Omituisia tapahtumia tosielämästä

[Tampereen Tyttö]

Esimerkkejä elävästä elämästä.
Viime viikolla jonakin päivänä.
Näin yöllä unta, että ammoin nettiin laittamaani "halutaan ostaa" -ilmoituksenn on vastattu, katson sähköpostia ja siellä on ilmoitus, että kyselyyni on tullut vastaus.
Oikeasti päivällä pääsen sähköpostiani lukemaan ja siellä on juuri tuohon kyselyyni tullut vastaus.
Ja kyse on siis viikkoja( ainakin 3) ilmoituksen laittamisesta.

[Jaakko Terävä]

Joitakin tuttuja ja vanhoja kavereita 1970-luvulta ( kaikki me asuimme yhdessä pikkukaupungissa tuolloin ) näen pääkaupunkiseudulla nykyään useimmin kuin matemaattisesti laskettuna olisi kohtuullista. Tietyt ihmiset "ilmestyvät" eri puolilla pääkaupunkiseutua ja eri aikoina jopa kymmenkunta kertaa - ja useamminkin - vuodessa eteeni siten että tapaamisesta ei olla sovittu. Sattumaa ei ole, mutta kyllä se naurattaa kun näkee niin usein samoja ja tuttuja ihmisiä ( ei siis käytetty tekstiviestejä, ei puhelimia, ei kirjeitä ei kortteja ei mitään tuollaista ) missä itse sitten kulkeekin. Sanottakooon vielä, että nuo toistuvasti näkemäni ihmiset ovat eri ammateissa kuin minä, eikä nykyisissä harrastuksissammekaan ole kovin paljon yhteistä.

Pääkaupunkiseudulla on sentään miljoona ihmistä, joten... Joo.

[Ailar]

Esimerkkejä elävästä elämästä.
Viime viikolla jonakin päivänä.
Näin yöllä unta, että ammoin nettiin laittamaani "halutaan ostaa" -ilmoituksenn on vastattu, katson sähköpostia ja siellä on ilmoitus, että kyselyyni on tullut vastaus.
Oikeasti päivällä pääsen sähköpostiani lukemaan ja siellä on juuri tuohon kyselyyni tullut vastaus.
Ja kyse on siis viikkoja( ainakin 3) ilmoituksen laittamisesta.

Sinä et vaan tarvitse nettiyhteyttä. Voit hoitaa nettiostokset ihan noin unimaailmassakin. Joten katkaiset vaan kylmästi linjat.

Jaakko Terävälle: Tuo kertomasi on tosi tutun tuntuista. Joskus tuntuu kuin joku ratikan ovi aukeaisi ja siinä ne ovat kaikki - peräperää! Joskus menee vuosia, eikä ketään nää. Joskus olen itse ihmetellyt, kuinka ihmiset tuntevat minut, mutta minä en niitä. Siinä sitten sormi suussa änkkää jotain ja miettii 'kuka helvetti tuo sit on' . Viimeksi eilen kävi niin.

[PaulaDrew]

Minulle käy myös noita outoja kohtaamisia. Viimeksi ehkä pari kuukautta sitten kävelin puiston poikki ja mieleeni tuli voimakkaasti, että pian näen K:n, jota en ollut nähnyt vuoteen ja jolle minulla oli asiaa. Alkuun häädin ajatuksen mielestäni ja ajattelin että minä vain haluaisin nähdä hänet, mutta tunne voimistui niin, että lopulta aloin jo katsella ympärilleni että missäköhän se K on, ja jonkin ajan kuluttua hän löytyikin sitten. Lisäksi myös K:lla sattui olemaan asiaa minulle ja tapaamisemme poiki yhden hyvän yhteistyökeikan.

[VoDKa]

Tuollaisia näen-unessa-jotain-joka-tulee-aiheeksi-seuraavana-päivänä -juttuja tapahtuu usein, melkein joka yö.

Näkee unta vaikka appelsiineista ja seuraavana päivänä puheeksi tulevat appelsiinit. Tai autiotalot, jos näkee unta niistä.

En sitten tiedä, koska mielikuvat siitä unesta on usein voimakkaat, mutta voisivatko aivot sitten jekuttaa kuitenkin sen verran, että sitä vain luulisi nähneensä sitä unta siitä aiheesta, vaikka oikeasti ei olisikaan nähnyt? Koska usein se uni kuitenkin muistuu mieleen vasta silloin, kun se juttu tulee aiheeksi.

[seireeni]

En sitten tiedä, koska mielikuvat siitä unesta on usein voimakkaat, mutta voisivatko aivot sitten jekuttaa kuitenkin sen verran, että sitä vain luulisi nähneensä sitä unta siitä aiheesta, vaikka oikeasti ei olisikaan nähnyt? Koska usein se uni kuitenkin muistuu mieleen vasta silloin, kun se juttu tulee aiheeksi.

Ihan mahdollista. Mutta tuossa tietokoneen laturi työpaikalla tapauksessa muistan kyllä aamulla unen nähtyäni mietittineeni, että olisipa tyhmä tilanne joutua palaamaan takaisin hakemaan jotain. Eikä sitten sen vertaa ihminen siitä oppinut, että olisi ollut huolellisempi töistä lähtiessään

[rasta]

lapsena vietin aikaa suurimmaksi osaksi metsässä sukset jalassa. kerran järvenrantaa hiihtäessäni alkoi kovalla pakkasella tulla metsäsätä kalman tuoksu. Mietin että mitä taas sekoilen mutta haistoin hajun kokoajan. Tuli tosiaan karmiva olo ja hiihdin pois paikalta pikapikaa kun muutenkin oli säkkipimeää.

[anneli1]

rasta, kertoisitko mistä sinä ihan skidinä tiesit, että aistimasi haju on juuri kalman hajua? Kerroitko vanhemmille tästä kokemuksesta, jos kerroit mitä he sanoivat?

Selvisikö myöhemmin jotain, esim. rikosta mihin se haju liittyi vai olisiko se ollut vaikkapa kuolleen hirven ruho, joka kävi nenääsi?

Mielenkiintoinen kokemus varmaan sulle. Onko sulla myöhemmin ollut samankaltaisia tuntemuksia?

[Sofia]

Lapsena menin kerrostalomme parvekkeelle (kolmannessa kerroksessa) ottamaan aurinkoa. Taisin nukahtaa, mutta luulin todella että lentokone meni parvekkeen kaiteen kohdalta ja raapaisi siihen jäljen. Jos ja kun heräsin, parvekkeessa todella oli pala pois, ikäänkuin naarmu, mutta tullut kovasta törmäyksestä/raapaisusta. Sisällä olleet vanhempani eivät kuulleet mitään. Mutta mielestäni se tuntui niin todelliselta. Olisi kyllä outoa jos lentokone lentäisi kolmannenkerroksen tasolla, eikä tippuisi maahan. En vieläkään tiedä, oliko kyseinen tapahtuma unta vai ei. ja tosiaan, niinkuin joku jo mainitsi;
Lapsella saattaa mennä helposti sekaisin uni ja todellinen elämä.

[joey]

Miten tämä viestiketju eroaa tuosta yliluonnollisuus-ketjusta?

[esmes-]

lapsena vietin aikaa suurimmaksi osaksi metsässä sukset jalassa. kerran järvenrantaa hiihtäessäni alkoi kovalla pakkasella tulla metsäsätä kalman tuoksu. Mietin että mitä taas sekoilen mutta haistoin hajun kokoajan. Tuli tosiaan karmiva olo ja hiihdin pois paikalta pikapikaa kun muutenkin oli säkkipimeää.

mä en ole koskaan haistanut "kalman" hajua, en ainakaan muista. mille se oikeen haisee? pystyykö kukaan kuvailemaan? mutsilta joskus kyselin ja se sano että haju on erilainen ku mädäntymisen haju, se voi haista pakkasessakin vaikkei mitään pilaantumista tapahdu. outoa ja kummallista.

[ABC]

Kerron teille viimeisimmän omituisen kokemukseni:

Ensinnäkin näin viime yönä ihan vimmatun omituista unta: todistin vaarallisen varkaan ja murhaajan tekemää murtoa, ja aloin sitten ottamaan häntä kiinni. No, tummapintainen rikollinen pääsi karkuun, ja meni tutkimaan erästä taloa, jonne hän todennäköisesti oli paennut, avustaen siinä jo paikalle saapunutta poliisia. Talossa oli poliisi, joka osoitti avoinna olevaa yläkerran portaikon ovea. Samassa tajusin, että valepoliisi olikin rosvo, ja hän hyökkäsi kimppuuni. Pääsin irti, ja talon ulkopuolella hänen hyökätessään uudestaan ammuin hänet. No, ei siinä mitään, kerrankos sitä ihmisiä unissaan ammuskelee... Mutta nyt seuraa se karmea osuus: Olin tietysti teostani järkyttynyt ja epäuskoinenkin, kuten normaali-ihmisen kuuluu. Käännyin katsomaan maassa makaavaa ruumista, ja tällöin näin, miten sen silmät syttyivät kirkkaiksi kuin auton valot. Tyypillinen demonireaktio siis. Käännyin vielä toisenkin kerran, ja taas hänen silmänsä syttyivät. Heräsin, ja huomasin, että unen rikollinen oli ollut hyvin samannäköinen kuin Coral Watts, josta olin katsonut dokkarin pari iltaa sitten.

No ei tässä mitään, mutta eilen illalla ajoin Työ- ja elinkeinoministeriön ohi, jossa tänään syttyi tulipalo. Tänä aamuna puolestaan ajelin Mäkelänkatua, jossa parin tunnin kuluttua kaksi raitiovaunua törmäsivät.

Mitä luulette, jos olisin kääntynyt katsomaan vielä kolmannenkin kerran, olisiko reitilläni tänään sattunut vuorokauden sisään vielä kolmaskin onnettomuus...?

[Lucyfer]

Tähän on pakko vastata.

Mahdollisimman lyhyesti: Keväällä 2004 aloin näkemään lukua 222 ja muita symmetrisiä lukuja jatkuvasti. Heitin sitten mielessäni haasteen, että antaahan tulla lisää tätä numeroa jos kyse on muusta kuin mielikuvituksesta tai sattumasta. Menin kauppaan: omenat maksoivat 2.22euroa. Tulin kaupasta: exäni pysäköi auton taakse, jonka rekisterinro oli jotain-222.

En voinut puhua asiasta exälleni lainkaan, joten eropäätös tuli viimeistään nyt. Tiesin, että saman vuoden syksyllä tapaan "sen oikean", sieluntoverini, joten erolle tuli kiire. Muutin ja kaikki onnistui tuosta vain (asunto, työpaikka jne.). Kesällä alkoi sitten tapahtua; numerosarjoja oli joka puolella, jatkuvasti. Eniten oli numeroa 222 ja 1111, mm. pysäytin kaksi kertaa CD:n kohtaan 2min22s lähtiessäni pois huoneesta -katsomatta lainkaan siihen näyttöön sitä ennen; huomasin tämän vasta, kun tulin takaisin ja laitoin mankan taas päälle. Otin rautatieasemalta ensimmäisen junan, joka leffan jälkeen lähti, ja se sattuikin menemään klo 19.19 laiturilta 19. Sain työpaikan sähköpostiini virusvaroituksen, joka oli lähetetty klo 11.11.11. Näitä sattui koko ajan.

Tuli syksy, tapasin sen sieluntoverini -asiaan liittyy pari muutakin ihmeellisyyttä, sillä tapasimme netissä kun hän oli vasta eroamassa vaimostaan eikä ollut edes etsimässä ketään, sattuipahan vain vilkaisemaan sinkut.netin ilmoituksia . Hän tiesi heti ilmoitukseni luettuaan, että meidän kuuluu olla yhdessä; minä tiesin heti hänen vastauksensa luettuani, että tässä se nyt on, huolimatta siitä mikä hänen elämäntilanteensa oli (lisäksi hänellä oli 3 lasta, enkä ole koskaan tottunut olemaan lasten kanssa). Tapasimme keskustassa, mutta ilta meni baareissa musiikin yli huutaessa ja lisäksi olimme kumpikin juoneet -päätimme tehdä treffit seuraavalle illalle Bembölen kahvituvalle. Halasimme, ja näin hänen selkänsä takaa viereisen bensa-aseman bensanhinnan. Se oli 1.111 euroa...

Kukaan, kuka tämän on itse kokenut, ei voi väittää että kyseessä on pelkkä sattuma vain. En väitä minäkään.

[R.aven]

Pakko kans kirjoittaa eräs outo kokemukseni joka tapahtui viikko sitten.

Pohjustetaan tarinaa siten että nykyisellä poikaystävälläni ja hänen viidellä ystävällään on eräs karmiva tapaus käynyt liittyen yliluonnolliseen ja pikkutyttöön.

Olimme kahdestaan yöllä makaamassa sängyssäni, ikkuna oli hiukan raollaan josta puhalsi hyvin pieni tuulenvire. Katsoimme televisiota ja juttelimme niitä näitä, kunnes aloin kyselemään häneltä tästä tapahtumasta ja samantien kun hän alkoi puhumaan siitä, pimennysverhoni alkoi väpättämään hullun lailla ja kun poikaystäväni hiljeni, loppui myös verhon heiluminen.
Tätä jatkui hetken kunnes tajusin lopettaa kyselyn. Verho heilui siis joka kerta kun poikaystäväni tästä asiasta puhui. Hetken päästä siitä sitten aloimme sekstailemaan ja kesken kaiken ihmettelin että miksiköhän nyt tuntuu näin märälle ja työnsin poikaystäväni pois kunnes katsottiin että molemmat on aivan veressä sukupuolielimistään.
Nousin seisomaan jolloin veri alkoi valumaan kunnolla reisiä pitkin ja sitä tuli paljon, mikä ei todellakaan ole normaalia. Samalla alkoi hirveä kuumotus ja sitten tuli ns."sokaistuminen", eli en oikeastaan nähnyt mitään koska korvissa sumisi ja olin aivan pyörtymäisilläni.
Menin sitten istumaan sängyn reunalle, ja sitten alkoi mieletön niskakipu, sanoin poikaystävälleni etten saa päätäni nostettua ylöspäin, eli se vaan roikkui edessä hartioiden välissä. Sitten poikaystäväni totesi että "jaaha, tiedänpä mistä on kyse". minä arvasin sen myös, koska hän oli koko illan selittänyt miten haluaisi minunkin "näkevän sen".
Siirryimme parvekkeelle tupakalle raittiiseen ilmaan ja lähes heti oloni parani, ei mitään, ei verenvuotoa, ihan normaali olotila. Siinä sitten röökit vedettyämme siirryimme sänkyyn takaisin, ja juu, en nukkunut hyvin.
Pelästyin todella pahasti tätä ja pimeyden pelko on vielä isompi mitä normaalisti.

Tähän liittyy vielä se että toi niskakipu on ollut jokaisella noista joka tuon tapahtuman koki aikoinaan ja monia juttuja muita juttuja mitä on ainakin poikaystävälleni tapahtunut tuon saman tapahtuman pohjilta.

[joey]

R.aven, vaadin ehdottomasti että kerrot tuon tapahtuman, josta keskustelitte. Enkä varmaan ole yksin vaatimusteni kanssa