvaltain demokraattisen puolueen puoluekokous. Kiinan kommunistisen puolueen kansankongressissa oli viimeksi vain noin 2200 virallista osanottajaa. Keskusta odottaa Joensuuhun 4000-5000:ta. Yksi heistä on puheenjohtaja Hussein.
"Minkä kokoinen sä olet", Varila kysyy Husseinilta. "Suomalaiset kansallispuvut kun ovat vähän säkkimallisia." "183." "Paljonko sä painat?" "Kaheksankymmentä kiloa." "Onko sulla mustia kenkiä? Mielellään sellaisia, joissa on nauhat." "Mustat kengät on, mutta ei nauhallisia." "No ota ne. Kunhan on mustat. Onko sulla jo hotelli Joensuussa? Milloin sä olet tulossa sinne? Katsotaas... Perjantaina kello neljätoista on lippuvartio, ja sunnuntaina kello yksitoista on lippumarssi." Suomen keskusta on valtava poliittinen liike. Jos se olisi kaupunki, se olisi Turku. Ei aatteellisesti, vaan väkimäärältään. Keskustalla on 176000 jäsenmaksunsa maksanutta jäsentä. Sdp on 54000 jäsenellään niukin naukin Kotka, 41000 jäsenen kokoomuksesta ei ole kuin Hyvinkääksi.
...
Maalaisliittolaisen presidentin Kyösti Kallion (presidenttinä 1937-1940) patsaalla Eduskuntatalon puistikossa puheenjohtaja Hussein kertoo juuristaan.
Hän lähti Somalian pääkaupungista Mogadishusta 14-vuotiaana perheensä kanssa sotaa pakoon. Ensin hän asui Keniassa. Suomeen hän saapui vuonna 1994.
Hussein majoitettiin vastaanottokeskukseen Perniöön, josta hän muutti Turkuun. Hän opiskeli rakennusapumieheksi, mutta kuten tulevalle poliitikolle sopi, hän joutui pölyallergian takia vaihtamaan nopeasti alaa. Nyt hän on kemian prosessitekniikan alan teknikko, mutta sekään ei oikein maistu. Politiikka maistuu. Siksi hän opiskelee avoimessa yliopistossa valtio-oppia.
"Olin hirveä Jäätteenmäen kannattaja jo vuonna 2003. Olin silloin työharjoittelussa Naantalin Fortumilla, kaikki työkaverit syyttelivät Jäätteenmäkeä. Minä olin ainoita, joka sanoi, ettei Anneli ole tehnyt mitään väärää." Valehtelusta kiinni jäänyt Jäätteenmäki joutui eroamaan, ja pääministeriksi nostettiin hieman vastentahtoinen Matti Vanhanen. Samoihin aikoihin Hussein liittyi keskustaan. Puolueen aloitteesta.
"Monikulttuurisuustyöryhmän suunnittelija Mirella Huttunen lähetti meiliä, että puolue tavoittelee nuoria maahanmuuttajia. Hän pyysi tulemaan käymään Apollon toimistossa", Hussein kertoo.
Puolue nielaisi Husseinin. Hän oppi tekemään sen, mitä pyydettiin. Kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin Helsingin keskustanuorten puheenjohtajaksi.
"Minulta kysytään aina, että kuinka aion parantaa suomalaisten elämää", Hussein toteaa. "Vastaan, että parantamalla uussuomalaisten elämää. Mitä enemmän maahanmuuttajat kouluttautuvat, tekevät työtä ja maksavat veroja, sitä paremmin menee kaikilla suomalaisilla." Keskusta-aatteen historiallisista juurista Hussein on autuaan tietämätön. Kuten vaikkapa presidentti Kyösti Kalliosta, joka juurrutti maalaisliittoon kansallista konsensushenkeä 1930-luvulla.
"On ollut kiireellistä elämää, noin perehtymisen suhteen. En ole paljon lukenut historiaa", Hussein myöntää rehellisesti. "Nyt olen aloittanut Kekkosen elämäkerran lukemisen." Kyseessä on Juhani Suomen Kekkos-elämäkertasarja.
Husseinin Nissanin avaimet heiluvat SOL-siivouspalvelun lenksusta. Mannerheimintiellä Kansallismuseon kohdalla Hussein vastaa kännykkään kesken ajon, mutta ei häntä siitä ole syytä saattaa poliittiseen vastuuseen.
SOL:ssä Hussein on työnohjaajana. Sen lisäksi hän tekee somalin kielen tulkkausta, etenkin silloin, kun suomensomalialaiset ovat tekemisissä poliisin tai oikeuslaitoksen kanssa.
Hän asuu Helsingin Herttoniemessä vaimon ja puolitoistavuotiaan pojan kanssa. Toinen lapsi syntyy lähiaikoina. Suomessa asuu myös Husseinin äiti ja kuusi veljeä. "Kyllä he tietävät, miksi olen ryhtynyt politiikkaan ja mitä aion." Mitä äiti sanoi?
"Ole varovainen." Hän on herättänyt huomiota myös puolueessa. Jopa pääministerin.
"Olemme vaihtaneet nopeasti kuulumisia että terve terve. Kyllä hän tietää, kuka minä olen", Hussein sanoo.
Ja päinvastoin. Kekkos-elämäkerran lisäksi Husseinilla on kesken myös toinen kirja, toimittaja Timo Laanisen tekemä Matti Vanhas -kirja Se on ihan Matti.
"Sain lahjaksi. Mutta sekin on vielä kesken", Hussein myöntää. "Ollaan Matin nuoruusiässä." Koska keskusta-aatteen juuret ovat Husseinille hämärät, on syytä käydä ne pikaisesti läpi. Keskusta on poliittisesti keskellä, ei-sosialistinen ja ei-kokoomuslainen. Siitä keskustalaiset ovat melko lailla yhtä mieltä. Muuten aatteesta on riidelty repivästi.
...
Keskusta on herännyt. Se metsästää maahanmuuttajia. Sillä on esimerkiksi venäjänkielinen puolueosasto ja monikulttuurinen puolueosasto. Keskustanuorten valtakunnallisen liiton hallitukseen kuuluvat alun perin palestiinalainen Ahmad El Massri ja Valko-Venäjältä Suomeen muuttanut Olesja Selivanova. Abdirahim Hussein taas johtaa pääkaupungin keskustanuoria jo toista kautta, mikä kertoo luottamuksesta. Viime eduskuntavaaleissa keskustalla oli jo kuusi ulkomaalaistaustaista ehdokasta, kun kokoomuksella ehdokkaita oli yksi ja Sdp:llä kaksi.
Melko hyvin puolueelta, jota monet kantasuomalaiset halveksivat. Taidemaalari Inari Krohn tiivisti syvän kepu-inhonsa kahteen lauseeseen, kun hänen nimensä oli yhdistetty vaalirahoitussotkuun: "Keskusta on viimeinen puolue, jota äänestäisin. Itse asiassa - jos se olisi viimeinen puolue, en äänestäisi lainkaan." ( HS 13.6.) Tässä ilmapiirissä Abdirahim Husseinista saattaa tulla keskustalle vielä kultakimpale. Vielä toistaiseksi ei käy kateeksi, kun Hussein kauppaa keskusta-aatetta pääkaupunkiseudun nuorille maahanmuuttajille. Kai se on vähän kuin seisoisi Vartiotornin kanssa asematunnelissa, keskellä maahanmuuttajanuoria.
"Ensin tulee vahva negatiivinen ennakkoluulo päälle", Hussein sanoo. "Keskustelun edetessä ne joko sanovat, että sä olet liian poliitikko, ei me pystytä puhumaan sun kanssa. Tai sitten ne saavat hieman uuden mielikuvan keskustasta." Hussein ei ole syntynyt keskustalaiseksi. Hän on oppinut niin keskustalaiseksi kuin se näistä lähtökohdista ja näissä olosuhteissa on mahdollista.
Hän näyttää tietävän, että keskustalaisuus merkitsee kyttäävää ja käytännönläheistä politiikkaa, jossa viisaus lähtee tosiasioiden tunnustamisesta, mutta ei niiden myöntämisestä. Näin: Kumpaa äänestät Joensuun puoluekokouksessa puoluesihteeriksi, Jarmo Korhosta vai Kimmo Tiilikaista?
"On minulla ehdokas mielessä, mutta en aio sitä sanoa", Hussein sanoo. "Se olisi, kuten englantilaiset sanovat, political suicide." Keskustan vahvuus on se, että se on täyttänyt tyhjän tilan. Kun vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus on laskenut 1960-luvulta lähtien, keskusta on kasvanut nimenomaan keskikokoisilla paikkakunnilla. Helsingissä, Tampereella ja Turussa se on edelleen melko pieni puolue.
...
Aho pakkasi keskustan muuttoautoon ja ajoi kaupunkiin. Ja nyt siihen keskustayksiöön on muuttanut Abdirahim Hussein.
...
"Kyseeseen tulee sitten kansalaisjärjestö tai puolue, tai molemmat." Joensuun puoluekokouksen lippumarssiin puheenjohtaja Hussein ilmoittaa haluavansa Kaustisen kansallispuvun. Nimenomaan Kaustisen tyylikkään puvun, vaikka Hussein on Helsingistä.
Selviää, että puoluetoimiston Kaustisen-puku on jo varattu toiselle tyylitietoiselle keskustalaiselle.
Maakuntapuvulla on merkitystä - ei tosin kotipaikan suhteen, sillä Mogadishun pukua ei Apollonkadun toimistosta taatusti löydy - vaan sen takia, että keskustalaisuus haluaa olla vahvasti elämyksellinen kansanliike.
Totta kai Abdirahim Hussein tietää, että siinä on muiden silmissä jotain syvästi kummallista, kun Helsingissä asuva nuori somalialainen liittyy keskustapuolueeseen. Mutta se on Husseinille itselleen käytännöllinen kysymys. Hän viihtyy poliittisessa keskustassa.
Ja koska siellä ovat jo muutkin, hän voisi periaatteessa viihtyä muuallakin. Vaikkapa Sdp:ssä?
"Mikä ettei. Heillä on kyllä aatteita lähellä sydäntäni." Kokoomuksessa?
"Yksi ystäväni sanoi minulle, että olen keskustalainen mutta elän kuin kokoomuslainen. Kai hän tarkoitti kulutustani." Terveisiä puolueille: Suomi on puolillaan liikkuvia äänestäjiä, maahanmuuttajia, jotka eivät välttämättä aktiivisesti etsi poliittista kotia, mutta ovat valmiita sellaiseen muuttamaan. Sellainen oli kolme vuotta sitten Husseinkin, koditon. Olisiko hänelle kelvannut myös vihreät?
"Mikä ettei. On meillä samankaltaisia aatteita." Hussein ei syntynyt kepulaiseksi. Hän on oppinut niin kepulaiseksi kuin se näistä lähtökohdista on mahdollista.
Helsingin Sanomat
15.6.2008 3:00
Jätin pois artikkelissa ollutta yleistä löpinää Keskustan toimista sekä tavoitteista.
-------------------------------------------------
Husu sai mellastaa mielin määrin Helsingin poliittisessa keskiössä - olihan hän "aivan yksin " aikoinaan (väärillä papereilla) tullut "kovia kokenut" somalipoika. Häneen uskottiin ja luotettiin, onhan hän sentään kansainvälinen kosmopoliitti, oppinut ja lukenut mies. Uskovainenkin. Saamaansa luottamusta ja sääliä - rasistisia hyökkäyksiä ja huuteluita kokeneena - hän käytti siekailematta hyväkseen. Luottaen siihen, että kukaan ei rohkene epäillä tekemisiään ja sanomisiaan. Onhan hän islamin uskoa tunnustava henkilö. Ylempänä muita.
- Husu_IS_16.11.2019.jpg (126.64 KiB) Katsottu 6084 kertaa
"Emmehän me kohua haluaisi", sanoo demarien täti. Mutta sen siitä saa kun monikulttuurisuuden palvonta sumentaa järjen. SDP:llä on ollut riveissään ja julkisuudessa jo useita epäonnistuneita maahanmuuttajia - montako vielä tarvitaan, että osaavat suhtautua varauksella heidän sankaritarinoihin?