MURHA.INFO

Mietittiin yksissätuumin kavereiden kanssa, että onko nykyään enää olemassa "reiluja tappeluita", as in herrasmiessäännöillä. Tänäpäivänä tuntuu siltä, että kaikenmaailman riitapukarit, rettelöitsijät ja muut vastaavat ihmisryhmät kun käyvät kekkaloimaan ja saavat käkättimeen, otetaankin seuraavalla kerralla kaverit mukaan ja vedetään porukalla tauluun. Tällainen toiminta tuntuisi olevan kovasti etenkin nuorison suosiossa, kun ei ymmärretä ettei aina voi voittaa.
Onko tällainen porukalla kostaminen uusi ilmiö, vai onko sitä ollut aina?

Keskusteluun voinee liittää myös ns. "kohtuuttoman koston" jossa pelkästään epäreilun uusintaottelun sijaan annetaankin jo terästä tai muusta astalosta.

Onko "vanhoja hyviä aikoja" ollutkaan?

Kyllähän se ns.perinteinen nyrkkitappelu on kadonnut. Nykyään kannetaan puukkoa yms mukana niin ei se ole niin hauskaa enää.
Joukkotappelut on ihan "kivoja", varsinkin 10 vs 2. Siinä meinaa hiki puskea päälle

Harvoin näkee yks'ykköstä. Mutta meilläpäin toi porukka tappelu on ollut aina "muodissa", mutta ihan nyrkein silti.

teinit tulee aina porukalla päälle, pienin jätkä aukoon päätään jollekki ja sit ku se hermostuu ni kaverit tulee puskista piekseen, ainaki tääpäin on tapana.

Hei World Peace kaikille eikä mitään tappeluita
No ei... tätä tää maailmanmeno on. Mutta jotenkin se on huomattu myös, että itseensä ei edes haluta luottaa, vaan jos ongelmia on, niin heti alkaa raksuttamaan että "mä tunnen sen ja sen ja se jeesaa ja siltä saa sitä ja se tuntee nää", ei tunnu olevan aikomustakaan hoitaa asiaa itse man-to-man -hengessä. Kummaltakaan osapuolelta.

Toisaalta, onhan nykyvuosina tämmöinen jengikulttuuri kasvanut tosi paljon verrattuna yllä mainittuihin "vanhoihin hyviin aikoihin", ja siihen politiikkaan kun nyt vaan kuuluu tuo että "you hit me, we hit you" (Ei Pitille mitään henkilökohtaista )

Oma moraalini on "kasvanut" viimeaikoina tällaisen kostomeiningin suhteen. Suoraansanottuna jengikulttuuristumisen myötä tuntuu nousseen pelkuruus eeppisiin mittasuhteisiin.

Seuraa tarina!
Taannoin eräs lähialueen "kovajätkä" tuli riitaa haastelemaan, kaverit tietenkin mukana. Olivat kaikki sen näkösiä että päälle käy jos jotain tekee ja lasiset pullot vielä kourissa joka jampalla. Tämän messuavan kovan jätkän olisin pessyt vaikka silmät kiinni mutta isommat kaverit vähän jännitti. Tyyppi veti omaperäiset onksröökiionksrahaaonksluuriihaluuksturpaanetkötiiäkukaoon -repliikit ja pisti nakkikiskaheijarit paukkumaan. Meinasin ruveta hekottelemaan kun oli niin säälittäviä lyönnin irvikuvia. Siinä muutaman väistettyäni sanoinkin tyypille, että olisi kaikille parasta jos nyt vaan jatkais matkaansa. Ilmeisesti kaverinsa olivat jokseenkin yhden kekkalointia vastaan ja tekivätkin mieluusti lähtöä.
Jäi käteen sitten semmoinen maku, että tuskin sieltä kukaan olisi edes tullut jos takaisin olisi pistänyt. Vaikka turhaahan sekin olisi ollut.
Täytynee käydä kysymässä kuka se sitten oli, kun ois ilmeisesti pitänyt tietää.

Ei kyllä jäänyt mitään kostonhimoa. Surullisia tyyppejä kaikki tuommoset.

Mutta mistä tällainen jengikulttuuri sitten on tullut? Käsittääkseni "jengejä" on ollut suomessa aina 60 ja 70 -luvuilta asti, mutta tuohon aikaan nuoria olleet ja nyrkein välejään selvitelleet pyrkivät edes jonkinlaiseen reiluuteen vastustajaansa kohtaan. Tietenkin aina piti olla kovempi kuin toinen, mutta porukalla ei ymmärtääkseni yhden kimppuun käyty.

Pitäisikö nuorille opettaa jollain lailla moraalia? Kenties, miten? sitä en tiedä. Monet entiset rähinäpetterit jotka ovat kurinalaisiin juttuihin, kuten karateen menneet mukaan, ovat saaneet sieltä tuliselle sielulleen viilennystä. Vaikka turpiinhan siellä opetellaan vetämään, mutta jonkinlaista henkistä kasvua on ihmisille tuollaisessa touhussa tullut.

Vähän menee kyllä ohi aiheen mutta menköön.

Kappas, siirretty galluppiin. No ei kai tässä mitään, tarkoitus oli kuitenkin herättää lähinnä keskustelua nykyaikaisesta "epäreilusta" kulttuurista, "vanhoista hyvistä ajoista" ja niiden eroista.

Teinixit on kattonu liikaa lökäpöksy mtv:tä. Puheet on isoja mutta teoista ei voi sanoa samaa. Ja tuntuu että nykyään kaikilla on ne mustat vyöt. Kun ei ekat uhoamiset auta, niin sitten lyödään se mustavyökortti pöytään. Yleensä silloin alkaa muakin kiinnostamaan että kenenkäs poikia sitä ollaan. Monet mustat vyöt on lähteny juokseen ennen kuin on edes tarvinu koskea keneenkään.

Kosto ei ole tarpeen jos asiat selvitetään kerralla hyvin ja jos taas reilusta tappelusta täytyy vielä lähteä jälkipuintiin niin siinä on sitten jo kyse jostain muusta..raukkamaisuudesta ehkä..en tiedä.

rimma kirjoitti:Kosto ei ole tarpeen jos asiat selvitetään kerralla hyvin ja jos taas reilusta tappelusta täytyy vielä lähteä jälkipuintiin niin siinä on sitten jo kyse jostain muusta..raukkamaisuudesta ehkä..en tiedä.

Haa! Tätä odotin. Kortit kerralla pöytään ja hommat selviksi! Jos kerran mesotaan OMIEN vahvojen mielipiteiden puolesta, niin kyllähän sitä niitä myös YKSIN pitää voida sanoa, ei toki pakottaa nyrkein ja jaloin. Mesoaja X kun rupeaa kekkuloimaan ja uhittelemaan turpiin kaverit taustallaan, olisi hyvä saada ns. varmuus, ettei kaverit sitten käy kiinni. Onneksi mesoavat eivätkä heti ui liiveihin. Ehtii sanoa sanottavansa. Seuraavasta rähinäporukasta aion haastaa kovimman jätkän reiluun manomanoon, kävi miten kävi. Jos sieltä tulee muuta jengiä/pamppua/rassia whatever, osoittaa tyypit epäreiluutensa ja teen rikosilmoituksen. Hähä.

Ei vittu. Känni valtaa alaa. Fair play, niin kalsaritki sanoo!

Niin jos ei kerralla kykene asiaa selvittämään se olis syytä jättää siihen..jos on pokkaa myöhemmin alkaa iskemään puukkoa selkään niin miks ei tekis sitä samointein.
Jos ei pysty puhumalla selvittämään asioita niin okei sen hyväksyn että vähän piehtaroidaan baarin ulkopuolella lumihangessa ja vedetään turpaa rullalle mutta jääköön se sitten siihen kun on mielestään asian hoitanut.
Ärsyttävintä ikinä sellanen että aletaan kuukauden päästä hyppimään silmille jonkun vanhan asian takia ja jos varsinkin ei sitä itse tee vaan joku"kätyri"..murh..

Huomautan vaan täältä sivusta että kannatan kyllä henkilökohtaiseen loukkaukseen henkilökohtaista kostoa noin yleensä. Kosto pitää kuitenkin suorittaa tyylikkäästi, eikä niin että haetaan isokokoiset kaverit vetämään vastapuolta nekkuun.

Mutta toisaalta, jos homman nimi on se että nakkikioskin jonossa käydään joukolla yhden päälle, silloin on mun mielestä ihan kohtuullista laittaa omat puolustusjoukkonsa kostohommiin.

Henkilökohtaisella loukkauksella tarkoitan siis sellaista, joka on kohdistettu johonkin henkilöön tarkoituksella. Jos joku varastaa multa lompakon, en pidä sitä henkilökohtaisuutena.

rehti meininki vs. kosto? no onko kyse mistä?

jos joku esim. puhuu musta paskelia selän takana niin kyllä siitä seuraa kosto eikä mitenkään reilusti...voin odottaa vuosia jotta voin kostaa oikein kunnolla..paskanpuhujaan ei auta mitkään lässytykset että miks sä nyt tuollaista menit sanomaan....

En oikein tiedä mitä tällä tarkoitetaan. Siis joissakin tapauksissa harkittu kylmä kosto on maailman parasta, joissain tapauksissa taas raukkamaista. Jos nyt puhutaan tappelusta, niin reilu tappelu, yksi vastaan yksi. Mutta jos mennään sellaiselle arealle, että kosto on sallittua, niin kosto kannattaa tarjoilla takavasemmalta, yllättäen (en tarkoita, että 5 tyyppiä vetää nokkaan takavasemmalta, vaan tyylikäs, huolellisesti suunniteltu kosto)

Minä en juuri kannata väkivaltaa enkä muutenkaan pidä turpaanvetoa minään kunnon kostona. On turhaa lähteä pikaistuksissaan huitomaan, koska mustatsilmät ja haljenneethuulet paranevat nopeasti ja kenties joutuu itse vielä syytteeseen.

Parasta on kostaa salakavalasti siten, että uhri tietää sinun olevan kaiken takana muttei voi todistaa sitä mitenkään.

Miten olisi esimerkiksi puoli kiloa katkarapuja vittumaisen työpaikan tuuletushormiin viimeisenä työpäivänä?

Pakko muuten mainita, eikä mene off-topiciksikaan kun aihe on tämä: katsokaapas sellainen David Morrisseyn leffa kuin Sweet Revenge (2001).