MURHA.INFO

Silmiin osui tällä saitilla "Suomen historian pahimmat tuomitut tappajat" tms ketju. Tappolukukunkkua ei noteerattu, kuten ei ole noteerattu häntä koko murhainfossa.

Mies kyseessä on Eero Nero, joka vuonna 1947 tuomittiin peräti 33 taposta 12 vuoden vankeuteen (ensin tuomio oli elinkautinen).

Eero Veikko Nero (synt. 1916- kuollut 1963) toimi jatkosodan aikana Kannaksen Terijoen Jalkalan sotavankileirin komentaja tunnuslauseenaan "Ryssiä on tuhottava niin paljon kuin mahdollista. Mitä useampi niistä on raatona, sitä parempi."

Ensimmäiset tapot tapahtuivat syksyllä 1941, jolloin luutnantti Nero teloitti pistoolillaan kaksi sotavankia kurittomuudesta. Tässä vaiheessa esimiehet kiittelivät Neroa tarmokkaista otteista. Vankitappoja kertyi pitkin sota-aikaa, osa omakätisesti, osa teloituskäskyn antajana.

Kaikista tapauksista Nero ei saanut tuomiota. Eräs tällainen tapaus oli vuoden 1942 alussa, jolloin koko joukko vankeja paleltui pahoin lumitöissä. Käypä hoito oli viedä 14 vankia miinoja polkemaan sektorille, johon ei ollut riittänyt miinanraivauskalustoa. Loput 13 vankia Nero teloitutti. Syytettä tästä ei tullut edes sodan jälkeen, koska jäi epäselväksi toimiko Nero esimiehensä käskyn mukaisesti, vaiko itse mielivaltaisesti.

Nero vapautui vankilasta v. 1953, ja toimi Suomen Sementtiyhdistyksen palveluksessa esimiehenä upseeristaustansa mukaisesti.

Tässähän on ollut oikein oiva mies, tuossa alussa mainitussa säikeessä oli Kirves-Koljonen, muistaakseni hän toimi S-rykmentissä(Ässärykmentti, Kuolemanpartio ja muuta mielikuvituksellista, Hesen pojat vähän glorifoi lähtöänsä ja tekemisiään), heKin sotasankareita mutta asemasota ei poikia/miehiä kiinnostanut, olisikohan joku heistäkin kohdannut nerokkaan Neron. Mutta rauha kaikille Suomen sotien veteraaneille.

Tuollainenkin tuli mieleen kun kaiveli:
https://agricolaverkko.fi/review/tarkea ... n-kasissa/
Jutussa referoitu Kujalan Antin 2008 kirjoittamaa kirjaa: ´Vankisurmat. Neuvostosotavankien laittomat ampumiset jatkosodassa´

Suomihan otti jatkosodassa noin 65 000 sotavankia, joista noin 22 000 menehtyi vankeudessa, valtaosa aliravitsemukseen ja tauteihin etenkin talvena 1941-1942. Kujalan arvion mukaan vankeja ammuttiin noin 1 200 tai vähän yli.

Olisi taitanut löytyä Neron kaltaisia paljonkin jos olisi ollut poliittista halua aikoinaan. Olisiko Nero töhöillyt jotain muutakin kun saanut poliittisen tuomion, noin niin kuin humanistien mielenrauhan vuoksi

Venäläisten valvontakomission tyydyttämiseksi on ilman muuta joku/jotkut tarvinnut tuomita kunnolla. Sota-ajan jälkipuinnista saa käsityksen, että aika paljon suomalaiset kuitenkin onnistuivat salaamaan, jotta ei aivan törkymäisiä "poliittisia" tuomioita ilman olosuhteisiin katsomista olisi tapahtunut.

Kun lueskelin tätä Neron tapausta Hesarin digiarkistosta niin olihan siinä vyyhti, jossa kenraalikuntaa myöten oltiin "tietämättömiä" sotavankikuritoimenpiteistä, ja pantiin syyt alemman upseeriston omavaltaisuuden piikkiin.

Unkarilainen kirjoitti: ↑Pe Touko 29, 2020 5:31 pm Silmiin osui tällä saitilla "Suomen historian pahimmat tuomitut tappajat" tms ketju. Tappolukukunkkua ei noteerattu, kuten ei ole noteerattu häntä koko murhainfossa.

Mies kyseessä on Eero Nero, joka vuonna 1947 tuomittiin peräti 33 taposta 12 vuoden vankeuteen (ensin tuomio oli elinkautinen).

Mielestäni nämä sotahommissa toimineet eivät kuulu siihen ketjuun, koska tappamisella on yleensä ollut valtion täysi tuki.
Aseistuksen antamista myöten.

Ensimmäiset tapot tapahtuivat syksyllä 1941, jolloin luutnantti Nero teloitti pistoolillaan kaksi sotavankia kurittomuudesta. Tässä vaiheessa esimiehet kiittelivät Neroa tarmokkaista otteista. Vankitappoja kertyi pitkin sota-aikaa, osa omakätisesti, osa teloituskäskyn antajana.

Se on oikein, että niskuroivat ryssät ammutaan.
Tuomio oli väärä ja poliittinen.
Sentään sai kunnon työn jälkijättöisenä palkkiona.

Tässä vielä keppeet mullat, ja käsi lippaan...

Vankileirin komentaja, joka ampuu aseettomia, ei ole mitään muuta kuin traumatisoitunut nysäkulli. Sotasankarit olivat etulinjassa ja kaukopartiossa. Tämmöiset teloittajasurkimukset kuuluisi hirttää.

Kardemumma kirjoitti: ↑Ti Kesä 09, 2020 7:01 pm Vankileirin komentaja, joka ampuu aseettomia, ei ole mitään muuta kuin traumatisoitunut nysäkulli. Sotasankarit olivat etulinjassa ja kaukopartiossa. Tämmöiset teloittajasurkimukset kuuluisi hirttää.

Niinpä ja jos hautansa jossain on, se on oiva paikka käydä paskalla.

Näitä." sotasankareita " oli suojeluskunnat täynnä. Pohjimmiltaan pelkurimaisia murhaajia jotka pääsi toteuttamaan sopivasti sairaita mielihalujaan aseettomiin vankeihin ym. onnettomiin.

Ei voi kuin ihmetellä jos joku tällaista vielä kunnioittaa.

Inhoan (presidentin johdollakin edistettyä) nykytrendiä, missä sotaan rintamalla osallistuneita syyllistetään köykäisin aihetodistein: ”Isoisä kirjoitti päiväkirjaansa kokeneensa hirveyksiä. Hän oli varmaan siis natsi ja tappoi varmaan tuhansia juutalaisia. Kyllä Suomi on anteeksipyynnön ja korvaukset velkaa...”

Eero Nero ei kuitenkaan ollut rintamasotilas, vaan pesunkestävä selustan urho Kotijoukkojen esikunnan sotavankitoimiston alaisuudessa. Omat esimiehet yrittivät jo sodan aikana saada Neron lailliseen edesvastuuseen rikoksistaan, mutta prosessi pysähtyi korkeimpaan sotilas- ja poliittiseen johtoon - olisihan silloin oma-aloitteisesti todettu sotarikoksen tapahtuneen.

Vaihtoehtoisella historialla ei pitäisi spekuloida, mutta mielestäni Neron luonteella olisi toimintaa jatkettu NKVD:n leivissä, jos valta Suomessa olisi totaalisesti vaihtunut 1944. Neron motivaatio perustui varmaankin enemmän sairaaseen mieleen kuin politiikkaan. Miltä se tuolloin näytti, on asia erikseen. Mielen yleistä kypsymättömyyttä rehvastelevan murhailun taustatekijänä tukee myös se, että Nero oli tekojen aikaan vielä melko poikanen. Poikaluutnantti kotirintamalla.

Että sellainen sankari.