Kakola sitten lusittu, se oli vain 2 h kakku.
Retki oli mielenkiintoinen, ainakin minusta se oli sitä.
Aurakatu 2 kohdalta lähti bussi, pöräyttäen suht täynnä sinne Kakolanmäelle.
Opas oli mainio, en tullut kysyneeksi, mutta melko varma olen että on ollut vartija, tunsi niin paljon kaikenlaista sisäpiirin juttua, että ei sitä kirjoista oikein opi, ei ainakaan äkkiä.
No sitten itse päätaloon, ensin aulaan, sitten seurasivat melko kiihkeällä vauhdilla kaikki siivet ja selliosastot, rundit, päiväsellit, yösellit, jne. kuin myös pyttyosasto. Paikoitellen tuli selväksi nimitys ” Hurjan Pojan Koti ” Siellä on aikaa ja tiloja rauhoittua, jos niikseen tulee, kovallekin kundille löytyy kengittäjä.
Rundissa katselin sitä häkkiä jossa Hammar vietti aikaansa pakonsa jälkeen, sangen pitkän tovin.
Sisempi kalteriovi on tangon avulla lukittu kauempaa, sitten vielä toinen ovi. Siellä on hyvässä tallessa.
Sitten lisäksi kirkko, ruokala, kirjasto, toimintahuone merinäköalalla, Ruotsinpaattien reitti näkyi hienosti. Seinässä mm seuraava teksti:
” Suomu Juholle terveisiä T: Nikita Joachim Fougantine ”
Opas sanoi että 800 rappusta on reitillä, sen uskoo, kovin on sokkeloinen paikka. Oppaalla paljon hyviä juttuja, mm. näytti Jesse Jauhiaisen sellin, sen missä tämä veijari keitteli kiljua jätesäkissä, jalosti siitä pontikkaa loisteputkessa, pujotti alakerran sellin muoviletkun ja juotti kaverit känniin.
Yläpuolella asusti Kakolan Kunkku, Kanaali Koskinen, kolisteli, metelöi ja huusi. Jesse sai jotenkin väsättyä pommin, änkesi sen kapeaa ilmanvaihtokanavaa pitkin Kunkun sellin suuntaan, muttei saanut perille. Räjäytti kumminkin, Kunkku oli saada paskahalvauksen, mutta sai kumminkin siirron Riksuun, varmuuden vuoksi.
Sitten oli erikseen Vilho Huovisen selli, sekä myös Volvo Markkasen ja Matti Haapojan.
Pihalle mentiin pällistelemään, kaipailin oppaalta sitä omppupuuta, jonka muistelin siellä olevan, väkevät omenat, kukaan ei syö , muttei ryökäle ollut kuullutkaan.
Sitten käytiin vielä eteläsiivessä, siinä kuvien graniittilinnassa, sitten vielä sen pihan kautta missä pari puntinnostopaikkaa ja kävelyrinki.
Vielä portille, sille missä Ilkka Rekikoski koetti vetää ovea kiinni pakenevien Hammarin, Tenhusen ja Orajärven rynnätessä sitä kohti. Hammar amui katkaistuulla haulilingolla, panos osui Rekikosken käteen ja tämä vammautui eläkkeelle.
Sitten piipahdettiin lääninvankilassa, turha reisu, no makuasia, sitten takaisin keskustaan.
Suosittelen, ketä kiinnostaa, kiirettä pitää jos meinaa sinne mennä, alkaa kuulemma olemaan kesä myyty, kertoi opas.
Ehkä täällä on itse paikassa lusineitakin, heitä tuskin paikka kiinnostaa.
No en tiedä, Volvo Markkanen oli käynyt tänä keväänä, kertoillut juttuja innokkaasti.
