Luisteluvalmentaja alisti ja nöyryytti lapsia.
Lähetetty: Ma Tammi 20, 2020 2:49 pm
Miksi nämä Mikki Hiiret saavat jatkaa ko. seuran toiminnassa? (käsittääkseni kaksi sankaria syyllisiä)
Luisteluvalmentaja nöyryytti ja piti haukkumisrinkejä tytöille, mutta saa jatkaa valmentamista – Psykologian tohtori: ”Tällainen käytös on vahingollista aikuisellekin”
Muodostelmaluisteluvalmentaja käski Ylen mukaan joukkueensa tyttöjä yhdessä haukkumaan yhtä joukkuetoveriaan tämän yksittäisen epäonnistumisen vuoksi. Hänet määrättiin vuoden kilpailukieltoon, mutta valmentamisen jatkamista ei ole kielletty.
Valmennuskulttuuri käy painostavammaksi siinä vaiheessa, kun siirrytään harrasteurheilusta kilpaurheiluun. (KUVA: RONI REKOMAA / LEHTIKUVA)
Elina Korkee STT
Julkaistu: 19.1. 18:59
HAUKKUMINEN, halventaminen ja nöyryyttäminen valmennuskeinoina syövät urheilijaa – ja heikentävät harjoitusmotivaatiota. Ongelmiin on pyritty puuttumaan, mutta vielä ei ole varmaa, ovatko ne vähentyneet.
Tuorein Suomessa ilmi tullut tapaus on muodostelmaluisteluvalmentaja, joka Ylen tietojen mukaan muun muassa käski joukkueensa tyttöjä yhdessä haukkumaan ja halventamaan ringin keskelle asetettua joukkuetoveriaan. Haukkuminen ja nöyryyttäminen ovat Ylen mukaan jatkuneet vuosien ajan.
”Nämä tapaukset ovat aina vakavia, tällainen on henkistä väkivaltaa. Tällainen käytös on vahingollista aikuisellekin, ja nyt on kyse myös alaikäisistä lapsista”, sanoo yliopistonlehtori, psykologian tohtori Marja Kokkonen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.
SUOMEN Taitoluisteluliiton kurinpitolautakunta on määrännyt valmentajan vuoden kilpailukieltoon. Häntä ei kuitenkaan ole kielletty jatkamasta valmentamista.
”Tämä kuulostaa erittäin riittämättömältä. Harjoituksissahan lapset ja nuoret viettävät enemmän aikaansa. Minulla on sellainen käsitys, että näihin tapauksiin ei usein puututa tarpeeksi tiukasti”, sanoo Kokkonen.
Lue lisää: Kiira Korpi avautuu Facebook-videossaan kohun nostattaneesta muodostelmaluistelutapauksesta: ”Raakaa henkistä väkivaltaa, simputusta”
VALMENTAJAT tarvitsevat opastusta, katsovat asiantuntijat.
”Ikävä kyllä urheiluvalmennukseen sisältyy henkistä väkivaltaa, joka siirtyy valmennettavalta ja valmentavalta sukupolvelta toiselle. Urheilijat kuvittelevat, että tämä on asiaankuuluvaa. Valmentajakollegoilla taas on korkea kynnys puuttua toistensa toimintaan”, Kokkonen sanoo.
Kansainväliset tutkimukset kertovat Kokkosen mukaan, että valmennuskulttuuri käy painostavammaksi siinä vaiheessa, kun siirrytään harrasteurheilusta kilpaurheiluun. Huippu-urheilussa ongelmat ovat kärjistyneimmillään.
”Urheilussa on paljon hyvää. Siihen liittyy myös ilmiöitä, joita muissa elämänpiireissä ei hyväksyttäisi. Sellaisia on ihan maailmanlaajuisesti”, sanoo Kokkonen.
HENKISTÄ väkivaltaa urheilun parissa on ylipäätään tutkittu vasta viitisentoista vuotta, syrjintää ja häirintää hieman kauemmin. Siksi Kokkosen mukaan on vaikea arvioida, ovatko tällaiset ilmiöt vielä vähenemään päin.
”Tietoisuus ongelmista on kyllä lisääntynyt. Joskus ne ovat tulleet ilmi sitä kautta, että urheilevat lapset ja nuoret ovat ruvenneet voimaan niin huonosti, että vanhemmat ovat kiinnittäneet siihen huomiota.”
Kokkosen mukaan nöyryyttämistä ja muuta henkistä väkivaltaa esiintyy kaikissa urheilulajeissa: sekä tyttöjen että poikien ryhmissä, niin joukkue- kuin yksilölajeissakin.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto teki vuonna 2018 kartoituksen, jonka tulokset ovat samansuuntaisia. Joukkuelajeissa kiusaaminen ja loukkaava kohtelu oli hieman yleisempää kuin yksilölajeissa.
Kyselyyn vastanneista 13 prosenttia kertoi kokeneensa loukkaavaa kohtelua, kiusaamista tai syrjintää harrastusryhmässä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Joka neljäs urheilua harrastava lapsi ja nuori koki, että omassa harrastusryhmässä täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla, jotta ei joutuisi kiusatuksi. Kyselyssä oli mukana yli 1 300 lasta ja nuorta, jotka olivat koulussa 4.–9. luokilla.
”JOS valmentaja paiskoo esineitä, kommentoi toisen ulkonäköä alentavasti, halventaa, vähättelee – kaikki tällainen on henkistä väkivaltaa. Toivoisin, että kaikki valmentajat katsoisivat peiliin. Valmentajilla ei välttämättä ole tietoa siitä, mikä kaikki on henkistä väkivaltaa”, sanoo Kokkonen.
Jotta valmennuskulttuuri muuttuisi nopeammin, valmentajat tarvitsevat koulutusta ja opastusta. Osa valmentajan kasvua on Kokkosen mukaan se, että oppii itse säätelemään omia tunteitaan ja käsittelemään pettymyksiä.
Henkinen väkivalta valmennusmenetelmänä vahingoittaa urheilijaa itseään ja syö hänen itseluottamustaan – ja myös urheilutulokset kärsivät.
”Suurimmalla osalla urheilijoista henkinen väkivalta huonontaa harjoittelumotivaatiota. He eivät viihdy harjoituksissa, heitä pelottaa ja heidän on vaikea keskittyä. Joissain yksittäisissä tapauksissa voi käydä niin, että pelon takia urheilijat näyttävät vähän aikaa suoriutuvan paremmin”, toteaa Kokkonen.
Huonot kokemukset saattavat myös ajaa nuoria jättämään urheilulajinsa ja siirtymään muihin harrastuksiin.
NÖYRYYTTÄVÄ ja halventava valmennustapa aiheuttavat monenlaista vahinkoa. Nuori voi alkaa kärsiä ahdistuksesta, masennuksesta, heikosta itsetunnosta, jopa syömishäiriöistä.
”Urheilun pitäisi antaa rakennusaineksia hyvälle kehonkuvalle ja itsetunnolle”, huomauttaa Kokkonen.
Muodostelmaluisteluvalmentaja käski Ylen mukaan joukkueensa tyttöjä yhdessä haukkumaan yhtä joukkuetoveriaan tämän yksittäisen epäonnistumisen vuoksi.
”Kun valmentaja yllyttää kiusaamaan, se varmasti herättää syyllisyyttä. Tietysti myös pelkoa: jos en osallistu tähän simputtamiseen, niin olen kohta itse ringin keskellä”, sanoo Kokkonen.
Ohjelmajohtaja Marie Rautava Mannerheimin Lastensuojeluliitosta puolestaan toteaa, että itsetunnon haavoittuminen voi vaikuttaa nuoren elämään vielä kauan sen jälkeenkin, kun urheiluharrastus ja nöyryyttävä valmentaja ovat jääneet taakse.
”Se voi vaikuttaa siihen, miten myöhemmin uskaltaa luottaa ihmisiin. Esimerkiksi opiskelemaan lähtevä nuori voi olla epävarma siitä, voiko hän luottaa opettajien hyväntahtoisuuteen”, sanoo Rautava.
MANNERHEIMIN Lastensuojeluliitolla on pitkät perinteet koulukiusaamisen vastaisessa työssä. Järjestö on myös julkaissut opastusta siihen, miten rakennetaan turvallinen ja viihtyisä harrastusryhmä.
”Jotta ihminen voi oppia ja voida hyvin, se edellyttää, että ryhmä on turvallinen. Kun on ryhmä koossa, on aina olemassa kiusaamisen riski. On tärkeää, että ihminen tulee hyväksytyksi”, Marie Rautava toteaa.
Hänen mukaansa urheilulajien piirissä tarvitaan selkeitä pelisääntöjä valmennukseen ja kirjallisesti kuvattuja malleja siitä, miten tulee toimia. Kun ohjeet ovat olemassa, niistä poikkeamiseen on helpompi puuttua.
”On hyvä, että ongelmatapaukset tulevat esille. Urheilussa vaikuttavat tietysti paineet saada menestystä. Valmentajalla saattaa olla se käsitys, että paras tulos saavutetaan höykyttämisellä. Siihen vaikuttaa myös se, miten häntä itseään on aikanaan opetettu”, sanoo Rautava.
RAUTAVAN mukaan nöyryyttäminen ja haukkuminen valmennustyylinä on ilmiö, joka on jo jäämässä taakse. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten suomalaisessa kasvatuskulttuurissa oli samankaltaisia piirteitä: lasta ei pidä ainakaan kehua, ettei hän vain ylpistyisi.
Rautava uskoo, että urheilun lajiliitot ottavat valmennuksen ongelmat tosissaan.
”Ne tarvitsevat kyllä apua asian työstämiseen ja valmentajien kouluttamiseen. Jos näihin ei puututa, niin silloinhan tilanne jatkuu. On vielä tekemistä siinä, että lapset ja nuoret uskaltavat kertoa ongelmista”, hän sanoo.
Luisteluvalmentaja nöyryytti ja piti haukkumisrinkejä tytöille, mutta saa jatkaa valmentamista – Psykologian tohtori: ”Tällainen käytös on vahingollista aikuisellekin”
Muodostelmaluisteluvalmentaja käski Ylen mukaan joukkueensa tyttöjä yhdessä haukkumaan yhtä joukkuetoveriaan tämän yksittäisen epäonnistumisen vuoksi. Hänet määrättiin vuoden kilpailukieltoon, mutta valmentamisen jatkamista ei ole kielletty.
Valmennuskulttuuri käy painostavammaksi siinä vaiheessa, kun siirrytään harrasteurheilusta kilpaurheiluun. (KUVA: RONI REKOMAA / LEHTIKUVA)
Elina Korkee STT
Julkaistu: 19.1. 18:59
HAUKKUMINEN, halventaminen ja nöyryyttäminen valmennuskeinoina syövät urheilijaa – ja heikentävät harjoitusmotivaatiota. Ongelmiin on pyritty puuttumaan, mutta vielä ei ole varmaa, ovatko ne vähentyneet.
Tuorein Suomessa ilmi tullut tapaus on muodostelmaluisteluvalmentaja, joka Ylen tietojen mukaan muun muassa käski joukkueensa tyttöjä yhdessä haukkumaan ja halventamaan ringin keskelle asetettua joukkuetoveriaan. Haukkuminen ja nöyryyttäminen ovat Ylen mukaan jatkuneet vuosien ajan.
”Nämä tapaukset ovat aina vakavia, tällainen on henkistä väkivaltaa. Tällainen käytös on vahingollista aikuisellekin, ja nyt on kyse myös alaikäisistä lapsista”, sanoo yliopistonlehtori, psykologian tohtori Marja Kokkonen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.
SUOMEN Taitoluisteluliiton kurinpitolautakunta on määrännyt valmentajan vuoden kilpailukieltoon. Häntä ei kuitenkaan ole kielletty jatkamasta valmentamista.
”Tämä kuulostaa erittäin riittämättömältä. Harjoituksissahan lapset ja nuoret viettävät enemmän aikaansa. Minulla on sellainen käsitys, että näihin tapauksiin ei usein puututa tarpeeksi tiukasti”, sanoo Kokkonen.
Lue lisää: Kiira Korpi avautuu Facebook-videossaan kohun nostattaneesta muodostelmaluistelutapauksesta: ”Raakaa henkistä väkivaltaa, simputusta”
VALMENTAJAT tarvitsevat opastusta, katsovat asiantuntijat.
”Ikävä kyllä urheiluvalmennukseen sisältyy henkistä väkivaltaa, joka siirtyy valmennettavalta ja valmentavalta sukupolvelta toiselle. Urheilijat kuvittelevat, että tämä on asiaankuuluvaa. Valmentajakollegoilla taas on korkea kynnys puuttua toistensa toimintaan”, Kokkonen sanoo.
Kansainväliset tutkimukset kertovat Kokkosen mukaan, että valmennuskulttuuri käy painostavammaksi siinä vaiheessa, kun siirrytään harrasteurheilusta kilpaurheiluun. Huippu-urheilussa ongelmat ovat kärjistyneimmillään.
”Urheilussa on paljon hyvää. Siihen liittyy myös ilmiöitä, joita muissa elämänpiireissä ei hyväksyttäisi. Sellaisia on ihan maailmanlaajuisesti”, sanoo Kokkonen.
HENKISTÄ väkivaltaa urheilun parissa on ylipäätään tutkittu vasta viitisentoista vuotta, syrjintää ja häirintää hieman kauemmin. Siksi Kokkosen mukaan on vaikea arvioida, ovatko tällaiset ilmiöt vielä vähenemään päin.
”Tietoisuus ongelmista on kyllä lisääntynyt. Joskus ne ovat tulleet ilmi sitä kautta, että urheilevat lapset ja nuoret ovat ruvenneet voimaan niin huonosti, että vanhemmat ovat kiinnittäneet siihen huomiota.”
Kokkosen mukaan nöyryyttämistä ja muuta henkistä väkivaltaa esiintyy kaikissa urheilulajeissa: sekä tyttöjen että poikien ryhmissä, niin joukkue- kuin yksilölajeissakin.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto teki vuonna 2018 kartoituksen, jonka tulokset ovat samansuuntaisia. Joukkuelajeissa kiusaaminen ja loukkaava kohtelu oli hieman yleisempää kuin yksilölajeissa.
Kyselyyn vastanneista 13 prosenttia kertoi kokeneensa loukkaavaa kohtelua, kiusaamista tai syrjintää harrastusryhmässä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Joka neljäs urheilua harrastava lapsi ja nuori koki, että omassa harrastusryhmässä täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla, jotta ei joutuisi kiusatuksi. Kyselyssä oli mukana yli 1 300 lasta ja nuorta, jotka olivat koulussa 4.–9. luokilla.
”JOS valmentaja paiskoo esineitä, kommentoi toisen ulkonäköä alentavasti, halventaa, vähättelee – kaikki tällainen on henkistä väkivaltaa. Toivoisin, että kaikki valmentajat katsoisivat peiliin. Valmentajilla ei välttämättä ole tietoa siitä, mikä kaikki on henkistä väkivaltaa”, sanoo Kokkonen.
Jotta valmennuskulttuuri muuttuisi nopeammin, valmentajat tarvitsevat koulutusta ja opastusta. Osa valmentajan kasvua on Kokkosen mukaan se, että oppii itse säätelemään omia tunteitaan ja käsittelemään pettymyksiä.
Henkinen väkivalta valmennusmenetelmänä vahingoittaa urheilijaa itseään ja syö hänen itseluottamustaan – ja myös urheilutulokset kärsivät.
”Suurimmalla osalla urheilijoista henkinen väkivalta huonontaa harjoittelumotivaatiota. He eivät viihdy harjoituksissa, heitä pelottaa ja heidän on vaikea keskittyä. Joissain yksittäisissä tapauksissa voi käydä niin, että pelon takia urheilijat näyttävät vähän aikaa suoriutuvan paremmin”, toteaa Kokkonen.
Huonot kokemukset saattavat myös ajaa nuoria jättämään urheilulajinsa ja siirtymään muihin harrastuksiin.
NÖYRYYTTÄVÄ ja halventava valmennustapa aiheuttavat monenlaista vahinkoa. Nuori voi alkaa kärsiä ahdistuksesta, masennuksesta, heikosta itsetunnosta, jopa syömishäiriöistä.
”Urheilun pitäisi antaa rakennusaineksia hyvälle kehonkuvalle ja itsetunnolle”, huomauttaa Kokkonen.
Muodostelmaluisteluvalmentaja käski Ylen mukaan joukkueensa tyttöjä yhdessä haukkumaan yhtä joukkuetoveriaan tämän yksittäisen epäonnistumisen vuoksi.
”Kun valmentaja yllyttää kiusaamaan, se varmasti herättää syyllisyyttä. Tietysti myös pelkoa: jos en osallistu tähän simputtamiseen, niin olen kohta itse ringin keskellä”, sanoo Kokkonen.
Ohjelmajohtaja Marie Rautava Mannerheimin Lastensuojeluliitosta puolestaan toteaa, että itsetunnon haavoittuminen voi vaikuttaa nuoren elämään vielä kauan sen jälkeenkin, kun urheiluharrastus ja nöyryyttävä valmentaja ovat jääneet taakse.
”Se voi vaikuttaa siihen, miten myöhemmin uskaltaa luottaa ihmisiin. Esimerkiksi opiskelemaan lähtevä nuori voi olla epävarma siitä, voiko hän luottaa opettajien hyväntahtoisuuteen”, sanoo Rautava.
MANNERHEIMIN Lastensuojeluliitolla on pitkät perinteet koulukiusaamisen vastaisessa työssä. Järjestö on myös julkaissut opastusta siihen, miten rakennetaan turvallinen ja viihtyisä harrastusryhmä.
”Jotta ihminen voi oppia ja voida hyvin, se edellyttää, että ryhmä on turvallinen. Kun on ryhmä koossa, on aina olemassa kiusaamisen riski. On tärkeää, että ihminen tulee hyväksytyksi”, Marie Rautava toteaa.
Hänen mukaansa urheilulajien piirissä tarvitaan selkeitä pelisääntöjä valmennukseen ja kirjallisesti kuvattuja malleja siitä, miten tulee toimia. Kun ohjeet ovat olemassa, niistä poikkeamiseen on helpompi puuttua.
”On hyvä, että ongelmatapaukset tulevat esille. Urheilussa vaikuttavat tietysti paineet saada menestystä. Valmentajalla saattaa olla se käsitys, että paras tulos saavutetaan höykyttämisellä. Siihen vaikuttaa myös se, miten häntä itseään on aikanaan opetettu”, sanoo Rautava.
RAUTAVAN mukaan nöyryyttäminen ja haukkuminen valmennustyylinä on ilmiö, joka on jo jäämässä taakse. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten suomalaisessa kasvatuskulttuurissa oli samankaltaisia piirteitä: lasta ei pidä ainakaan kehua, ettei hän vain ylpistyisi.
Rautava uskoo, että urheilun lajiliitot ottavat valmennuksen ongelmat tosissaan.
”Ne tarvitsevat kyllä apua asian työstämiseen ja valmentajien kouluttamiseen. Jos näihin ei puututa, niin silloinhan tilanne jatkuu. On vielä tekemistä siinä, että lapset ja nuoret uskaltavat kertoa ongelmista”, hän sanoo.