Päätinpä avata topikin kuulustelulle, ja sen tekniikalle. Sinänsä ajankohtainen aihe, ottaen huomioon uuden "En Kommentoi" -bolemiikin.
Asiahan on sangen mielenkiintoinen. Mikä saa ylipäänsä paatuneenkin rikollisen "laulamaan" kuuulustelussa? Tabu, josta kaikki suuna päänä vaahtoavat tyyliin: "En koskaan tunnusta enkä vassaa..."
Luin kerran Der Spiegelistä artikkelin, jonka mukaan suurin syy rikoksen tunnustamiseen (jos on useampia asiaan liittyviä epäiltyjä) tulisi pelosta, että itse "saa syyt niskaansa kun toinen pääsee pälkähästä". Eli siis jonkinlaisen kateuden takia kerrotaan "kaikki". Eli siis klassinen tapaus, jossa oppilas huutaa opettajalle: "En mä ollut ainoa, toikin lunttas!"
Asiaa valotettiin seuraavalla esimerkillä:
Henkilöt A ja B ovat pidätettyjä ja erillään kuulusteltavina vakavasta rikoksesta. Molemmille annetaan ns. monivalintatehtävä:
a) Jos et tunnusta, eikä kaverisikaan tunnusta, tulee tuomioksi 3 vuotta
b) Jos tunnustat, ja kaverisikin tunnustaa, tulee tuomioksi 5 vuotta
c) Jos et tunnusta, ja kaverisi tunnustaa, sinulle tulee tuomioksi 8 vuotta ja kaverillesi 2 vuotta
Jotakuin kaikki tämän mukaan tunnustaisivat. Eikä pelkona itse asiassa ole se, että "pitääkö kaveri sanansa" ja tuomioksi tulisi vain 3 vuotta, vaan pahin pelko onkin kuulemma siinä, että itse pitää sanansa ja toinen luikahtaa samasta rikoksesta vähemmällä...
Täytyy kuitenkin muistaa, ettei Suomen Rikoslaki tunne "alennusta" tunnustuksesta, toisin kuin eräissä muissa valtioissa. Toisin sanoen vanha sananlasku: "Koskaan ei kannata tunnustaa muijalle eikä poliisille", pitäisi kutinsa. Tuon esimerkkitapauksen kaltaisia ajatusmalleja saattaa kuitenkin olla monilla kuulusteltavilla. Olisiko perimmäisen totuuden siemen pelossa, että joutuu itse syytetyksi, kun tietää muiden mahdollisesti pääsevän pälkähästä?
Oma teoriani on ns. lumipalloilmiö. Kun "alan mies" jää kiinni jostain, hänellä on ollut montakin rautaa tulessa. Hän haluaa päästä pian pois järjestelemään asioitaan, ettei jäisi kiinni kaikista mahdollisista hämärähommistaan. Siinä tulisi helposti mieleen tunnustaa kuulusteltu asia. Yksi taistelu hävitty, mutta "sota jatkukoon".
Erään virkavallan edustajan kanssa kävin tästä asiasta laajojakin keskusteluja. Hänellä oli asiaan "wanhan liiton" kanta, jossa molemmat osapuolet usein tunsivat toisensa ja jollain omituisella tavalla olivat ystävystyneitä. Kuulustelija toimi myös eräänlaisena psykologina tai jopa pappina, jolle synnit kerrottiin.
Tässäpä tätä pohdintaa näin aluksi.
EDIT: Muokattu otsikkoa - RAID
Kuulustelutekniikasta - Miksi rikollinen puhuu?
Klassisin on toki "Ole vaan vaiti, kaverisi kertoikin jo kaiken oleellisen", jolloin tulee kiire kertoa oma versio. Toimii tietenkin vain ensikertalaisilla tai tekijöillä, joiden keskinäinen luottamus on nolla. Tunnenkin yhden kaverin joka nuorena lauloi heti kyseiset vuorosanat kuultuaan. Eipä laula enää... eli oppi kerrasta ei siis joutunut vaiennetuksi.
Ihmisiä on niin moneen lähtöön että kaikki eivät edes osaa pysyä vaiti vaikka sahaavatkin vain omaa oksaansa kertomalla tapahtumista. Jotkut saattavat tuntea suurtakin mielihyvää ja ylpeyttä omia tekojaan muistellen, vaikka kyseessä olisi rikos, jonka kohdalla ei varsinaisia tunnontuskia olisikaan esim. murto tms. Myötäkarvaan kun silittää niin johan kehrää.
Myöskään painetta eivät kaikki kestä samalla tavoin ja tunne että köysi kiristyy saattaa lopulta murentaa tahdon pyristellä.
Se kai aiheessa kiinnostavaa onkin, että kaikkiin toimivaa ratkaisua ei olekaan ja toisiin ei auta kidutuskaan.
Ihmisiä on niin moneen lähtöön että kaikki eivät edes osaa pysyä vaiti vaikka sahaavatkin vain omaa oksaansa kertomalla tapahtumista. Jotkut saattavat tuntea suurtakin mielihyvää ja ylpeyttä omia tekojaan muistellen, vaikka kyseessä olisi rikos, jonka kohdalla ei varsinaisia tunnontuskia olisikaan esim. murto tms. Myötäkarvaan kun silittää niin johan kehrää.
Myöskään painetta eivät kaikki kestä samalla tavoin ja tunne että köysi kiristyy saattaa lopulta murentaa tahdon pyristellä.
Se kai aiheessa kiinnostavaa onkin, että kaikkiin toimivaa ratkaisua ei olekaan ja toisiin ei auta kidutuskaan.
Re: Kuulustelutekniikasta
Tässä pari kuulustelutaktiikkaa lisää:
"Hyvä poliisi, paha poliisi" on ilmeisen yleinen taktiikka. Toinen leikkii kaveria ja toinen sitten on se paha, joka uhkailee. Näin kuulusteltava avautuisi sitten tälle ystävällisemmälle hemmolle. Tämä taktiikka tosin (yleensä?) hoidellaan Suomessa jo ennen varsinaista kuulustelua eli kiinnioton yhteydessä. Toinen ärhentelee ja toinen puhuu suunnilleen tähän tyyliin "ei sinunkaan kannata kaikkea kestää, kerro nyt vaan se totuus"
Yksi taktiikka on myös se, että poliisi on kuulusteluissa tietävinään asioita jo edeltä käsin, vaikkei oikeasti vain epäilee. Saatetaan suoraan valehdellä tyyliin, että nähtiin myös rahan vaihto, tai että paikalla oli siviilipoliiseja jotka näkivät kaiken. Tässä vaihessa kuulusteltava voi sitten luulevansa olevansa jo nalkissa, vaikka oikeasti ei ole kuin epäily ja näin sitten puhuu suunsa puhtaaksi.
Yleistä on myös se, että sinua puhutetaan niin paljon, että puhut itsesi pussiin. Siis jos aukaiset suusi. Samoja asioita toistetaan, mutta eri muodossa ja hups paljastitkin jotain huomaamatta.
Kuulusteluissa tietenkin käytetään paljon koppihoitometodia myös, että jos vaikka pyydät asianajajan paikalle, niin sinut heitetään koppiin. Monillehan koppi voi olla pahakin paikka ja näin suu aukeaa. Vaikka siellä ei kolmea päivää kauempaa saa pitää ilman vangitsemista. itseasiassa voidaan pitää neljä päivääkin, jos ensimmäiseksi päiväksi heitetään juoppoputkaan. Siitä asti kun sinulle ilmoitetaan olevasi pidätetty, niin alkaa se kolme päivää.
Yleensä ottaen kuulustelija saattaa olla tosi ystävällinen ja ikäänkuin vähättelee rikosta. Kuulustelee tyyliin, että hoidetaan tämä pikkujuttu pois, niin päästään tästäkin eroon ja tässä vaiheessa epäilty sitten tunnustaa ja se onkin sitten tuomionluku edessä tästä "pikku jutusta".
Yleistä näin kännykkäaikana on tietenkin myös se, että heitetään nauha pyörimään jossa puhut kaverisi kanssa jostain asioista. Näin sinut syyllistetään puhelunkuuntelun avulla ja näin luulet taas olevasi nalkissa ja aukaiset suusi.
Jos sinut vangitaan ja siirretään vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä, niin käytetään myös valepoliiseja, jotka tulee sinun sellikaveriksi. ja saatat sitten tälle avautua. Eikös tämä Nissen kuuluisa lausahdus tapahtunut juuri näin, siis tämä "tehty mikä tehty, 15 vuotta tuli".
OT: Huomasitteko muuten tässä Jeren oikeudenkäynnissä kaverin, jolla oli T-paita päällä jossa luki edessä "En kommentoi" ja selässä oli teksti "Ulkojäsen"
"Hyvä poliisi, paha poliisi" on ilmeisen yleinen taktiikka. Toinen leikkii kaveria ja toinen sitten on se paha, joka uhkailee. Näin kuulusteltava avautuisi sitten tälle ystävällisemmälle hemmolle. Tämä taktiikka tosin (yleensä?) hoidellaan Suomessa jo ennen varsinaista kuulustelua eli kiinnioton yhteydessä. Toinen ärhentelee ja toinen puhuu suunnilleen tähän tyyliin "ei sinunkaan kannata kaikkea kestää, kerro nyt vaan se totuus"
Yksi taktiikka on myös se, että poliisi on kuulusteluissa tietävinään asioita jo edeltä käsin, vaikkei oikeasti vain epäilee. Saatetaan suoraan valehdellä tyyliin, että nähtiin myös rahan vaihto, tai että paikalla oli siviilipoliiseja jotka näkivät kaiken. Tässä vaihessa kuulusteltava voi sitten luulevansa olevansa jo nalkissa, vaikka oikeasti ei ole kuin epäily ja näin sitten puhuu suunsa puhtaaksi.
Yleistä on myös se, että sinua puhutetaan niin paljon, että puhut itsesi pussiin. Siis jos aukaiset suusi. Samoja asioita toistetaan, mutta eri muodossa ja hups paljastitkin jotain huomaamatta.
Kuulusteluissa tietenkin käytetään paljon koppihoitometodia myös, että jos vaikka pyydät asianajajan paikalle, niin sinut heitetään koppiin. Monillehan koppi voi olla pahakin paikka ja näin suu aukeaa. Vaikka siellä ei kolmea päivää kauempaa saa pitää ilman vangitsemista. itseasiassa voidaan pitää neljä päivääkin, jos ensimmäiseksi päiväksi heitetään juoppoputkaan. Siitä asti kun sinulle ilmoitetaan olevasi pidätetty, niin alkaa se kolme päivää.
Yleensä ottaen kuulustelija saattaa olla tosi ystävällinen ja ikäänkuin vähättelee rikosta. Kuulustelee tyyliin, että hoidetaan tämä pikkujuttu pois, niin päästään tästäkin eroon ja tässä vaiheessa epäilty sitten tunnustaa ja se onkin sitten tuomionluku edessä tästä "pikku jutusta".
Yleistä näin kännykkäaikana on tietenkin myös se, että heitetään nauha pyörimään jossa puhut kaverisi kanssa jostain asioista. Näin sinut syyllistetään puhelunkuuntelun avulla ja näin luulet taas olevasi nalkissa ja aukaiset suusi.
Jos sinut vangitaan ja siirretään vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä, niin käytetään myös valepoliiseja, jotka tulee sinun sellikaveriksi. ja saatat sitten tälle avautua. Eikös tämä Nissen kuuluisa lausahdus tapahtunut juuri näin, siis tämä "tehty mikä tehty, 15 vuotta tuli".
OT: Huomasitteko muuten tässä Jeren oikeudenkäynnissä kaverin, jolla oli T-paita päällä jossa luki edessä "En kommentoi" ja selässä oli teksti "Ulkojäsen"
-
Harriet Makepeace
Aihe sinänsä on aika mielenkiintoinen.
Taitava kuulustelija/haastattelija on erittäin hyvä psykologi, ja hän voi saada epäillyn ns avautumaan, tosin epäilty saattaa mennä lukkoon jos painostetaan liian ankarasti (mielestäni näin tapahtui madeleinen katoamistapauksessa, jolloin poliisi painosti vanhempia liikaa). Nykyään poliisilla on useita eri strategioita kuulusteluja varten, mutta näistä ei kovin yksityiskohtaisesti kerrota. Haastattelun voi hoitaa esim kahvikupin äärellä rupatellessa tai vastassa voi olla 10 haastattelija jotka esittää tiuhaan tahtiin todella vaikeita ja epämiellyttäviä kysymyksiä.Kuulusteluhuoneen yksi seinä voi olla sisäpuolelta läpinäkymätöntä lasimateriaalia, josta tarkkaillaan epäillyn reaktioita ja käyttäytymistä (behavioral evidence)
Leffoissa ollaan nähty miten poliisi voi yrittää naruttaa, esim sanoa että toinen on jo kertonut kaiken ja yrittää saada syyt niskoillesi tms, kerropa nyt oma versiosi.. tavoitteena tietysti saada haastateltavasta totuus irti.
Jossakin maissa, tosin pidetään fyysistä kidutusta tehokkaimpana keinona..
Muuten jenkeissä luetaan epäillylle aina oikeudet pidätyksen yhteydessä:
Sinulla on oikeus vaieta. Kaikkea sanomaasi voidaan käyttää todisteena sinua vastaan.
Taitava kuulustelija/haastattelija on erittäin hyvä psykologi, ja hän voi saada epäillyn ns avautumaan, tosin epäilty saattaa mennä lukkoon jos painostetaan liian ankarasti (mielestäni näin tapahtui madeleinen katoamistapauksessa, jolloin poliisi painosti vanhempia liikaa). Nykyään poliisilla on useita eri strategioita kuulusteluja varten, mutta näistä ei kovin yksityiskohtaisesti kerrota. Haastattelun voi hoitaa esim kahvikupin äärellä rupatellessa tai vastassa voi olla 10 haastattelija jotka esittää tiuhaan tahtiin todella vaikeita ja epämiellyttäviä kysymyksiä.Kuulusteluhuoneen yksi seinä voi olla sisäpuolelta läpinäkymätöntä lasimateriaalia, josta tarkkaillaan epäillyn reaktioita ja käyttäytymistä (behavioral evidence)
Leffoissa ollaan nähty miten poliisi voi yrittää naruttaa, esim sanoa että toinen on jo kertonut kaiken ja yrittää saada syyt niskoillesi tms, kerropa nyt oma versiosi.. tavoitteena tietysti saada haastateltavasta totuus irti.
Jossakin maissa, tosin pidetään fyysistä kidutusta tehokkaimpana keinona..
Muuten jenkeissä luetaan epäillylle aina oikeudet pidätyksen yhteydessä:
Sinulla on oikeus vaieta. Kaikkea sanomaasi voidaan käyttää todisteena sinua vastaan.
Tuomiot jaetaan vasta rosiksessa. Kuulusteluissa on ihan turha lähteä puhumaan mitään.
Tai jos jostain ihmeen syystä haluaa puhua, niin täytyy olla helvetin varma siitä mitä on tekemässä. Niitä juttuja kun on aika vittumaista sen allekirjoituksen jälkeen lähteä perumaan.
Tai jos jostain ihmeen syystä haluaa puhua, niin täytyy olla helvetin varma siitä mitä on tekemässä. Niitä juttuja kun on aika vittumaista sen allekirjoituksen jälkeen lähteä perumaan.
Toi on aivan helvetin yleistä. Oikeastaan sääntö jo. Siksipä "en kommentoi" läpän paras kaveri on "onks näyttöä kans?"apollo kirjoitti:Yksi taktiikka on myös se, että poliisi on kuulusteluissa tietävinään asioita jo edeltä käsin, vaikkei oikeasti vain epäilee. Saatetaan suoraan valehdellä tyyliin, että nähtiin myös rahan vaihto, tai että paikalla oli siviilipoliiseja jotka näkivät kaiken. Tässä vaihessa kuulusteltava voi sitten luulevansa olevansa jo nalkissa, vaikka oikeasti ei ole kuin epäily ja näin sitten puhuu suunsa puhtaaksi.
-
Jack the Ripper
- Adrian Monk
- Viestit: 2653
- Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
- Paikkakunta: Helsinki
Oliko se tuon Ulvilan tapauksen yhteydessä kun "pastori" meni selliin ja sanoi että hänelle voi kertoa kaiken. Siis tämä syytön näyttelijä oli pidätettynä. Pappi olikin sitten poliisi, joku korkea-arvoisempi muistaakseni. Pitäisikö tällainen näyttö oikeudessa, jos olisi vaikka tunnustus tullut. Eivätkö tällaiset juonet ole oikeusvaltiossa naurettavia? 
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Enemmän, kuin vertailla erilaisia kuulustelumetodeja, minua kiinnostaa miksi kuulusteltava ylipäänsä sanoo mitään?
On maita, joissa "avunanto" ja tunnustaminen auttaa suoraan tuomion pituuteen. Mahdollisesti vai saada jopa korvauksia. On todistajansuojelua ennenaikaisine eläkkeineen, on "palkkiota", on diilejä, mitä missäkin.
Meillä kun ei Suomessa kuitenkaan ole minkäänlaista (virallista) palkkiojärjestelmää, herääkin kysymys: "miksi ylipäänsä kommentoida mitään"?
Suomessahan poliisin esitutkinnan katsotaan olevan oikeudenkäsittelyn "esityötä". Tämä ei kuitenkaan velvoita kuulusteltavaa millään tavoin "auttamaan" (rikoksesta epäiltynä) asiansa selvittelyä. Puhtaasti vedonlyöjän silmin vaikuttaisi hölmöltä lähteä pelaamaan tätä peliä, voitettavaa kun ei ole. On vain hävittävää.
Asetelma on ajankohtaisesti mielenkiintoinen. Karalahden tapauksessa syyttäjä tarinoi suhteellisen naiivisti tyyliin: "jos ei halua kommentoida, on varmaan salattavaa..." Tämänkaltaista järjestelmää, joka edellyttäisi ja vaatisi syytetyn puhumista kuulustelijan halun mukaisesti, meillä ei Suomessa kuitenkaan ole. On vain traditiot ja totuttu, "mennyt maailma". Jos ylipäänsä puhutaan oikeusvaltiosta, pitäisi syytetyn perusoikeuden - "olla hiljaa -" pysyä koskemattomana.
Jokin aika sitten oli lehdistössä juttua siitä, että vanha tyyli ei kuulusteluissa "enää pure" nykyajan järjestäytyneen porukan kanssa. Vähemmän ja vähemmän puhutaan. Itse veikkaan tämän Karalahden tapauksen olevan eräänlainen vedenjakaja. Periaatteessa miehen vähäpuheisuuden ei saisi antaa haittaa oikeuden toteutumista, mutta haluaako oikeuslaitos näyttää esimerkkiä, antaa sanattoman viestin, että "vaikeneminen ei ole kultaa". Elämme mielenkiintoisia aikoja.
On maita, joissa "avunanto" ja tunnustaminen auttaa suoraan tuomion pituuteen. Mahdollisesti vai saada jopa korvauksia. On todistajansuojelua ennenaikaisine eläkkeineen, on "palkkiota", on diilejä, mitä missäkin.
Meillä kun ei Suomessa kuitenkaan ole minkäänlaista (virallista) palkkiojärjestelmää, herääkin kysymys: "miksi ylipäänsä kommentoida mitään"?
Suomessahan poliisin esitutkinnan katsotaan olevan oikeudenkäsittelyn "esityötä". Tämä ei kuitenkaan velvoita kuulusteltavaa millään tavoin "auttamaan" (rikoksesta epäiltynä) asiansa selvittelyä. Puhtaasti vedonlyöjän silmin vaikuttaisi hölmöltä lähteä pelaamaan tätä peliä, voitettavaa kun ei ole. On vain hävittävää.
Asetelma on ajankohtaisesti mielenkiintoinen. Karalahden tapauksessa syyttäjä tarinoi suhteellisen naiivisti tyyliin: "jos ei halua kommentoida, on varmaan salattavaa..." Tämänkaltaista järjestelmää, joka edellyttäisi ja vaatisi syytetyn puhumista kuulustelijan halun mukaisesti, meillä ei Suomessa kuitenkaan ole. On vain traditiot ja totuttu, "mennyt maailma". Jos ylipäänsä puhutaan oikeusvaltiosta, pitäisi syytetyn perusoikeuden - "olla hiljaa -" pysyä koskemattomana.
Jokin aika sitten oli lehdistössä juttua siitä, että vanha tyyli ei kuulusteluissa "enää pure" nykyajan järjestäytyneen porukan kanssa. Vähemmän ja vähemmän puhutaan. Itse veikkaan tämän Karalahden tapauksen olevan eräänlainen vedenjakaja. Periaatteessa miehen vähäpuheisuuden ei saisi antaa haittaa oikeuden toteutumista, mutta haluaako oikeuslaitos näyttää esimerkkiä, antaa sanattoman viestin, että "vaikeneminen ei ole kultaa". Elämme mielenkiintoisia aikoja.
NII-I!EuroJR kirjoitti:Enemmän, kuin vertailla erilaisia kuulustelumetodeja, minua kiinnostaa miksi kuulusteltava ylipäänsä sanoo mitään?
Meillä kun ei Suomessa kuitenkaan ole minkäänlaista (virallista) palkkiojärjestelmää, herääkin kysymys: "miksi ylipäänsä kommentoida mitään"?
Ja tähän ku ei tahdo saada vastausta ees niiltä ketkä mielummin imee sian kullia ku on lojaali kavereilleen. "En mää mitään oo sanonu" vaikka kuulustelupöytäkirjat näyttäis toista. Kai se henkinen painostus on vaan joillekki liikaa ku joutuu olee pari päivää kopissa ja kuuntelee vittuilua poliiseilta ja uskoo niihin epätoivosiin huijausyrityksiin+se että ne koittaa aika hyvin laittaa sanoja sun suuhus sillä jankkaamisella sun muulla.
Eipä tota liikaa puhumista taida harrastaa oikein ku täydet idiootit ja sellaset kenellä on kova päihdeongelma, ei kestä päivää ilman pamilätkää ja kiljutonkkaa ku alkaa pelottaa.
1. Älä anna lausuntoja
2. Älä ajaudu muutenkaan keskusteluihin poliisin kanssa
3. Hanki avustaja
4. Pysy tyynenä ja rauhallisena
5. Jos sinua pahoinpidellään, mene lääkäriin ja hanki kirjoitettu raportti vammoistasi. Ota poliisien nimet ylös.
Siinä on jonku kirjottamasta 'miten käyttäytyä kuulusteluissa' lappusesta se pääpointti, googlella saattaa löytyä jostain ku en viitti copypastee koko juttua.
Some people say they are only doing their job
but it was their own decision to be a fuckin' cop
so why any compassion when they gonna die
most of us think like this you know that's not a lie!
but it was their own decision to be a fuckin' cop
so why any compassion when they gonna die
most of us think like this you know that's not a lie!
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Omalta osaltani minua kiinnostaa lähinnä tuo peli, ja kuinka se käydään. Mitkä ovat ne "panokset", mitä kuulusteltava katsoo voittavan, kun kertoo asioita.
Arvofilosofinen pohdinta jääköön osaltani muille. Sanottakoon kuitenkin, että ymmärrettävämmäksi tekisi puhumisen, jos Suomessa olisi jonkinlainen palkkiojärjestelmä, joka siihen kannustaisi. Kun se puuttuu, ei puhumisella näinollen mitään voitakaan.
Tilanne on vähän sama, kuin joutuisi samanlaiseen tullitarkastukseen kuin Tony Halme aikoinaan. Häntä pyydettiin avaamaan laukkunsa ja näyttämään tavaroitaan. Siihen hän vastasi: "Avaa itse, se on sun duuni eikä minun!"
Arvofilosofinen pohdinta jääköön osaltani muille. Sanottakoon kuitenkin, että ymmärrettävämmäksi tekisi puhumisen, jos Suomessa olisi jonkinlainen palkkiojärjestelmä, joka siihen kannustaisi. Kun se puuttuu, ei puhumisella näinollen mitään voitakaan.
Tilanne on vähän sama, kuin joutuisi samanlaiseen tullitarkastukseen kuin Tony Halme aikoinaan. Häntä pyydettiin avaamaan laukkunsa ja näyttämään tavaroitaan. Siihen hän vastasi: "Avaa itse, se on sun duuni eikä minun!"
Suomessa saa periaatteessa pienen alennuksen jos auttaa OMAN rikoksensa selvittelyssä. Vastaavasti palkkiota ei saa jos selvittelee tai ilmiantaa muiden tekosia. Tästä aiheesta oli PoliisiTV:ssä juttua pari viikkoa sitten. On haluttu ettei Suomessa mennä siihen että diilejä tekemällä rikollinen pääisi kuin koira veräjästä, kunhan pystyy ilmiantamaan muita. Siinä tavallaan se oikeuden tasavertaisuusperiaate hajoaa, koska jollakulla voi olla paremmat mahdollisuudet kaupankäyntiin kuin jollakulla toisella.
On kyllä paljon esimerkkejä missä oman rikoksen selvittely ei ole tuonut alennusta, vaan päinvastoin! Siinähän helposti tulee esiin uusia asioita, minkä pohjalta voidaan syyttää vakavammista asioista, kuin mitä aluksi oli tiedossa.
Esimerkkinä huumejuttu vuodelta 2001. Eräs kolmikko oli myynyt ja levittänyt ekstaasia Helsingissä noin parin vuoden ajan. Kuulusteluissa "Lucy" päätti puhua suunsa puhtaaksi ja tunnustaa kaikki mitä on tehnyt. Tuloksena se että päätekijäksi todettu Lucy sai 7 vuoden ehdottoman tuomion ja molemmat pojat 2 vuoden tuomiot. Todellisuudessa pojat olivat pyörittäneet huomattavasti suurempaa kauppaa kuin Lucy, mutta myöntäneet teon vain siltä osin mitä tutkinnassa tuli ilmi. Tämä juttu herätti huomiota julkisuudessakin, koska päätekijä oli ensikertalainen nuori tyttö.
On kyllä paljon esimerkkejä missä oman rikoksen selvittely ei ole tuonut alennusta, vaan päinvastoin! Siinähän helposti tulee esiin uusia asioita, minkä pohjalta voidaan syyttää vakavammista asioista, kuin mitä aluksi oli tiedossa.
Esimerkkinä huumejuttu vuodelta 2001. Eräs kolmikko oli myynyt ja levittänyt ekstaasia Helsingissä noin parin vuoden ajan. Kuulusteluissa "Lucy" päätti puhua suunsa puhtaaksi ja tunnustaa kaikki mitä on tehnyt. Tuloksena se että päätekijäksi todettu Lucy sai 7 vuoden ehdottoman tuomion ja molemmat pojat 2 vuoden tuomiot. Todellisuudessa pojat olivat pyörittäneet huomattavasti suurempaa kauppaa kuin Lucy, mutta myöntäneet teon vain siltä osin mitä tutkinnassa tuli ilmi. Tämä juttu herätti huomiota julkisuudessakin, koska päätekijä oli ensikertalainen nuori tyttö.
Suomessa kommentoimattomuus tarkoittaa sitä että ei voi myöskään puolustautua esitetyiltä syytteiltä tai kiistää niitä. Oikeudessa on vastakkain kaksi eri kertomusta tapahtumien kulusta. On syytetyn oma kertomus tapahtumista ja toisena on poliisin ja syyttäjä näkemys asioista. Oikeus punnitsee kuinka paljon näyttöä löytyy noiden kahden eri kertomuksen tueksi. Jos näyttö on tietyiltä kohdin huteraa, ratkaistaan asia syytetyn hyväksi.EuroJR kirjoitti:Asetelma on ajankohtaisesti mielenkiintoinen. Karalahden tapauksessa syyttäjä tarinoi suhteellisen naiivisti tyyliin: "jos ei halua kommentoida, on varmaan salattavaa..." Tämänkaltaista järjestelmää, joka edellyttäisi ja vaatisi syytetyn puhumista kuulustelijan halun mukaisesti, meillä ei Suomessa kuitenkaan ole. On vain traditiot ja totuttu, "mennyt maailma". Jos ylipäänsä puhutaan oikeusvaltiosta, pitäisi syytetyn perusoikeuden - "olla hiljaa -" pysyä koskemattomana.
Jos syytetty on koko prosessin ajan ollut hiljaa eikä ole halunnut kommentoita mitään, katsotaan että hän on tyytyväinen siihen kertomukseen jonka syyttäjä esittää. Oikeudessa vaaka kallistuu syyttäjän puolelle, koska vastakkaisia näkemyksiä ei ole.
Karalahden tapaus on todellakin mielenkiintoinen. Syyttäjän esittämät "jauhekuvat" on aika heppoista näyttöä, saa nähdä onko niillä loppupeleissä mitään painoarvoa...
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Niinhän tuo käytäntö näyttäisi olevan. Jännä kyllä, tämä osaltaan tarkoittaa että syytetyn on todistettava itsensä syyttömäksi (uskottavalla puheella). Kuten sanoin, Karalahden tapaus tulee olemaan tässä aika merkittävä.Suomessa kommentoimattomuus tarkoittaa sitä että ei voi myöskään puolustautua esitetyiltä syytteiltä tai kiistää niitä. Oikeudessa on vastakkain kaksi eri kertomusta tapahtumien kulusta. On syytetyn oma kertomus tapahtumista ja toisena on poliisin ja syyttäjä näkemys asioista. Oikeus punnitsee kuinka paljon näyttöä löytyy noiden kahden eri kertomuksen tueksi. Jos näyttö on tietyiltä kohdin huteraa, ratkaistaan asia syytetyn hyväksi.
-
Porin
Naurettavimmat kuulustelutekniikat mihin olen törmännyt ovat Porin poliisilla.
Eräs sankari vetäisi ässän hihastaan ja leikki jenkkipoliisia.
"en kyllä menetä eläkettäni sun takias" oli uhkaus. Ha! Liika-annos amerikkalaisia poliisisarjoja ei tarkoita sitä että kuulusteltava niihin uskoisi. Vaikka Alibissakin taannoin oli joku urpo oikeudessa sanonut että poliisi ei lukenut hänelle hänen oikeuksiaan...
Toinen hyvä oli että "tässä kopissa ei ole kameroita tai mikrofoneja ni voin tehdä mitä tahansa". Kuitenkin se kamera näkyi ihan selkeästi kopin seinällä.
Sitten oma osansa oli ne sellikuulustelut. Ensin oltiin kaveria että "kerros nyt kaikki vaan ni päästään molemmat tänään kotiin" ja sitten oltiin mulkkua että "pidätkös meitä tyhmänä, me tiedetään jo kaikki, parempi että kerrot". Mitäs niille sitten kertomaan jos ne kerran tietää kaiken.
Vanha totuus, kiistossa kiitos seisoo, pitää paikkansa.
Eräs sankari vetäisi ässän hihastaan ja leikki jenkkipoliisia.
"en kyllä menetä eläkettäni sun takias" oli uhkaus. Ha! Liika-annos amerikkalaisia poliisisarjoja ei tarkoita sitä että kuulusteltava niihin uskoisi. Vaikka Alibissakin taannoin oli joku urpo oikeudessa sanonut että poliisi ei lukenut hänelle hänen oikeuksiaan...
Toinen hyvä oli että "tässä kopissa ei ole kameroita tai mikrofoneja ni voin tehdä mitä tahansa". Kuitenkin se kamera näkyi ihan selkeästi kopin seinällä.
Sitten oma osansa oli ne sellikuulustelut. Ensin oltiin kaveria että "kerros nyt kaikki vaan ni päästään molemmat tänään kotiin" ja sitten oltiin mulkkua että "pidätkös meitä tyhmänä, me tiedetään jo kaikki, parempi että kerrot". Mitäs niille sitten kertomaan jos ne kerran tietää kaiken.
Vanha totuus, kiistossa kiitos seisoo, pitää paikkansa.
Karalahtihan juuri yrittää osoittaa syyttömyyttään oikeudessa. Kuulusteluissa oli hiljaa, kuten usein ollaan. Ei kai tämä mikään uusi asia ole suomen oikeustaisteluissa.EuroJR kirjoitti:Niinhän tuo käytäntö näyttäisi olevan. Jännä kyllä, tämä osaltaan tarkoittaa että syytetyn on todistettava itsensä syyttömäksi (uskottavalla puheella). Kuten sanoin, Karalahden tapaus tulee olemaan tässä aika merkittävä.Suomessa kommentoimattomuus tarkoittaa sitä että ei voi myöskään puolustautua esitetyiltä syytteiltä tai kiistää niitä. Oikeudessa on vastakkain kaksi eri kertomusta tapahtumien kulusta. On syytetyn oma kertomus tapahtumista ja toisena on poliisin ja syyttäjä näkemys asioista. Oikeus punnitsee kuinka paljon näyttöä löytyy noiden kahden eri kertomuksen tueksi. Jos näyttö on tietyiltä kohdin huteraa, ratkaistaan asia syytetyn hyväksi.
Jos oikeudessakin olisi turpa kiinni, niin sitten syyttäjä saisi mesota mielensä mukaan.