9. Onko Junttilan ja/tai Jorma Kortesojan menettely petosta (eli syytteen kohta 1)?
Punninta petoksesta
Asiassa on niin Junttilan kuin Jorma Kortesojan kertomusten perusteella selvää, että kaupungin ylilaskuttaminen oli saanut alkunsa Junttilan
taloudellisista vaikeuksista. Asiassa on selvää, että myöhemminkin Junttilalla ja Jorma Kortesoajalla oli ollut rahatarpeita, joiden vuoksi Jorma Kortesoja oli laskuttanut kaupunkia perusteettomasti. Jorma Kortesoja on kertonut muun ohessa siitä, että ylilaskutuksesta oli seurannut hänelle varsin suuret tuloverot.
Junttila ei ole riitauttanut syytteessä kuvattua tapahtumankulkua. Asiassa on muun ohessa Junttilan oman kertomuksen perusteella selvää, että hän oli tiennyt ylilaskutuksesta eli kuten hän oli tunnustanut jo esitutkinnassa antamassaan kertomuksessa. Junttila on siis ollut aina tietoinen, kun hänen tarkastettavakseen tullut Jorma Kortesojan lasku oli sisältynyt tekemätöntä työtä.
Asiassa on selvää, että Jorma Kortesoja oli onnistunut noin kymmenen vuoden ajan laatimaan ja ohjaamaan laskut aina sellaiseen kohteisiin, mihin on ollut käytettävissä määrärahaa. Tämä selittyy luontevasti sillä, että Junttila oli antanut ennakolta tietoa Jorma Kortesojalle siitä, mihin rakennushankkeisiin perusteettomat laskut on syytä ohjata.
Jorma Kortesoja on laskut laatiessaan osallistunut tekijänä kaupunkiin kohdistuneeseen perusteettomaan laskutukseen. Junttila on antanut Jorma
Kortesojalle etukäteen tietoja sopivasta laskutuskohteista. Laskun saapumisen jälkeen Junttila on laittanut laskuun tarkastusmerkintänsä ja lähettänyt sen kaupungin maksatusprosessissa eteenpäin laskun maksamista varten, vaikka hän oli tietoinen laskun sisältävän tekemätöntä työtä.
Junttilan ja Jorma Kortesojan tietoisuus on aina kattanut sen, että liiallisella laskutuksella saatava raha päätyy aina jomman kumman käyttöön. Tästä johtuen osallisuutta ja tekijäkumppanuutta arvioitaessa oleellisena ei voi pitää sitä, että kaupungin maksut oli suoritettu Jorma Kortesjärven pankkitilille. Junttilan osallisuus on ylilaskutusta koskeneessa toiminnassa ollut niin keskeinen, että myös häntä on yhdessä Jorma Kortesojan kanssa pidettävä tekijänä syytteessä kuvatussa ylislaskutusmenettelyssä.
Junttilan ja Jorma Kortesojan menettelyssä keskeistä on ollut se, että ylilaskutus on tapahtunut lukuisilla eri laskuilla, missä yksittäisen laskun
kohdalla tapahtunut ylilaskutuksen määrä on mitä ilmeisimmin ollut sitä suuruusluokkaa, ettei ylilaskutusta ole ollut erityisen helppo havaita laskutetun määrän ja ilmoitettujen tuntimäärien pohjalta. Ylilaskutus oli aina kohdistettu sellaisiin kaupungin rakennushankkeisiin, joihin myönnettyä määrärahaa on ollut käytettävissä.
Mainittujen seikkojen pohjalta käräjäoikeus päätyy siihen, että Junttilan ja Jorma Kortesojan menettelyyn on sisältynyt siinä määrin
Ketosen erehdyttämistä tai Ketosen erehdyksen hyväksikäyttämistä ilmentäviä piirteitä, että tekoa on pidettävä kaupungin erehdyttämisenä eli petoksena.
Näin vaikka Junttilalla on ollut maksatusprosessissa oma osuutensa kaupungin organisaatiossa ja vaikka sellaisia tilanteita, joissa organisaatioon kuuluva henkilö omaa asemaansa hyväksikäyttämällä hankkii itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista etua taloudellisia väärinkäytöksiä ei aina pidetä petoksina (ks. esim KKO
171 ja KKO
1). Toisin oli ollut tilanne ratkaisussa KKO 1977 II 61, kun organisaatioon kuulunut ei ollut saanut itselleen taloudellista hyötyä.
Junttila ja Jorma Kortesoja ovat siis olleet toistensa tekijäkumppaneina kaikissa niissä tilanteissa, kun kaupungin varoja on perusteettomasti
ohjautunut Jorma Kortesojan laatimien laskujen maksuksi. Tällaisessa tilanteessa oleellista ei ole se, minkä verran kaupunkia erehdyttämällä
hankituista varoista on viime kädessä tullut Junttilalle ja minkä verran niitä oli jäänyt Jorma Kortesoajalle. Tästä johtuen käräjäoikeus ei petosta koskevan syytekohdan yhteydessä arvio sitä, minkä verran rahoista oli päätynyt Junttilalle.
Jorma Kortesoja on kertonut, että hän oli perusteettomasti laskuttanut kaupunkia niin, että hän oli saanut kutakuinkin samansuuruisen hyödyn kuin
Junttilakin. Jorma Kortesoja on kertonut, että ylilaskutuksesta hänen maksettavakseen oli tullut suuret tuloverot. Oikeudenkäynnissä ei ole väitetty
mitään sellaista, että Jorma Kortesoja olisi jättänyt viemättä elinkeinotoimistansa kirjanpitoon nyt kyseessä olevat 1,3 miljoonaa euroa.
Käräjäoikeus pitää mahdollisena, että Jorma Kortesoja on käyttänyt ylilaskutuksen kautta saamiaan rahoja tuloverojen eli myös kaupungille tulleen
kunnallisveron maksamiseen. Yhtä kaikki tuloverojen maksamisessa on ollut kysymys Jorma Korteosojan henkilökohtaisesta rahan käytöstä.
Verojen maksamista ei voi pitää sellaisena, että sillä olisi merkitystä toisaalta Junttilan ja Jorma Kortesojan tavoitteleman hyödyn kuin kaupungille
aiheutuneen vahingon määrää arvioitaessa. Sikäli kun nyt kyseessä olevan kaltaiset petoksella hankitut rahat kuuluvat tuloverotuksen piiriin, pohjautuu lopputulos tuloveroja koskeviin säännöksiin.
Junttilan ja Jorma Kortesojan yhdessä tavoittelema hyöty ja kaupungille aiheutunut vahinko on ollut 1,3 miljoonaa euroa. Petoksella tavoiteltu hyöty ja aiheutettu vahinko on ollut niin suuri, että pitkän ajan kestäneessä petoksessa on ollut kysymys törkeästä petoksesta.
Syyksi lukeminen:
Junttila ja Jorma Kortesoja ovat Oulaisissa 1.1.2012-28.2.2021 hankkiakseen itselleen ja toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä sekä toista
vahingoittaakseen, erehdyttämällä ja erehdystä hyväksi käyttämällä saaneet Oulaisten kaupungin tekoajalla suorittamaan Jorma Kortesojalle määriltään ylisuuria ja osiltaan perusteettomia maksuja.
Junttila on syyteaikaan toiminut Oulaisten kaupungin palveluksessa kiinteistöpäällikkönä. Hänen vastuualueinaan ovat muun ohella olleet laskujen
asiatarkastus. Jorma Kortesoajalla on ollut sopimussuhteesa kaupunkiin ja hänellä on ollut elinkeinotoiminnassaan työntekijöitä ja muun ohessa
työkoneena ns. kurottaja.
Junttila ja Jorma Kortesoja ovat sopineet Oulaisten kaupunkia erehdyttävästä, ns. ylilaskutus-järjestelystä. Junttila on antanut Jorma Kortesojalle virassaan saamiaan em. työkohteisiin liittyneitä taloudellisia tietoja (mm. eri työkohteisiin varattujen määrärahojen tilanteesta). Näillä tiedoilla Junttila on samalla osoittanut ne työkohteet, joihin ylilaskutus voidaan kohdentaa. Jorma Kortesoja on käyttänyt hyväkseen näitä tietoja ja lisännyt laskuihin erheellisesti ylisuuria henkilötuntimääriä ja konetyötuntimääriä. Junttila on sitten tietoisena laskujen perusteettomuudesta oman asiatarkastuksensa jälkeen toimittanut ne Oulaisten kaupungin teknisen johtajan hyväksyttäväksi ja ne ovatkin sitten tulleet sitten maksetuiksi.
Junttila ja Jorma Kortesoja ovat näin menetellen yhdessä erehdyttäneet Oulaisten kaupungin suorittamaan perusteettomia maksuja yhteensä 1.300.000 eurolla. Junttila ja Jorma Kortesoja ovat teollaan tavoitelleet huomattavaa ja hyötyä ja aiheuttaneet Oulaisten kaupungille huomattavan vahingon.
Suuri rahamäärä huomioiden ja kun petos on kestänyt pitkään, petos on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
10. Syytteen kohdat 2 ja 3
Rikoslain 40 luvun 1 § ja 2 §:n tarkoittama lahjus on joko lahja tai muu etuus. Nyt vallinneessa tapahtumankulussa ongelmallista on, voidaanko Jorma
Kortesojan katsoa antaneen lahjan tai muun etuuden ja vastaavasti taas Junttilan vastaanottanen lahjan tai muun etuuden.
Jorma Kortesojan ja Junttilan yhtenevistä kertomuksista ilmeni, että Jorma Kortesojan luovutukset olivat saanet alkunsa Junttilan taloudellisten
vaikeuksien seurauksena. Asiassa ei ole aihetta epäillä Jorma Kortesojan kertomusta siitä, että hän oli oli alkuvaiheissa antanut Junttilalle rahaa lainaksi ja että ylilaskutus oli alkanut sen jälkeen, kun Junttila ei ollutkaan pystynyt maksamaan velkaansa.
Jorma Kortesojan ja Junttilan kertomuksista ilmeni, että niin Junttila kuin Jorma Kortesoja ovat aina tienneet, kun ylilaskutus oli toteutettu siinä
tarkoituksessa, että Junttila tulee saamaan itselleen rahaa. Toki edellyttäen että kaupunki maksatusprosessinsa lopuksi tulee maksamaan laskut. Näin sitten kiistatta olikin tapahtunut.
Kaupunkia erehdyttämällä hankittujen rahojen luovutuksessa on ollut etukäteen tavoitellun päämäärän toteuttamista. Tätä kokonaisuuteen kuulunuttavaihetta on varsin vaikea nähdä sellaisena, että Jorma Kortesojan ja Junttilan väliset luovutukset ovat koskeneet lahjan tai muun etuuden antamista. Pikemminkin Jorma Kortesojan suoritukset Junttilalle on nähtävissä petoksella hankittujen varojen käyttämisenä tai jakamisena. Eli aivan samoin kuin on ollut niidenkin petoksella hankittuja rahojen kohdalla, mitkä ovat jääneet Jorma Kortesojalle.
Yksinomaan se että Junttila on kaupungin virkamiehenä ottanut itselleen niitä rahoja, joiden hankkiminen oli tapahtunut kaupunkia erehdyttämällä ei ole riittävä peruste tulkita Jorma Kortesjärven ja Junttilan välisiä luovutuksia lahjan tai muun etuuden antamiseksi ja sen vastaan ottamiseksi.
Käräjäoikeus toteaa, että syytteessä ei ole vedottu sellaisiin konkreettisiin seikkoihin, joiden pohjalta oikeudenkäynnin kohteena olisi ollut se, voisiko alkuvaiheen rahojen lainaamistarkoituksessa tapahtuneet luovutukset olla lahjusta. Oikeudenkäyntiaineiston perusteella epäselväksi on jäänyt sekin, onko tämä alkuvaihe ollut juuri syytteessä väitetyt ensimmäiset luovutukset. Näihin seikkoihin nähden käräjäoikeus ei erikseen arvioi rahalainaa lahjuksen näkökulmasta.
Vallinneessa tilanteessa tapahtunutta käteisvarojen luovuttamista ja vastaanottamista ei voi pitää rikoslain 40 luvun 1§:n ja 2 §:n tarkoittamana
lahjuksena. Kohtien 2 ja 3 syytteet on hylättävä.
11. Syytteen kohta 4
Rikoslain 40 luvun 7 §:n nojalla virka-aseman väärinkäyttönä rangaistavaa on muun ohessa virkamiehen itselle tai toiselle tapahtuva hyödyn hankkiminen rikkomalla virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun.
Käräjäoikeus pitää täysin selvänä, että rikoslain 40 luvun 7 §:n tarkoittama virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräykseen perustuva
virkavelvollisuus ei edellytä jotakin sellaista yksityiskohtaista säännöstä tai määräystä, missä virkamieheltä erikseen kiellettäisiin anastaminen tai jonkun erehdyttäminen virkatehtävän suorittamisessa.
Junttilan virkavelvollisuuden suhteen yksinomaan kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijoista annetun lain 17 §:n mukainen yleinen velvollisuus siitä, että viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti kattaa sen, ettei virkamies perusteettomasti ota tai ohjaa viraston varoja itselleen tai toiselle.
Virkavelvollisuuksien näkökulmasta käsillä oleva tilanne ei ole mitenkään rinnastettavissa esimerkiksi ratkaisussa KKO
46
käsiteltyyn tilanteeseen, missä virkavelvollisuuden sisältö oli silloin kyseessä olleiden säännösten pohjalta jäänyt epäselväksi
Junttilan virkatehtäviin on kuulunut laskujen asiatarkastus. Junttila on virkaansa hoitaessaan rikkonut omaa virkavelvollisuuttaan, kun hän on
tarkastuksensa jälkeen lähettänyt perusteettomia laskuja eteenpäin laskujen maksettavaksi hyväksymistä varten. Virkavelvollisuuden rikkominen on
tapahtunut hyödyn hankkimiseksi Junttilalle itselleen tai Jorma Kortesojalle. Junttilan menettelyä on pidettävä virka-aseman väärinkäyttönä.
Laskujen maksatusprosessissa asiatarkastajana Junttilan velvollisuutena on ollut sen varmistaminen, että laskun perusteena oleva tavara tai palvelu on saatu (kirjallinen todiste numero numero 2, esitutkintapöytäkirjan s. 3042 ja vastaava sivu myöhempien vuosien kohdalla). Asiatarkastajan roolia on pidettävä maksuprosessissa siinä määrin keskeisenä, että Junttilan on katsottava osallistuneen maksatusta koskeneeseen päätöksentekoon eikä sitä voi pitää pelkästään valmisteluun osallistumisena.
Junttilan virka-aseman väärinkäytössä on tosin kysymys käytännössä samasta menettelystä, mikä on jo luettu hänen syykseen törkeänä petoksena.
Virka-aseman väärinkäyttöä koskevan tunnusmerkistön suojeluobjektina on virkatehtävien asianmukainen hoitaminen. Junttilan menettely ei riittävästi tyhjenny yksinomaan törkeänä petoksena tapahtuneeseen syyksi lukemiseen. Sen vuoksi Junttila on tuomittava myös virka-aseman väärinkäytöstä. Virka-aseman väärinkäytössä Junttilan itselleen ja Jorma Korteosojalle tavoittelema hyöty on ollut suuri. Tavoitellun hyödyn määrä yksinään ja myös yhdessä väärinkäytön pitkän keston kanssa riittävät siihen, että tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.
Virka-aseman väärinkäyttönä Junttilan syyksi luetaan seuraava menettely:
Junttila on Oulaisissa 1.1.2012-28.2.2021 kaupungin kiinteistöpäällikkönä toimiessaan hankkiakseen itselleen ja Jorma Kortesojalle hyötyä rikkonut
virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon.
Juntilan virkatehtäviin kaupungin maksatusprosessissa on kuulunut, että hän laskujen tarkastajana varmistaa, että laskun perusteena oleva tavara tai palvelu on saatu. Junttila on tietoisena laskujen perusteettomuudesta tehnyt laskuihin omat asiatarkastusta koskeneet merkintänsä ja toimittanut ne eteenpäin laskujen maksettavaksi hyväksymistä varten. Maksujen hyväksytyksi tulemisen seurauksena Junttila ja Jorma Kortesoja ovat saaneet itselleen hyötynä syytekohdassa 1 todetut 1.300.000 euroa, mikä samalla on tullut kaupungin vahingoksi.
Junttila on menettelyllään tavoitellut itselleen ja Jorma Kortesojalle huomattavan suurta hyötyä ja pyrkinyt aiheuttamaan kaupungille erityisen
tuntuvaa haittaa tai vahinkoa. Tavoitellun hyödyn ja myös rikoksen pitkän kestoajan vuoksi tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä
törkeänä.
12. Syytteen kohta 5
Syyte keskeisesti perustuu siihen, että Ketosen virkavelvollisuuksiin on kuulunut laskujen hyväksyjänä vastata muun ohella siitä, että maksutosite on
muodollisesti ja asiallisesti oikea. Syytteen mukaan Ketonen on hyväksynyt laskuja ilman tavanmukaisesti käytettäväksi edellytettyjä liiteselvityksiä (esim. tuntikirjanpito).
Käräjäoikeus on perusteluiden otsikon numero 8 alla muun ohessa lausunut, että maksutositteen muodollinen ja asiallinen oikeellisuus on varsin
yleisluontoinen ilmaisu. Käräjäoikeus on näyttöä arvioidessaan päätynyt siihen, ettei näytetyksi ole tullut se syytteessä väitetty, että kaupunki on
yleisesti ja siten myös Jorma Kortesojalta edellyttänyt laskuihin liitteitä. Tämä sellaisenaan riittää siihen, että edelliseen kappaleessa pelkistettynä ilmaistu syyte on jäänyt näyttämättä toteen.
Liitteettöminä toimitettujen laskujen osalta käräjäoikeus kuitenkin toteaa, että laskujen suhteen Junttila on ollut se, joka on tilannut palveluita. Junttila on siis ollut hyvin perillä, mihin rakennuskohteisiin on tarvittu Jorma Kortesojan työntekijöitä.
Laskun hyväksyjänä Ketonen on tiennyt, että Junttila on ollut perillä siitä, mihin kaupungin hankkeisiin on tarvinnut tilata Jorma Kortesojalta saatavaa palvelua. Ketonen on tiennyt, että asiatarkastajan roolissa Junttilan on tullut tarkastaa, että laskun perusteena oleva tavara tai palvelu on saatu. Ketosen hyväksyttäväksi tulleissa laskuissa on ollut työmaihin viitanneita merkintöjä ja niitä koskevaa määrärahaa on aina ollut käytettävissä.
Käräjäoikeus toteaa, että kaupungin maksatusprosessi on nyt kyseessä olevien laskujen kohdalla ollut kaiken kaikkiaan sellainen, että asiatarkastaja on ollut palvelun tilaaja eli sellainen henkilö, joka on tiennyt palvelun saamisesta. Ketonen on laskuja hyväksyessään voinut varsin pitkälti luottaa hänen osuuttaan edeltäneeseen tarkastuksen. Laskuissa on myös ollut viittauksia myös konkreettisiin työkohteisiin.
Ketoselle täysin ennalta-arvaamatonta on ollut, että Jorma Kortesoja ja Junttila ovat erehdyttäneet laskujen hyväksyjänä toiminutta Ketosta.
Kaiken kaikkiaan se, että Ketonen on hyväksynyt liitteettömiä laskuja ei ole ollut hänen virkavelvollisuuksiensa vastaista toimintaa.
Pääkäsittelyssä käytiin esimerkinomaisesti läpi joitakin Jorma Kortesojan kaupungille lähettämiä laskuja. Syyttäjä lausui muun ohessa siitä, että laskut ovat olleet sisäisen tarkastuksen näkökulmasta sellaisia, ettei niiden pohjalta mitenkään ole voinut kontrolloida laskutuksen oikeellisuutta.
Syytteessä oikeudenkäynnin kohteeksi on saatettu Ketosen menettely siinä valossa, että kaupunki oli edellyttänyt laskuihin liiteaineistoa ja kun sellaisia ei ole ollut laskujen liitteinä, Ketonen oli laskuja hyväksyessään rikkonut virkavelvollisuuttaan.
Syytteestä ei ole väitetty, että Ketosen virkavelvollisuuksiin laskun hyväksyjänä on kuulunut vaatia Jorma Kortesojan laskuihin liiteaineistoa.
Oikeudenkäynnin kohteena ei siis ole se, että Ketosen asema kaupungin organisaatiossa on ollut sellainen, että hänen virkavelvollisuuksiinsa on
kuulunut huolehtia aineiston kattavuudesta sisäisiä tarkastuksia silmällä pitäen.Sikäli kun syytteessä on kuitenkin tätä tarkoitettu, syyte on hylättävä
yksilöimättömänä. Kun syyte on hylätty, valtio on velvoitettava korvaamaan Ketosen oikeudenkäyntikulut. Valtion puhevaltaa käyttävä syyttäjä on määrällisesti myöntänyt Ketosen oikeudenkäyntikulujen määrän. Myöntämisen perusteella Ketosen oikeudenkäyntikulut on tuomittu vaaditun mukaisena.
Todistajana kuullun Kaartisen kertomuksella ei ole ollut asian ratkaisemiseen vaikuttavaa merkitystä
13. Rangaistusten määrääminen
Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat
Rangaistuksen määräämisen lähtökohtana on kohdassa 1 Junttilan ja Jorma Kortesojan syyksi luettu törkeä petos. Heidän tavoittelemana hyötynä ja
kaupungille aiheutuneena vahinkona on pidetty 1,3 miljoonaa euroa
Törkeää petosta koskeneessa ratkaisussa KKO
52 (kohta 16) on todettu, että rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tekoa muihin samankaltaisiin tekoihin ja ottaa huomioon niissä mitatut rangaistukset. Mainitussa ratkaisussa (kohta 20) on todettu, ettei viime vuosina ole annettu sellaisia rangaistuksen mittaamista ohjaavia ennakkoratkaisuja tai julkaisemattomia ratkaisuja, joista olisi saatavissa suoraan johtoa mittaamisharkintaan silloin kyseessä olleeseen petosasiaan.
Vertailua tehtäessä (mainitun ratkaisun kohta 21) on viitattu veropetos- ja kirjanpitorikosasiassa annetussa ratkaisussa tuomittuun ratkaisuun.
Nyt kyseessä olevan hyödyn määrä on siinä määrin poikkeuksellisen suuri, ettei mittaamista voi perustaa petoksia koskevaan yleiseen
rangaistuskäytäntöön. Käräjäoikeuden tiedossa ei myöskään ole petosta koskevaa julkaistua oikeuskäytäntöä, missä tavoiteltu hyöty ja aiheutunut
vahinko olisi verrattavissa Junttilan ja Jorma Kortesojan tavoittelemaan hyötyyn ja aiheutuneeseen vahinkoon. Eli huomiota voidaan siis kiinnittää
sellaisiin muita rikoksia koskeviin ratkaisuihin, missä rangaistuksen määrääminen on keskeisesti perustunut tavoitellun hyödyn ja aiheutetun
vahingon määrään.
Talousrikoksia koskevassa oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että tavoiteltu hyöty ja aiheutettu vahinko ovat keskeisiä perusteita rikoksen
vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnissa (ks. KKO
92, kohta 18 viittauksineen sekä ja siinä viitattu KKO
93 sekä KKO
93).
Käräjäoikeus päätyy siihen, että törkeää petosta koskevan vertailuaineiston puuttuessa vertailussa on perusteltua kiinnittää huomiota törkeää veropetosta koskevaan rangaistuskäytäntöön.
Ratkaisu KKO
92 on koskenut yhteensä 1,2 miljoonan euron verohyödyn hankkimista. Törkeän veropetoksen on katsottu edellyttäneen noin kolmen vuoden rangaistusta (kohta 20). Ratkaisu KKO
93 on koskenut noin 800.000 euron verohyödyn hankkimista. Törkeän veropetoksen on katsottu edellyttäneen vajaan kolmen vuoden rangaistusta (kohta 14).
Junttilan syyksi on luettu myös virkamiesaseman väärinkäyttö. Hänen asemansa kaupungin organisaatiossa laskujen asiatarkastajana on ollut
oleellinen petoksen toteuttamisen kannalta. Rikosten keskinäinen yhteys huomioiden törkeän virka-aseman väärinkäytön merkitys jää suhteellisen
pieneksi Juntilalle tuomittavaa yhteistä vankeusrangaistusta määrättäessä. Petoksella hankituista rahoista Jorma Kortesojan käyttöön, esimerkiksi
tuloverojen maksamista varten, on kiistatta jäänyt huomattavasti enemmän rahaa kuin mitä hän on siirtänyt Junttilalle. Tämä huomioiden hänen
rangaistuksensa voi olla sama kuin Junttilalla, vaikka Juntilla oli syyllistynyt myös virka-aseman väärinkäyttöön.
Junttilan ja Jorma Kortesojan teon vahingollisuutta ja teosta ilmenevää heidän syyllisyyttään, käräjäoikeus päätyy siihen, että niin Junttilan kuin Kortesojan vankeusrangaistuksen pituus on 3 vuotta vankeutta ennen mahdollisten lieventämisperusteiden huomioimista.
Lieventämisperusteiden vaikutus
Lääkärinlausunnosta (kirjallinen todiste numero 15) ilmenee, että Jorma Kortesojalla on sairauksia. Lääkärinlausunnosta ilmenee, että sairaudetedellyttävät jatkotutkimuksia. Käräjäoikeus päätyy siihen, että sairauksia ei voi tässä vaiheessa pitää sellaisina, että ne olisi huomioitava
kohtuullistamisperusteena (rikoslain 6 luku 7 § 1 / 2)
Kun rikosepäily on koskenut huomattavaa rahamäärää ja kun siihen on kytkeytynyt myös Junttilan asema kaupungin virkamiehenä, esimerkiksi asian
saamaa julkisuutta ei voi pitää rikoksesta johtuvana muuna seurauksena (rikoslain 6 luvun 7 § 1 /1). Keskeiseksi asiassa jää se, mikä merkitys Junttilan ja Jorma Kortesojan tunnustamiselle voidaan antaa.
Vastaajat ovat vedonneet lieventämisperusteena tunnustamiseen ja myös syyttäjä on rangaistusta koskevassa kannassaan huomioinut tunnustamisen
lieventävänä seikkana.
Käräjäoikeus toteaa, että Jorma Kortesoja ja Junttila olivat esitutkinnan alkuvaiheissa kiistäneet syyllisyyttään. He ovat muuttaneet suhtautumistaan ja avoimesti kertoneet ylilaskutuksesta. Junttila on esitutkinnassa tunnustanut, että hän oli aina tietoinen, kun Jorma Kortesojan laskuihin oli sisältynyt ylilaskutusta. Eli he ovat koko esitutkinnan ja myös oikeudenkäynnin ajan tunnustaneet syyllisyytensä ylilaskutukseen, mikä on ollut syytteiden nostamisen pohjana.
Ilman tunnustamista esitutkinnassa olisi todennäköisesti ollut hankala saada näyttöä esimerkiksi siitä, että Junttila on tiennyt kaikkien Kortesojan laskujen kohdalla, että ne ovat olleet perusteettomia tai että niihin on sisältynyt perusteetonta laskusta. Erityisesti syytteen kattaminen alkuvuosien aikana
Jorma Kortesojan työntekijöiden tekemän työn määrän selvittäminen kaupungin kohteissa on lähtökohtaisesti ollut sellainen seikka, jota koskevan
näytön hankkiminen on ollut työlästä. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa ei voi päätyä siihen, että asia olisi ollut ilman tunnustamista viranomaisten tiedossa tai että se olisi ollut muutoin kokonaisuudessaan selvitettävissä hallussa jo olleen todisteluaineiston pohjalta. Junttilan ja Jorma Kortesojan tunnustamisia on pidettävä sellaisina, että heille tuomittavia rangaistuksia on lievennettävä rikoslain 6 luvun 6 §n 3 kohdan nojalla.
Arvioitaessa tekijän omaa pyrkimystä edistää rikoksensa selvittämisen merkitystä rangaistukseen mittaamiseen, tilanteet ovat varsin erilaisia.
Esimerkiksi itsensä ilmiantamiselle on voitu antaa suurikin merkitys (ks. KKO
69). Toisaalta se, että rikoksen kiistäminen ei saa lähtökohtaisesti johtaa ankarampaan rangaistukseen kuin jos sen tunnustaa, sellaisenaan johtaa siihen, ettei tunnustamisen rangaistusta alentava konkreettinen vaikutus tavallisesti nouse kovin suureksi.
Pääkäsittelyssä lausutusta ilmeni, että Jorma Kortesoja ja Junttila ovat hakeneet asiassa sovinnollista ratkaisua, mihin ei kuitenkaan ole päästy.
Junttila on tuonut esille, että kuulustelutilanteessa käytiin keskusteluita ja Junttilalle jäi käsitys, että syytteestä neuvoteltaisiin erikseen, mikä kuitenkaan uusien viranomaislinjausten vuoksi ei ollut mahdollista.
Käräjäoikeus toteaa, että oikeudenkäynnissä ei ole missään vaiheessa kiistetty sitä asiaa, että ainakin Junttila olisi halunnut asian käsiteltäväksi
syyteneuvottelumenettelyssä. Sovinnollista ratkaisua on hakenut myös Jorma Kortesoja
Niin kuin ratkaisusta KKO
2 (kohdat 16 ja siinä mainittu lainvalmisteluaineisto ja kohta 25 ) ilmenee, arvioitaessa tekijän
myötävaikutusta rangaistusta lieventävänä seikkana, syyteneuvottelua koskeva lainsäädäntö ja yhdenvertaisuusperiaate voivat olla seikkoja joihin on
kiinnitettävä huomiota rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohtaa sovellettaessa.
Käräjäoikeus toteaa, että Junttilan ja Jorma Kortesojan tunnustaminen on ajoittunut varhaiseen vaiheeseen ja se on oleellisesti helpottanut asian
selvittämistä esitutkinnassa.
Se ettei asia ole päätynyt syyteneuvottelumenettelyyn, näyttäytyy nyt kyseessä olevassa asiassa johtuneen pitkälti Junttilasta ja Jorma Kortesojasta
riippumattomasta seikasta. Asiassa ei ole ollut kysymys siitäkään, että Jorma Kortesoja ja Junttila olisivat kiinni jäämisen ja tunnustamisen jälkeen jatkaneet vastaavaa menettelyä kuin mistä nyt on ollut kysymys. Nyt kyseessä olevassa tilanteessa Junttilan ja Jorma Kortesojan tunnustamisen merkitystä arvioitaessa on syytä huomioida myös syyteneuvottelua koskeva lainsäädäntö ja
yhdenvertaisuusperiaate.
Rikosoikeudenkäynteihin kuuluu se, että niissä käsitellään sellaisia kysymyksiä, jotka ovat jääneet riitaisiksi. Jorma Kortesojan ja Junttilan
tunnustuksen merkitystä ei siis vähennä se, että käräjäoikeus on perusteluiden otsikoiden numerot 2-8 alla käsitellyt riitaisia asiakysymyksiä, kun asia ei ole päätynyt tunnustamisoikeudenkäyntiin.
Tunnustuksen aikaisen vaiheen ja sen esitutkintaa helpottaneen merkityksen vuoksi ja kun sovintomahdollisuudet ovat estyneet Junttilasta ja Jorma
Kortesojasta riippumattomista syistä, käräjäoikeus päätyy siihen, että heille tuomittavia rangaistuksia on rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan nojalla syytä alentaa 10:llä kuukaudella.
Kun Junttila on tuomittu yli kahdeksi vuodeksi vankeuteen hänet on tuomittava menettämään sotilasarvonsa.
14. Korvausvelvollisuus ja viivästyskorot
Kaupungille petoksesta aiheutuneen vahingon määrä on siis ollut 1.300.000 euroa. Vahinko on ollut seurausta Junttilan ja Jorma Kortesojan yhdessä
tekemästä rikoksesta, mistä aiheutunut vahinko heidän on korvattava. Asiassa on ollut riitaa siitä, mistä ajankohdasta lukien viivästyskorkoa on
maksettava.
Korkolain 8 §:n nojalla tahallisella rikoksella aiheutetun vahingon korvaukselle viivästyskorkoa on maksettava vahingon tapahtumisesta lukien.
Käräjäoikeus toteaa, ettei mahdotonta ole, että vahingollisen seurauksen katsottaisiin kohdistuneen velkojaan eli kaupunkiin vuosittain, niin kuin
kaupunki on vaatinut.
Kaupungin vaatimuksen mukainen vuosittainen vahinko on pohjautunut syytteessä kuvattuihin määriin. Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluiden otsikoiden numerot 2-7 alla päätynyt siihen, ettei vahinko ole ollut syytteessä väitetyn mukainen. Kun kunakin vuonna tapahtuneen vahingon määrää ei nyt pysty tarkasti määrittämään, viivästyskoron maksuvelvollisuus on perusteltua määrätä alkamaan 1.3.2021 alkaen.
Selvittelykulut on tuomittu vaatimuksen mukaisena, kun ne on myönnetty
15. Liiketoimintakielto ja vakuustakavarikot
Asiassa on selvää, että Jorma Kortesoja on toiminut yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Hänen palveluksessa on ollut syytteen kattamana
ajankohtana työntekijöitä. Hänellä on ollut syytteessä kuvattuna aikana kirjanpitovelvollisuus sellaisena kuin kirjanpitolaki on ollut voimassa hänen
syykseen luetun petosrikoksen aikana.
Hän on siis kuulunut liiketoimintakieltolain 2 §:n tarkoittamaan henkilöpiiriin sekä ennen 15.1.2018 voimaan tullutta lain muutosta (749/2017) kuin sen jälkeen. Jorma Kortesojan syyksi luettua liiketoiminnassa tapahtunutta rikosta ei voi pitää vähäisenä. Jorma Kortesoja on syytä määrätä neljän vuoden liiketoimintakieltoon.
Jorma Kortesoja on pyytänyt, että liiketoimintakielto tulisi voimaan kuukauden kuluttua tuomion antamisesta, jotta hän ehtii viedä loppuun
liiketoiminnan lopettamisen. Käräjäoikeus pitää Jorma Kortesojan esittämää perustetta sellaisena, että asiassa on syytä määrätä liiketoimintakielto voimaan kuukauden kuluttua.
Oulun käräjäoikeus on 18.5.2021 tekemällään päätöksellä (PK 21/1607) määrännyt Jorma Kortesojan omaisuutta vakuustakavarikkoon 1.559.492,10
euroa vastaavan määrän. Saman määräinen vakuustakavarikko on määrätty Junttilan kohdalla Oulun käräjäoikeuden 17.6.2021 tekemällä päätöksellä (PK 21/2032). Syytteen nostamisen määräaikaa on pidennetty 14.9.2021 tehdyillä päätöksillä niin, että määräaika on päättynyt 18.1.2022. Syyte on nostettu 4.1.2022.
Kun syyte on nostettu määräajassa ja kun Junttila ja Kortesoja on tuomittu korvaamaan kaupungille muun ohessa 1.300.000 euroa korkoineen,
vakuustakavarikot on syytä pitää voimassa 1.500.000 euron määräisinä korvausten maksamisen vakuudeksi.
16. Oikeudenkäynnin kustannukset
Syyttäjällä ei ole ollut huomautettavaa Junttilan ja Jorma Kortesojan puolustajien laskuista ilmenevään ajankäyttöön. Asian merkitykseen ja
laajuuteen nähden myös käräjäoikeus pitää laskuista ilmenevää ajankäyttöä asianmukaisena.
Kortesojan puolustajan palkkio jää valtion vahingoksi, kun hän olisi ollut oikeutettu myös oikeusapuun korvausvelvollisuudetta.
Junttila ja Kortesoja ovat riitauttaneet kaupungin vaatimien oikeudenkäyntikulujen määrän.
Käräjäoikeus toteaa, että asia ei ole ollut tavanomainen rikosasia. Oikeudenkäyntiä edeltävissä vaiheissa kaupungille on aiheutunut suurimääräis
et selvittelykustannukset. Tämän sellaisenaan on täytynyt vähentää oikeudenkäyntiavustajalta valmistelutoimien vaatimaa ajankäyttöä. Kysymys
on kuitenkin ollut myös kaupungille merkittävästä oikeudenkäynnistä.
Asianomistajan oikeudenkäyntikululaskussa on pääkäsittelyn ohella laskutettu runsaat 48 tuntia. Vastaaviin vaiheisiin on puolustajilta kulunut 81 ja noin 61 tuntia. Ajankäytön erot huomioiden asianomistajan vaatimia kuluja on pidettävä asianmukaisina lukuun ottamatta jälkitoimien tavanomaista
suurempana varattua määrää eli liiallisena on pidettävä 2 tunnin ajankäyttöä. Oikeudenkäyntikuina hyväksytään vaaditun määrän asemesta 15.750,48 euroa.
Syyttäjän nimeämä todistelu syytekohdassa 1 on koskenut petoksella aiheutetun vahingon määrää eli ne ovat koskeneet paitsi sekä Jorma
Kortesojan että Junttilan petosrikoksen selvittämistä. Kohtuullista ei ole, että yksistään Jorma Kortesoja velvoitetaan korvaamaan syyttäjän nimeämästä todistelusta syytekohdassa 1 aiheutuneita kustannuksia, kuten asiassa on vaadittu. Sen vuoksi henkilötodistelukustannukset saavat jäädä valtion vahingoksi.